Alkuseurakunnan aikana "nasaretin lahko" aiheutti kuohuntaa. Suola kirveli ja aiheutti kuulijoissa joko parannusta tai pahennusta. Ei juuri jättänyt kylmäksi ketään.
Vähän samanlainen on tilanne tänä päivänä. Nyt tuo "lahko" taitaa olla vanhoillislestadiolaisuus.
Saarnan suola kirvelee tämänpäivän maallistuvaa ihmistä, jolla on Iäisyyskaipuu syömmessään, mutta haluaisi olla mukana maailman menossa ja noukkia rusinat kaikista pullista, mutta ei se Raamatun mukaan ole mahdolista.
Onko vl-liikkeen ympärillä oleva kuohunta kuitenkin samasta syystä olevaa kuohuntaa kuin "nasaretin lahkon" ympärillä.
Onko Sanan suola, jonka kirvely tämän kuohunnan aiheuttaa ?
Joillekin tuntuu olevan traumaattinen kokemus kun ei "omalle uskolleen" saa hyväksyntää vl:illtä.
Vähän samanlainen on tilanne tänä päivänä. Nyt tuo "lahko" taitaa olla vanhoillislestadiolaisuus.
Saarnan suola kirvelee tämänpäivän maallistuvaa ihmistä, jolla on Iäisyyskaipuu syömmessään, mutta haluaisi olla mukana maailman menossa ja noukkia rusinat kaikista pullista, mutta ei se Raamatun mukaan ole mahdolista.
Onko vl-liikkeen ympärillä oleva kuohunta kuitenkin samasta syystä olevaa kuohuntaa kuin "nasaretin lahkon" ympärillä.
Onko Sanan suola, jonka kirvely tämän kuohunnan aiheuttaa ?
Joillekin tuntuu olevan traumaattinen kokemus kun ei "omalle uskolleen" saa hyväksyntää vl:illtä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin sanotun "alkuseurakunnan" aikaan ei ollut missään mmitään yhtä ainoaa "nasaretin lahkoa". Kristinusko alkoi monella erilaisella opetuksella ja erilaisilla käsityksillä jo alun alkaen. Erimielisyydet olivat selviä jo alussa. Ei ollut mitään oppia yhtenäistäviä tekstejä, sillä jeesuksen puheita ei ollut kukaan kirjaamassa muistiin. Niistä tehtiin muistiinpanoja muistinvarasisesti vasta yli 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Alkuaan jo Jeesuksen seuraajilla oli keskenään eri puolilla erilaisia uskomuksia ja puheita.
Uusi testamenttihan koottiin vasta 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen niistä kirjoituksista, joita siihen aikaan oli olemassa ja joista silloiset piispat pääsivät jonkinlaiseen yksimielisyyteen.
Uusi testamentti on siis varsin sattumanvarainen kokoelma kirjoituksia.
Totta on, että Raamattu koottiiin myöhemmin.
Apostolien opetus kuitenkin jo tuolloin herätti huomiota poikkeamalla muista:
Ap.t. 24:
1 Viiden päivän kuluttua Kesareaan saapui ylipappi Ananias, muutamia kansan vanhimpia sekä asianajaja Tertullus, ja maaherran edessä he esittivät syytteen Paavalia vastaan. [Ap. t. 18:12]
2 Kun Paavali oli kutsuttu sisään, Tertullus aloitti syytöspuheensa: "Sinun ansiostasi, korkeasti kunnioitettu Felix, olemme saaneet nauttia vakaasta rauhasta, ja sinun huolehtivassa hallinnossasi tämän kansan olot ovat suuresti parantuneet.
3 Tämän me kiitollisina tunnustamme, aina ja kaikin tavoin.
4 En halua vaivata sinua pitkään, pyydän vain, että hetken aikaa hyväntahtoisesti kuuntelisit meitä.
5 Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa. [Ap. t. 17:6, Ap. t. 21:28, Ap. t. 28:22].
Suola kirveli silloinkin.
Totuus on että kristiuskon varhaisaikojen piispat jotka vaikuttivat eri puolilla lähi-Itää, tekivät aikanaan puhtaasti valtapoliittisia päätöksiä, kun he määräsivät enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti, mitkä kirjoitukset otettiin Raamattuun ja mitkä jätettiin sen ulkopuolelle. uusia löytöjä vanhoista kristillisistä teksteistä on tämän jälkeen tehty 1800- ja 1900-luvulla.
