Timo Soini on useaan otteeseen vaatinut pohjoismaista puolustusyhteistyötä.
Kiertotie Natoon
Selonteko: Suomi valmistautuu sotilasavun antamiseen ja saamiseen EU:ssa
Puolustushallinnon mukaan puolustusvoimat tarvitsee vuodesta 2015 alkaen asteittain nousevasti 50–150 miljoonaa lisää rahaa indeksikorotusten päälle, jotta yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus voidaan säilyttää.
Silti hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tuo määrärahakehys on sysätty seuraavan hallituksen tehtäväksi. Sikäli se ei ole yllättävää, koska edessä ovat taas suuret leikkaukset muihin menoihin.
Edellinen turpo-selonteko oli melkoisesti etunojassa Naton suuntaan. Matti Vanhasen II hallituksen paperia pohjusti selvitys Nato-jäsenyydestä. Niinpä silloin todettiin, ”että on olemassa edelleenkin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä”. Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta ei edes mainittu Vanhasen II hallituksen selonteossa – edellisessä Vanhasen I hallituksen selonteossa se oli vielä ohimennen todettu.
Jyrki Kataisen oikeisto-vasemmistohallituksen paperissa palataan päiväjärjestykseen. Sen mukaan: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka harjoittaa yhteistyötä Pohjois-Atlantin liiton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei nykyisen hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.”
Löytyykö Suomen linjasta muita uusia painotuksia? Kyllä löytyy.
Monenkeskisen puolustus- ja sotilasyhteistyön välttämättömyys korostuu kautta linjan tavalla, joka on oikeastaan ristiriidassa tuon ”liittoutumattomuuden paluun” kanssa.
Ensinnäkin Suomi tulkitsee EU:n Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta – aivan Naton 5. artiklan periaatteen mukaisesti – siten, että se edellyttää jäsenmailta valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Jäsenmaiden pitääkin nyt kehittää kykyjään antaa ja vastaanottaa apua lausekkeen mukaisesti.
Suomi lupaa olla aloitteellinen tämän yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanoa koskevien, perussopimuksen vaatimien sääntöjen aikaansaamiseksi EU:ssa.
Ja mikä tärkeää, Suomi aikoo tehdä omaan lainsäädäntöönsä muutokset, jotka mahdollistavat sotilasavun antamisen ja vastaanottamisen. Nykyisin vain kriisinhallintatehtävät ovat mahdollisia.
Suomi yrittää puhaltaa henkiin uinuvan sotilaspoliittisen unionin EU:n sisällä. Tämä on hyvin linjassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön pitkän linjan kanssa. Hänhän on vaalikampanjoissaan puhunut eurooppalaisesta Natosta ja Euroopan puolustusresurssien pooling&sharing -periaatteesta.
Toinen rinnakkainen painopiste pohjoismainen puolustusyhteistyösysteemi Nordefco, joka Norjan entisen ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin raportin perusteella on kehittynyt viime vuosina. Sitä kokoomuksen Ilkka Kanerva täydentäisi jo pohjoismaisella valtiosopimuksella yhteisestä puolustuksesta.
Sekä EU:n että Pohjoismaiden tiivistyvä sotilaallinen yhteistyö merkitsee väistämättä entistäkin kiinteämpää Nato-yhteistyötä.
Hallitus on kuunnellut kansaa. Suomalaiset tukevat voimakkaasti tällaista yhteistyötä, vaikka torjuvat Nato-jäsenyyden. Mennään siis kiertotietä: tehdään EU:sta sotilasliitto, jonka resurssit nojaavat valtaosin Natoon. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Kiertotie Natoon
Selonteko: Suomi valmistautuu sotilasavun antamiseen ja saamiseen EU:ssa
Puolustushallinnon mukaan puolustusvoimat tarvitsee vuodesta 2015 alkaen asteittain nousevasti 50–150 miljoonaa lisää rahaa indeksikorotusten päälle, jotta yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus voidaan säilyttää.
Silti hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tuo määrärahakehys on sysätty seuraavan hallituksen tehtäväksi. Sikäli se ei ole yllättävää, koska edessä ovat taas suuret leikkaukset muihin menoihin.
