Nykyaika on kriminalisoinnin kulta-aikaa. Lähes asia kuin asia pitäisi saada kriminalisoiduksi. Näin ilmeisesti vain siitä syystä, että valtio saisi lisää verotuloja. Tosin ministeri Kyllösen logiikka näkee, että autoilijaa on mahdollista kupata vielä nykyistäkin rohkeammalla kädellä jahka ministerin rattijuopumuksen negatiivinen promilleraja mitä todennäköisimmin menee kriminalisointiin, mikä ilmeistä onkin nykyisenkaltaisen sekamelskahallituksen vallassa ollessa.
Mielestäni autoilijaa parempi kriminalisointikohde olisi uhkapuhuja. Vihapuhehan on jo saanut vankan kriminalisointistatuksen, mutta uhkapuhujat näkyvät sen sijaan nauttivan suorastaan sankarin sädekehästä, kuten olettaa sopiikin, kun on kysymys valtiosta, jossa itseä heikomman hakkaaminen on lähes kansalaishyve.
Näitä uhkapuhujia maassamme riittää. Jopa niin, että vaikutusvaltaisimmat ovat päässeet oikein kansainvälisille areenoille pienempiään mäiskimään. Isommilleenhan uhkapuhuja ei uskalla mitään, vaan laskee lähes alleen, jos pitäisi asettua jonkun ylemmän tahon mielivaltaa vastaan.
Eipä ole kuultu, että kukaan uhkapuhuja olisi vastustanut Euroopan unionia, IMF:ää tai USA:takaan. Sen sijaan Venäjän mitätöinti näyttää muodostuneen näiden uhkapuhujien suureksi huviksi, mistä sitten ei oikeastaan kärsi juuri muut kuin ensisijaisesti uhkapuhujat itse heikentyneinä vientilukuina ja yleisenä turvattomuuden tunteen lisääntymisenä. Tokipa sitten näiden uhkapuhujien kautta kärsimään joutuu juuri se heikompiosainen kaiken maksajana, mutta tämäkös uhkapuhujaa sitten huolettaisi? Ei totta tosiaankaan. Ei niin pätkän vertaa.
Tyypillistä uhkapuhujalle on kansalaisen pelottelu. Tyypillisen uhkapuhujan leuat louskuttavat lähes päivittäin kuin puimakone ja ilmoille sinkoilee munkkilatinaa muistuttava litania, jossa vilahtelee sellaisia uhkatermejä kuin kestävyysvaje, romuttuva hyvinvointivaltio, kilpailukyvyn romahtaminen, vyön kiristäminen, leikkaukset, veron korottamiset, kantokyky jne. Nämä omituiset sanat eivät muodosta mitään järjellistä kokonaisuutta, vaan ne ovat yksinomaan ilmaan singottua papatusta tai paperille peräkkäin ladottua tekstiä, jossa ei ole juuri päätä eikä häntää.
Kun näille uhkapuhujille mätkäistäisiin mojovat rangaistukset aivottomasta pulinastaan, niin kansakunnan onnellisuusaste nousisi kohisten. Yhtenä hyvinvoinnin osatekijänä voidaankin pitää sitä, miten vähän jossakin valtiossa esiintyy uhkapuheeksi katsottavaa pelottelua.
Kun uhkapuhe sijoitetaan poliittiselle kartalle, voidaan todeta yksiselitteisesti, että uhkapuhe on tyypillisesti porvarillinen ilmiö, joka kumpuaa joko porvarillisesta edunvalvonnasta tai sitten jostakin alkukantaisesta, väärin ymmärretystä sankaruuden mielikuvasta.
Kun porvarin kyvyt luoda hyvinvointia ovat sangen rajalliset, niin ainoaksi keinoksi ei muuta enää jääkään kuin uhkailu jo aikaansaadun hävittämisellä. (Siis sillä, ettei porvareilla muka ole enää rahaa). Mihinkään rakentavaanhan porvari ei ole koskaan kyennyt. Itse hyvinvointivaltiokin on sosialistien aikaansaannos, ja sekös porvaria riepoo ennen näkemättömästi.
Eipä ihme, että porvari pyrkiikin koko ajan hyvinvointivaltion perustusten nakertamiseen sen sijaan, että pyrkisi parannustoimenpiteisiin. Uhkapuheen raadollinen tarkoitushan lienee vain hyvinvointivaltio tärvelemällä saada joitakin hyvinvointivaltioon uponneita kustannuksia realisoiduiksi tuotoiksi porvarien ikiomiin taskuihin. Ettei peräti laareihin.
Kun nämä tarkoitukset ovat kansalaisen tiedossa, niin Keskustan ei missään tapauksessa kannata lähteä mukaan tähän uhkapuheeseen, vaan tyytyä kaikessa rauhassa esittämään rakentavia ja uutta luovia ratkaisuja, joilla hyvinvointivaltio saataisiin entistä paremmaksi eikä suinkaan sellaiseksi raunioksi, mihin porvarillinen mestarointi uhkaa sen saattaa.
