On siis aika viimeisen kirjoituksen...
Jatkoimme palstakirjoittelua. Revimme toisiamme täällä palstalla ihan tosissaan, välillä kaipasimme. Jos toinen ei kirjoittanut niin sen kyllä täältä pystyi lukemaan aika nopeasti.
Yritin itse jossakin vaiheessa lopettaa, mutta ei se niin helppoa yhtäkkiä ollutkaan, sen verran koukkuun tänne olin jäänyt, myönnän.
Marraskuussa kaikki sitten kriisiytyi lopullisesti ja sain kuulla joulukuussa olevani epäsopiva.
En siltikään koe, että olisin yksin syyllinen väleihimme, kyllä provokaatio ja ilkeilyt olivat puolin ja toisin. Veikon ollessa esimiesasemassa häntä kuunnellaan ja toki hän saa tehdä päätökset kenen kanssa yhteistyötä jatkaa...
Tähän päättyy eräs tarina, eräs ihmiskohtalo, pari vuotta elämää typistettyä 10-osaan.
Ei ole mitään lisättävää, ei poistettavaa, ei muutettavaa. Tässä se oli.
Vahva tunnepuolen kokemus, johon sekoittui todellisuutta, palstailua, sekoilua, rakkautta, todellisia tunteita ja niiden peittelyä ja kieltämistä viimeiseen keskusteluun saakka. Annetaan siis asioiden olla.
Jotenkin vaan tuntuu, että sen minkä taakseen jättää, joskus elämässä uudelleen kohtaa. Enkä tällä tarkoita itseäni ihmisenä...
Kokemus kaikkineen oli väkevä ja unohtumaton. Keskityn uusiin haasteisiin jotka toivottavasti jossakin vaiheessa uudelleen minullekin avautuu.
...niin Veikko... hän porskuttaa menemään.. hyvässä asemassa.. arvostettuna osaajana ja ammattilaisena. Olin vain rikka hänen rokassaan, joka pääsi asioista likaa kuin varkain, tietoiseksi... Mitä sellaisille tyypeille tehdään, jotak liikaa tietää....ne eliminoidaan hiljaisiksi....
Olen siis hiljaa, mutta jos hän silmiini vielä joskus katsoo, niin sieltä näkyy... ihan kaikki...jokaista yksityiskohtaa myöten....
The End.
Jatkoimme palstakirjoittelua. Revimme toisiamme täällä palstalla ihan tosissaan, välillä kaipasimme. Jos toinen ei kirjoittanut niin sen kyllä täältä pystyi lukemaan aika nopeasti.
Yritin itse jossakin vaiheessa lopettaa, mutta ei se niin helppoa yhtäkkiä ollutkaan, sen verran koukkuun tänne olin jäänyt, myönnän.
Marraskuussa kaikki sitten kriisiytyi lopullisesti ja sain kuulla joulukuussa olevani epäsopiva.
En siltikään koe, että olisin yksin syyllinen väleihimme, kyllä provokaatio ja ilkeilyt olivat puolin ja toisin. Veikon ollessa esimiesasemassa häntä kuunnellaan ja toki hän saa tehdä päätökset kenen kanssa yhteistyötä jatkaa...
Tähän päättyy eräs tarina, eräs ihmiskohtalo, pari vuotta elämää typistettyä 10-osaan.
Ei ole mitään lisättävää, ei poistettavaa, ei muutettavaa. Tässä se oli.
Vahva tunnepuolen kokemus, johon sekoittui todellisuutta, palstailua, sekoilua, rakkautta, todellisia tunteita ja niiden peittelyä ja kieltämistä viimeiseen keskusteluun saakka. Annetaan siis asioiden olla.
Jotenkin vaan tuntuu, että sen minkä taakseen jättää, joskus elämässä uudelleen kohtaa. Enkä tällä tarkoita itseäni ihmisenä...
Kokemus kaikkineen oli väkevä ja unohtumaton. Keskityn uusiin haasteisiin jotka toivottavasti jossakin vaiheessa uudelleen minullekin avautuu.
...niin Veikko... hän porskuttaa menemään.. hyvässä asemassa.. arvostettuna osaajana ja ammattilaisena. Olin vain rikka hänen rokassaan, joka pääsi asioista likaa kuin varkain, tietoiseksi... Mitä sellaisille tyypeille tehdään, jotak liikaa tietää....ne eliminoidaan hiljaisiksi....
Olen siis hiljaa, mutta jos hän silmiini vielä joskus katsoo, niin sieltä näkyy... ihan kaikki...jokaista yksityiskohtaa myöten....
The End.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muistakin pysyä pois!!!!
2 random tyypiä. KIVIÄKIN KIINNOSTAA
fiktiota kukaan korjoita noin tunnistettavasti yleisellepalstalle.
ajankohdat sun muut ,ulkomaanreissut ovat helposti tunnistettavaa tietoa.
Minkä totuuden sait selville? Oliko se kaiken tuon itsesi rääkkäämisen arvoista.
pahoin pelkään, että joskus ruudulle lävähtää vielä osa 89, osa 90, osa 345, osa jne......
Mielenkiintoinen tarina. Olen iloinen, että odotin viimeisen osan. Tähän liittyi varmasti syvää tuskaa. Asemasta riippumatta. No niin, ap. uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti pääset palstalta lopullisesti. Parampaan elämään.
Ei pääse