Miten olette päässeet sinuiksi paniikin ja sydänoireiden tuntemusten kanssa. Itselläni pitkään ollut rinnan puristusta ja tunnetta, että henki salpautuu hetkellisesti. Rasitus EKG otettu, eikä siinä ollut mitään ihmeempää ja tämän jälkeen aloitettiin muutama kuukausi sitten Sepram lääkitys diagnoosilla paniikkihäiriö.
Edelleen kuitenkin vaivaa mieltä tuo rintarangan puristus / ahdistus, eli miten voisin saada varmuuden, että ko. oireilu ei johdu sydämmestä vaan on paniikkiiin kuuluvia oireita ja tulla näin sinuiksi ko. vaivan kanssa. Suvussani on ollut sydänperäisiä kuolemia ja se varmaan lisää tuota ahdistusta.
Kylmää hikiä ei minulle tule eikä pahempaa hengästymistä, vaan lähinnä kova puristuksen tunne rintarangan alueella ja henki välillä ikäänkuin salpaantuu hetkellisesti, myös pientä pistelyä käsivarsissa. Tunne on todella ikävä ja ihmettelen kun tuo Sepramkaan ei ole poistanut ko. tunnetta, onko vastaavia kokemuksia ja miten olette saaneet varmuuden, ettei ole syytä huoleen?
Edelleen kuitenkin vaivaa mieltä tuo rintarangan puristus / ahdistus, eli miten voisin saada varmuuden, että ko. oireilu ei johdu sydämmestä vaan on paniikkiiin kuuluvia oireita ja tulla näin sinuiksi ko. vaivan kanssa. Suvussani on ollut sydänperäisiä kuolemia ja se varmaan lisää tuota ahdistusta.
Kylmää hikiä ei minulle tule eikä pahempaa hengästymistä, vaan lähinnä kova puristuksen tunne rintarangan alueella ja henki välillä ikäänkuin salpaantuu hetkellisesti, myös pientä pistelyä käsivarsissa. Tunne on todella ikävä ja ihmettelen kun tuo Sepramkaan ei ole poistanut ko. tunnetta, onko vastaavia kokemuksia ja miten olette saaneet varmuuden, ettei ole syytä huoleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä sillä on oikeastaan väliä, johtuuko se puristaminen sydämestä vai paniikista? Siis kysyn tätä nyt ihan tosissani, en vähätelläkseni. Itsellänikin on nimittäin sama juttu. Minulla on ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöoireita, mutta lisäksi erityisesti viime aikoina rinnan puristusta ja henki ei kulje hyvin. Sain Propralia (ahdistukseen on muut lääkkeet sen lisäksi). Ei auta kovin hyvin, annostus on niin lievä. En haluaisi lisätä annostusta, kun lääkkeitä on jo riittämiin muutoinkin.
Mutta kuten sanoin, niin sillä, mistä se puristus lopultakin johtuu, ei ole mielestäni niin väliä. Sillä olisi, että sen saisi loppumaan. Minullakin oli EKG normaali, pidin sen ottamista turhana, mutta työterveyslääkäri halusi sen otattaa.
On sillä merkitystä kummasta on kysymys; jos on paniikkia, niin se ei ole vaarallista, mutta varsin ikävää ja tunne ei tietenkään ole mukava, mutta ei ole kuitenkaan vaaraksi ja tämän kanssa voi oppia elämää. Ja ainakin helpottaa tieto, että oireilu johtuu paniikista. KUN taas jos kyseessä on sydänperäisiä ongelmia ja ajattelee niiden johtuvan paniikista, niin voi käydä huonosti, jos kyseessä on vakava sydänperäinen oire.
Jotkut ovat saaneet magnesiumista apua rytmihäiriöhin ja vapinaan, jotka liittyvät paniikkioireisiin. Kannattaa googlata esim. magnesium ja rytmihäiriöt tai magnesium ja paniikkihäiriö. Näitäkin erilaisia valmisteita, joista magnesiumsitraatin sanotaan olevan parhaiten imeytyvää.
paniikkiin ei...
Jos rasitus EKG on OK ja terveet elämäntavat, niin voisi muutaman kohtauksen jälkeen ajatella kipu paniikin tai ahdistuksen aiheuttamaksi. Mitä enemmän oireeseen keskityt sitä enemmän se tuntuu.
Oireeseen ei todellakaan kannata keskittyä, mutta onko joku täällä väittänyt siihen keskittyvänsäkään? Puristus tuntuu silloin kun se on pahana, muutoin sitä ei muistakaan.
Minä ainakin ajattelen, että kun on koko elämä ollut yhtä ahdistusta ja paniikkia, niin olkoot vaikka sydämessä ne oireet, lähtö olisi silloin aikanaan nopea.
