Poliittiseen sanastoon näyttää pullahtaneen käsite "oleskeluyhteiskunta". Termi on verrattain uusi ja sen merkitys epäselvä. Lähinnä se on epäselvää sen suhteen, keiden oleskelua tässä tarkoitetaan. Olisi hyvä, jos termien lanseeraajat olisivat ilmaisuissaan täsmällisiä eivätkä sortuisi populistisiin ilmaisuihin, jotka voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Sinänsä on aivan luonnollista, että kehityksen myötä työn merkitys yhteiskunnassa vähenee monestakin syystä. Yksi ilmeinen syy on se, että koneet tekevät yhä kasvavassa määrin sen työn, jonka ihmiset suorittivat aikaisemmin. Erityisesti rutiininomainen työ, siis toistuva ja yksitoikkoinen työ, on helposti koneellistettavissa ja tämä on jopa toivottava kehityssuunta ihmislajin kehitystä ajatellen.
Yksitoikkoinen ja vähän älyllistä ponnistelua vaativa työ ei kehitä, vaan tylsistyttää ihmisen. Eikä tämä tällainen työ suinkaan rajoitu niin sanottuun liukuhihnatyöhön, vaan mitä suurimmassa määrin aivan organisaation johtoportaaseen saakka. Tämän päivän johtaminen on harvinaisessa määrin sangen tylsää ja vähän älyllistä ponnistelua vaativaa.
Ongelma työajan lyhentymisessä on se, että kapitalistinen yhteiskunta perustuu työhön. Näin ollen mitä vähemmän perinteistä, pakkotahtista työtä on sitä vähemmän yhteiskuntaan saadaan tuloja, joiden varassa kapitalistinen yhteiskunta kokonaisuudessaan toimii. Tästä taas seuraa se, että jonninjoutavaa työtä on lähes pakko teetättää, jotta järjestelmä pysyisi kasassa. Näin siitäkin huolimatta, että toiminnassa ei perimmältään ole mitään järkeä.
Yhteiskunnan kehityksen kannalta olisi oleellista, että perinteinen työaika lyhenee ja tulojen ansainnan problematiikka kyettäisiin ratkaisemaan muulla kuin kapitalistisen logiikan mukaisella tavalla. Ei työ ole mikään välttämättömyys, kuten jotkut profeetat tai niiksi mielivät mieluusti, etten sanoisi kernaasti, haluavat kaikelle maailmalle julistaa. Oleskelu kuuluu tietysti yhtenä osana älyllisesti kehittyvän ihmisen elämään, vaikka joillekin tällainen ajatus on varmaan suuri kauhistuksen ja seinille hyppimistä aiheuttava ajatus.
Oma lukunsa ovat sitten mieleltään häiriintyneet, jotka mielellään näkisivät vielä tänäkin päivänä oikeita orjia. Työläisiä, jotka tekisivät työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ilman palkkaa ja mitään työsuhdeturvaa vain siitä ilosta, että heillä olisi työtä. Niin sanottua elämän sisältöä, jota sitten muistetaan kehua arvokkaaksi, vaikka tosiasiat kuinka osoittaisivat, ettei tällaisella työllä mitään tosiasiallista arvoa olisikaan. Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki ne, jotka suosittelevat niin sanottuja "kovia rohtoja" kapitalististen kriisien ratkaisuun. Jopa niin, että kaikki demokratiakin unohdettaisiin näinä kapitalismin "surun ja suuren murheen päivinä".
Jos tätä työn merkityksen problematiikkaa ei voida ratkaista kapitalistisen logiikan vallitessa, olisi aika ryhtyä pohtimaan järjestelmän muuttamista. Mitään terästettyä kapitalismia ei nykypäivä kaipaa, vaan kehitystä ja uutta ajattelua.
Sinänsä on aivan luonnollista, että kehityksen myötä työn merkitys yhteiskunnassa vähenee monestakin syystä. Yksi ilmeinen syy on se, että koneet tekevät yhä kasvavassa määrin sen työn, jonka ihmiset suorittivat aikaisemmin. Erityisesti rutiininomainen työ, siis toistuva ja yksitoikkoinen työ, on helposti koneellistettavissa ja tämä on jopa toivottava kehityssuunta ihmislajin kehitystä ajatellen.
