Kannattaako elää?

Ilmaisin asiani huonosti avausviestissä. Miksi niin kävi? Koska en aikanani opetellut kirjoittamaan. Kirjoitustaidottomuus on sairaus, johon ei ole keksitty parannusta tai edes oireita lievittävää hoitoa. Saattohoitoa ei ole saatavilla. Suosittelen kirjoitustaidottomille pikaista kuolemaa.

Yritin sanoa, että elämässä on parasta tulla kylläiseksi ajoissa, koska myöhemmin ravintoa ei enää ole tarjolla. Jos ehtii nuorena syödä vatsansa täyteen, loppuelämä sujuu paremmin. Olet onnekas, jos älysit istua nuoruusvuotesi pitopöydässä, ja kaikkein onnekkain olet, jos ymmärsit ahtaa mahasi täyteen kaviaaria. Jos sen teit, olet nyt kaviaarimies. On niitäkin, jotka kyllä istuivat kiltisti pöydässä, mutta ylenmääräisen nirsoutensa takia viettävät loppuelämänsä säälittävinä pullapoikina.

Huomauttaisin muuten myös, että tässä on kyse ennen kaikkea miehistä. Miehen elämä on vakava asia. Siksi miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset.

itse_murhaaja kirjoitti:

Ilmaisin asiani huonosti avausviestissä. Miksi niin kävi? Koska en aikanani opetellut kirjoittamaan. Kirjoitustaidottomuus on sairaus, johon ei ole keksitty parannusta tai edes oireita lievittävää hoitoa. Saattohoitoa ei ole saatavilla. Suosittelen kirjoitustaidottomille pikaista kuolemaa.

Yritin sanoa, että elämässä on parasta tulla kylläiseksi ajoissa, koska myöhemmin ravintoa ei enää ole tarjolla. Jos ehtii nuorena syödä vatsansa täyteen, loppuelämä sujuu paremmin. Olet onnekas, jos älysit istua nuoruusvuotesi pitopöydässä, ja kaikkein onnekkain olet, jos ymmärsit ahtaa mahasi täyteen kaviaaria. Jos sen teit, olet nyt kaviaarimies. On niitäkin, jotka kyllä istuivat kiltisti pöydässä, mutta ylenmääräisen nirsoutensa takia viettävät loppuelämänsä säälittävinä pullapoikina.

Huomauttaisin muuten myös, että tässä on kyse ennen kaikkea miehistä. Miehen elämä on vakava asia. Siksi miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset.

Lue lisää

On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta.

Ei siksi, että voisi syödä elämää varastoon, vaan siksi että se on hauskaa, mielenkiintoista, jännittävää, viihdyttävää tms. silloin kun sitä tekee.

Tulevaisuudessa on omat ilonsa, joista saa nauttia sitten kun niiden aika tulee.

Tietysti kannattaa miettiä sen verran tulevaisuuttakin, että pystyy resurssien puolesta tulemaan haluamallaan tavalla toimeen. Rahalle ei kuitenkaan kannata myydä elämäänsä, vaikka tietty varallisuus avaa monia uusia mahdollisuuksia. Kukin löytäköön oman tasapainotilansa.

Meillä on hyvää elämää ja uusia seikkailuja tarjolla aina siihen saakka kunnes astumme sihen suurimpaan seikkailuun.

Siis kaikenikäiset lajitoverimme; viisarit kaakkoon ja baanalle!

Phoebus kirjoitti:

On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta.

Ei siksi, että voisi syödä elämää varastoon, vaan siksi että se on hauskaa, mielenkiintoista, jännittävää, viihdyttävää tms. silloin kun sitä tekee.

Tulevaisuudessa on omat ilonsa, joista saa nauttia sitten kun niiden aika tulee.

Tietysti kannattaa miettiä sen verran tulevaisuuttakin, että pystyy resurssien puolesta tulemaan haluamallaan tavalla toimeen. Rahalle ei kuitenkaan kannata myydä elämäänsä, vaikka tietty varallisuus avaa monia uusia mahdollisuuksia. Kukin löytäköön oman tasapainotilansa.

Meillä on hyvää elämää ja uusia seikkailuja tarjolla aina siihen saakka kunnes astumme sihen suurimpaan seikkailuun.

Siis kaikenikäiset lajitoverimme; viisarit kaakkoon ja baanalle!

Lue lisää

"On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta."

Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi.
Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin.

" Miehen elämä on vakava asia. Siksi miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset. "
Koska eivät osaa puhua, sen kirjoitustaidottomuuden lisäksi..!

Miten muuten jtk.ns. letkuissa olevat puhekyvyttömät (eivät tuota ymmärettävää kieltä ), vakavasti sairaat pystyvät kommunikoimaan esim. tietokoneen avulla. ?

Ja sinä joka osaat kirjoittaa väität toista ? Ja jos et osaa kirjoittaa, miten tuon tekstin tuotit ?
Miesten pitäisi oppia kertomaan tunteistaan, oppia keskustelemaan, jne. Eikä se ole vain miesten ongelma, löytyy varmaan ko. naisiakin.
Kyse on Lapsena saadusta mallista ja ns. RAKKAUDETTOMASTA KASVATUKSESTA.
Ja sitten on vain näitä bissiksiä, joille mikään ei ole tarpeeksi.

Tilastokeskus - Kyllä se siitä – ajan myötä

" Vanhemmiten vanhemmuus on onnellisempaa

Keski-iän lähestyessä lasten ja onnellisuuden suhde muuttuu. 30–39-vuotiaat 1–3 lapsen vanhemmat ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat, ja 40–49-vuotiaista onnellisimpia ovat 2–3 lapsen vanhemmat.

Yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia, ja 2–4 lapsen vanhemmat onnellisimpia. Tässä ikäryhmässä kahden tai useamman lapsen vanhempien ja lapsettomien onnellisuusero on samaa suuruusluokkaa kuin koko väestössä keskimmäisen ja alimman tulokolmanneksen onnellisuusero."

http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0

Näin asian kiteytti Markku Ojanen, onnellisuusprofessori

". Erityisen kiinnostuksen kohteena on kiitollisuuden harjoittaminen ja ystävällisten tekojen tekeminen. Kummastakin on alustavia lupaavia tuloksia."

http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/onnellisuus/onnellisten-ihmisten-elE4mE4ntaito.php

Vaikka ihmisen biologinen rappeutuminen alkaakin tuossa 25v. korvilla, ei se tee elämää arvottomaksi, vaan päinvastoin, vain joku kaltaisesi märkäkorva, jolta puuttuu ELÄMÄN KOKEMUS ! Voi puhua moista.

Mitä vanhemmaksi elää sen arvokkaampaa elämä on. Ja mitä vähemmän tuijottaa omaan napaan sen onnellisempi on.
Meneppä ap. johonkin vammaisten tai vanhusten tms. keskukseen vapaehtoistyöhön, näet mitä elämä on.

älä urputa turhasta kirjoitti:

"On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta."

Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi.
Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin.

" Miehen elämä on vakava asia. Siksi miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset. "
Koska eivät osaa puhua, sen kirjoitustaidottomuuden lisäksi..!

Miten muuten jtk.ns. letkuissa olevat puhekyvyttömät (eivät tuota ymmärettävää kieltä ), vakavasti sairaat pystyvät kommunikoimaan esim. tietokoneen avulla. ?

Ja sinä joka osaat kirjoittaa väität toista ? Ja jos et osaa kirjoittaa, miten tuon tekstin tuotit ?
Miesten pitäisi oppia kertomaan tunteistaan, oppia keskustelemaan, jne. Eikä se ole vain miesten ongelma, löytyy varmaan ko. naisiakin.
Kyse on Lapsena saadusta mallista ja ns. RAKKAUDETTOMASTA KASVATUKSESTA.
Ja sitten on vain näitä bissiksiä, joille mikään ei ole tarpeeksi.

Tilastokeskus - Kyllä se siitä – ajan myötä

" Vanhemmiten vanhemmuus on onnellisempaa

Keski-iän lähestyessä lasten ja onnellisuuden suhde muuttuu. 30–39-vuotiaat 1–3 lapsen vanhemmat ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat, ja 40–49-vuotiaista onnellisimpia ovat 2–3 lapsen vanhemmat.

Yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia, ja 2–4 lapsen vanhemmat onnellisimpia. Tässä ikäryhmässä kahden tai useamman lapsen vanhempien ja lapsettomien onnellisuusero on samaa suuruusluokkaa kuin koko väestössä keskimmäisen ja alimman tulokolmanneksen onnellisuusero."

http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0

Näin asian kiteytti Markku Ojanen, onnellisuusprofessori

". Erityisen kiinnostuksen kohteena on kiitollisuuden harjoittaminen ja ystävällisten tekojen tekeminen. Kummastakin on alustavia lupaavia tuloksia."

http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/onnellisuus/onnellisten-ihmisten-elE4mE4ntaito.php

Vaikka ihmisen biologinen rappeutuminen alkaakin tuossa 25v. korvilla, ei se tee elämää arvottomaksi, vaan päinvastoin, vain joku kaltaisesi märkäkorva, jolta puuttuu ELÄMÄN KOKEMUS ! Voi puhua moista.

Mitä vanhemmaksi elää sen arvokkaampaa elämä on. Ja mitä vähemmän tuijottaa omaan napaan sen onnellisempi on.
Meneppä ap. johonkin vammaisten tai vanhusten tms. keskukseen vapaehtoistyöhön, näet mitä elämä on.

Lue lisää

"Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi."

Mitenkö nautin elämästä ja hetkestä satuttamatta toista?

Ajattelemalla mitä seurauksia teoillani on. Jos ne vahingoittavat toisia, niin en tee niitä, jos eivät vahingoita, niin teen.

Entäs sitten vahingoittamatta itseäni?

Mitä ihmettä oikein luulet minun haluavan?

Juopottelua, huumeita, rietastelua.......Niitäkö sinä kaipaat, mutta kiellät ne itseltäsi?

Alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, huumeisiin en koske ja vaimoni riittää minulle toistaiseksi.

Elämältä saa paljon enemmän hankkimalla elämyksiä, kokemuksia ja tutustumalla ihmisiin, paikkoihin, ilmiöihin. Miten se minua voisi vahingoittaa?

"Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin."

Onko todella itsekästä ottaa lähimmäisensä huomioon, ei pelkästään omia tarpeitaan?

Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi?

Phoebus kirjoitti:

"Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi."

Mitenkö nautin elämästä ja hetkestä satuttamatta toista?

Ajattelemalla mitä seurauksia teoillani on. Jos ne vahingoittavat toisia, niin en tee niitä, jos eivät vahingoita, niin teen.

Entäs sitten vahingoittamatta itseäni?

Mitä ihmettä oikein luulet minun haluavan?

Juopottelua, huumeita, rietastelua.......Niitäkö sinä kaipaat, mutta kiellät ne itseltäsi?

Alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, huumeisiin en koske ja vaimoni riittää minulle toistaiseksi.

Elämältä saa paljon enemmän hankkimalla elämyksiä, kokemuksia ja tutustumalla ihmisiin, paikkoihin, ilmiöihin. Miten se minua voisi vahingoittaa?

"Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin."

Onko todella itsekästä ottaa lähimmäisensä huomioon, ei pelkästään omia tarpeitaan?

Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi?

Lue lisää

Sinä sanoit:
"On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta."

Minä sanoin:
" Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi.
Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin."

Mitä on ilonirti ottaminen mielestäsi ?

" Juopottelua, huumeita, rietastelua.......Niitäkö sinä kaipaat, mutta kiellät ne itseltäsi? "
Todellakin.. En ole koskaan juopotellut, en käyttänyt huumeita, en myöskään rietastellut. Enkä myöskään kaipaa niitä.

Miksiköhän SINÄ liitit ne tuohon, jos ne eivät kuulu kuvioihisi?

" Siis kaikenikäiset lajitoverimme; viisarit kaakkoon ja baanalle! "

ed. kirjoitti:

Sinä sanoit:
"On ihan oikein ottaa kaikki ilo irti siitä mitä on kulloinkin tarjolla, kunhan tekee sen muita vahingoittamatta."

Minä sanoin:
" Jos on kaksi osapuolta, niin miten sen teet, ettet satuta tätä toista, itsesi lisäksi.
Vain itsekeskeinen ja itsekäs ( lapsellinen ) ihminen ajattelee ja toimii noin."

Mitä on ilonirti ottaminen mielestäsi ?

" Juopottelua, huumeita, rietastelua.......Niitäkö sinä kaipaat, mutta kiellät ne itseltäsi? "
Todellakin.. En ole koskaan juopotellut, en käyttänyt huumeita, en myöskään rietastellut. Enkä myöskään kaipaa niitä.

Miksiköhän SINÄ liitit ne tuohon, jos ne eivät kuulu kuvioihisi?

" Siis kaikenikäiset lajitoverimme; viisarit kaakkoon ja baanalle! "

Lue lisää

"Mitä on ilonirti ottaminen mielestäsi ?"

