Oli siis aika ottaa palstakirjoittelu puheeksi.
Kysäisin eräänä päivänä Veikolta, että kirjoitteleeko hän. Hän kielsi tietenkin, siinä ei ole mitään uutta, näin varmaan suurin osa ihmisistä olisi tehnyt.
Olin tyrkännyt nyt lapioni sellaiseen maahan mikä vaan vietti alaspäin.
Veikolle edelleen totesin silti, että tiedän kirjoittelusta...
Oli aika lähteä yhteiselle matkalle. Tämä matka olisi ehdottomasti pitänyt jättää väliin, mutta....
Päivä sujui hyvin, menomatkalla taksissa istuin Veikon vieressä. Virallisen ohjelman jälkeen aloittelimme iltaa juomien parissa. Oli hauskaa, juttu ja huumori virtasi. Sitten...Veikko käytti erästä oudohkoa sanaa eli muistin, että sillä nicillä oli palstalla kirjoiteltu. Sen verran outo se oli. Itku sentään. Virhe suuri minulta.
Menimme illallispöytään. Laitoin Veikolla tekstariviestin asiasta. Kysäisin, miksi minulle olit epärehellinen. Laitoin viestiin, että kirjoitan palstalle.
Näin kun Veikko nousi pöydästä ja meni kirjoittamaan palstalle. Kävimme siis keskustelua palstan välityksellä... Sain Veikolta osakseni sellaisia katseita, siis jos katseet voisivat tappaa, niin olisi laakista vainaa ollut moneen kertaan...
Juoksin Veikon perään, sanoin kirjoittelusta hänelle. Koin sen niin epäreiluksi, koska hän oli kieltänyt minulle asian moneen kertaan.... Onneksi eräs työkaverini pelasti tilanteen tulemalla paikalle, menimme yhdessä viinille.
Koko loppuilta oli tietenkin pilalla, kuten voitte ymmärtää, niiden pelokkaiden ja vihamielisten katseiden alta en päässyt mihinkään, paitsi lähtemällä nukkumaan...
Koko yön kirjoitelimme palastalla toisillemme....
Koitti aamu. Olin aamiaisella. Veikko sattumoisin käveli ohitseni, laittoi käden olkapäälleni ja kysäisi, että onko kaikki ok... Tietenkin on vastasin. Oliko? Sen voi jokainen päätellä....
Niin, kotiinlähdön aika myös koitti.
Meillä oli ihan oma reitti varattuna. Kieltämättä hieman ahdisti, mutta toisaalta se oli hyvä, koska oli sattunut ja tapahtunut enemmän kun laki sallii, ja piti tätä tilannetta yhdessä viilentää.
Veikko tarjosi minulle sushi-annoksen ja lähdimme paluulennolle.
Saavuimme Helsinkiin, vielä huumoristiseksi lopuksi Veikko kysäisi, että mihin tästä jatketaan... vastasin että lumitöihin ja naurahdin päälle.
Törmäsimme vielä kentällä muutamaan tuttuun ja otimme taksit omiin koteihimme.
Illalla vielä naputtelin Veikolle tekstarin yhdessä kasvamista vahvemmiksi.... luulen, että se oli hyvä loppu tälle epäonniselle matkalle.....
...jatkuu...
Kysäisin eräänä päivänä Veikolta, että kirjoitteleeko hän. Hän kielsi tietenkin, siinä ei ole mitään uutta, näin varmaan suurin osa ihmisistä olisi tehnyt.
Olin tyrkännyt nyt lapioni sellaiseen maahan mikä vaan vietti alaspäin.
Veikolle edelleen totesin silti, että tiedän kirjoittelusta...
Oli aika lähteä yhteiselle matkalle. Tämä matka olisi ehdottomasti pitänyt jättää väliin, mutta....
Päivä sujui hyvin, menomatkalla taksissa istuin Veikon vieressä. Virallisen ohjelman jälkeen aloittelimme iltaa juomien parissa. Oli hauskaa, juttu ja huumori virtasi. Sitten...Veikko käytti erästä oudohkoa sanaa eli muistin, että sillä nicillä oli palstalla kirjoiteltu. Sen verran outo se oli. Itku sentään. Virhe suuri minulta.
Menimme illallispöytään. Laitoin Veikolla tekstariviestin asiasta. Kysäisin, miksi minulle olit epärehellinen. Laitoin viestiin, että kirjoitan palstalle.
Näin kun Veikko nousi pöydästä ja meni kirjoittamaan palstalle. Kävimme siis keskustelua palstan välityksellä... Sain Veikolta osakseni sellaisia katseita, siis jos katseet voisivat tappaa, niin olisi laakista vainaa ollut moneen kertaan...
Juoksin Veikon perään, sanoin kirjoittelusta hänelle. Koin sen niin epäreiluksi, koska hän oli kieltänyt minulle asian moneen kertaan.... Onneksi eräs työkaverini pelasti tilanteen tulemalla paikalle, menimme yhdessä viinille.
Koko loppuilta oli tietenkin pilalla, kuten voitte ymmärtää, niiden pelokkaiden ja vihamielisten katseiden alta en päässyt mihinkään, paitsi lähtemällä nukkumaan...
Koko yön kirjoitelimme palastalla toisillemme....
Koitti aamu. Olin aamiaisella. Veikko sattumoisin käveli ohitseni, laittoi käden olkapäälleni ja kysäisi, että onko kaikki ok... Tietenkin on vastasin. Oliko? Sen voi jokainen päätellä....
Niin, kotiinlähdön aika myös koitti.
Meillä oli ihan oma reitti varattuna. Kieltämättä hieman ahdisti, mutta toisaalta se oli hyvä, koska oli sattunut ja tapahtunut enemmän kun laki sallii, ja piti tätä tilannetta yhdessä viilentää.
Veikko tarjosi minulle sushi-annoksen ja lähdimme paluulennolle.
Saavuimme Helsinkiin, vielä huumoristiseksi lopuksi Veikko kysäisi, että mihin tästä jatketaan... vastasin että lumitöihin ja naurahdin päälle.
Törmäsimme vielä kentällä muutamaan tuttuun ja otimme taksit omiin koteihimme.
Illalla vielä naputtelin Veikolle tekstarin yhdessä kasvamista vahvemmiksi.... luulen, että se oli hyvä loppu tälle epäonniselle matkalle.....
...jatkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisää jatkoa please...olemme heikkoina Veikkoon
Kukaan koskaan tee valintoja palstakirjoittelun pohjalta.Ymmärrän kyllä hyvin jos tuntuu siltä et sellainen häiritsee .mutta tottunut palstailija ei kulmakarvojaan siitä nostata.Mitäs jos hän kuuuluisi ylläpitoon ja ei viitsisi lopettaa ,koska on sitoutunut seuraamaan palstojen kirjoittelua?
Ihquuu