Miksi näitä nyt löydettyjä alkukirkkojen aikaisia kirjoituksia ei ole ryhdytty liittämään mukaan Uuteen testamenttiin? Niissähän voi olla tärkeitä ajatuksia ja opetuksia, joita ei aikaisemmissa sattumalta säilyneissä ja kaanoniin mukaan hyväksytyissä kirjoituksissa ole?
Uusi testamentti saattisi mennä jopa uusiksi jos tulisi tarkemmpaa tietoa niistä vanhoista ajoista.
Sattuman kaupalle, sattumista.
>>Niin sanotun "alkuseurakunnan" aikaan ei ollut missään mmitään yhtä ainoaa "nasaretin lahkoa". ** Ei aivan niinkään.
Seurakunta alkoi Jerusalemin kokouksesta, missä järjestäytyi Jerusalemin seurakunta. Tätä seurakuntaa juutalaiset kutsuivat myös nasaretilaisen seurakuntana.
>>Kristinusko alkoi monella erilaisella opetuksella ja erilaisilla käsityksillä jo alun alkaen. Erimielisyydet olivat selviä jo alussa. Ei ollut mitään oppia yhtenäistäviä tekstejä, sillä jeesuksen puheita ei ollut kukaan kirjaamassa muistiin. Niistä tehtiin muistiinpanoja muistinvarasisesti vasta yli 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. ** Mutta sanoma oli heille sama. Jeesus on Herra, joka oli myös ensimmäinen uskontunnustus.
Jeesus muuten kirjoitetaan isolla ”J”- kirjaimella, vaikka Hän ei jollekulle Herra olisikaan.
Tekstejä oli. Mm Luukas – kirjoitti kaiken tarkasti muistiin. Kaanonisointi tosin tapahtui myöhemmin.
Juutalaiselle on perinnetieto, suusta suuhun, Isältä pojalle paremmin toimiva, kun esim SRK;lle Raamattu. Heille, siis juutalaiselle se on muuttumaton, SRK. tekee koko ajan tarkennuksia, Raamatun kirjoitettua alakulttuuria.
>>Alkuaan jo Jeesuksen seuraajilla oli keskenään eri puolilla erilaisia uskomuksia ja puheita. ** Ei ollut, ne noin sata lähintä ja pari sataa lisää olivta koko ajan Jeesuksen tuntumassa. Mihin väitteesi perustuu?
>>Uusi testamenttihan koottiin vasta 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen niistä kirjoituksista, joita siihen aikaan oli olemassa ja joista silloiset piispat pääsivät jonkinlaiseen yksimielisyyteen. ** Tekstejä myös hylättiin valtaosa. Ja sen pilaamisen teki lähinnä Rooman katolliset, joita vieläkin luterilaiset ”peesaavat”, mm ripottelukasteessa.
>>Uusi testamentti on siis varsin sattumanvarainen kokoelma kirjoituksia. ** Mikä kohta siitä?
Voitko valaista.
Kes.
>>Totuus on että kristiuskon varhaisaikojen piispat jotka vaikuttivat eri puolilla lähi-Itää, tekivät aikanaan puhtaasti valtapoliittisia päätöksiä, kun he määräsivät enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti, mitkä kirjoitukset otettiin Raamattuun ja mitkä jätettiin sen ulkopuolelle. uusia löytöjä vanhoista kristillisistä teksteistä on tämän jälkeen tehty 1800- ja 1900-luvulla. ** Ensinnäkin, Lähi idässä oli oma näkemys, Konstantinopolin osapuoli ja lähi- itään kuulumaton terroristinen Rooma oli toinen osapuoli.
Päättäjät eivät olleet kaikki piispoja, vaan kirkko- isiä sekä teologeja.
Olet naivi, miten he olisivat voineet mm Gumronista tietää, koska se oli vielä löytämättä.
>>Miksi näitä nyt löydettyjä alkukirkkojen aikaisia kirjoituksia ei ole ryhdytty liittämään mukaan Uuteen testamenttiin? ** Ne on liitetty liitekirjoituksiin uusiin käännöksiin.
Kannattaa muuten tutustua Uuteen Testamenttiin.