Elämyksiä, läheisyyttä, oppimista, hauskanpitoa ystävien kanssa.

Se voi olla matka, retki luontoon, illanvietto ystävien kanssa, laskuvarjohyppäämistä, teatterissa tai konsertissa käynti, seikkailu, puu- ja metallitöiden tekemistä, lasinpuhallusta, naamiaiset, ratsastusta, purjelentoa, avantouintia, melomista, purjehdusta, maaliinampumista, luolien tutkimista, historian elävöittämistä, ongelmien ratkomista, itsensä kehittämistä..........ihan mitä vain mikä kiinnostaa ja pitää mielen virkeänä.

"Miksiköhän SINÄ liitit ne tuohon, jos ne eivät kuulu kuvioihisi?"

Siksi, että SINÄ kommentoit harrastusteni olevan VAHINGOLLISIA itselleni.

Voitko ystävällisesti kertoa, mitä SINÄ puolestasi tarkoitit sillä, että en voi nauttia elämästäni vahingoittamatta itseäni.

Millaisia asioita SINÄ tarkoitit?

Siis kaikenikäiset lajitoverimme; viisarit kaakkoon ja baanalle!

Elämä ei löydy korviketoiminnoista, kuten päihteet tai uskonnot. Se löytyy todellisuudesta. Se voi olla lähempänä kuin uskotkaan.

Aivojen suorituskyky ei ala hiipua 25 ikävuoden jälkeen! Paitsi jos ei koskaan ole aivoillaan mitään tehnytkään, mutta niitä on vähän.

Vasta 40-vuotiaana alkaa ymmärtää asioita, koska aivot vasta silloin ovat kunnolla kehittyneet siihen mittaan, mitä ymmärtäminen vaatii. Siihen asti saa haahuilla vähän kuin sokea kissanpoika.

sulla on ankara asenne itseesi. totesit että "elämän arvo on suoraan verrannolinen aivojen suorutuskykyyn" tai että äo alle 130 on aivokuollut1 onpa rankka ja armoton asenne itseesi.

et siis suostu uskomaan että mokaisit jossain tai osoittaisit epätietoisuutta jossakin asiassa,älä murehdi -tätä tekee poliitikotkin vaikka mokaavatkin.

kaikki mokaa,eikä siinä ole mitään ihmeelistä,se sitä paitsi tekee sinusta ihmisen!

ariakkila kirjoitti:

sulla on ankara asenne itseesi. totesit että "elämän arvo on suoraan verrannolinen aivojen suorutuskykyyn" tai että äo alle 130 on aivokuollut1 onpa rankka ja armoton asenne itseesi.

et siis suostu uskomaan että mokaisit jossain tai osoittaisit epätietoisuutta jossakin asiassa,älä murehdi -tätä tekee poliitikotkin vaikka mokaavatkin.

kaikki mokaa,eikä siinä ole mitään ihmeelistä,se sitä paitsi tekee sinusta ihmisen!

Lue lisää

Aivot, joiden ÄO on alle 130, ovat kuin silmät, joiden näkökyky on heikko. Jos silmäsi ovat huonot, et koskaan saa tuntea valon ja värien kauneuden koko täyteyttä. Näkösi on sumea etkä mahda sille yhtään mitään. Voit siristellä silmiäsi tai hankkia silmälasit. Sellaiset toimenpiteet auttavat vähän, mutta eivät paranna sinua. Alat haaveilla laserleikkauksesta, vaikka ymmärrätkin, että se ei ole realistinen vaihtoehto.

Olet käytännöllisesti katsoen sokea ja sellaisena pysyt. Voit vain katkerin mielin yrittää arvailla, mitä kaikkea ihanaa sumu sisäänsä kätkeekään. Mutta koskaan et saa sitä nähdä. Maailman visuaalinen ihanuus ei ole sinua varten. Sinut on suljettu ulos pimeyteen.

Älykkyydessä on toki useita puolia. Esimerkiksi musikaalisuus. Oletko epämusikaalinen? Siinä tapauksessa et koskaan saa tietää, millaiset ovat musiikin ihanuudet, sen loputtomat aarteet, sen huumaavat nautinnot. Toki sinäkin kuulet jotain, ja mahdollisesti jopa luulet kuulemassasi tavoittaneesi jotain. Mutta katkera totuus on, että et ole tavoittanut mitään. Sinä et ymmärrä niitä hienosyisiä vivahteita, jotka vasta tekevät musiikista musiikkia. Loppujen lopuksi musiikki on sinulle pelkkää mölinää ja käsittämättömiä kiekuroita paperilla. Sinut on suljettu ulos hiljaisuuteen.

Pahinta ja katkerinta on olla keskinkertaisuus (ÄO n. 120). Keskinkertainen ihminen on riittävän älykäs älytäkseen ulkopuolisuutensa ja sen seuraukset. Tyhmät (ÄO alle 120) ovat onnellisemmassa asemassa, koska heillä ei ole aavistustakaan siitä, että tosiasiassa heidän elämänsä ei ole minkään arvoista.

Nämä älykkyysosamäärät voivat olla pielessä. En minä tiedä, missä menee tyhmyyden raja. Mutta jossain se joka tapauksessa menee, ja selvältä vaikuttaisi, että ns. normaaliälyinen henkilö (ÄO n. 100) on jo uskomattoman tyhmä. Minulla on korkeakoulutausta, joten olen luultavasti seurustellut enimmäkseen keskinkertaisuuksien kanssa ja mahdollisesti muutaman huippuyksilönkin kanssa. Pohjasakan kanssa olen ollut tekemisissä vähemmän. En ole käynyt edes armeijaa.

Viimeisten kolmen kuukauden aikana en tosin ole seurustellut muiden kuin internetin kanssa. Internet onkin älykkäin tapaamani entiteetti.

itse_murhaaja kirjoitti:

Aivot, joiden ÄO on alle 130, ovat kuin silmät, joiden näkökyky on heikko. Jos silmäsi ovat huonot, et koskaan saa tuntea valon ja värien kauneuden koko täyteyttä. Näkösi on sumea etkä mahda sille yhtään mitään. Voit siristellä silmiäsi tai hankkia silmälasit. Sellaiset toimenpiteet auttavat vähän, mutta eivät paranna sinua. Alat haaveilla laserleikkauksesta, vaikka ymmärrätkin, että se ei ole realistinen vaihtoehto.

Olet käytännöllisesti katsoen sokea ja sellaisena pysyt. Voit vain katkerin mielin yrittää arvailla, mitä kaikkea ihanaa sumu sisäänsä kätkeekään. Mutta koskaan et saa sitä nähdä. Maailman visuaalinen ihanuus ei ole sinua varten. Sinut on suljettu ulos pimeyteen.

Älykkyydessä on toki useita puolia. Esimerkiksi musikaalisuus. Oletko epämusikaalinen? Siinä tapauksessa et koskaan saa tietää, millaiset ovat musiikin ihanuudet, sen loputtomat aarteet, sen huumaavat nautinnot. Toki sinäkin kuulet jotain, ja mahdollisesti jopa luulet kuulemassasi tavoittaneesi jotain. Mutta katkera totuus on, että et ole tavoittanut mitään. Sinä et ymmärrä niitä hienosyisiä vivahteita, jotka vasta tekevät musiikista musiikkia. Loppujen lopuksi musiikki on sinulle pelkkää mölinää ja käsittämättömiä kiekuroita paperilla. Sinut on suljettu ulos hiljaisuuteen.

Pahinta ja katkerinta on olla keskinkertaisuus (ÄO n. 120). Keskinkertainen ihminen on riittävän älykäs älytäkseen ulkopuolisuutensa ja sen seuraukset. Tyhmät (ÄO alle 120) ovat onnellisemmassa asemassa, koska heillä ei ole aavistustakaan siitä, että tosiasiassa heidän elämänsä ei ole minkään arvoista.

Nämä älykkyysosamäärät voivat olla pielessä. En minä tiedä, missä menee tyhmyyden raja. Mutta jossain se joka tapauksessa menee, ja selvältä vaikuttaisi, että ns. normaaliälyinen henkilö (ÄO n. 100) on jo uskomattoman tyhmä. Minulla on korkeakoulutausta, joten olen luultavasti seurustellut enimmäkseen keskinkertaisuuksien kanssa ja mahdollisesti muutaman huippuyksilönkin kanssa. Pohjasakan kanssa olen ollut tekemisissä vähemmän. En ole käynyt edes armeijaa.

Viimeisten kolmen kuukauden aikana en tosin ole seurustellut muiden kuin internetin kanssa. Internet onkin älykkäin tapaamani entiteetti.

Lue lisää

Turhaan kai ei puhuta onnellisen tietämättömistä.

Taidat ilmeisesti kokeilla kyynikon roolia?

Niin, jos asettaa elämän arvoksi aivojen suorituskyvyn, ei elämällä ole juuri sisältöä. En tiedä mitä älykkyyttä tarkoitat, niitä kun on monia lajeja. Oletko sinä noin älykäs? Jos olet, jotain on jäänyt sittenkin ymmärtämättä.

Elämä on niin turhaa kuin siitä itse teet. Ymmärrän että ateisteilla kyllä asia on noin, ellei ole kehittänyt itselleen mitään elämänkatsomusta. Olemme vain kasa geenejä jotka heittelehtivät elämänvirrassa vailla mitään tarkoitusta. Ellet ole ateisti, sinulta on jäänyt yksi asia kohtaamatta – rakkaus. Jumalan rakkaus.

Mutta kokeile tuotakin tapaa elää, toivon kuitenkin että löydät jonkun vähän enemmän ”älykkään” asenteen.

tjagpg kirjoitti:

Turhaan kai ei puhuta onnellisen tietämättömistä.

Toisaalta tutkimusten mukaan älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa. Toisin sanoen tyhmyys näyttäisi altistavan onnettomuudelle. Tässä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää, kun muistetaan, että älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti myös elämässä menestymisen kanssa, ja vieläpä kaikilla osa-alueilla.

Jos olet älykäs, saat kaiken: korkean koulutuksen, hyväpalkkaisen ja mielekkään työn, puolison ja lapset, ystäviä, terveen ja pitkän elämän jne. Tyhmät sitä vastoin ovat juoppoja, narkkareita, väkivaltarikollisia ja seksuaalisesti holtittomia sekoilijoita, jotka eivät edes tajua ongelmaansa.

Tyhmien onnettomuus on kuitenkin toisenlaista kuin keskinkertaisuuksien onnettomuus. Keskinkertaisuuksia luonnehtii ennen kaikkea katkeruus, kaunaisuus, kostonjano. Viha.

Ymmärrän, että on jokseenkin mielivaltaista heitellä älykkyysosamäärärajoja keskinkertaisuudelle ja tyhmyydelle. Oikeasti ei tietenkään ole mitään selvää keskinkertaisuuden rajaa. On vain laaja harmaa alue. Tarkat luvut ovat korkeintaan suuntaa antavia.

On kuitenkin parempi puhua numeroin. Jos puhutaan vain älykkyydestä, alkaa se ainainen kinastelu siitä, mitä älykkyys on. Tähän kinasteluunkin ovat syypäitä keskinkertaisuudet, jotka kaunaisuudessaan tahtovat kiistää älykkyystestien merkityksen. Oikeasti he kuitenkin tietävät, että älykkyystestit ovat luotettavia. Siksipä he eivät edes suostu tekemään sellaista. He tietävät, että eivät pärjäisi testissä, ja jos he eivät tee testiä, he eivät myöskään ehdottoman varmasti tiedä totuutta henkisistä kyvyistään. Tällöin heille jää se ainoa, mikä voi heille vielä jotain lievitystä katkeruuteen antaa: valheellinen toivo.

On eittämätön tosiasia, että älykkyystestit ovat luotettavin tapa ennustaa yksilön menestymistä elämässä. Mikään muu mittari ei ole yhtä luotettava. Älykkyystestit ovat parasta, mitä psykologiassa on saatu aikaan.

Jos tiedämme ihmisen ÄO:n, todennäköisesti tiedämme hänestä oleellisen. Esimerkiksi korkeakouluihin opiskelijat kannattaisi valita älykkyystesteillä. Se olisi nykyisenlaista pääsykoemenettelyä luotettavampi tapa saada koulunpenkille vain paras opiskelija-aines. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tätä vastustavat ennen kaikkea keskinkertaisuudet. Keskinkertaisuudet tietävät jäävänsä rajan alle, mutta tahtovat silti päästä patsastelemaan akateemisilla titteleillään. Ja siihen heillä on hyvä syy.

Ja jos yliopisto on nyt miehitetty keskinkertaisuuksilla, keskinkertaisuudet kyllä pitävät huolen siitä, että se on jatkossakin miehitetty keskinkertaisuuksilla. Silloin myös tutkimus pysyy keskinkertaisena. Kehitys ei kehity. Ihmiskunta junnaa paikoillaan, kun resurssit haaskataan keskinkertaisuuksiin, joista ei kuitenkaan koskaan voi tulla mitään suurta.

