En tiedä minkälainen ihminen olen. Jos joku pitää minusta en tiedä mistä hän minussa pitää! En osaa nähdä itseäni ulkopuolisen silmin ja suoraansanoen pelkään itseäni. Uimahallissa tai muilla yleisillä paikoilla saatan saada kummallisen ulkopuolisuuden kohtauksen ja ajatella että olen niin erilainen että pistän silmään, ja sitten saan eräänlaisen paniikkikohtauksen ja välttelen kaikkien katseita ja tekisi mieli muuttua näkymättömäksi.
Tunnen että muut ihmiset ovat ns. normaaleja ihmisiä, ja minä jokin outolintu, ei hyväksyttävä kun taas muissa en näe mitään outoa.
Sitten tosiaan alan välttelemään katseita ja huomaan pian että muutkin ihmiset alkavat tekemään samoin minua kohtaan ja menevät vakaviksi, kun se näkyy, ja en voi silmät kiinnikään kulkea :( Oletan että se näkyy silmistäni.
En ole koskaan oikeen tuntenut kuuluvani joukkoon ja ihmiset antavat minun lopulta olla rauhassa. Nyt olen viimisenä parina vuotena osannut vähän voittaa ujouttani ja keskustella kohtuu normaalilla tasolla, mutta sitten on alkanut tulla näitä kohtauksia :(
Lienee selvää, että tämä myös vaikeuttaa työntekoa ihan sikana kun olen sitten hakeutunut asiakaspalveluammattiin, josta tykkään, mutta jossa en nyt pysty olemaan :P
Ajattelen että pärjäisin ammatissa jossa ei ihmisiä tarvitisisi nähdäkään, mutta.....
Ammattiavun piirissä olen, mutta he tarjoavat etupäässä lääkkeitä, tuntuu että olen ihan yksin näiden tunteitteni kanssa.
Tunnen että muut ihmiset ovat ns. normaaleja ihmisiä, ja minä jokin outolintu, ei hyväksyttävä kun taas muissa en näe mitään outoa.
Sitten tosiaan alan välttelemään katseita ja huomaan pian että muutkin ihmiset alkavat tekemään samoin minua kohtaan ja menevät vakaviksi, kun se näkyy, ja en voi silmät kiinnikään kulkea :( Oletan että se näkyy silmistäni.
En ole koskaan oikeen tuntenut kuuluvani joukkoon ja ihmiset antavat minun lopulta olla rauhassa. Nyt olen viimisenä parina vuotena osannut vähän voittaa ujouttani ja keskustella kohtuu normaalilla tasolla, mutta sitten on alkanut tulla näitä kohtauksia :(
Lienee selvää, että tämä myös vaikeuttaa työntekoa ihan sikana kun olen sitten hakeutunut asiakaspalveluammattiin, josta tykkään, mutta jossa en nyt pysty olemaan :P
Ajattelen että pärjäisin ammatissa jossa ei ihmisiä tarvitisisi nähdäkään, mutta.....
Ammattiavun piirissä olen, mutta he tarjoavat etupäässä lääkkeitä, tuntuu että olen ihan yksin näiden tunteitteni kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.