Yksitoikkoinen ja vähän älyllistä ponnistelua vaativa työ ei kehitä, vaan tylsistyttää ihmisen. Eikä tämä tällainen työ suinkaan rajoitu niin sanottuun liukuhihnatyöhön, vaan mitä suurimmassa määrin aivan organisaation johtoportaaseen saakka. Tämän päivän johtaminen on harvinaisessa määrin sangen tylsää ja vähän älyllistä ponnistelua vaativaa.
Ongelma työajan lyhentymisessä on se, että kapitalistinen yhteiskunta perustuu työhön. Näin ollen mitä vähemmän perinteistä, pakkotahtista työtä on sitä vähemmän yhteiskuntaan saadaan tuloja, joiden varassa kapitalistinen yhteiskunta kokonaisuudessaan toimii. Tästä taas seuraa se, että jonninjoutavaa työtä on lähes pakko teetättää, jotta järjestelmä pysyisi kasassa. Näin siitäkin huolimatta, että toiminnassa ei perimmältään ole mitään järkeä.
Yhteiskunnan kehityksen kannalta olisi oleellista, että perinteinen työaika lyhenee ja tulojen ansainnan problematiikka kyettäisiin ratkaisemaan muulla kuin kapitalistisen logiikan mukaisella tavalla. Ei työ ole mikään välttämättömyys, kuten jotkut profeetat tai niiksi mielivät mieluusti, etten sanoisi kernaasti, haluavat kaikelle maailmalle julistaa. Oleskelu kuuluu tietysti yhtenä osana älyllisesti kehittyvän ihmisen elämään, vaikka joillekin tällainen ajatus on varmaan suuri kauhistuksen ja seinille hyppimistä aiheuttava ajatus.
Oma lukunsa ovat sitten mieleltään häiriintyneet, jotka mielellään näkisivät vielä tänäkin päivänä oikeita orjia. Työläisiä, jotka tekisivät työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ilman palkkaa ja mitään työsuhdeturvaa vain siitä ilosta, että heillä olisi työtä. Niin sanottua elämän sisältöä, jota sitten muistetaan kehua arvokkaaksi, vaikka tosiasiat kuinka osoittaisivat, ettei tällaisella työllä mitään tosiasiallista arvoa olisikaan. Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki ne, jotka suosittelevat niin sanottuja "kovia rohtoja" kapitalististen kriisien ratkaisuun. Jopa niin, että kaikki demokratiakin unohdettaisiin näinä kapitalismin "surun ja suuren murheen päivinä".
Jos tätä työn merkityksen problematiikkaa ei voida ratkaista kapitalistisen logiikan vallitessa, olisi aika ryhtyä pohtimaan järjestelmän muuttamista. Mitään terästettyä kapitalismia ei nykypäivä kaipaa, vaan kehitystä ja uutta ajattelua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Presidentin puheessa jäi määrittelemättä, keitä hän pitää ihmisinä jotka pitävät Suomea oleskeluyhteiskuntana
Toinen mielenkiintoinen määrittelemättömyys on tämä lause
..."tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä, ja oletetaan muiden kattavan pöydän..."
Minulla
Paremman tekemisen vuoksi puhe jäi kuuntelematta, mutta sen mitä olen siitä kuullut, niin tyypillisen populistiselta vaikutti.
Päällimmäiseksi sanomaksi näyttää jääneen se, mistä meitä on porvarit ja ek jo pidempään pelotelleet, että alistukaa kurjistumiseen. Oikeammin kurjistamiseen, koska siitähän tässä näyttää olevan kysymys.
Ja vielä kun Usko Ahokin pani paremmaksi. Niin että siinäpä sitä on uuden vuoden lahjaa kerrakseen.
Erinomaisesti esität jälleen tämän ajan päättäjien päännousemien todellista olemusta.
Kirjoitus on suorastaan paavillinen jos ajattelee sitä Vatikaanin uudenvuoden puheen jatkumona.
Enpä ole kuunnellut paaviakaan, mutta olen vieraillut kyllä yhdessä hänen opinahjoistaan.
Hieno kirjoitus aloittajalta!
Yhteiskuntamme ei tarvitse vahingollista työtä vain työn tekemisen vuoksi. Kehittynyt yhteiskunta pyrkii hyvinvoinnin saavuttamiseen kaikille. Sen ei tulisi tapahtua selkänahan repimisellä heiltä, joille ei riitä vaikkapa työpaikkaa presidenttinä olosta.
Moni arvostettua ja suurta palkkaa nauttivista henkilöistä eivät tee juuri mitään, eikä varsinkaan hyödyllistä työtä. On vain korkeapalkkaisia virkoja, joilla ei yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi ole mitään merkitystä.