Jos en olisi kristitty, kannattaisin laajamittaista eugeniikka- ja eutanasiaohjelmaa, jonka avulla estettäisiin intellektuaalisen paarialuokan syntyminen sekä karsittaisiin syntymään pääsevät lipsahdukset (virheitähän sattuu paremmissakin piireissä). Jos kerran korkea ÄO korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa, tällä ohjelmalla olisi mahdollista saavuttaa paratiisilliset olosuhteet maan päällä.

Armomurhaohjelma pitäisi aloittaa keskinkertaisuuksista. Keskinkertaisuudet ovat nimittäin vakavin este edistykselle. Tyhmät ovat liian tyhmiä jarruttaakseen kehitystä. Tyhmät eivät pääse valta-asemiin.

Keskinkertaisuudet eivät kykene omaperäiseen ja luovaan ajatteluun, mutta he kykenevät kyllä torjumaan ja torppaamaan itseään parempien ideat. He kykenevät myös nousemaan sellaisiin yhteiskunnallisiin asemiin, että heidän puheillaan ja teoillaan on merkitystä.

Kaunaisuudessaan he koettavat kaikin tavoin nakertaa huippuyksilöiden työtä. Tästä on hyvänä esimerkkinä kaikenlainen humanistinen hölynpöly, jolla pyritään kyseenalaistamaan luonnontieteiden relevanssi.

Mutta nyt olen eksynyt jo kauas ketjun varsinaisesta aiheesta.

mummomuori kirjoitti:

Taidat ilmeisesti kokeilla kyynikon roolia?

Niin, jos asettaa elämän arvoksi aivojen suorituskyvyn, ei elämällä ole juuri sisältöä. En tiedä mitä älykkyyttä tarkoitat, niitä kun on monia lajeja. Oletko sinä noin älykäs? Jos olet, jotain on jäänyt sittenkin ymmärtämättä.

Elämä on niin turhaa kuin siitä itse teet. Ymmärrän että ateisteilla kyllä asia on noin, ellei ole kehittänyt itselleen mitään elämänkatsomusta. Olemme vain kasa geenejä jotka heittelehtivät elämänvirrassa vailla mitään tarkoitusta. Ellet ole ateisti, sinulta on jäänyt yksi asia kohtaamatta – rakkaus. Jumalan rakkaus.

Mutta kokeile tuotakin tapaa elää, toivon kuitenkin että löydät jonkun vähän enemmän ”älykkään” asenteen.

Lue lisää

Minä olen keskinkertaisuus. Minut pitäisi tappaa.

Älykkyys on loogista päättelykykyä. On muitakin kykyjä, joita voidaan pitää älykkyytenä. Mainitsin edellä musikaalisuuden. Myös luovuus voisi tulla kyseeseen. Luulenpa kuitenkin, että nämä muut älykkyyden lajit edellyttävät ainakin kohtalaista loogista päättelykykyä.

Mutta pääsääntöisesti puhe muista älykkyyden lajeista on vain keskinkertaisuuksien katkeraa parkua. Keskinkertaisuudet tahtoisivat olla jotain. Älykkyys on jotain. Keskinkertaisuudet eivät ole älykkäitä. Siispä keskinkertaisuudet keksivät kaikenlaista hölynpölyä voidakseen elää itsensä kanssa. Tähän hölynpölyyn kuuluu myös suurin osa ns. muista älykkyyden lajeista. Humanistisesta tieteestä suuri osa on tätä samaa hölynpölyä.

En missään tapauksessa ole ateisti. Olen kristitty. Se, mitä tähän ketjuun olen kirjoittanut, on tietysti ristiriidassa uskoni kanssa. Mutta meitä onkin täällä kaksi. Toisaalta olen minä, joka uskon Jeesukseen. Sitten olen minä, joka uskon itsetuhoon, eugeniikkaan ja eutanasiaan. Näistä edellinen hillitsee jälkimmäistä. Usko on minulle pidäke, joka pitää itsetuhon ja barbarian aisoissa.

Olet luonnollisestikin oikeassa, kun sanot, että ateistina joutuisin keksimään itse tarkoituksen elämälleni. Ja niinhän minä olenkin keksinyt, kuten tästä ketjusta käy ilmi. Ateismin näkökulmasta tämä tarkoitus on tasan yhtä oikeutettu ja perusteltu kuin kristinuskon tarjoama tarkoitus. Mutta toisin päin homma ei toimi, ja juuri siksi on niin, että Jeesukseen uskova minä hillitsee itsetuhoon, eugeniikkaan ja eutanasiaan uskovaa minää.

itse_murhaaja kirjoitti:

Toisaalta tutkimusten mukaan älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa. Toisin sanoen tyhmyys näyttäisi altistavan onnettomuudelle. Tässä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää, kun muistetaan, että älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti myös elämässä menestymisen kanssa, ja vieläpä kaikilla osa-alueilla.

Jos olet älykäs, saat kaiken: korkean koulutuksen, hyväpalkkaisen ja mielekkään työn, puolison ja lapset, ystäviä, terveen ja pitkän elämän jne. Tyhmät sitä vastoin ovat juoppoja, narkkareita, väkivaltarikollisia ja seksuaalisesti holtittomia sekoilijoita, jotka eivät edes tajua ongelmaansa.

Tyhmien onnettomuus on kuitenkin toisenlaista kuin keskinkertaisuuksien onnettomuus. Keskinkertaisuuksia luonnehtii ennen kaikkea katkeruus, kaunaisuus, kostonjano. Viha.

Ymmärrän, että on jokseenkin mielivaltaista heitellä älykkyysosamäärärajoja keskinkertaisuudelle ja tyhmyydelle. Oikeasti ei tietenkään ole mitään selvää keskinkertaisuuden rajaa. On vain laaja harmaa alue. Tarkat luvut ovat korkeintaan suuntaa antavia.

On kuitenkin parempi puhua numeroin. Jos puhutaan vain älykkyydestä, alkaa se ainainen kinastelu siitä, mitä älykkyys on. Tähän kinasteluunkin ovat syypäitä keskinkertaisuudet, jotka kaunaisuudessaan tahtovat kiistää älykkyystestien merkityksen. Oikeasti he kuitenkin tietävät, että älykkyystestit ovat luotettavia. Siksipä he eivät edes suostu tekemään sellaista. He tietävät, että eivät pärjäisi testissä, ja jos he eivät tee testiä, he eivät myöskään ehdottoman varmasti tiedä totuutta henkisistä kyvyistään. Tällöin heille jää se ainoa, mikä voi heille vielä jotain lievitystä katkeruuteen antaa: valheellinen toivo.

On eittämätön tosiasia, että älykkyystestit ovat luotettavin tapa ennustaa yksilön menestymistä elämässä. Mikään muu mittari ei ole yhtä luotettava. Älykkyystestit ovat parasta, mitä psykologiassa on saatu aikaan.

Jos tiedämme ihmisen ÄO:n, todennäköisesti tiedämme hänestä oleellisen. Esimerkiksi korkeakouluihin opiskelijat kannattaisi valita älykkyystesteillä. Se olisi nykyisenlaista pääsykoemenettelyä luotettavampi tapa saada koulunpenkille vain paras opiskelija-aines. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tätä vastustavat ennen kaikkea keskinkertaisuudet. Keskinkertaisuudet tietävät jäävänsä rajan alle, mutta tahtovat silti päästä patsastelemaan akateemisilla titteleillään. Ja siihen heillä on hyvä syy.

Ja jos yliopisto on nyt miehitetty keskinkertaisuuksilla, keskinkertaisuudet kyllä pitävät huolen siitä, että se on jatkossakin miehitetty keskinkertaisuuksilla. Silloin myös tutkimus pysyy keskinkertaisena. Kehitys ei kehity. Ihmiskunta junnaa paikoillaan, kun resurssit haaskataan keskinkertaisuuksiin, joista ei kuitenkaan koskaan voi tulla mitään suurta.

Jos en olisi kristitty, kannattaisin laajamittaista eugeniikka- ja eutanasiaohjelmaa, jonka avulla estettäisiin intellektuaalisen paarialuokan syntyminen sekä karsittaisiin syntymään pääsevät lipsahdukset (virheitähän sattuu paremmissakin piireissä). Jos kerran korkea ÄO korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa, tällä ohjelmalla olisi mahdollista saavuttaa paratiisilliset olosuhteet maan päällä.

Armomurhaohjelma pitäisi aloittaa keskinkertaisuuksista. Keskinkertaisuudet ovat nimittäin vakavin este edistykselle. Tyhmät ovat liian tyhmiä jarruttaakseen kehitystä. Tyhmät eivät pääse valta-asemiin.

Keskinkertaisuudet eivät kykene omaperäiseen ja luovaan ajatteluun, mutta he kykenevät kyllä torjumaan ja torppaamaan itseään parempien ideat. He kykenevät myös nousemaan sellaisiin yhteiskunnallisiin asemiin, että heidän puheillaan ja teoillaan on merkitystä.

Kaunaisuudessaan he koettavat kaikin tavoin nakertaa huippuyksilöiden työtä. Tästä on hyvänä esimerkkinä kaikenlainen humanistinen hölynpöly, jolla pyritään kyseenalaistamaan luonnontieteiden relevanssi.

Mutta nyt olen eksynyt jo kauas ketjun varsinaisesta aiheesta.

Lue lisää

itse_murhaaja: "Toisaalta tutkimusten mukaan älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa. Toisin sanoen tyhmyys näyttäisi altistavan onnettomuudelle. Tässä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää, kun muistetaan, että älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti myös elämässä menestymisen kanssa, ja vieläpä kaikilla osa-alueilla.

Jos olet älykäs, saat kaiken: korkean koulutuksen, hyväpalkkaisen ja mielekkään työn, puolison ja lapset, ystäviä, terveen ja pitkän elämän jne. Tyhmät sitä vastoin ovat juoppoja, narkkareita, väkivaltarikollisia ja seksuaalisesti holtittomia sekoilijoita, jotka eivät edes tajua ongelmaansa. ...
______________

Sen verran täytyy korjata, että tietyntasoinen korkea älykkyys korreloi onnellisuuden kanssa. Mutta jos henkilön älykkyystaso on poikkeuksellisen korkea, niin silloin onnellisuuden tunteet voivat heiketä. Huippuälykkyys ajaa pikemmin ihmistä yksinäisyyteen tai jopa pahimmillaan voi syrjäyttää hänet yhteiskunnasta.
Itselleni tuli sellainen vaikutelma, että olet lievän masennuksen vallassa.
Lopuksi vielä älykkyydestä: älykkyystesteissä vaaditaan ongelmanratkaisukyvyn lisäksi hyvää muistia ja keskittymiskykyä, joita ominaisuuksia masentuneisuus heikentää.'
Koska olet kristitty, niin toivotan sinulle Jumalan siunausta.

Onnetonta ÄO yli 150 kirjoitti:

itse_murhaaja: "Toisaalta tutkimusten mukaan älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa. Toisin sanoen tyhmyys näyttäisi altistavan onnettomuudelle. Tässä ei kuitenkaan ole mitään yllättävää, kun muistetaan, että älykkyysosamäärä korreloi positiivisesti myös elämässä menestymisen kanssa, ja vieläpä kaikilla osa-alueilla.

Jos olet älykäs, saat kaiken: korkean koulutuksen, hyväpalkkaisen ja mielekkään työn, puolison ja lapset, ystäviä, terveen ja pitkän elämän jne. Tyhmät sitä vastoin ovat juoppoja, narkkareita, väkivaltarikollisia ja seksuaalisesti holtittomia sekoilijoita, jotka eivät edes tajua ongelmaansa. ...
______________

Sen verran täytyy korjata, että tietyntasoinen korkea älykkyys korreloi onnellisuuden kanssa. Mutta jos henkilön älykkyystaso on poikkeuksellisen korkea, niin silloin onnellisuuden tunteet voivat heiketä. Huippuälykkyys ajaa pikemmin ihmistä yksinäisyyteen tai jopa pahimmillaan voi syrjäyttää hänet yhteiskunnasta.
Itselleni tuli sellainen vaikutelma, että olet lievän masennuksen vallassa.
Lopuksi vielä älykkyydestä: älykkyystesteissä vaaditaan ongelmanratkaisukyvyn lisäksi hyvää muistia ja keskittymiskykyä, joita ominaisuuksia masentuneisuus heikentää.'
Koska olet kristitty, niin toivotan sinulle Jumalan siunausta.

Lue lisää

Kyllä tuossa on muutakin kuin masentuneisuutta. Jonkinasteinen mielenterveyden ongelma.

Jumala-aukkoni on täytetty jo.