Mielestäni autoilijaa parempi kriminalisointikohde olisi uhkapuhuja. Vihapuhehan on jo saanut vankan kriminalisointistatuksen, mutta uhkapuhujat näkyvät sen sijaan nauttivan suorastaan sankarin sädekehästä, kuten olettaa sopiikin, kun on kysymys valtiosta, jossa itseä heikomman hakkaaminen on lähes kansalaishyve.
Näitä uhkapuhujia maassamme riittää. Jopa niin, että vaikutusvaltaisimmat ovat päässeet oikein kansainvälisille areenoille pienempiään mäiskimään. Isommilleenhan uhkapuhuja ei uskalla mitään, vaan laskee lähes alleen, jos pitäisi asettua jonkun ylemmän tahon mielivaltaa vastaan.
Eipä ole kuultu, että kukaan uhkapuhuja olisi vastustanut Euroopan unionia, IMF:ää tai USA:takaan. Sen sijaan Venäjän mitätöinti näyttää muodostuneen näiden uhkapuhujien suureksi huviksi, mistä sitten ei oikeastaan kärsi juuri muut kuin ensisijaisesti uhkapuhujat itse heikentyneinä vientilukuina ja yleisenä turvattomuuden tunteen lisääntymisenä. Tokipa sitten näiden uhkapuhujien kautta kärsimään joutuu juuri se heikompiosainen kaiken maksajana, mutta tämäkös uhkapuhujaa sitten huolettaisi? Ei totta tosiaankaan. Ei niin pätkän vertaa.
Tyypillistä uhkapuhujalle on kansalaisen pelottelu. Tyypillisen uhkapuhujan leuat louskuttavat lähes päivittäin kuin puimakone ja ilmoille sinkoilee munkkilatinaa muistuttava litania, jossa vilahtelee sellaisia uhkatermejä kuin kestävyysvaje, romuttuva hyvinvointivaltio, kilpailukyvyn romahtaminen, vyön kiristäminen, leikkaukset, veron korottamiset, kantokyky jne. Nämä omituiset sanat eivät muodosta mitään järjellistä kokonaisuutta, vaan ne ovat yksinomaan ilmaan singottua papatusta tai paperille peräkkäin ladottua tekstiä, jossa ei ole juuri päätä eikä häntää.
Kun näille uhkapuhujille mätkäistäisiin mojovat rangaistukset aivottomasta pulinastaan, niin kansakunnan onnellisuusaste nousisi kohisten. Yhtenä hyvinvoinnin osatekijänä voidaankin pitää sitä, miten vähän jossakin valtiossa esiintyy uhkapuheeksi katsottavaa pelottelua.
Kun uhkapuhe sijoitetaan poliittiselle kartalle, voidaan todeta yksiselitteisesti, että uhkapuhe on tyypillisesti porvarillinen ilmiö, joka kumpuaa joko porvarillisesta edunvalvonnasta tai sitten jostakin alkukantaisesta, väärin ymmärretystä sankaruuden mielikuvasta.
Kun porvarin kyvyt luoda hyvinvointia ovat sangen rajalliset, niin ainoaksi keinoksi ei muuta enää jääkään kuin uhkailu jo aikaansaadun hävittämisellä. (Siis sillä, ettei porvareilla muka ole enää rahaa). Mihinkään rakentavaanhan porvari ei ole koskaan kyennyt. Itse hyvinvointivaltiokin on sosialistien aikaansaannos, ja sekös porvaria riepoo ennen näkemättömästi.
Eipä ihme, että porvari pyrkiikin koko ajan hyvinvointivaltion perustusten nakertamiseen sen sijaan, että pyrkisi parannustoimenpiteisiin. Uhkapuheen raadollinen tarkoitushan lienee vain hyvinvointivaltio tärvelemällä saada joitakin hyvinvointivaltioon uponneita kustannuksia realisoiduiksi tuotoiksi porvarien ikiomiin taskuihin. Ettei peräti laareihin.
Kun nämä tarkoitukset ovat kansalaisen tiedossa, niin Keskustan ei missään tapauksessa kannata lähteä mukaan tähän uhkapuheeseen, vaan tyytyä kaikessa rauhassa esittämään rakentavia ja uutta luovia ratkaisuja, joilla hyvinvointivaltio saataisiin entistä paremmaksi eikä suinkaan sellaiseksi raunioksi, mihin porvarillinen mestarointi uhkaa sen saattaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siksi kannatankin siirtymistä kommunismiin ja liittymistä Neuvostoliittoon.
Ahoiltako tuulee vai Siperiasta?
Uhkakuvien maalailu aina ennen työmarkkinaneuvotteluja pitäisi jättää omaan arvoonsa ja uutisoimatta. Ei YLE:n kuulu olla työmarkkinaneuvottelujen käsikassara. Kun nuo neuvottelutaktiikkaa varten keksityt uhkakuvat luetaan vakavalla naamalla paperista TV:n uutislähetyksessä, ne luovat kansalaisissa turhaa ahdistusta. Työmarkkinaneuvottelut pitää tehdä kaikessa hiljaisuudessa - uhkailkoot osapuolet toisiaan niin paljon kuin huvittaa kun pitävät uhkailut ja uhkakuvien maalailut tykönänsä.