Tässäpä Sinulle hyvä kotikonsti, miten voit tarkkailla johtuuko kivut sydämestä vai paniikista tai ahdistuksesta. Hommaa kunnon (no ainakin käsivarresta otettava) verenpainemittari. Kun tulee rinnanpuristusoireita, niin yritä rauhoittaa itsesi ja eritoten tasaa hengityksesi (nuo pistelyt tulee usein hyperventilaation takia). Istu hetki ja mittaa verenpaineesi, pidä muutama minuutti väliä ja toista sama. Tee tämä ainakin kolme kertaa, niin voit laskea keskiarvon sykkeestä sekä verenpaineesta. Mikäli laite toimii oikein, niin jos sydämessässi on vikaa, niin pulssi heittelee ainakin reilusti, yleensä samalla myös verenpaine, mutta se voi heitellä parilla kymmenellä ihan huoletta, eikä sillä ole väliä (jos ei verenpaine ole korkea). Tarkastelet siis lähinnä vain omaa pulssiasi - jos se on jatkuvasti tasainen (eli kaikki mittaukset näyttää miltei samaa), niin voit rauhoittua. Ahdistus lisää verenpainetta ja pulssia, mutta jos ne pysyvät tasaisesti samassa tai laskevat, niin huoli on pienempi. Tietty jos rahaa löytyy, niin ostat sellaisen verenpainemittarin, joka kertoo myös mahdollisista rytmihäiriöistä.
Jos oikein ahdistaa, niin hommaa sykemittari jonka laitat piippaamaan aina kun syke ylittää tai alittaa määrämäsi arvon. Jos vielä pulssi ja verenpaine heittelee omien mittauksiesi jälkeen, niin lääkäriin ja heti. Tietysti kannattaa ensin lääkärin kautta käydä, mutta Sinullahan jo todettiin rasituskokeen olevan normaali, joten jos jotain vikaa on, niin omat mittauksesi voivat olla siinä tapauksessa korvaamattomia, koska voit kirjata kaikki tulokset ylös määrätyltä ajanjaksolta ja niiden mukaan myös lääkärin on toimittava. Toivottavasti huomaat, että vaikka kuinka puristaa, niin syke ja paineet ovat samoja koko ajan, niin olosi rauhoittuu ja voit jatkaa elämistä normaalisti. Kuitenkin, aina jos pelkäät sydämen oirehtivan, niin soita vaikka 10023 joka kerta (http://www.0910023.fi/), koska siellä päivystetään ja ohjataan tarvittaessa myös hoitoon tai mene lääkäriin. Tsemiä!
Kerronpahan tässä oman tarinani. Parikymmentä vuotta sitten aloin tuntea kuvailemiasi sydänoireita. Oli puristusta rintakehällä, huimausta, hengästymistä ym. Juoksin tietenkin lääkärillä. Otettiin röntgenkuvaa sydämestä, sydänfilmiä, ultraääni, vielä polkupyörärasituskoe. Kaikki ok, epäiltiin korvien väliä. Silloin alettiin vasta keskustella paniikkihäiriöstä.
No ei kai tässä auta, ajattelin, porskutellaan vaan, jos ei mitään vakavaa ole.
Oireet eivät mihinkään hävinneet, kunnes muutama vuosi sitten rutiinitarkastuksessa todettiin sydämen eteisvärinä. Lähete kardiologille, kaikki em. tutkimukset ensin. Hän totesi, että olin silloin aikoinani saanut lievän sydäninfarktin, joka oli hitaasti etenevä. Aiheutti johtoratavaurion sydämen sähköiseen rytminsäätely systeemiin. Muutaman kerran sitten rytmi käännetty sähköllä nukutuksessa, mutta ei enää pysy. Eteisvärinä on nyt jatkuva rytmi loppuelämän. Lääkkeeksi Marevan ja beetasalpaajaa.
Pointtini on se, että kannattaa vaatia kunnon tutkimukset yliopistotasoisessa sairaalassa, jossa on rytmihäiriöihin perehtynyt kardiologi. Tavalliset terveyskeskuslääkärit tekevät diaknoosinsa pelkän sydänfilmin perusteella, joka ei todellakaan kerro kaikkea. Leimaavat vaan paniikkihäiriöiseksi, vaikka olisi sydänvika.
Ei muuta kun tutkimuksiin, vaikka yksityiselle puolelle, jos vaan varat antavat myöden.
Eiköhän useimmilla meistä ole työterveyshuolto yksityisellä puolella. Eli ei mitään terveyskeskuslääkäreitä.
Tth on joo yksityisellä, mutta sopimukseen ei kuulu mitään kalliita tutkimuksia kuten sydämen ultraa... Sitten kun sielläkin tarpeeksi juoksee on jo leima otsassa, et taas toi saman puristuksen kanssa... Itse en pysty yksityisiä lääkäreitä/tutkimuksia kustantamaan. Sehän osaksi myös oireita aiheuttaakin kun on sellainen olo, ettei kukaan ota tosissaan eikä ole juurikaan tuota ekg:tä ja perusverikokeita lukuunottamatta mitään tutkimuksia määrännyt... Mut kaikkia mahdollisia pkv:ia lääkkeitä kyllä tarjotaan niin paljon kuin vaan viitsis vastaan ottaa... Mä olen yrittänyt ottaa fatalistisen otteen tähän oloon, et jos se on menoa ni sit se on, mut sekin on välillä hankalaa kun on kolme pientä lasta, jotka tarvitsevat äitiä vielä pitkään ja itse pelkään kuolemaa lähes hysteerisesti...
Mulla on sepram lääkitys 30m ja kyllä auttaa kannataa tarkistaa lääkkeen määrä.