Tämä on tätä selittelyä, jonka avulla vanhukset yrittävät oikeuttaa olemassaolonsa. Mikään elämänkokemus tai viisaus ei korvaa terävää, viiltävää, tehokasta, vastaansanomatonta, voittamatonta, ylivertaista, kirkasta älyä. Olisin mieluummin huippuälykäs psykopaatti kuin kaiken nähnyt leppoisa kuippana, joka kertoilee hullunkurisia tarinoita vajaaälyisille lapsenlapsilleen.

itse_murhaaja kirjoitti:

Tämä on tätä selittelyä, jonka avulla vanhukset yrittävät oikeuttaa olemassaolonsa. Mikään elämänkokemus tai viisaus ei korvaa terävää, viiltävää, tehokasta, vastaansanomatonta, voittamatonta, ylivertaista, kirkasta älyä. Olisin mieluummin huippuälykäs psykopaatti kuin kaiken nähnyt leppoisa kuippana, joka kertoilee hullunkurisia tarinoita vajaaälyisille lapsenlapsilleen.

Lue lisää

Olisit sitä .Olisit tätä .Mutta,kun et ole sitä mitä toivot olevasi.
Älä syytä omaa olemattomuutesi toisten olemisella.

Eivät ne siellä pysy ,vaan palutuvata aina sinulle takaisin.
Ole sitten ,mitä olet .Ei kukaan voi päättää puolestasi olla muuta
kuin mitä tahdot tai tahtoisit olla.
Sinun täytyy siis tyytyä omaan tyytymättömyyteesi tai tyytyä parantamaan
olotilaasi jonkun toisen ihmisen avun kautta.

Mikään elämänkokemus tai viisaus ei korvaa terävää, viiltävää, tehokasta, vastaansanomatonta, voittamatonta, ylivertaista, kirkasta älyä.

Mistä syystä vertaat tunteetonta älyä elämän kokemuksiin tai ihmisen viisauksiin ?

Haluasit olla mielummin älykäs (ihmisten kehittämä) robotti tai huippuälykäs
psykopaatti .
Joku haluaisi olla sarjakuvien Akkua ankka -) tai peräti batman.

Minulla on oikeus

Osa 1

Kysymyksiä

Yleisen eugeniikka- ja eutanasiaohjelman avulla on tarkoitus tehdä maailmasta parempi. Kun kerran korkea älykkyys korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa, olisi totta kai parasta, että jokainen on älykäs. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. Onnellinen maailma on parempi maailma.

Mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Yhteiskunnat ovat hankalia komplekseja, joissa syiden ja seurausten ketjut ovat harvoin suoraviivaisia. Edellä jo tuli ilmi, että älykkyyden onnellistava vaikutus ei perustu älykkyyteen sinänsä, vaan niihin mukavuuksiin, joita älykäs ihminen älynsä avulla kykenee itselleen hankkimaan.

Homogeeninen yli-ihmisten yhteiskunta olisi oleellisesti toisenlainen kuin nykyinen sekayhteiskunta. Ne sosiaaliset trendit ja tendenssit, jotka pätevät nykyisessä yhteiskunnassa, eivät pätisi älykkäiden ihmisten yhteiskunnassa.

Pelkästään älykkäistä ihmisistä koostuvassa yhteiskunnassa yksittäisen älykkään yksilön edellytykset hankkia onnellistavia mukavuuksia olisivat toisenlaiset kuin sekayhteiskunassa. Jokainen ei voi saada hyvää osaa, sillä hyviä osia ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Kilpailu herruudesta olisi tavattoman kovaa, sillä yli-ihmisten yhteiskunnassa joka ainoa kansalainen olisi varteenotettava kilpailija.

Voidaan esittää sellainenkin pikkumainen kysymys, että missä määrin älykkäiden ihmisten onnellisuus perustuu ns. distanssin paatokseen (Nietzschen termi), jolla tarkoitetaan sitä eroa, etäisyyttä, kontrastia, joka vallitsee korkeampien ihmisten ja roskaväen välillä. Ehkä ylempi tarvitsee alempaansa erinomaisuutensa muistukkeeksi.

Se tiedetään, että onnettomien onnettomuus pahenee entisestään siellä, missä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin välinen kuilu on syvä. Tällä tosiasialla on joskus selitetty hyvinvointiyhteiskuntien verrattain korkeita itsemurhalukuja. Oleellista tässä on se, että häviäjät ja voittajat kuuluvat suurin piirtein samaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen.

Pahoinvointivaltioissakin on pöyristyttäviä elintasoeroja, mutta näissä yhteiskunnissa, yhtäältä, voittajien ja häviäjien välinen kuilu on niin käsittämättömän suuri, että häviäjät eivät enää osaa pahoittaa mieltään voittajien onnellisuudesta, ja toisaalta, voittajia on niin vähän suhteessa häviäjiin, että voittajista on tullut häviäjien mielissä lähes taruolentoja. Näissä maissa häviäjät eivät välttämättä edes tiedä voittajista mitään, koska tiedonvälitys on olematonta. Voittajat ovat häviäjille melkein kuin jumalia, ja kukapa nyt jumalten onnellisuudesta mieltään pahoittaisi. Onnettomia nämä häviäjät voivat totta kai olla, mutta eivät siksi, että toiset ovat onnellisia.

Elintasoerojen onnettomaksi tekevä vaikutus on hyvinvointiyhteiskuntien ilmiö. Kyseessä on nimenomaan korkean elintason maiden ongelma. Korkea elintaso näet edellyttää sitä, että kaikkien kansalaisten yhteiskunnallinen viitekehys on suurin piirtein sama. Hyvinvointi edellyttää kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokaiselle yritetään taata realistinen mahdollisuus nousta yhteiskunnan huipulle. Vain tällaisessa yhteiskunnassa elintasoeroilla on onnettomuutta lisäävä vaikutus. Ketään ei ikään kuin ole jo lähtökohtaisesti tuomittu häviämään. Käytännössä tietenkään intellektuaalisella paarialuokalla ei ole toivoa. Mutta toisin kuin lajitoverinsa kolmannessa maailmassa, he kuitenkin osaavat vielä kadehtia.

Toisin sanoen Bill Gatesin miljardit eivät ahdista, mutta naapurin miehen palkankorotus pistää vihaksi.

Vaikka yli-ihmiset eivät tarvitsisi ali-ihmisiä onnellisuutensa takeeksi distanssin paatoksen merkityksessä, tarvitaan yli-ihmistenkin yhteiskunnassa siivoojia ja lehdenjakajia. Kuka tekisi paskaduunit? On selvää, että yli-ihmistä ei voida laittaa siivoamaan toisten yli-ihmisten jätöksiä. Se olisi nöyryyttävää. Yli-ihminen ei ole onnellinen siivotessaan.

itse_murhaaja kirjoitti:

Minulla on oikeus

Osa 1

Kysymyksiä

Yleisen eugeniikka- ja eutanasiaohjelman avulla on tarkoitus tehdä maailmasta parempi. Kun kerran korkea älykkyys korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa, olisi totta kai parasta, että jokainen on älykäs. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. Onnellinen maailma on parempi maailma.

Mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Yhteiskunnat ovat hankalia komplekseja, joissa syiden ja seurausten ketjut ovat harvoin suoraviivaisia. Edellä jo tuli ilmi, että älykkyyden onnellistava vaikutus ei perustu älykkyyteen sinänsä, vaan niihin mukavuuksiin, joita älykäs ihminen älynsä avulla kykenee itselleen hankkimaan.

Homogeeninen yli-ihmisten yhteiskunta olisi oleellisesti toisenlainen kuin nykyinen sekayhteiskunta. Ne sosiaaliset trendit ja tendenssit, jotka pätevät nykyisessä yhteiskunnassa, eivät pätisi älykkäiden ihmisten yhteiskunnassa.

Pelkästään älykkäistä ihmisistä koostuvassa yhteiskunnassa yksittäisen älykkään yksilön edellytykset hankkia onnellistavia mukavuuksia olisivat toisenlaiset kuin sekayhteiskunassa. Jokainen ei voi saada hyvää osaa, sillä hyviä osia ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Kilpailu herruudesta olisi tavattoman kovaa, sillä yli-ihmisten yhteiskunnassa joka ainoa kansalainen olisi varteenotettava kilpailija.

Voidaan esittää sellainenkin pikkumainen kysymys, että missä määrin älykkäiden ihmisten onnellisuus perustuu ns. distanssin paatokseen (Nietzschen termi), jolla tarkoitetaan sitä eroa, etäisyyttä, kontrastia, joka vallitsee korkeampien ihmisten ja roskaväen välillä. Ehkä ylempi tarvitsee alempaansa erinomaisuutensa muistukkeeksi.

Se tiedetään, että onnettomien onnettomuus pahenee entisestään siellä, missä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin välinen kuilu on syvä. Tällä tosiasialla on joskus selitetty hyvinvointiyhteiskuntien verrattain korkeita itsemurhalukuja. Oleellista tässä on se, että häviäjät ja voittajat kuuluvat suurin piirtein samaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen.

Pahoinvointivaltioissakin on pöyristyttäviä elintasoeroja, mutta näissä yhteiskunnissa, yhtäältä, voittajien ja häviäjien välinen kuilu on niin käsittämättömän suuri, että häviäjät eivät enää osaa pahoittaa mieltään voittajien onnellisuudesta, ja toisaalta, voittajia on niin vähän suhteessa häviäjiin, että voittajista on tullut häviäjien mielissä lähes taruolentoja. Näissä maissa häviäjät eivät välttämättä edes tiedä voittajista mitään, koska tiedonvälitys on olematonta. Voittajat ovat häviäjille melkein kuin jumalia, ja kukapa nyt jumalten onnellisuudesta mieltään pahoittaisi. Onnettomia nämä häviäjät voivat totta kai olla, mutta eivät siksi, että toiset ovat onnellisia.

Elintasoerojen onnettomaksi tekevä vaikutus on hyvinvointiyhteiskuntien ilmiö. Kyseessä on nimenomaan korkean elintason maiden ongelma. Korkea elintaso näet edellyttää sitä, että kaikkien kansalaisten yhteiskunnallinen viitekehys on suurin piirtein sama. Hyvinvointi edellyttää kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokaiselle yritetään taata realistinen mahdollisuus nousta yhteiskunnan huipulle. Vain tällaisessa yhteiskunnassa elintasoeroilla on onnettomuutta lisäävä vaikutus. Ketään ei ikään kuin ole jo lähtökohtaisesti tuomittu häviämään. Käytännössä tietenkään intellektuaalisella paarialuokalla ei ole toivoa. Mutta toisin kuin lajitoverinsa kolmannessa maailmassa, he kuitenkin osaavat vielä kadehtia.

Toisin sanoen Bill Gatesin miljardit eivät ahdista, mutta naapurin miehen palkankorotus pistää vihaksi.

Vaikka yli-ihmiset eivät tarvitsisi ali-ihmisiä onnellisuutensa takeeksi distanssin paatoksen merkityksessä, tarvitaan yli-ihmistenkin yhteiskunnassa siivoojia ja lehdenjakajia. Kuka tekisi paskaduunit? On selvää, että yli-ihmistä ei voida laittaa siivoamaan toisten yli-ihmisten jätöksiä. Se olisi nöyryyttävää. Yli-ihminen ei ole onnellinen siivotessaan.

Lue lisää

Minulla on oikeus

Osa 2

Vastauksia

Ongelman voisi ratkaista eräänlaisella ali-ihmisten orjaluokalla, jonka onnellisuus olisi suoraan riippuvainen heidän herrojensa onnellisuudesta. Toisin sanoen kun ali-ihminen siivoaisi yli-ihmisen jätökset mallikelpoisesti, yli-ihminen taputtaisi ali-ihmistä päälaelle kiitokseksi ja tämä kiitollisuuden ele olisi ali-ihmisen suurin autuus. Näin paskaduunit tulisivat tehdyiksi ja paskaduunin tekijät olisivat sitä onnellisempia mitä paremmin he duuninsa tekisivät.

Luonnollisestikin yli-ihmisten ja ali-ihmisten välisen eron tulisi olla niin suuri, että he kokisivat elävänsä eri maailmoissa. Pitäisi siis saada aikaan samanlainen tilanne kuin matalan elintason maissa, joissa häviäjät ovat niin kaukana voittajista, että voittajien onnellisuus ei enää toimi häviäjien onnettomuutta syventävänä tekijänä.

Mutta mistä saadaan tällaisia tottelevaisia ali-ihmisiä? Heidän pitäisi olla äärimmäisen tyhmiä, ja kuten muistetaan, tyhmyys tuo mukanaan ongelmia ja onnettomuutta. Ali-ihmisten pitäisi olla samassa suhteessa yli-ihmisiin kuin koirat ovat nyky-yhteiskunnassa isäntiinsä. Koirat elävät samassa yhteiskunnassa ihmisten kanssa ja palvelevat ihmisiä, mutta ihmisten onnellisuus ei syvennä onnettomien koirien onnettomuutta. Päinvastoin, koirat ovat sitä onnellisempia mitä onnellisempia heidän isäntänsä ovat. Koirat eivät katkeroidu toisten menestyksestä.

