Terveppä teille! Tässä mietiskelen että kuinka täydellisen elämän olen aloittanut.. Olen teini-ikäinen jätkä joka on ihastunut AIKA monta kertaa.. Tuloksia: puhutaan paskaa, kaverisuhteita mennyt poikki, henkiset kärsimykset, v*tutus, itsari kävässyt mielessä pari kertaa ja luonne muuttunut sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi. Olen oppinut vihaamaan jo ulkonäköäni, luonnettani yms.. Lupasin kuukausi sitten, että en koskaan enää ihastu kehenkään, koska tiedän että lisää p*skaa tulee vaan niskaan. Siinä täydellinen elämäni.. Jos jollain konsteja miten nousta elämässä edes pikkuhiljaa ylöspäin niin otan ilomielin vastaan
nuorukaisen mietteet
zzz...
185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä mitä osaisin nuorelle sanoa, etten kuulostaisi fraaseja latelevalta vanhukselta.
Sen verran voin sanoa, että itsaria ei kannata tehdä vaikeuksien vuoksi.
Sulla on elämä vielä edessä.
Multa kuoli nuoruudessa monta kaveria eri syistä. Mietin heitä joskus, ja silloin aina koen, että kuolema nuorena on turhaa, väärin ja luonnotonta.
Meillä kaikilla on muuten nuoruusiässä masentavia kausia. Kai se liittyy kasvamiseen ja kypsymiseen.
Itsetuntokin on vähän niin ja näin, ja kyllä se vaihtelee näin vanhemmallakin.
Nuoruudessa mokataan ja koetaan uusia asioita voimakkaasti.
Mutta arvaapas mitä? Sitä varten nuoruus on..saa kurkotella tähtiin, epäonnistua, mokata, masentua...opetella elämään.
Elämä on silti pääasiassa mukavaa.
Joskus parinkymmenen vuoden päästä muistelet sinäkin omaa ainutkertaista nuoruusikääsi haikeana hymyillen.
Olet oppinut olemaan itsellesi (ja ehkä muillekin) armollinen.