Suorastaan koomillisiin mittoihin on äitynyt EK:n siekailut. Se on hinkunut , siis mainittu EK, liittokohtaisiin neuvotteluihin hinnalla millä hyvänsä ja väittänyt, että nykyinen raami on romahduttanut kilpailukyvyn.
Nyt vain näyttää siltä, että edellinen liittokierros korotti palkkoja liikaa, mitkä korotukset sitten lankesivat tälle raamikaudelle, minkä seurauksena mistään näköjään mitään ymmärtämätön EK -johto näkyy vetäneen sen johtopäätöksen, että raami on pahasta.
Nyt sitten EK suurta viisautta (lue kaikkea muuta) osoittaen erotti kaikki johtajansa ja ajaa naama pukinpunaisena kaikkia niitä toimia, jotka rapauttavat kilpailukykyä entisestään.
Ainoa, joka liittokohtaisista ainakin teoriassa hyötyy, on vientikaupan harjoittajat, jotka sitten saisivat säkeittäin rahaa muiden liittojen jäädessä nuolemaan näppejään. Täytyy oikein ihmetellä, miten tämä on mahdollista? Piileekö työnantajajärjestöissäkin lullukoita?
Lullukoiksihan mainittiin muistaakseni joskus muinoin hampaattomia työntekijäjärjestöjen pomoja. Mutta onhan tässä aikaa jo kulunut, joten on hyvinkin mahdollista, että jotakin on EK:stakin varissut matkan varrelle.
Ja tosiaan ihmettelen, miksei tuota uhkapuhetta ole kriminalisoitu siinä missä vihapuhekin.
Harvinaisen hyvä kirjoitus, hyvin ajankohtainen, melkein kuin uudenvuodenpuhe, taatusti osuvampi kuin se jota suomalaiset huomenna kuuntelevat.
"Tyypillistä uhkapuhujalle on kansalaisen pelottelu."
Katainen, Stubb, Häkämies ja muut sekä lukemattomat erilaiset "asiantuntijat".
"Tyypillisen uhkapuhujan leuat louskuttavat lähes päivittäin kuin puimakone ja ilmoille sinkoilee munkkilatinaa muistuttava litania, jossa vilahtelee sellaisia uhkatermejä kuin kestävyysvaje, romuttuva hyvinvointivaltio, kilpailukyvyn romahtaminen, vyön kiristäminen, leikkaukset, veron korottamiset, kantokyky jne."
Vrt. entisten (ja nykyisten) sosialistimaiden "puukieli" ja 1970- ja 1980-luvun suomalainen poliittinen liturgia.
Pitää vain toivoa, että julkinen järjenkäyttö kykenee voittamaan uhkapuhujat. Tosin Suomessa, keskitetyn mediaomistuksen ja yhden ainoan oikean vaihtoehdon propagandavaltiossa... Viime aikoina Paavo Väyrynen ja Esko Seppänen ovat olleet melkeinpä ainoat merkittävät suomalaispoliitikot, joiden suusta on yksikään järjen sana julkisuudessa kuultu.
Uuden keksiminen on näköjään vaikeaa.
Tiedekirjailija Matt Ridley (mm. geenit,) on ryhtynyt positivismin esitaistelijaksi. Hän repii alas uhkakuvia joita niin mielellään tieteen tutkimustuloksiin vedoten koko ajan luodaan. Hänen mielestään ne eivät ole oikeita eikä niitä kannata uskoa.
Matt Ridley, optimisti
http://www.mattridley.co.uk/rational-optimist
We've never had it so good - and it's all thanks to science
http://www.guardian.co.uk/education/2003/apr/03/highereducation.uk
Tässä sama helpommassa muodossa:
http://www.rd.com/health/healthy-eating/cheer-up-17-reasons-its-a-great-time-to-be-alive/
Matt Ridleyllä on ajatusta väitteissään. Siksipä suhtaudunkin erityisesti porvareiden politiikkaan äärimmäisellä varauksella. Porvarien politiikka kun pyrkii kaiken aikaa kääntämään pyörää pyörimään takaperin. Elikkä uusiin ongelmiin yritetään väen väkisin hakea ratkaisuja menneestä.
Tosin Ridley näkyy unohtaneen sen, että jos järjestelmä jatkaa toimintaansa vanhalla reseptillä, niin romahdus tai taantuminen on täysin mahdollinen. Ei optimismikaan mikään patentti ole.
Ei optimismi ole mikään patentti mutta kyllä se lähtökohtana on parempi kuin ne alituiset uhkakuvat joita päittemme ylle maalaillaan. Ne ovat vielä niin fiksusti venyviä, että maalaaja voi sanoa, että vaikka se ei toteutunut vielä, kyllä se varmaan huomenna...tai ensi vuonna...
Joskus tuntuu, että ihan kilpaillaan, kuka osaa uhkaavampana tulevaisuuden esittää.
kirjoittaminen ja julkaisu tällä palstalla pitäisi kieltää0, kaikkea ne tuolla Kiljavalla tuottaa..
Kiljava?