Totta kai voidaan ajatella niinkin, että vain yli-ihmisten onnellisuudella on merkitystä. Kärsiköön suorittava luokka. Miksi heidän onnellisuudestaan pitäisi välittää? Tämä on ihan ymmärrettävä näkemys. Roskaväki on kuitenkin vain roskaväkeä. Mutta jos tavoitteena on mahdollisimman onnellinen yhteiskunta, myös ali-ihmisten, siinä missä eläintenkin, onnellisuudesta on huolehdittava.

Vaikka tuskin ongelmaa on enää siinä vaiheessa, kun huippuälykkäiden ihmisten yhteiskunta on päässyt hyvään alkuun. Yli-ihmiset varmasti keksivät ratkaisut tällaisiin ongelmiin. Ehkä he robotisoivat koko yhteiskunnan. Onnettomuuteen kykenemätön tekoäly voisi hoitaa kaikki ikävät hommat. Sitten tyhmiä ihmisiä ei enää tarvittaisi ollenkaan. Tai ehkä yli-ihmiset luovat geeniteknologian keinoin uudenlaisen ali-ihmisen, josta oikeanlaisella kasvatuksella saadaan samanaikaisesti tyhmä, onnellinen ja tottelevainen. Eräänlainen ihmiskoira. Kannattaa muistaa, että tässä vaiheessa keskinkertaisuudet eivät enää pääse jarruttamaan kehitystä.

Suurin ongelma onkin siirtyminen nykyisestä yhteiskunnasta tulevaisuuden yhteiskuntaan. Kuinka se käytännössä toteutetaan? Minä en nyt jaksa kirjoittaa enempää. Antaa sosiologien ja yhteiskuntatieteilijöiden miettiä. Siitähän heille palkka maksetaan.

itse_murhaaja kirjoitti:

Minulla on oikeus

Osa 1

Kysymyksiä

Yleisen eugeniikka- ja eutanasiaohjelman avulla on tarkoitus tehdä maailmasta parempi. Kun kerran korkea älykkyys korreloi positiivisesti onnellisuuden kanssa, olisi totta kai parasta, että jokainen on älykäs. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. Onnellinen maailma on parempi maailma.

Mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Yhteiskunnat ovat hankalia komplekseja, joissa syiden ja seurausten ketjut ovat harvoin suoraviivaisia. Edellä jo tuli ilmi, että älykkyyden onnellistava vaikutus ei perustu älykkyyteen sinänsä, vaan niihin mukavuuksiin, joita älykäs ihminen älynsä avulla kykenee itselleen hankkimaan.

Homogeeninen yli-ihmisten yhteiskunta olisi oleellisesti toisenlainen kuin nykyinen sekayhteiskunta. Ne sosiaaliset trendit ja tendenssit, jotka pätevät nykyisessä yhteiskunnassa, eivät pätisi älykkäiden ihmisten yhteiskunnassa.

Pelkästään älykkäistä ihmisistä koostuvassa yhteiskunnassa yksittäisen älykkään yksilön edellytykset hankkia onnellistavia mukavuuksia olisivat toisenlaiset kuin sekayhteiskunassa. Jokainen ei voi saada hyvää osaa, sillä hyviä osia ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Kilpailu herruudesta olisi tavattoman kovaa, sillä yli-ihmisten yhteiskunnassa joka ainoa kansalainen olisi varteenotettava kilpailija.

Voidaan esittää sellainenkin pikkumainen kysymys, että missä määrin älykkäiden ihmisten onnellisuus perustuu ns. distanssin paatokseen (Nietzschen termi), jolla tarkoitetaan sitä eroa, etäisyyttä, kontrastia, joka vallitsee korkeampien ihmisten ja roskaväen välillä. Ehkä ylempi tarvitsee alempaansa erinomaisuutensa muistukkeeksi.

Se tiedetään, että onnettomien onnettomuus pahenee entisestään siellä, missä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin välinen kuilu on syvä. Tällä tosiasialla on joskus selitetty hyvinvointiyhteiskuntien verrattain korkeita itsemurhalukuja. Oleellista tässä on se, että häviäjät ja voittajat kuuluvat suurin piirtein samaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen.

Pahoinvointivaltioissakin on pöyristyttäviä elintasoeroja, mutta näissä yhteiskunnissa, yhtäältä, voittajien ja häviäjien välinen kuilu on niin käsittämättömän suuri, että häviäjät eivät enää osaa pahoittaa mieltään voittajien onnellisuudesta, ja toisaalta, voittajia on niin vähän suhteessa häviäjiin, että voittajista on tullut häviäjien mielissä lähes taruolentoja. Näissä maissa häviäjät eivät välttämättä edes tiedä voittajista mitään, koska tiedonvälitys on olematonta. Voittajat ovat häviäjille melkein kuin jumalia, ja kukapa nyt jumalten onnellisuudesta mieltään pahoittaisi. Onnettomia nämä häviäjät voivat totta kai olla, mutta eivät siksi, että toiset ovat onnellisia.

Elintasoerojen onnettomaksi tekevä vaikutus on hyvinvointiyhteiskuntien ilmiö. Kyseessä on nimenomaan korkean elintason maiden ongelma. Korkea elintaso näet edellyttää sitä, että kaikkien kansalaisten yhteiskunnallinen viitekehys on suurin piirtein sama. Hyvinvointi edellyttää kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokaiselle yritetään taata realistinen mahdollisuus nousta yhteiskunnan huipulle. Vain tällaisessa yhteiskunnassa elintasoeroilla on onnettomuutta lisäävä vaikutus. Ketään ei ikään kuin ole jo lähtökohtaisesti tuomittu häviämään. Käytännössä tietenkään intellektuaalisella paarialuokalla ei ole toivoa. Mutta toisin kuin lajitoverinsa kolmannessa maailmassa, he kuitenkin osaavat vielä kadehtia.

Toisin sanoen Bill Gatesin miljardit eivät ahdista, mutta naapurin miehen palkankorotus pistää vihaksi.

Vaikka yli-ihmiset eivät tarvitsisi ali-ihmisiä onnellisuutensa takeeksi distanssin paatoksen merkityksessä, tarvitaan yli-ihmistenkin yhteiskunnassa siivoojia ja lehdenjakajia. Kuka tekisi paskaduunit? On selvää, että yli-ihmistä ei voida laittaa siivoamaan toisten yli-ihmisten jätöksiä. Se olisi nöyryyttävää. Yli-ihminen ei ole onnellinen siivotessaan.

Lue lisää

Parempi kuin haudot päässäsi näitä yli-ja ali-ihmisongelmiasi.
Et ongelmiesi vuoksi voi lopettaa kärsimystäsi Olet siis aiheuttanut
ongelmasi ihan itse .Olet uskossa .Kirkkokaan ei suostu yhteistyöhön kanssasi.
Uskosta etsit turvaa suojataksesi hapenottokykysi ja näin jodut loputtomasti
pohdiskelemaan jonnin joutavaa ajankulua itsellesi.

Ma5a kysyi minusta hyvän kysymyksen, jota jokaisen kannattaa miettiä. Miten kannattaa elää? Mitä arvoja edistän, mitä elämälläni tuon ja jälkeeni jätän?

Olen kuullut joskus sanonnan, joka mielestäni kuvaa hyvin tätä: "Tee työtä, niin kuin eläisit ikuisesti. Rakasta niin kuin kuolisit tänään."

Jos elämää elää rakastaen, en usko, että elämä menisi hukkaan.

-KaisaK, pappi

Olen harkinnut josko antaisin vinkin sinusta. S24:ssa päivystää kriisikeskus.

Taidat harkita tosissasi itsemurhaa.

Syysi on tosi kummallisia. Miksi et vain elä? Miksi otat tosissasi tuollaiset tutkimukset?

aikuinen nainen kirjoitti:

Olen harkinnut josko antaisin vinkin sinusta. S24:ssa päivystää kriisikeskus.

Taidat harkita tosissasi itsemurhaa.

Syysi on tosi kummallisia. Miksi et vain elä? Miksi otat tosissasi tuollaiset tutkimukset?

Lue lisää

Joskus viime syksynä kirjoittelin foorumille muutaman viestin. Käytin tätä samaa nimimerkkiä, mutta en ollut vielä rekisteröitynyt. Silloin joku antoi minusta vinkin.

Jos sinä nyt teet saman, tulen hyvin surulliseksi. Etkö mieluummin jakaisi omaa kokemustasi vanhenemisesta? Ainakin nimimerkistäsi voisi päätellä, että et ole enää mikään tytönheitukka.

Miltä vanheneminen tuntuu? Ei miltään. Sitä vain huomaamattaan vähän rauhoittuu, alkaa luottaa itseensä ja muihin, alkaa nähdä muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista, alkaa oikeasti nauttia elämästä vailla huolia toimeentulosta ja muusta. Samoin iän karttuessa alkaa todella nauttia musiikista ja kirjallisuudesta. Alkaa nauttia siitäkin, ettei ole enää yksityiskohtiin takertuva ja energiaansa hukkumaisillaan oleva 25-vuotias.

"Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin."

Hiivi sinä rotkoon.

Oikeasti suosittelen sinulle mielenterveystoimistoa.

eläeläelä kirjoitti:

"Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin."

Hiivi sinä rotkoon.

Oikeasti suosittelen sinulle mielenterveystoimistoa.

Mikä kirjoittamassani erityisesti kirvoitti sormenpäistäsi ulos nämä suosituksen sanat? Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, mihin kotidiagnoosisi täsmälleen ottaen perustuu.

itse_murhaaja kirjoitti:

Mikä kirjoittamassani erityisesti kirvoitti sormenpäistäsi ulos nämä suosituksen sanat? Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, mihin kotidiagnoosisi täsmälleen ottaen perustuu.

Lue lisää

Esimerkiksi nimmarisi kertoo sen ettet käy ihan täysillä.

Suosittelen vaihtamaan sen.

vastaavastaa kirjoitti:

Esimerkiksi nimmarisi kertoo sen ettet käy ihan täysillä.

Suosittelen vaihtamaan sen.

Nimimerkin vaihtaminenko parantaisi minut?

Oletko itse koskaan turvautunut mielenterveystoimiston palveluihin? Tiedätkö siis mitä olet suosittelemassa?

Jotenkin kommentistasi jäi sellainen olo, että varsinaista sanottavaa sinulla ei ole, mutta jokin kirjoituksissani ärsytti sen verran, että vähän piti päästä tölväisemään.

Jos olet jo ehtinyt ikääntyä, tahtoisitko kertoa, miten olet kokenut oman vanhenemisesi?

itse_murhaaja kirjoitti:

Nimimerkin vaihtaminenko parantaisi minut?

Oletko itse koskaan turvautunut mielenterveystoimiston palveluihin? Tiedätkö siis mitä olet suosittelemassa?

Jotenkin kommentistasi jäi sellainen olo, että varsinaista sanottavaa sinulla ei ole, mutta jokin kirjoituksissani ärsytti sen verran, että vähän piti päästä tölväisemään.

Jos olet jo ehtinyt ikääntyä, tahtoisitko kertoa, miten olet kokenut oman vanhenemisesi?

Lue lisää

Nimmarin vaihtaminen muuttaisi ensivaikutelmaa sinusta. Ja empä tuota ikääntymistä niin mieti.

ikääntynyt kirjoitti:

Nimmarin vaihtaminen muuttaisi ensivaikutelmaa sinusta. Ja empä tuota ikääntymistä niin mieti.

Mikä sinun älykkyysosamääräsi on?

itse_murhaaja kirjoitti:

Mikä sinun älykkyysosamääräsi on?

Normaaliäly.

ikääntynyt kirjoitti:

Normaaliäly.

Huomaan ettet vastaa kysymyksiini. En kysy enää mitään.

itse_murhaaja: "Oi onnetonta, joka osansa ...

... Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin."

----------------

Onneksi olkoon! Vedätyksesi on päässyt viikon keskustellummat top3:een. Top1:een on vielä matkaa. Mutta jos liität avauksen teemaan vielä homoteeman tai "ateismi on passe"-teeman niin jo uhkaavasti kuihtumassa ollut keskustelu voi saada uutta tuulta alleen. Esimerkiksi uusi näkökulma jo paljon kaluttuun homoteemaan voisi saada keskustelun roihahtamaan jälleen uuteen liekkiin. Joka tapauksessa onnea jatkoon.
Lainasit kirjoituksesi lopussa runoilija Eino Leinoa, runoa hieman muunnellen. Kirjoitit: "Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin". Eino Leino kirjoittaa taas näin: "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin." Koska kukaan ei viitsinyt tästä huomauttaa, niin tässä jäljempänä Eino Leinon runo "elegia" kokonaisuudessaan.


Elegia
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.


Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.


Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.


Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.


Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.


Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?


Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Kuin peto kuoleva kirjoitti:

itse_murhaaja: "Oi onnetonta, joka osansa ...

... Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin."

