Unelmien elämä

Se voisi olla pieni tai suurempi asunto, vuokra tai omistus.
Tiettymiellyn kanssa. Kissa tai koira, tai ei eläimiä ollenkaan.
Se olisi tasapainoinen arvostava suhde missä kummatkin tekee asioiden eteen
sen ylläpitämiseksi. Romantiikka ja erotiikkaa unohtamatta.

Tämä olikin loistava kysymys, koska itseäni juuri syytettiin liiallisesta päivä kerralla elämisestä, joka ei ollenkaan pidä paikkaansa, koska elän kaksi päivää kerrallaan :) Voihan sitä miettiä, kun tänne satuin eksymään:

Parhaaseen elämään kuuluisi omakotitalo rannalla kaupungissa. Mieluiten ehkä omakotitaloalueella, että on kunnolla naapureita ja yhteisö. Silti hyvän kokoinen piha ja puutarha, jossa voin toteuttaa viherpeukalotaipumuksia etenkin omien tomaattejen, viinimarjapensaiden, omenapuiden, ruusujen ja pionien muodossa. Talo olisi isohko ja omannäköinen eli ei ihan tavallinen. Se olisi sisustettu poikamies-penthouse -tyylillä, mutta vähän enemmän naisen kosketuksella ja lämmöllä (eikö nainenkin saa haluta miehekkäitä kiiltäviä pintoja ja designtavaroita :) Siellä pitäisi olla myös keinu ja pieniä sopukoita, koska olen aina halunnut sellaisia. Ehdottomasti myös iso keittiö. Parhaaseen elämään kuuluu myös se, että saan tehdä oman alan töitäni ikuisuuteen asti. Teen varmaan vielä "eläkkeelläkin". Eli en halua dementiaa kovin nopeasti. Terveys on tärkeää. Samoin se, että linjat pysyy kunnossa. Haluan olla sellainen vetreä ja hyvännäköinen vanhus :) Tärkein asia on tietysti se rakastava kumppani, jonka kanssa saa jakaa kaikki elämänkokemukset, hullutella ja kokea läheisyyttä.
Siinä suurimmat osat.

On mielestäni ihan realistinen haave. Jos yksin olisin, niin menisi varmaan noin, tosin isohko rantatontti voi vaatia hetken etsintää, että löytää sellaisen kivasta paikasta. Siksi haave ei ehkä kuitenkaan ole realistinen, koska siihen kuuluu se kumppani, jolla on varmasti omat haaveensa ja silloin yhteinen unelma on jotain muuta kuin itseni sanelemia asioita. Toisaalta aivan erilaisen kumppanin kanssa elämästä tuskin tulisi kauheasti mitään. Liian tylsän ja konservatiivisen, tavallisia ja supertylsiä juttuja haluavan ihmisen kanssa ei olisi mitään unelmaa. Taidan olla vähän jännityksenhakuinen kuitenkin, niin siinä on hyvä kumppaninkin pysyä mukana. Sen vuoksi elän päivä kerrallaan, että ymmärrän muilla ihmisillä olevan myös unelmia, niin minusta itseni ei kannata lyödä omia lukkoon, koska ei elämästä ikinä tiedä. Enemmin voin lyödä lukkoon niitä asioita, mitä en missään nimessä halua.
En ole juuri lapsista ikinä unelmoinut, mutta kumppanini (ehkä juuri se kumppani, jonka kanssa kaikki toteutuu, mutta päivä kerrallaan, niin enpä ajattele vielä niin pitkälle) haluaa lapsia ja joudun antamaan varmastikin siinä periksi, mutta onneksi kumppanini tuntuu samanlaiselta kuin minä, eli ei tunnu siltä, että elämästä tulisi sellaista kammoksumaani rationaalisen tylsää lapsiperhe-elämää. Olen sanonut sille, että mitä enemmän "kamalia" eli pelottavia elementtejä tulee eteen, niin reagoin aina niihin vahvistumalla niissä omissa mielipiteissäni. Eli jos joskus tulee eteen turvaistuimen ostaminen, niin on pakko ostaa vastapainoksi joku järjetön auto. En voi sietää ajatusta lapsiperheautosta sitten yhtään. Ne tuntuu sellaiselta tylsältä loukulta, johon en halua. Luulen, että kestäisin esim. lapsen ja ostosten kärräämisen Prismasta autoon superpaljon paremmin, jos se auto on järjetön urheiluauto. Vastapainoa. En tosin ikimaailmassa suostu edes keskustelemaan yli kahdesta lapsesta. Se on aivan varma. Samoin olen varma, että reagoisin raskaanaolemiseen siten, että käyttäisin kaikista mahdollisista kivuista ja säryistä huolimatta aina vaan korkeampia korkoja kengissä ja olisin entistä itsenäisempi, menevämpi ja iloisempi enkä tulisi yhtään riippuvaisemmaksi kenestäkään. Eli vaikka varmasti joudunkin tekemään kompromissin, niin toisen pitää myös sietää minun luonnettani, että silloin tulee esiin nimenomaan niitä vastakkaisia luonteenpiirteitä. Onneksi sellainen kumppani on ehkä löytynyt, joka osaa käsitellä tarpeeksi :) Hänen kanssaanhan minä haluan kaikki asiani jakaa ja olla todella läheinen kaikissa asioissa, mutta en ole mikään itsestäänselvyys enkä häntäkään pidä itsestäänselvyytenä. Tajuan, että en ole tyypillisimmästä päästä, niin on ollut onni löytää ihminen, joka ymmärtää.
Jännityksen ja vapauden kokeminen yhdessä kumppanin kanssa on ehkä maailman parhaimpia asioita, kun oon niin läheisyydenkaipuinen, että ei mitään rajaa, niin ne tasottaa hyvin toisiaan.