Parempi hyödyllisen työn jakaminen kaikkien kesken, kuin lisätä työaikaa tai alentaa palkkaa, tai pistää ihmiset roskatöihin, joita kukaan ei haluaisi tehdä
Miksi muka joku ihminen on arvokkaampi pyörittelemään peukaloita tyhjän työpaikan pöydän ääressä korkealla palkalla? Ei todellakaan! Tässä on arvomaailmoiden muutosten paikka, jos halutaan parempaa ja toimivampaa yhteiskuntaa.
Mikset ala itse pyörittelemään peukoloita ja nauttimaan jättipalkkaa?
Siihen hommaan ei kuka tahansa pääsekään. Pitää olla erityisiä ominaisuuksia.
http://www.youtube.com/watch?v=9cRYpj0i5Hk
ja uskot kaikkeen mitä tv:sä nät?
Tuosta tuli mieleen, että aikanaan, kun minulla olis iso työhuone ja suuri nahkainen nojatuoli, jossa oli pyörät, niin otin tavakseni ajella tuolilla ympäri huonetta vuorojaloin vauhtia potkien.
Äskettäin luin, että paikallaan istuminen on hengenvaarallista ja että vaaran välttämiseksi pitää aina silloin tällöin jaloitella. Päättelen nyt, että olin jo tuolloin huimasti aikaani edellä.
Sitä paitsi, kun keväällä aloitin ympyrän ajamisen tuolilla, niin syksyllä meni maraton jo about 2.50:neen, joten kyllä siinä näkyi kuntokin kohonneen. Ihmettelenkin, miksi Katainen ja kumppanit viipyvät niin kovin kauan niinkin lyhyellä matkalla kuin 42 195 metriä.
Milloinkohan Niinistö itse kattaa ruokapöytänsä Mäntyniemessä?
Ei kai Vartiaisen tarvi luopua päiväunistaan???
Nokoset tehostavat kuuleman mukaan työntekoa. "Kopsuista" ei ole tietoa.
Oikea nimitys pressalta se oleskeluyhteiskunta. Sellaisia hyödyttömiä oleskelijoita meillä on aina vain enemmän. Käsittääkseni myös sinä, kapi, ukki, sapiens duck ja varmaan suurin osa täällä. Eläkeläisiä ja koulutusta ja työtä vaille jääneitä nuoria. Ei täällä kukaan työtätekevä ehtisi eikä viitsisikään oleskella. Sellainen oleskelija eli eläkevaari olen siis minäkin.
Niinkö meinaat? Olen kuullut myös työssäoleskelijoista. Samoin olen kuullut puhuttavan palkan nauttijoista ja palkan ansaitsijoista. En ole ainakaan kuullut, että Niinistö olisi tuohon problematiikkaan juurikaan puuttunut.
Nähdäkseni Niinistö syyllistyi vain epämääräiseen leimaamiseen tiukkojen faktojen sijasta. Tai itse asiassa Niinistö päästi ilmoille epäilyn, että yhteiskunnastamme löytyy jotakin tuomittavaa oleskelua.
Ilmeisesti työn tekeminen merkitsee Sauli Väinämö Niinistön filosofiassa sitä, että työntekijä juoksee koko ajan, niin ettei hän minään hetkenä oleskele missään, vaan on koko ajan matkalla johonkin.
Jatkuvaa tanssimista työnantajan pillin tahdissa Niinistö todennäköisesti tarkoittikin. Siinä ei ehdi paljon muuta laveampaa ajatella, kuten esimerkiksi päättäjien päännousemia.
Minulla on muuten ystävä, jonka vaimo on erään julkikokoomuslaisen omistamassa vaatetusliikkeessä töissä, Omistaja kyttää häntä jatkuvasti. Siitä johtuen koko liikkeessä on jouduttu "plasebotekemisen" kierteeseen.
Nuorempana olin kesätöissä firmassa, jossa kiersi huhu, että pomo tarkkailee kotinsa ikkunasta kiikarilla sitä, miten kukin parin sadan metrin päässä sijaitsevassa firmassa työskentelee. Tottakai sitä piti työskentelemän, kun oli johdon ohjauksen tai ainakin valvonnan alaisena.
Nyt näyttää siltä, että kiikarit ovat mennyttä aikaa ja tilalle astuu J.Ollilan määräämä kaukotarkkailija, navigaattori. Nykyisinhän monen työ on pääasiassa kulkemista paikasta toiseen.