----------------

Onneksi olkoon! Vedätyksesi on päässyt viikon keskustellummat top3:een. Top1:een on vielä matkaa. Mutta jos liität avauksen teemaan vielä homoteeman tai "ateismi on passe"-teeman niin jo uhkaavasti kuihtumassa ollut keskustelu voi saada uutta tuulta alleen. Esimerkiksi uusi näkökulma jo paljon kaluttuun homoteemaan voisi saada keskustelun roihahtamaan jälleen uuteen liekkiin. Joka tapauksessa onnea jatkoon.
Lainasit kirjoituksesi lopussa runoilija Eino Leinoa, runoa hieman muunnellen. Kirjoitit: "Rotkoni rauhaan kuin aivokuoleva hiivin". Eino Leino kirjoittaa taas näin: "Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin." Koska kukaan ei viitsinyt tästä huomauttaa, niin tässä jäljempänä Eino Leinon runo "elegia" kokonaisuudessaan.


Elegia
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.


Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.


Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.


Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.


Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.


Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?


Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Lue lisää

Ei tämä ole vedätys. Kyllä minä ihan tosissani näitä mietin. Viimeiset kolme kuukautta olen enimmäkseen maannut sängyssä ja miettinyt. En ole syönyt. En ole käynyt ulkona. En ole tavannut ketään. Edes Jumala ei ole käynyt kylässä, ikävä kyllä. Tässä on ollut aikaa miettiä.

Mutta onhan minulla ollut tämä internet, tämä melkein-jumala. Oletko koskaan miettinyt, miksi nuorten itsemurhat ovat vähentyneet reippaasti 1990-luvun alkupuolelta alkaen? On ehdotettu, että selitys voisi olla internet. Harvinaisen hyvä ehdotus. Allekirjoitan sen mukisematta. Törmäsin muuten tähän ehdotukseen internetissä.

Jotkin viestit, mukaan lukien avausviesti, on kirjoitettu ahdistuksen vallassa, mikä ehkä näkyykin niistä. Kuten nimimerkki Ma5a huomautti, kirjoitan "kovalla tunteella". Nimimerkki Ma5a ei pitänyt minua vedättäjänä. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että nimimerkin Ma5a arvostelukyky on parempi kuin sinun. Sama pätee tietysti moneen muuhunkin ketjuun kirjoittaneeseen nimimerkkiin.

Nimimerkki Ma5a luki tekstistäni mielentilan, jonka vallassa olin viestini kirjoittanut. Vastauksessaan hän osasi ottaa mielentilani huomioon. Hän ei oikopäätä tyrmännyt sanomaani, koska hän tajusi välittömästi, että ylilyöntini, joita tekstissäni ilman muuta on, johtuivat kiihtyneestä mielentilastani. Näin hän kykeni vastaamaan erinomaisen järkevästi ja, ennen kaikkea, päätään aukomatta. Sinä et siihen kyennyt.

Muitakin mielenkiintoisia vastauksia olen saanut. Sinun vastauksesi ei kuitenkaan ole tässä joukossa. On nimittäin yhdentekevää, että luulet tätä vedätykseksi. Luulosi sinänsä ei kiinnosta ketään. Sen sijaan voisimme miettiä, mikä asiassani ärsytti niin paljon, ettet malttanut pitää suutasi kiinni. Miksi sinun piti päästä sanomaan? Jos luulet minun vain kerjäävän huomiota, eikö silloin olisi ollut parasta jättää minut huomiotta? Vaan ei, sinun piti päästä sanomaan, piti päästä vähän tökkäisemään.

Miksi et usko minua? Onko kyse siitä, että et ymmärrä tällaisia murheita? Tuntuuko asiani niin uskomattomalta, että se ei mielestäsi voi olla totta? Onko syynä kirjoitustyylini? Vai onko sinulla vain tarve vähätellä muiden murheita? Vai olisiko sinusta liian ahdistavaa ajatella, että tämä on totta?

Nämä eivät ole mitään retorisia kysymyksiä. Olen ihan oikeasti kiinnostunut vastauksistasi. Mikä kaikessa kirjoittamassani täsmälleen ottaen on sellaista, mikä saa sinut luulemaan, että tässä on nyt vedätys meneillään?

Jos vedätän, mitä sinua hyödyttää tulla tänne polleana kertomaan minulle, että vedätän? Jos vedätän, mitä haittaa sinulle olisi koitunut siitä, että olisit pitänyt luulosi omana tietonasi? Et kuitenkaan voi olla ehdottoman varma, että tämä on vedätys. Jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että tämä ei ole vedätys, eikö silloin olisi fiksuinta olla hiljaa?

Mitä ylipäänsä hyödyttää tulla kertomaan toisille, että he ovat sellaisia ja tällaisia ja tekevät sitä ja tätä? Mikä sinua oikein vaivaa? Kai ihmiset nyt itse itsensä ja omat asiansa tuntevat.

Ehkä et ole ainoa, joka tätä ketjua vilkaistuaan on tehnyt sen johtopäätöksen, että tämä on vedätys. Nämä ihmiset, sikäli kuin heitä on, eivät kuitenkaan katsoneet asiakseen tulla kertomaan johtopäätöksestään minulle. Nämä ihmiset ovat ihan yhtä väärässä kuin sinä, mutta siitä huolimatta he tajusivat jotain, mitä sinä et. Mieti sitä.

En tahtoisi myöntää sitä, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että mölinäsi ärsyttää minua. Ärsyttää huolimatta siitä, että tämä on vain internet. Vain internet, joka on saattanut pelastaa henkeni. Tai jos ei juuri minun henkeäni, niin varmasti aika monen muun.

Entä jos minua on petetty? Entä jos se oletkin sinä, joka kerjää huomiota, ja minä onneton lankesin satimeesi? Mutta kenen satimeen minä oikeastaan olisin langennut? Täältä minun kammiostani käsin näyttää nimittäin siltä, että sinä et ole oikea ihminen, eikä ole kukaan muukaan täällä kirjoittelevista. Te olette minulle vain tekstiä näytöllä. Tekstiä, joka päivin öin vilisee silmissäni ja jota ihmeellisesti ja lähes kellonajasta riippumatta ilmestyy aina vain lisää ja lisää. Te olette minulle – internet.

Mutta jos te olette internet ja internet on pelastanut henkeni, silloinhan te olette pelastaneet henkeni. Ikävä vain, että en enää osaa sanoa, pitäisikö teitä siitä kiittää vai kirota.

”Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.”

Jos jumalankieltäjien vihainen ateismia propagoiva besserwisserismi on palstalla paikallaan, niin kyllä tämä minunkin katkera purskahdukseni tänne mahtuu. Minä sitä paitsi fanitan kirkkoa.

itse_murhaaja kirjoitti:

Jos jumalankieltäjien vihainen ateismia propagoiva besserwisserismi on palstalla paikallaan, niin kyllä tämä minunkin katkera purskahdukseni tänne mahtuu. Minä sitä paitsi fanitan kirkkoa.

Lue lisää

Palstan luotsit ovat poistaneet tai siirtäneet avauksia muille palstoille, koska eivät ilmeisesti kuulu palstan aihepiiriin.

Jos sinun mielestäsi mielenterveysongelmat kuuluvat kirkko kuulolla palstalle, niin ookoo. Minun mielestäni ne kuuluvat jonnekin muualle.

Tai niin joo, tarkemmin ajatellen, kyllä tänne harhaiset kirjoitukset jumalista sopii. Mutta sinun aloituksesi ei kuitenkaan niitä käsitellyt, vaan ihmisen kelvottomuutta elää yli 25-vuotiaaksi.

Päätät pitkän kirjoituksen sanoihin:"Todella vaikeita juttuja", sen sijaan että antaisit toivoa paremmasta.

Sen minkä minä huomasin aloittajasta, hänestä on tärkeää mikä ÄO kelläkin on, ja muutama tutkimus, joihin hän on tuhoavalla tavalla takertunut.

Erikoista.

Minusta ei ole älykästä takertua joihinkin tutkimuksiin joiden mukaan rappeutuminen alkaa 25-vuotiaana, kun sen sijaan voisi nähdä ympärillään vanhoja ihmisillä jolla kaikki on ihan hyvin.

Voisi miettiä sitä mikä nuo vanhemmat ihmiset tekee onnellisiksi ja alkaa tavoitella samaa.

Tai voisi miettiä mikä olisi asia joka tekee itsen onnelliseksi sen sijaan että viljelisi omaa onnettomuuttaan ympärilleen.

Niin masennus vain leviää. Hän saa ymmärtäjiä, ja kohta kaikki miettivät vain omaa rappeutumistaan kuten hänkin.

Se on pahuutta siinä missä jonkin tarttuvan taudin levittäminen.

Ihminen joka sairastaa masennusta, ja tietää ja tajuaa yhteiskunnan pelisäännöt, menee terapiaan jo muidenkin vuoksi, eikä levitä katkeruuttaan eteenpäin.

Valitettavasti tällaista vastuunkantoa saa nähdä varsin vähän näillä palstoilla jotka suorastaan tulvii agressioita, ja ihmisten ongelmia.

Kenellä on mummo kuollut, kuka joutuu tekemään abortin, jollain on vakava sairaus, joku on uskonnon uhri jne jne.

Ihminen hakee myötätuntoa ymmärtämättä että samalla taakoittaa ymmärtäjänsä, ja niin negatiivisuus leviää.

Tällä palstalla on otsikko tällä hetkellä"kerrankin jotain hyvää."

Niimpä niin, "kerrankin"... se on todella harvinaista.

Aloittajan, nimmarin itsemurhaaja, kannattaisi miettiä millä saa ajatuksensa uusille urille. Pois ikävistä asioista.

Masennukseen on lääkehoito. On erilaisia vertaistukiryhmiä ym.toimintaa, joista voisi olla apua.

Jos ei itsensä niin muiden vuoksi... hänen, ja muiden masentuneiden, kannattaisi itsesäälin ja katkeruuden aiheiden levittämisen sijaan miettiä ratkaisua, itse, aikuisina ihmisinä.

Vain pikkulapset odottavat muiden ratkaisevan ongelmat puolestaan.

Aikuinen nainen kirjoitti:

Päätät pitkän kirjoituksen sanoihin:"Todella vaikeita juttuja", sen sijaan että antaisit toivoa paremmasta.

Sen minkä minä huomasin aloittajasta, hänestä on tärkeää mikä ÄO kelläkin on, ja muutama tutkimus, joihin hän on tuhoavalla tavalla takertunut.

Erikoista.

Minusta ei ole älykästä takertua joihinkin tutkimuksiin joiden mukaan rappeutuminen alkaa 25-vuotiaana, kun sen sijaan voisi nähdä ympärillään vanhoja ihmisillä jolla kaikki on ihan hyvin.

Voisi miettiä sitä mikä nuo vanhemmat ihmiset tekee onnellisiksi ja alkaa tavoitella samaa.

Tai voisi miettiä mikä olisi asia joka tekee itsen onnelliseksi sen sijaan että viljelisi omaa onnettomuuttaan ympärilleen.

Niin masennus vain leviää. Hän saa ymmärtäjiä, ja kohta kaikki miettivät vain omaa rappeutumistaan kuten hänkin.

Se on pahuutta siinä missä jonkin tarttuvan taudin levittäminen.

Ihminen joka sairastaa masennusta, ja tietää ja tajuaa yhteiskunnan pelisäännöt, menee terapiaan jo muidenkin vuoksi, eikä levitä katkeruuttaan eteenpäin.

Valitettavasti tällaista vastuunkantoa saa nähdä varsin vähän näillä palstoilla jotka suorastaan tulvii agressioita, ja ihmisten ongelmia.

Kenellä on mummo kuollut, kuka joutuu tekemään abortin, jollain on vakava sairaus, joku on uskonnon uhri jne jne.

Ihminen hakee myötätuntoa ymmärtämättä että samalla taakoittaa ymmärtäjänsä, ja niin negatiivisuus leviää.

Tällä palstalla on otsikko tällä hetkellä"kerrankin jotain hyvää."

Niimpä niin, "kerrankin"... se on todella harvinaista.

Aloittajan, nimmarin itsemurhaaja, kannattaisi miettiä millä saa ajatuksensa uusille urille. Pois ikävistä asioista.

Masennukseen on lääkehoito. On erilaisia vertaistukiryhmiä ym.toimintaa, joista voisi olla apua.

Jos ei itsensä niin muiden vuoksi... hänen, ja muiden masentuneiden, kannattaisi itsesäälin ja katkeruuden aiheiden levittämisen sijaan miettiä ratkaisua, itse, aikuisina ihmisinä.

Vain pikkulapset odottavat muiden ratkaisevan ongelmat puolestaan.

Lue lisää

Ehkä olet masennuksen asiantuntija, en tiedä. Kovat lääkkeet tarjoat. Tai oikeastaan ne perinteiset; ”otat vain itseäsi niskasta kiinni”.