Eli eikö kaikki unelmat ole epärealistisia ennen kuin ne on yhteisiä?
Paitsi jos ne on yksinäänkin mahdollisia.

Pieniä unelmia..?

Toivon, että oma ja läheisten terveys säilyisi, ja että lapseni säästyisi liialta harmilta, ja saisi rakennettua omaa elämäänsä eteenpäin.

Itselleni hyvää ja tasapainoista suhdetta, seurustelusuhdetta, ei liian casual, mutta ei kuitenkaan vielä yhdessä asumista. Ihminen jonka kanssa jakaa asioita; tekemäni omenapiirakan, hyvän elokuvan, yhteisen suihkun, toisen vieressä nukkumista, lämpimän päivän rannalla, vapaan viikonlopun mökillä tai kaupunkilomalla..hölmön huumorini, ajatukseni, intohimoni, rakkauteni.

Ammatillinen eteneminen olisi hienoa.
Puutarha pihalla ihanaa :)

onnesta...siihen kuuluu kaksi elämän kolhimaa, jotka sattumalta kohtaa jossain, ja
tutustuu..ehkä ihastuu.He viihtyvät toistensa seurassa, ja näkevät tulevaisuuden
samoilla silmillä..samanlaisia haaveita ja joku sama harrastus yhdistää, ehkä
yhteisiä tuttuja tai kavereita.Kumpikin tuntee olevansa toistensa seurassa oma
luonnollinen itsensä, ja kaikki mitä tapahtuukaan tapahtuu kuin itsestään.

He tahtovat jakaa toistensa ilot ja surut...kuulua toistensa arkeen, ehkä aluksi vain
satunnaisesti toistensa luona asuen, ehkä lasten tai välimatkan vuoksi.Molemmille
toisen arjessa vieraileminen tuntuu kuin olisit luotu siihen kuuluvaksi, ja kun lähdet
lähdet haikein mielin, ja odotat milloin voit taas palata.Tämä oli vain pieni ripaus
mietteistäni, voisin kirjoitella tuntitolkulla aiheesta...mutta.Tämä on realismia ja
hyvinkin normicase.Tänä vuonna uusi harrastus astuu kuvioon, ja kun ensi vuonna
samaan aikaan kysyt samaa...tuskin näitä täällä luen, toivon etten tarvitse tätä.

Rakkautta, terveyttä ja mieluinen työ josta saa sopivasti rahaa että parjää..

Vapaata taiteilijan elämää ilman palkkatyöorjuutta. Asuinpaikan koko ja sijainti epätärkeä - tärkeintä on olla onnellinen.

Kaikki on toteutettavissa, vapaa-aika on tärkeää. Yritän välttää suunnittelemasta kovin pitkälle. Sitä vielä toivoisin, että ikävöimälläni naisella olisi minulle viimein aikaa.

Aivan sama minkälaisessa asunnossa/talossa asuisin tai missä, kunhan en yksin. Jonkun ymmärtävän miehen kanssa. Ehkä avioliitossa ehkä ei. Sitten kun sen aika on. Sitten kun hän on keksinyt keinon kaataa sitoutumiskammoni. Mutta ennenkaikkea elämäni elän Jumalaan turvaten. Ihana ajatella, että vaikka miehiä ja ystäviä menisi ja tulisi niin Jumala on aina siinä. Edes yksi asia joka ei muutu ikinä.
Taiteilijan elämä on houkuttelevaa. Muusikon tai kuvataiteilijan. En nyt tiedä tulisiko musta suuremman yleisön esiintyjää, vaikka soitella osaankin. Realistisempi tavoite olisi valokuvaaja. Ja toki matkustaisin paljon

ihan tavallista elämää. On töitä ja mukava koti jos saa asustella oman kullan kanssa. Mökkeilyä, pieniä reissuja ehkä sekä riittävästi ulkoilua ja liikuntaa.

Hän.. punainen tupa ja rakkauden ryytimaa:)

rakkaus joka nielaisee kaiken muun.

Haluan olla parempi itselleni ja muille. Haluan todistaa sanani, en huomata vuoden lopussa vain sanoneeni niitä.
Kiitos, pistit mut ajattelemaan :-)