Kun toisen hylkää hiljaisesti se on kyllä julmaa kohtelua. Kaikki jää tavallaan kysymysmerkiksi... pelkuruuttako?
Järjen varas!
halpa olotila
15476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ennemmin mt-ongelmaista, normaali ihminen tajuaa miten sellainen haavoittaa enemmän kuin olisi tarpeen.juorut kyllä kulkee sellaisista reppanoista, kyllä ne muistetaan turuilla ja toreilla ja lopulta häpeä kääntyy tekijään itseensä ja syö sisältä.ei kuulu aikuisten maailmaan enää, saakin hävetä, aina se muistoissa pysyy ja palaa vielä vaivaamaan kiikkutuolissa kipeänä itkuna se on varma!
tuskinpa sentään kipeänä itkuna, ei kannata kuvitella itsestään liikoja, vaikka se lohduttaisi. eräs noin tehnyt mies tosin pyysi itseltäni myöhemmin anteeksi, vaikken ihan kaikkea mielessäni anteeksi annakaan, mutta se ei ole hänen asiansa enkä kuvittele sen suhteen yhtään mitään hänen kiikkutuoleistaan. mutta miehethän saavat kadota, kunhan ne vain ovat pelimiehiä, pelimiehisyyshän on hyväksyttyä. itse katoan kyllä paikalta aina, milloin kohdellaan kyllin törkeästi (sykopatia), eikä sellainen kaduta yhtään.
Ihan varmasti pelkuruutta ja välinpitämättömyyttä...katsoo vain omaa napaansa.
Kysymyksiä jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa ja se vie voimia valtavasti.
Joo, no itse olen järkeillyt homman niin, että tuollainen tyyppi ei ole minua varten ja on turha käyttää energiaansa kysymysten pyörittelyyn, aika nopeasti pääsen irti. Ajattelen myös, että ihmisellä on oma tilanteensa ja ongelmansa, annan anteeksi.
Tää voisi olla yhtä hyvin minulle. En ole tarkoittanut hylätä, en halua pahaa enkä loukata. Olen vain niin väsynyt, todella väsynyt. Joudun taistelemaan kynsin hampain, että ylipäätään saan edes normaali arkitoimet hoidettua. En edes oleta, että kukaan ymmärtää enkä jaksa kenellekään tätä edes selittää, mutta toivon, että henkilö, joka kenties luulee, että olen hänet torjunut tai hylännyt, uskoisi, ettei vika todellakaan ole hänessä. Olen vain niin todella, todella väsynyt, kaikkeen. Anteeksi.
Se toinen olisi voinut haluta olla sun rinnalla ja tukenasi...
Olen rinnallasi, tiedät sen.
edellisen kirjoittajan kanssa!!!! Miksi sinä torjut ihmisen, joka olisi halunnut auttaa sinua? Sitähän se tosi rakkaus on,halua pysyä toisen rinnalla, silloin kun hänen omat voimat eivät riitä. Tunnen itseni todella torjutuksi, rakkauteni ei kelvannutkaan. HIljaisuutesi jätti ilmaan leijailemaan montakin kysymysmerkkiä....
Ymmärrän kyllä myös sinua, haluat selvitä yksin, mutta on surkeaa elää.....
ilman sinua
En olisi tullut ajatelleeksi.
Toivottavasti pääset pian tasapainoon. Pikkuhiljaa hyvää tulee... tsemppiä
"Ehkä juuri sinulle.." ?
Nainenhan minä. Kyllä siitä väsymyksestä pois pääsee, vaikkakin hitaasti. Voimia ja jaksamista.
Joku vastasi puolestani, mutta n minäkin.
Ihminen joka saa toisen tuntemaan spesiaaliksi ja toisaalta arvottomaksi, on vain pelimies loppujen lopuksi.
Jos on itsellä huono olo, ei saa arkitoimiaan hoidetuksi yms, tarvitsee mielenterveysapua. Toista ihmistä, etenkin sellaista jonka kanssa on ollut jonkintasoinen rakkaussuhde, ei saa silti loukata. Se on anteeksiantamatonta.
Joo, meitä on aika monta, jotka yrittävät toipua jyrkästä tyypistä. Huh. Enkä sitten ikinä olisi hänestä uskonut silloin alussa, miten voi tilanne muuttua valkoisesta mustaksi niin nopeasti...
Siipeen sattuu taas...