”Ihminen joka sairastaa masennusta, ja tietää ja tajuaa yhteiskunnan pelisäännöt, menee terapiaan jo muidenkin vuoksi, eikä levitä katkeruuttaan eteenpäin.”

Masentuneisuutta on monenlaista. Jos jo kokemuksen ja ajatuksen tasolla se yhteiskunta ei noudatakaan niitä pelisääntöjä, joihin on uskonut, niin entä sitten? Kun mieli ei löydä mitään sellaista, miksi kannattaisi edes yrittää? Kun ei ole mitään syytä elää? Etenkään omalla kohdalla. Ajatukset vain hirttävät kiinni.

Terapia ei tee ”ihmeitä”. Jos ensin kykenee sellaisia etsimään, ja saa ajan, siihen voi mennä kuukausia. Lääkkeet eivät vaikuta ajatteluun vaan pelkästään olotilaan eli tunteisiin. Se että ei tunnu miltään, ei ahdista enää niin paljon lääkittyä. Sinällään aika metka on ehdotuksesi, että ajatuksiaan ei saa kertoa kenellekään. Niistä ei saa ilmaista edes netissä. Aika moni masentunut tekeekin näin, joskus pelottavin seurauksin.

”kannattaisi miettiä millä saa ajatuksensa uusille urille..”

Jos sattuu saamaan hyvän terapeutin, niin tuostahan on kysymys. Koetetaan löytää niitä uusia uria. Negatiivisuus tarttuu, se on selvää. Siksi monet masentuneen läheiset uupuvat. Siksi moni masentunut karttaa muita ihmisiä ja vetäytyy yksinäisyyteen. Suojellakseen muita. Voi olla, että muiden reaktio koetaan taas yhdeksi merkiksi siitä, että on niin epäonnistunut, ettei kannata edes yrittää – edes sitä terapiaa.

Joten, masentuneen ajatuksia voi ymmärtää aivan samoin kuin muidenkin. Ei heidän älyssään ole mitään vikaa. Pahin, mitä voi sanoa masentuneelle on; ”koeta nyt reipastua”.

mummomuori kirjoitti:

Ehkä olet masennuksen asiantuntija, en tiedä. Kovat lääkkeet tarjoat. Tai oikeastaan ne perinteiset; ”otat vain itseäsi niskasta kiinni”.

”Ihminen joka sairastaa masennusta, ja tietää ja tajuaa yhteiskunnan pelisäännöt, menee terapiaan jo muidenkin vuoksi, eikä levitä katkeruuttaan eteenpäin.”

Masentuneisuutta on monenlaista. Jos jo kokemuksen ja ajatuksen tasolla se yhteiskunta ei noudatakaan niitä pelisääntöjä, joihin on uskonut, niin entä sitten? Kun mieli ei löydä mitään sellaista, miksi kannattaisi edes yrittää? Kun ei ole mitään syytä elää? Etenkään omalla kohdalla. Ajatukset vain hirttävät kiinni.

Terapia ei tee ”ihmeitä”. Jos ensin kykenee sellaisia etsimään, ja saa ajan, siihen voi mennä kuukausia. Lääkkeet eivät vaikuta ajatteluun vaan pelkästään olotilaan eli tunteisiin. Se että ei tunnu miltään, ei ahdista enää niin paljon lääkittyä. Sinällään aika metka on ehdotuksesi, että ajatuksiaan ei saa kertoa kenellekään. Niistä ei saa ilmaista edes netissä. Aika moni masentunut tekeekin näin, joskus pelottavin seurauksin.

”kannattaisi miettiä millä saa ajatuksensa uusille urille..”

Jos sattuu saamaan hyvän terapeutin, niin tuostahan on kysymys. Koetetaan löytää niitä uusia uria. Negatiivisuus tarttuu, se on selvää. Siksi monet masentuneen läheiset uupuvat. Siksi moni masentunut karttaa muita ihmisiä ja vetäytyy yksinäisyyteen. Suojellakseen muita. Voi olla, että muiden reaktio koetaan taas yhdeksi merkiksi siitä, että on niin epäonnistunut, ettei kannata edes yrittää – edes sitä terapiaa.

Joten, masentuneen ajatuksia voi ymmärtää aivan samoin kuin muidenkin. Ei heidän älyssään ole mitään vikaa. Pahin, mitä voi sanoa masentuneelle on; ”koeta nyt reipastua”.

Lue lisää

Minä en sano"koeta nyt reipastua."

Sanon että kannattaa kokeilla sitä terapiaa ja lääkehoitoa, ja eri vertaistukiryhmiä. Ja kannattaa miettiä ratkaisua.

Mitä väärää siinä on?

Pyrin antamaan toivoa, että siitä voi parantua. Kolmasosa masennuspotilaista paranee.

"Ei heidän älyssään ole mitään vikaa."

Miten sen nyt ottaa. Minusta ei ole kovin älykästä takertua tutkimukseen jonka mukaan yli 25-vuotias rappeutuu, ja muuta ei elämässä ole odotettavissa.

Minusta tuo on psykoosia. Erikoinen ajatus, joka merkitsee itsemurhaajalle paljon.

Olen jostain lukenut että ihminen on pakkohoidon tarpeessa jos on itselle ja muille vaaraksi.

Senhän nyt sanoo jo järkikikin, mutta myös laki.

Sitä soisin itsemurhaajan miettivän.

aikuinen nainen kirjoitti:

Minä en sano"koeta nyt reipastua."

Sanon että kannattaa kokeilla sitä terapiaa ja lääkehoitoa, ja eri vertaistukiryhmiä. Ja kannattaa miettiä ratkaisua.

Mitä väärää siinä on?

Pyrin antamaan toivoa, että siitä voi parantua. Kolmasosa masennuspotilaista paranee.

"Ei heidän älyssään ole mitään vikaa."

Miten sen nyt ottaa. Minusta ei ole kovin älykästä takertua tutkimukseen jonka mukaan yli 25-vuotias rappeutuu, ja muuta ei elämässä ole odotettavissa.

Minusta tuo on psykoosia. Erikoinen ajatus, joka merkitsee itsemurhaajalle paljon.

Olen jostain lukenut että ihminen on pakkohoidon tarpeessa jos on itselle ja muille vaaraksi.

Senhän nyt sanoo jo järkikikin, mutta myös laki.

Sitä soisin itsemurhaajan miettivän.

Lue lisää

Et sanonut mitään väärää, ehkä vain asenne on aika kova?

Kyllä, masennuksesta voi parantua, sen olen itse kokenut. Myös sen, että se lähteminen ja toimiminen on kaikkein vaikeinta. Kun ei löydä syytä! Miksi nousta sängystä? Miksi pukea päälleen? Normaali ihminen löytää järkeviä syitä, sillä hänen ajattelunsa toimii useammalla tasolla.

Onneksi ollaan kehittelemässä toisenlaista järjestelmää, joka perustuu siihen, että apu tulee kotiin. Eihän ihmistä joka on keuhkokuumeessa, käsketä menemään bussilla terveyskeskukseen itse ja odottaa, että mahdollinen hoito jostain jonain päivänä järjestyy ja käsketä syömään ”buranaa” sen aikaa. SE vain on vielä kehittelyvaiheessa.

Se että ei ole samaa mieltä, ei tarkoita, etteikö masentunut olisi älykäs. Sekin että masentuneen ajatukset ovat varsin erikoisia, ei tarkoita mitään psykoosia. Ei kaikkia eri tavoin ajattelevia sentään voi leimata psykoottisiksi?

Pakkohoito on huonoin mahdollinen hoito. Siihen turvaudutaan vain erikoistapauksissa. Milloin ihminen on vaaraksi itselleen ja muille? Ei ehkä siksi, että ajattelee omalla tavallaan.

Luulen että nimimerkki on varmasti jo miettinytkin noita asioita. Toivon että hänellä olisi joku läheinen, jonka kanssa hän saisi etsittyä sen parhaan mahdollisen avun ja tuen, mitä tarvitsee. Mutta mitään ihmeitä en halua tarjota, sillä suurimman osan paranemistyöstä pitää tehdä itse. Se vaatii voimia. Onneksi nimimerkillä on yksi vahvuus ja se on usko.

Hyvää varmasti tarkoitat. Toivotaan (ja minä rukoilen), että hän tuosta kuopastaan nousee – tavalla tai toisella.

aikuinen nainen kirjoitti:

Minä en sano"koeta nyt reipastua."

Sanon että kannattaa kokeilla sitä terapiaa ja lääkehoitoa, ja eri vertaistukiryhmiä. Ja kannattaa miettiä ratkaisua.

Mitä väärää siinä on?

Pyrin antamaan toivoa, että siitä voi parantua. Kolmasosa masennuspotilaista paranee.

"Ei heidän älyssään ole mitään vikaa."

Miten sen nyt ottaa. Minusta ei ole kovin älykästä takertua tutkimukseen jonka mukaan yli 25-vuotias rappeutuu, ja muuta ei elämässä ole odotettavissa.

Minusta tuo on psykoosia. Erikoinen ajatus, joka merkitsee itsemurhaajalle paljon.

Olen jostain lukenut että ihminen on pakkohoidon tarpeessa jos on itselle ja muille vaaraksi.

Senhän nyt sanoo jo järkikikin, mutta myös laki.

Sitä soisin itsemurhaajan miettivän.

Lue lisää

Sinusta ei ole kovin älykästä takertua johonkin tutkimukseen. Mutta on yhdentekevää, mitä älykkyys on sinusta. Älykkyys kun ei ole mielipidekysymys. Älykkyys voidaan mitata ja mittauksen tulos on ilmaistavissa yhdellä, toivon mukaan kolminumeroisella luvulla. Mielipiteillä ei ole tässä mitään merkitystä.

Tutkimukseen takertuminen ei osoita sen enempää älykkyyttä kuin älykkyyden puutettakaan. Korkeintaan se osoittaa viisauden puutetta ja kypsymättömyyttä. Voihan se toki alkavan psykoosinkin oire olla, mutta tällaisia diagnooseja en ihan noin huolettomasti ilmoille heittelisi. Eräs uhkaavan psykoosin merkeistä on kuulemma normaalista poikkeava ajattelu. Mikä on normaalia? Mistä saadaan normaalin standardi?

Ainakaan ajattelussani ei ole mitään epänormaalia omaan aikaisempaan ajatteluuni nähden. Takerrun milloin mihinkin. Juuri nyt olen takertunut erääseen toiseen tämän palstan ketjuun kirjoittamaani viestiin, johon jäi pieni huolimattomuusvirhe. On mahdollista, että tämä virhe ahdistaa minua vielä vuosienkin mentyä, jos elossa olen, ja vaikka ennemminkin todennäköisesti kuin mahdollisesti jossain vaiheessa, kun pöly on laskeutunut, poistan kyseisen viestin kokonaan – koska tällä foorumilla ei ole mahdollista muokata viestejä, mikä on hyvin valitettavaa; toinen huono puoli on se, että viestien maksimipituus on vaivaiset 5000 merkkiä – mikään ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että tällainen virhe on tapahtunut. Elämässäni on nyt yksi virhe enemmän eikä asialle ole tehtävissä yhtään mitään. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin maata hiljaa paikallaan ja keskittyä tuntemaan sisäistä tuskaa.

Minun ei pitäisi ikinä kirjoittaa minnekään mitään. Mutta ei minulla tänäkään tammikuun mustana yönä muuta tekemistä ole kuin roikkua tässä ja jutella internetille, ainoalle tosi ystävälleni. Sitä paitsi pidän kirjoittamisesta, vaikka keskinkertaisuuteni ehkäisee minua ilmaisemasta itseäni tyydyttävästi runouden ylen korkeat kriteerit täyttävällä kielellä. Suokaa tämä puute minulle anteeksi! Anteeksi etten ole mikään Volter Kilpi!

Apropos, kirjoitan tälle foorumille juuri siksi, että foorumin taso on kehno. Tämä ei ole vakava foorumi, joten kynnys on matala. Parasta on, että mitä tänne kirjoitankin, pian se hukkuu arkiston pohjattomaan nieluun ja jää unhoon aina siihen asti, kunnes Jumala viimeisenä päivänä vaatii minua tekemään selvityksen jokaisesta turhasta sanastani.

Totisesti on syytä vaieta! Joka ainoa sana voi olla tuomio! Mutta minä en vaikene. Foorumin kehno taso on myös suojavalli, joka tekee mahdolliseksi puhua asioista vakavasti. Voi näet turvallisin mielin tarkoittaa sitä mitä sanoo, jos tietää, että kukaan ei kuitenkaan ota sanottua vakavasti. Paitsi tietysti taivaan ja maan Herra.

Palatakseni asiaan, asia on nyt kuitenkin sillä tavalla, että ei minua jokin tutkimus sinänsä kiinnosta, vaan se julma, järkyttävä, musertava, lannistava, tuhoava, kalvava, kiduttava, jäytävä, nakertava, sietämätön, viheliäinen, hirveä, toivoton, kauhea, riipivä, raastava ja hyytävän kylmä tosiasia, että kohtalon arvat, jotka jo varhain heitettiin, ovat nyt viimein katsotut ja tyhjiksi todetut.