>>Niissähän voi olla tärkeitä ajatuksia ja opetuksia, joita ei aikaisemmissa sattumalta säilyneissä ja kaanoniin mukaan hyväksytyissä kirjoituksissa ole?** Niin on. Kerrotko mikä mielestäsi on tärkein?
>>Uusi testamentti saattisi mennä jopa uusiksi jos tulisi tarkemmpaa tietoa niistä vanhoista ajoista. ** Ei mene, Jumalan sana vain ELÄÄ.
Mutta kerrotko, mikä näissä uusissa kirjoituksissa on olennaisinta ja vastoin entistä kaanonisointia?
Kes.
Westboron baptist church kuohuttaa vielä lestalahkoa enemmän.
Myös katolisten pappien pikkupoikien raiskaaminen puhuttaa. Ei pelkästään vl-lastenraiskaaminen. Meillä Suomessa on vaan niin vähän katolisia pappeja, ettei heidän lastenraiskaamisestaan ole tullut yhteiskunnan syöpää, kuten vl-lastenraiskaamisesta.
hny 2013
Millä kuohuttaa enemmän?
Kes
""Joillekin tuntuu olevan traumaattinen kokemus kun ei "omalle uskolleen" saa hyväksyntää vl:illtä. ""
Eniten ihmettelen sitä, että vl:ät eivät hyväsy omaa jo Maaningan suviseuroissa
julkaistua julkilausumaa: "Vain yksin usko Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen."
Todella hyvä havainto.
Nykyiset vl:t ovat unohtaneet myös vuoden 1909 puhujienkokouksen periaatepäätöksen: "Uskon tulee perustua yksin Raamattuun. Seurakuntakin voi erehtyä."
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/20/raamattu-jai-toiseksi/
Nykyisin seuroissa käsketään palvomaan seurakuntaa "erehtymättömänä totuuden patsaana ja perustuksena" ja "kultaisena kynttilänjalkana".
Oikeasti vain harva vl on sitä mieltä että muissa uskonryhmissä ei pääse taivaaseen. useimmat ajattelee suvaitsevaisemmin.
Kunpa tuo käsitys tulisi virallisesti hyväksytyksi, eli että saarnaajat puhuisivat siitä seurakunnalle. Mutta ei, se on se "vain me"-opetus, joka on vallalla. Ne muut, jotka näin uskovat, ovat virallisen opetuksen mukaan "laiteilla".
Vl-liike on siis kertomasi mukaan sisäisesti jakautunut. Olen kuullut myös, että Amerikan vl:llä on hajaannus meneillään, koska osa heistä ei hyväksy äärimmäisen tiukkaa oppia ehkäisyn synnillisyydestä, ja toiset taas hyväksyvät ehkäisyä tietyissä tilanteissa.
En tiedä voiko sitä nimittää vielä ihan hajaannukseksi mutta ehkä hämmennykseksi...
Suomessa sama tilanne. Suurin osa on jo jättänyt vanhan taakse. Ennen mentiin vaikka kuolemaan mieluummin kuin ehkäistiin.
Paljon jo muuttuisi vanhoillislestadiolaisuudessa, kun he uskoisivat omaa Rauhanyhdistys fi. etusivulla olevaa toteamaa:
""Uskonpuhdistuksen periaatteen mukaan Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä. Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.""
Jos Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä, niin kuinka on mahdollista, että tämä korkein auktoriteetti ei edes synnytä oikeaa uskoa sitä anovalle ja rukoilijalle, tarkoitan Raamattua lukevalle ihmiselle. Ison luokan kysymys, jolle ei ry:llä saa vastausta.
Eivät vl-fraasisaarnat ketään puhuta, vaan uskontonne väkivaltaisuus. Jeesus ei ollut lainkaan väkivaltainen, vaan nimenomaan päinvastoin. Jeesus arvosti ja rakasti lapsia, toisin kuin teidän saastainen uskontonne.
Saattoihan jeesus lapsia rakastaakin, mutta kyllä hän oli monesti hyvin aggressiivinen ja jyrkkä puheissaan.
Aina on Sanan suolaisen saarnan julistajia pidetty lahkolaisina. Se kirvelöö eikä jätä juuri kettään kylymäksi.
Se on aina ollut pieni vähemmistö.
Ei ole lainkaan kysymys rippisaarnoistanne vaan lastenraiskaamisestanne, kun puhutaan siitä, että mikä teissä puhuttaa ihmisiä. Ja kauhistuttaa!