Palasimme siis kotiin. Paska reissu, mutta tulihan tehtyä.
Jatkoimme kirjoittelua palstalla, välillä viikonloppuna en käytännössä muuta tehnytkään. Pidin siitä kiinni, että työaikana en kirjoittele... keskityin vain töihin, mutta heti töistä vapauduttuni kirjoittelin tänne palstalle.
Välillä viestittely oli karskia, välillä seksististä, kaipailevaa ja tunteiden paloa.
Sydän huusi ikävää ja sen täältä kyllä saitte lukea... Salattua, kiellettyä rakkautta, koska oikeassa elämässä piti piilottaa tunteet....
Helmikuussa aloin saamaan outoja viestejä. Minulla oli aavistus mistä ne tulevat... outoja rakkaudentunnustuksia, niin ihania, en koskaan ollut mitään vastaavaa kokenut. Olin ns. juonessa mukana... pari kuukautta kesti.
Tilanne töissä kiristyi. Itsekäs pikkulikka sai lisää vastuita ja nokittelu jatkui.
Ajauduin hänen kanssa konfliktiin juuri ennen kesälomaani. Mittani oli täynnä.
En vaan jaksanut enää. Veikko soitti minulle ennen lomani alkua. Raivosin hänelle puhelimeen, kirjaimellisesti. Oli minussakin vikaa, mutta itsekkään pikkulikan silmilleni hyppiminen päättyi siihen. 1,5 vuotta olin sitä katsonut.
Huomasin myös Veikosta piirteitä, mitä aiemmin olin kieltäytynyt huomaamasta. Ei kaikki ehkä ollutkaan niin kun olin vaaleanpunaisten lasien läpi höyrypäissäni nähnyt.
Välillä kirjoittelu oli niin rajua rajojen rikkomista, että oli tosiaan vaikea aamulla tulla töihin. Niin anonyyminä tietenkin... Heh. Kyllä uskon tietäväni milloin Veikko vastaili, tunnistin, sanokaa mitä sanotte.
Silti minulla oli edelleen voimakkaita tunteita.. Tunteet oikeassa elämässä meni palstakirjoittelun yli, onneksi, paitsi se yksi tyttäreeni kohdistuva ilkeä...
Ei siitä sen enempää....
Lukijani, kohta alkaa olemaan jatkokirjoitus loppukohtausta vailla valmis.
Sitten häivyn näiltä hoodeilta...olen sen päättänyt. Teen tilinpäätöksen ja suljen kauden... mutta ei ihan vielä...
...jatkuu...
Jatkoimme kirjoittelua palstalla, välillä viikonloppuna en käytännössä muuta tehnytkään. Pidin siitä kiinni, että työaikana en kirjoittele... keskityin vain töihin, mutta heti töistä vapauduttuni kirjoittelin tänne palstalle.
Välillä viestittely oli karskia, välillä seksististä, kaipailevaa ja tunteiden paloa.
Sydän huusi ikävää ja sen täältä kyllä saitte lukea... Salattua, kiellettyä rakkautta, koska oikeassa elämässä piti piilottaa tunteet....
Helmikuussa aloin saamaan outoja viestejä. Minulla oli aavistus mistä ne tulevat... outoja rakkaudentunnustuksia, niin ihania, en koskaan ollut mitään vastaavaa kokenut. Olin ns. juonessa mukana... pari kuukautta kesti.
Tilanne töissä kiristyi. Itsekäs pikkulikka sai lisää vastuita ja nokittelu jatkui.
Ajauduin hänen kanssa konfliktiin juuri ennen kesälomaani. Mittani oli täynnä.
En vaan jaksanut enää. Veikko soitti minulle ennen lomani alkua. Raivosin hänelle puhelimeen, kirjaimellisesti. Oli minussakin vikaa, mutta itsekkään pikkulikan silmilleni hyppiminen päättyi siihen. 1,5 vuotta olin sitä katsonut.
Huomasin myös Veikosta piirteitä, mitä aiemmin olin kieltäytynyt huomaamasta. Ei kaikki ehkä ollutkaan niin kun olin vaaleanpunaisten lasien läpi höyrypäissäni nähnyt.
Välillä kirjoittelu oli niin rajua rajojen rikkomista, että oli tosiaan vaikea aamulla tulla töihin. Niin anonyyminä tietenkin... Heh. Kyllä uskon tietäväni milloin Veikko vastaili, tunnistin, sanokaa mitä sanotte.
Silti minulla oli edelleen voimakkaita tunteita.. Tunteet oikeassa elämässä meni palstakirjoittelun yli, onneksi, paitsi se yksi tyttäreeni kohdistuva ilkeä...
Ei siitä sen enempää....
Lukijani, kohta alkaa olemaan jatkokirjoitus loppukohtausta vailla valmis.
Sitten häivyn näiltä hoodeilta...olen sen päättänyt. Teen tilinpäätöksen ja suljen kauden... mutta ei ihan vielä...
...jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten jonku pää voi oikeesti seota noin jonkun nettipalstan takia? Sen vuoksi nämä palstat voivat olla myöls vaarallisia.
Kyllä, juuri niin.
on siinä tohtoreilla työsarkaa, huh huh
Veikko Veikko miksi olen sinulle heikko