Mutta olkoon. Jos nousen, nousen; jos en, en. Arpa on joka tapauksessa katsottu. Ei voittoa. Kognitiivinen kuolema on alkanut. Aivoistani irtoaa enää vain tuomion sanoja.

Olen ymmälläni. Oliko tämä videolinkki tarkoitettu rohkaisuksi minulle ja muille kelvottoman alhaisella älykkyydellä kirotuille keskinkertaisuuksille, joiden kognitiivinen kuolema on juuri alkanut?

Huippuälykäs huippuyliopiston huippuprofessori, ihmiskunnan intellektuaaliseen eliittiin kuuluva visionääri, yli-ihminen ja melkein nobelisti, elämässään ylivertaisen loistavasti menestynyt voittaja – tätä miestäkö pitäisi kuunnella, kun on puhe epäonnistumisesta? Mitä tähän sanoo se viidettä kymmentään käyvä perheetön työtön mies, joka jouluaattoiltana istuu yksin koristamattomassa itsemurhayksiössään tonttulakki vinosti päässä ja puoleen juotu viinapullo ajamattoman leuan alla? Siinä on todellista epäonnistumista!

Huippuälykkään on helppo sanoa, että umpikujia ei ole. Totuus on, että umpikujia on.

Sitä paitsi – tämä ihan vain ohimennen sanottuna – professorin ajattelu edustaa tyylipuhdasta akateemista talouspsykopatologiaa. Mukavan oloinen siisti herrasmies siinä leppoisasti kertoilee, että tuet pois syrjäytyneiltä. Elämässään pelkkiä onnistumisia kokenut yli-ihminen, jonka erityisalana on ihmiskunnan ja luomakunnan riistosta käyttövoimansa ammentava keinotekoinen ja ideologinen virtuaalitodellisuus, opettaa tämän virtuaalitodellisuuden uhreille, mitä on hyvä elämä.

Jos laki mahdollistaa yritysten verokikkailut, verokikkailu on täysin hyväksyttävää, sanoo professori. Yrityksiltä ei voida edellyttää moraalia. Suuret tuloerot ovat hyvä asia. Jatkuva taloudellinen kasvu on välttämättömyys. Markkinatalous yksin tekee autuaaksi – sen todistaa sosialismin romahdus! Nämä talouspsykopaatit nimittäin luulevat, että se, että sosialismi ei toimi, tarkoittaa sitä, että markkinatalous toimii.

Kaipaan sinua, Neuvostoliitto. Vaikka olit perseestä, olit sentään jonkinlainen hillike markkinamiesten sietämättömälle omahyväisyydelle ja ylimielisyydelle.

Minä en luota mieheen, joka panee toivonsa talousjärjestelmään, johon työttömyys ja köyhyys ovat sisäänrakennetut. Rakenteellinen työttömyys, koska ilman ei ole kilpailua työpaikoista. Kilpailu työpaikoista, koska ilman ei voida polkea palkkoja. Palkkojen polkeminen, koska ilman ei ole köyhiä. Köyhät, koska ilman ei inflaatio pysy kurissa.

Kaikella on syynsä, tarkoituksensa joka asialla taivaan alla. Inflaation ei saa antaa syödä varakkaiden varallisuutta, sillä markkinataloudessa rikkaat ovat maan tarkoitus.

Markkinatalous saa käyttövoimansa ihmisten puutteesta, kurjuudesta ja hädästä. Markkinatalous pyrkii luomaan ihmisille addiktioita, sillä addikti ostaa aina lisää. Markkinatalous ei tahdo ratkaista ongelmia, sillä ratkaistu ongelma ei tuota. Markkinatalous ei tahdo parantaa sairautta, vaan hoitaa oireita mahdollisimman kalliilla lääkkeillä mahdollisimman pitkään.

Anteeksi, mutta minun täytyy nyt poistua oksentamaan, sillä olen juuri oppinut epäonnistumaan.

Mutta ensin vastaan pikaisesti kysymykseesi. Mielestäni Holmströmin arvioista ei voida tehdä mitään tätä palstaa koskevia johtopäätöksiä. Sinusta ilmeisesti voidaan. Millaisia?

itse_murhaaja kirjoitti:

Olen ymmälläni. Oliko tämä videolinkki tarkoitettu rohkaisuksi minulle ja muille kelvottoman alhaisella älykkyydellä kirotuille keskinkertaisuuksille, joiden kognitiivinen kuolema on juuri alkanut?

Huippuälykäs huippuyliopiston huippuprofessori, ihmiskunnan intellektuaaliseen eliittiin kuuluva visionääri, yli-ihminen ja melkein nobelisti, elämässään ylivertaisen loistavasti menestynyt voittaja – tätä miestäkö pitäisi kuunnella, kun on puhe epäonnistumisesta? Mitä tähän sanoo se viidettä kymmentään käyvä perheetön työtön mies, joka jouluaattoiltana istuu yksin koristamattomassa itsemurhayksiössään tonttulakki vinosti päässä ja puoleen juotu viinapullo ajamattoman leuan alla? Siinä on todellista epäonnistumista!

Huippuälykkään on helppo sanoa, että umpikujia ei ole. Totuus on, että umpikujia on.

Sitä paitsi – tämä ihan vain ohimennen sanottuna – professorin ajattelu edustaa tyylipuhdasta akateemista talouspsykopatologiaa. Mukavan oloinen siisti herrasmies siinä leppoisasti kertoilee, että tuet pois syrjäytyneiltä. Elämässään pelkkiä onnistumisia kokenut yli-ihminen, jonka erityisalana on ihmiskunnan ja luomakunnan riistosta käyttövoimansa ammentava keinotekoinen ja ideologinen virtuaalitodellisuus, opettaa tämän virtuaalitodellisuuden uhreille, mitä on hyvä elämä.

Jos laki mahdollistaa yritysten verokikkailut, verokikkailu on täysin hyväksyttävää, sanoo professori. Yrityksiltä ei voida edellyttää moraalia. Suuret tuloerot ovat hyvä asia. Jatkuva taloudellinen kasvu on välttämättömyys. Markkinatalous yksin tekee autuaaksi – sen todistaa sosialismin romahdus! Nämä talouspsykopaatit nimittäin luulevat, että se, että sosialismi ei toimi, tarkoittaa sitä, että markkinatalous toimii.

Kaipaan sinua, Neuvostoliitto. Vaikka olit perseestä, olit sentään jonkinlainen hillike markkinamiesten sietämättömälle omahyväisyydelle ja ylimielisyydelle.

Minä en luota mieheen, joka panee toivonsa talousjärjestelmään, johon työttömyys ja köyhyys ovat sisäänrakennetut. Rakenteellinen työttömyys, koska ilman ei ole kilpailua työpaikoista. Kilpailu työpaikoista, koska ilman ei voida polkea palkkoja. Palkkojen polkeminen, koska ilman ei ole köyhiä. Köyhät, koska ilman ei inflaatio pysy kurissa.

Kaikella on syynsä, tarkoituksensa joka asialla taivaan alla. Inflaation ei saa antaa syödä varakkaiden varallisuutta, sillä markkinataloudessa rikkaat ovat maan tarkoitus.

Markkinatalous saa käyttövoimansa ihmisten puutteesta, kurjuudesta ja hädästä. Markkinatalous pyrkii luomaan ihmisille addiktioita, sillä addikti ostaa aina lisää. Markkinatalous ei tahdo ratkaista ongelmia, sillä ratkaistu ongelma ei tuota. Markkinatalous ei tahdo parantaa sairautta, vaan hoitaa oireita mahdollisimman kalliilla lääkkeillä mahdollisimman pitkään.

Anteeksi, mutta minun täytyy nyt poistua oksentamaan, sillä olen juuri oppinut epäonnistumaan.

Mutta ensin vastaan pikaisesti kysymykseesi. Mielestäni Holmströmin arvioista ei voida tehdä mitään tätä palstaa koskevia johtopäätöksiä. Sinusta ilmeisesti voidaan. Millaisia?

Lue lisää

itse_murhaaja: "... Sitä paitsi – tämä ihan vain ohimennen sanottuna – professorin ajattelu edustaa tyylipuhdasta akateemista talouspsykopatologiaa. Mukavan oloinen siisti herrasmies siinä leppoisasti kertoilee, että tuet pois syrjäytyneiltä. Elämässään pelkkiä onnistumisia kokenut yli-ihminen, jonka erityisalana on ihmiskunnan ja luomakunnan riistosta käyttövoimansa ammentava keinotekoinen ja ideologinen virtuaalitodellisuus, opettaa tämän virtuaalitodellisuuden uhreille, mitä on hyvä elämä. ..."

_______________


No siinäpä se - työsarkaa riittää. Maailma ei ole valmis paikka. Bengt Holmström ei pitänyt tuloerojen kasvua tai ylipäätään suuria tuloeroja mitenkään huolestuttavana ilmiönä. Kriminologit tutkimuksissaan osoittavat, että köyhyys ja suuret tuloerot vaikuttavat erityyppisen rikollisuuden määrään ja muutenkin hyvinvointiin. Bengt Holmström ei pitänyt tätä asiaa edes maininnan arvoisena tai hän ei välttämättä tuntenut asiaa, jota kylläkin suuresti epäilen. Toisaalta eliitti luottaa siihen, että tyhmät köyhät tappelevat keskenään ja he luikahtavat kuin koirat veräjästä kenenkaan kiinnittämättä asiaan huomiota. Otaksuisin, että Holmströmin opeilla vuoden 1917 sisällissodan tilanne olisi enemmän kuin lähellä Suomessa. No milläs näitä asioita muutetaan tai yritetään muuttaa? Kotisohvalla makaamallako asiat lutviutuvat itsestään oikeaan malliin vai olisiko eri tason poliittisella vaikuttamisella mahdollisuutta korjata asiaa? Ei tarvitse välttämättä vastata - heittelen vain näitä kysymyksiä pohdittavaksi.
Vaikka Bengt Holmströmin mielipiteet ovat mitä ovat, niin onko vastaus näihin mielipiteisiin se, että jää makaamaan itsesäälin vallassa kotisohvalle tekemättä mitään. Bengt-poika ei näytä sitä tekevän.

Mitä Bengt edellä... kirjoitti:

itse_murhaaja: "... Sitä paitsi – tämä ihan vain ohimennen sanottuna – professorin ajattelu edustaa tyylipuhdasta akateemista talouspsykopatologiaa. Mukavan oloinen siisti herrasmies siinä leppoisasti kertoilee, että tuet pois syrjäytyneiltä. Elämässään pelkkiä onnistumisia kokenut yli-ihminen, jonka erityisalana on ihmiskunnan ja luomakunnan riistosta käyttövoimansa ammentava keinotekoinen ja ideologinen virtuaalitodellisuus, opettaa tämän virtuaalitodellisuuden uhreille, mitä on hyvä elämä. ..."

_______________


No siinäpä se - työsarkaa riittää. Maailma ei ole valmis paikka. Bengt Holmström ei pitänyt tuloerojen kasvua tai ylipäätään suuria tuloeroja mitenkään huolestuttavana ilmiönä. Kriminologit tutkimuksissaan osoittavat, että köyhyys ja suuret tuloerot vaikuttavat erityyppisen rikollisuuden määrään ja muutenkin hyvinvointiin. Bengt Holmström ei pitänyt tätä asiaa edes maininnan arvoisena tai hän ei välttämättä tuntenut asiaa, jota kylläkin suuresti epäilen. Toisaalta eliitti luottaa siihen, että tyhmät köyhät tappelevat keskenään ja he luikahtavat kuin koirat veräjästä kenenkaan kiinnittämättä asiaan huomiota. Otaksuisin, että Holmströmin opeilla vuoden 1917 sisällissodan tilanne olisi enemmän kuin lähellä Suomessa. No milläs näitä asioita muutetaan tai yritetään muuttaa? Kotisohvalla makaamallako asiat lutviutuvat itsestään oikeaan malliin vai olisiko eri tason poliittisella vaikuttamisella mahdollisuutta korjata asiaa? Ei tarvitse välttämättä vastata - heittelen vain näitä kysymyksiä pohdittavaksi.
Vaikka Bengt Holmströmin mielipiteet ovat mitä ovat, niin onko vastaus näihin mielipiteisiin se, että jää makaamaan itsesäälin vallassa kotisohvalle tekemättä mitään. Bengt-poika ei näytä sitä tekevän.

Lue lisää

Ovelaa. Juonikas vastauksesi on kaikista saamistani vastauksista paras. Johdattelit keskustelun arvaamattomille urille. Kiitos siitä.

Mietin vain, miten olisit vastannut, jos olisin suhtautunut Bengt Holmströmin evankeliumiin toisin tai jos en olisi ottanut siihen lainkaan kantaa.