Olen vajaa kolmikymppinen nainen. Olen saanut hyvän ja terveen kotikasvatuksen, ollut aina tunnollinen ja kiltti, edennyt elämässäni suunnittelemaani tahtiin ja ollut ulospäin katsottuna se vakiintujatyyppi joka perustaa perheen hetkenä minä hyvänsä. Näin vuoden vaihteen aikaan sitä pysähtyy miettimään elämäänsä.
Ensimmäinen parisuhteeni alkoi yläasteiässä, ja siitä eteenpäin olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ilman kovin suuria taukoja. Parisuhdeihmisenä kun olen itseäni aina pitänyt. Sinkkuunnuttuani viimeisimmästä pitkästä suhteesta lähdin varovasti kokeilemaan nettimaailman ihmeellisyyksiä tutustuen miehiin pikkutuhmien seuranhakuilmoitusten ja chattien välityksellä, ja tavaten heitä. Nyt reilun vuoden sinkkukauden jälkeen huomaan olevani ihan koukussa tähän. Olen kaiketi ihan hyvännäköinen ja hyvärunkoinen tapaus, eikä huomion saaminen tai seuran saaminen sinällään ole vaikeaa, mutta on vain alkanut askarruttamaan miten uskaliaasti ja häpeilemättömästi noita avuja olen alkanut hyväksi käyttämään. Tutustun jatkuvasti netissä uusiin miehiin, tapaan heitä, useimmiten tuon heidät kotiini ja päädymme sänkyyn, ja muutaman päivän päästä taas sama ralli... Olen nauttinut tuosta jännityksen tunteesta ja uuden seksuaalisen puoleni avautumisesta todella paljon, mutta samaan aikaan myös huolestunut mihin tämä minua vie, ja miten pystyn tämän lopettamaan, jos ja kun jossain vaiheessa haluan tälle laittaa pisteen.
Onko täällä muita, jotka elävät samantyyppistä elämäntilannetta? Tai sellaisia, jotka ovat vastaavanlaista elämänvaihetta eläneet, ja siitä jotenkin irrottautuneet? Haluan toisaalta palan siitä vanhasta omasta kiltistä ja parisuhdekeskeisestä itsestäni takaisin, mutta nykyinen seikkaileva elämäntyyli on koukuttanut minut täydellisesti. Mitä minä voisin tai mitä minun pitäisi tehdä? Elänkö nyt tämän vaiheen ajatellen että kun se oikea tulee kohdalle niin kaikki tämä jää automaattisesti? Vai ruokinko vielä vuosienkin päästä itsetuntoani tällä miesten seksuaalisella huomiolla? Asiallista keskustelua kiitos.
Ensimmäinen parisuhteeni alkoi yläasteiässä, ja siitä eteenpäin olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ilman kovin suuria taukoja. Parisuhdeihmisenä kun olen itseäni aina pitänyt. Sinkkuunnuttuani viimeisimmästä pitkästä suhteesta lähdin varovasti kokeilemaan nettimaailman ihmeellisyyksiä tutustuen miehiin pikkutuhmien seuranhakuilmoitusten ja chattien välityksellä, ja tavaten heitä. Nyt reilun vuoden sinkkukauden jälkeen huomaan olevani ihan koukussa tähän. Olen kaiketi ihan hyvännäköinen ja hyvärunkoinen tapaus, eikä huomion saaminen tai seuran saaminen sinällään ole vaikeaa, mutta on vain alkanut askarruttamaan miten uskaliaasti ja häpeilemättömästi noita avuja olen alkanut hyväksi käyttämään. Tutustun jatkuvasti netissä uusiin miehiin, tapaan heitä, useimmiten tuon heidät kotiini ja päädymme sänkyyn, ja muutaman päivän päästä taas sama ralli... Olen nauttinut tuosta jännityksen tunteesta ja uuden seksuaalisen puoleni avautumisesta todella paljon, mutta samaan aikaan myös huolestunut mihin tämä minua vie, ja miten pystyn tämän lopettamaan, jos ja kun jossain vaiheessa haluan tälle laittaa pisteen.
Onko täällä muita, jotka elävät samantyyppistä elämäntilannetta? Tai sellaisia, jotka ovat vastaavanlaista elämänvaihetta eläneet, ja siitä jotenkin irrottautuneet? Haluan toisaalta palan siitä vanhasta omasta kiltistä ja parisuhdekeskeisestä itsestäni takaisin, mutta nykyinen seikkaileva elämäntyyli on koukuttanut minut täydellisesti. Mitä minä voisin tai mitä minun pitäisi tehdä? Elänkö nyt tämän vaiheen ajatellen että kun se oikea tulee kohdalle niin kaikki tämä jää automaattisesti? Vai ruokinko vielä vuosienkin päästä itsetuntoani tällä miesten seksuaalisella huomiolla? Asiallista keskustelua kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa tuosta. Elät ja nautit vaan nyt täysillä, kun siitä selvästi pidät! Hauskanpito sinkkuna ei ole keneltäkään pois, vaikka varovainen kannattaakin olla. Kyllä sinä itse tiedät parhaiten sitten kun villi vaihe saa riittää. Nyt annat mennä vaan! :)
Kiiruhdin tässä vastailemaan, ennenkuin alat saamaan tapaamisehdotuksia, tai rumia nimityksiä itsestäsi.
Sen asian olen huomannut, ettei ketään pidä lähteä yksioikoisesti neuvomaan tekemisistään, koska toisen henkilön ajatusmaailma voi olla ihan muuta, kuin oma, mutta keskustellahan aina voi- "tasapuolisesti."
Kokemukseni mukaan tuo mainitsemasi juoksuaika tulee tulee esiin ennemmin, tai myöhemmin niin naisilla, kuin miehilläkin, ongelmia aiheutuukin siitä silloin, kun se tulee päälle sopimattomaan aikaan, joillekkin nuorena avioituneille muutaman "onnellisen" vuoden jälkeen, joillekkin esim. puolison kuoltua, tai muussa erotapauksessa. Yleisesti ottaen otetaan takaisin menetettyä nuoruutta, ehkä tämä pätee nyt sinunkin kohdalla, oletkohan elänyt nuoruutesi liian kiltisti, asia erikseen ovat ne henkilöt, joille em. toiminta on pakonomaista, jatkuen olosuhteista riippumatta.
Koska sitten tulee piste? Tuskin sitäkään voi noin vain päättää, kait se loppuu aikanaan, yleinen muutoksen haluaminen elämäänsä on biologinen kello, kun havahtuu siihen, että kello on tikittänyt kohta liian pitkälle, tulee huoli, että jäänkö jotain tärkeää asiaa ilman.
Luulisin, että lähiaikoina asiat selkeytyvät kohdallasi, kun olet jo alkanut asiaa pohtimaan, joten nauti elämästäsi vielä näin, jos se hyvältä tuntuu.