Viime viikolla olin kaverin kanssa ja valitin hänelle yhdestä aikoinaan sattuneesta tilanteestani. Olihan se tietysti tyhmää, mutta onneksi en kerennyt puhua siitä kuin korkeintaan 10 minuuttia. Sitten kaveri sanoi, että puhutaan oikeasti jostain muusta, koska tämä on liian typerä aihe, enkä jaksa jauhaa siitä. Ja tämä kaveri ei siis liity tähän muinoin sattuneeseen tapaukseen. Nyt olen tosi ahdistunut tästä, että mokasin tolleen. En kehtaa enää edes katsoa tuota kaveria silmiin, kun minua alkaa hävettää oma itsekäs käytökseni. En ole siitä lähtien ollut tuon kaerin kanssa, koska en kehtaa. Mitä voin tehdä? Apua!
Ahdistus ihan järjettömästä jutusta!
Jenny 14v
10352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tää ahdistus palsta käsittelee lähinnä kroonista ahdistuneisuutta. Siis sitä että ihmisellä on jatkuva ahdistus ja joka laukeaa itsestään tai vaihtelevista syistä. Sun ahdistuneisuutes johtuu yksittäistapauksesta jonka sä voit ratkaista. Ilmeisesti kaveris sanoi jo että hän ei halua puhua asiasta. Ratkaisu=älä puhu hänelle asiasta.
Siis mulla on vähänniinkun kroonista ahdistusta. Sitä on lähes joka päivä, enkä aina edes tiedä sen syytä. Mutta nyt mä tiedän syyn, toi kaverijuttu. Siis enhän mä sille enää aiokaan siitä puhua, mutta ei tää ahdistus vaan oo helpottanu.
No yritä olla ajattelematta asiaa. Jos ei helpota niin kerro jollekin, vaikka koulukuraattorille.
Kertomasi tilanne on varmasti ollut sinulle ikävän tuntuinen. Älä silti huoli, pääset kyllä varmasti asiasta ylitse ja eteenpäin. Yritä olla ajattelematta asiaa enempää ja keksi jotain kivaa tekemistä. Mites olisi vaikka joku kiva liikuntaharrastus?
Ahdistus on inhottava tunne, mutta kyllä sen kanssa oppii elämään. Voi olla, että ahdistus johtuu nuoresta iästäsi ja silloin se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Se ei tietenkään lohduta, kun on ahdistus on päällä, mutta ehkä helpottaa oloa vähäksi aikaa?
Koska nuoren ihmisen ahdistus on vähintään yhtä inhottavaa kuin aikuisenkin, niin mene jollekin luotettavalle aikuiselle juttelemaan. Esim. juuri kuraattorille, niin kuin tuossa ylempänä ohjattiin. Nuorilla ei vielä ole ahdistuksen sietämiskyky samanlaista kuin aikuisella ja sitä pitää harjoitella. Kun on "selvinnyt hengissä" muutamista hankalista tilanteista ja oppii sietämään ikäviä kokemuksia, niin itseluottamus kasvaa ja se vie taas sinua eteenpäin.
Pää pystyyn, pieni ihminen, ja valoa elämääsi! Tsemppiä!
Joo, olen kyllä tottunut sietämään hyvinkin hankalia tilanteita. Mm. perheenjäsenten mielenterveysongelmia, kaverien masennuksia sun muita sellaisia. Jotenkin itsestänikin juuri tämä ahdistuksen syy on typerä, vaikka olen aina ollut sellainen että yritän olla muille mieliksi ja jos en onnistu niin tuntuu siltä että maailma romahtaa ja kuolen häpeään. :(
Ymmärrän. Kertomasi perusteella olet joutunut paljonkin patomaan muiden ihmisten ongelmia sisääsi. Jo sellainen ahdistaa, kun joutuu olosuhteiden pakosta ottamaan kantaa läheistensä ahdistukseen ja ikään kuin kannattelemaan heitä. Silloin voi käydä niin kuin sinulle, että oma ahdistuksen käsittely jää vajanaiseksi.
Sinullakin on oikeus jakaa ahdistustasi, ja se oikea henkilö on joku turvallinen aikuinen.
Muista, että sinun ei tarvitse miellyttää ketään siten, että joutuisit aina olemaan se, joka antaa tilaa muille. Sellainen miellyttämisenhalu on monille aikuisillekin tuttua, mutta se on raskasta, kun siinä joutuu pitämään omia tunteitaan piilossa.
Usko kuitenkin, että maailma ei kaadu siihen, vaikka tekisit mitä noloa. Mene juttelemaan sille kuraattorille, jookos?
(-: Hyvää viikonloppua sinulle Jenny 14v! :-)
Olen sitä mieltä; Jenny, että ahdistavsita asioista pitää puhua. Tuo kaveri joka halusi vaihtaa puheenaihetta ei ollut itse kypsä käsittelemään ja kuuntelemaan sinun tunteitasi. Älä ota sitä hekilökohtaisena torjuntana vaan että kaverilla puuttui eväät kohdata vaikeasta asiaa. Jospa joku vanhempi tai itse samaa kokenut ja läpikäynyt voisi jakaa tunteitasi. Ei kannata mättää pahaa oloa alitajuntaa ja kuitata kuin villaisella.
Juuri tällaista toinenkin sinulle ehdottelee.
Keissa, lyö vielä raamatulla niin olet oma itsesi.
Hei Jenny!
Olen itsekin kokenut ahdistusta - ja syyllisyyttä - samanlaisissa tilanteissa muiden ihmisten seurassa. Useastikin.
Lopulta tajusin, että eniten tilanteessa on oikeastaan ahdistanut toisen ihmisen torjunta, eivätkä läsnäolleet sanat. Olen rohjennut avata ajatuksiani, tunteita, ja elämääni toisen ihmisen seurassa. Ja sitten se toinen tavallaan pettää luottamukseni. Pieni nyrkki keskelle otsaan.
Ei sun tarvitse miellistellä ketään kuitenkaan, Muru. Olet itsesi, mutta ystävääsi ei kiinnosta kuunnella. Eipä sellaista ihmistä voi kyllä Ystäväksi kutsua. Raaka maailma, mutta oikeasti? Miksi hukata aikaa sellaisten ihmisten parissa? Maailma on avoin ja aivan varmasti jossain muualta löytyy todellisia ystäviä. Sellaisten arvoinen olet. Useammankin.
Harrastukset ovat hyviä. Niiden myötä tapaa ihmisiä, jotka on kiinnostunut samoista jutuista. Hyvin helppo tapa alkaa tutustua samanmielisiin ihmisiin, jos tarvetta.
Tilanteessasi koittaisin itse jutella avoimesti kyseisen ihmisen kanssa. Kertoisin, miltä minusta oli tuntunut kyseisen tilanteen aikana. Mikäli toista ei kiinnostaisi kuunnella lainkaan mitä olin kokenut hänen seurassaan, nostaisin kaasua. Ajaisin eteenpäin elämässäni. Omia tunteitaan on hyvä kunnioittaa.
Ja Hyvän Itsetunnon - käsitettä pohtisin... Ja lukisin aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakin.
Hakien kuitenkin vastauksia ennen kaikkea itsestäni.
Kysymykseen, Kuka oikeastaan Olen.
Älä murehdi moisesta. Voin kun tietäisit kuinka paljon suurempia ongelmia on monilla muilla. Se varmasti helpottaisi suhtautumistasi etkä ottaisi niin vakavasti.