Edellinen turpo-selonteko oli melkoisesti etunojassa Naton suuntaan. Matti Vanhasen II hallituksen paperia pohjusti selvitys Nato-jäsenyydestä. Niinpä silloin todettiin, ”että on olemassa edelleenkin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä”. Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta ei edes mainittu Vanhasen II hallituksen selonteossa – edellisessä Vanhasen I hallituksen selonteossa se oli vielä ohimennen todettu.
Jyrki Kataisen oikeisto-vasemmistohallituksen paperissa palataan päiväjärjestykseen. Sen mukaan: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka harjoittaa yhteistyötä Pohjois-Atlantin liiton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei nykyisen hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.”
Löytyykö Suomen linjasta muita uusia painotuksia? Kyllä löytyy.
Monenkeskisen puolustus- ja sotilasyhteistyön välttämättömyys korostuu kautta linjan tavalla, joka on oikeastaan ristiriidassa tuon ”liittoutumattomuuden paluun” kanssa.
Ensinnäkin Suomi tulkitsee EU:n Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta – aivan Naton 5. artiklan periaatteen mukaisesti – siten, että se edellyttää jäsenmailta valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Jäsenmaiden pitääkin nyt kehittää kykyjään antaa ja vastaanottaa apua lausekkeen mukaisesti.
Suomi lupaa olla aloitteellinen tämän yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanoa koskevien, perussopimuksen vaatimien sääntöjen aikaansaamiseksi EU:ssa.
Ja mikä tärkeää, Suomi aikoo tehdä omaan lainsäädäntöönsä muutokset, jotka mahdollistavat sotilasavun antamisen ja vastaanottamisen. Nykyisin vain kriisinhallintatehtävät ovat mahdollisia.
Suomi yrittää puhaltaa henkiin uinuvan sotilaspoliittisen unionin EU:n sisällä. Tämä on hyvin linjassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön pitkän linjan kanssa. Hänhän on vaalikampanjoissaan puhunut eurooppalaisesta Natosta ja Euroopan puolustusresurssien pooling&sharing -periaatteesta.
Toinen rinnakkainen painopiste pohjoismainen puolustusyhteistyösysteemi Nordefco, joka Norjan entisen ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin raportin perusteella on kehittynyt viime vuosina. Sitä kokoomuksen Ilkka Kanerva täydentäisi jo pohjoismaisella valtiosopimuksella yhteisestä puolustuksesta.
Sekä EU:n että Pohjoismaiden tiivistyvä sotilaallinen yhteistyö merkitsee väistämättä entistäkin kiinteämpää Nato-yhteistyötä.
Hallitus on kuunnellut kansaa. Suomalaiset tukevat voimakkaasti tällaista yhteistyötä, vaikka torjuvat Nato-jäsenyyden. Mennään siis kiertotietä: tehdään EU:sta sotilasliitto, jonka resurssit nojaavat valtaosin Natoon. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hah hah haa. Päätit siis korkata vielä, uudenvuoden päivänkin kunniaksi. Ja on tainut ihan useampi pullo jo mennä.
Päivitetty 28.11.2012 12:28, julkaistu 28.11.2012 12:24
Pohjoismaisella sotilasyhteistyöllä laaja tuki Suomessa
STT Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti sotilaalliseen yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa. Pohjoismainen yhteistyö saa huomattavasti vahvemman kannatuksen kuin yhteistyö sotilasliitto Naton kanssa, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksesta.
Tutkimukseen haastatelluista 92 prosenttia kannatti yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa ja 78 prosenttia EU:n kesken. Suhtautuminen Natoon jakoi mielipiteitä vahvasti. Vastanneista 45 prosenttia piti yhteistyötä Naton kanssa myönteisenä asiana ja 46 prosenttia kielteisenä.
Myönteisimmin pohjoismaiseen sotilasyhteistyöhön suhtautuvat keskustan kannattajat, joista osuus oli 97 prosenttia. Myös kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden ja SDP:n kannattajat antavat yhteistyölle laajan tuen. Vasemmistoliiton kannattajat suhtautuivat siihen vähän muita kielteisemmin. Heistä pohjoismaista sotilasyhteistyötä piti hyvänä 81 prosenttia vastanneista.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseen noin tuhatta suomalaista syys-lokakuussa. Tutkimuksen virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.