Olen ehkä typerä, mutta minun mielestäni, kun yleensä jos joku on fyysisesti vammautunut niin siihen kohdistutaan niin kuin että "voi että. Ei se sun vika ole", vähän niin kuin jos kyse on esim. jos jalka on murtunut vahingossa tai jotain.
Mutta jos on mielisairaus niin siihen taas ajatellaan välillä että: "mitäs sä nyt noin? Etkö voisi olla vain normaali ja mitä sä olet tehnyt nyt itsellesi oletko ihan idiootti?"
En usko että kukaan tahtoo mitään psyykkistä sairautta niin kuin ei kukaan varmaan tahdo syöpää, joten jos jonkun mielisairauden saa/tai saadaan todettua niin miksei sitä voisi verrata vähän syöpään, jossa asia on tavallaan sama?
Eli siis kumpaakaan ei tahdota, mutta se vain joskus sattuu tulemaan jollekin tai itselleen.
Kyse voi olla geeneistä, tartunnasta (jos joku fyysinen sairaus olisi toinen, mielisairauden tilanteessa vaikka jostain toisen käyttäytymisestä joka on muokannut minäänsä jne.)
Niin eikö ihmiset voisi ymmärtää että psyykkinen sairaus on vähän niin kuin ihan fyysinenkin sairaus. Sen voi tavallaan aiheuttaa itse kummassakin, mutta yleensä sitä ei todella tahdota, eikä se ole omaa syytänsä.
Mitä mieltä te olette jos ymmärsitte nyt oikein?
//Minulla ei ole ainakaan ole tehty diagnoosia, että itse en voi ehkä samaistua kumpaankaan tilanteeseen, mutta kun nyt ajattelen tätä asiaa pikku aivoissani niin tätä mieltä ehkä olisin.
Mutta jos on mielisairaus niin siihen taas ajatellaan välillä että: "mitäs sä nyt noin? Etkö voisi olla vain normaali ja mitä sä olet tehnyt nyt itsellesi oletko ihan idiootti?"
En usko että kukaan tahtoo mitään psyykkistä sairautta niin kuin ei kukaan varmaan tahdo syöpää, joten jos jonkun mielisairauden saa/tai saadaan todettua niin miksei sitä voisi verrata vähän syöpään, jossa asia on tavallaan sama?
Eli siis kumpaakaan ei tahdota, mutta se vain joskus sattuu tulemaan jollekin tai itselleen.
Kyse voi olla geeneistä, tartunnasta (jos joku fyysinen sairaus olisi toinen, mielisairauden tilanteessa vaikka jostain toisen käyttäytymisestä joka on muokannut minäänsä jne.)
Niin eikö ihmiset voisi ymmärtää että psyykkinen sairaus on vähän niin kuin ihan fyysinenkin sairaus. Sen voi tavallaan aiheuttaa itse kummassakin, mutta yleensä sitä ei todella tahdota, eikä se ole omaa syytänsä.
Mitä mieltä te olette jos ymmärsitte nyt oikein?
//Minulla ei ole ainakaan ole tehty diagnoosia, että itse en voi ehkä samaistua kumpaankaan tilanteeseen, mutta kun nyt ajattelen tätä asiaa pikku aivoissani niin tätä mieltä ehkä olisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syöpä on aika hyvä vertaus. Mielen sairauksissa kasvain pesii ajatuksissa, myrkyttää niitä, muuttaa itsensä kaltaisiksi.
Paraneminen on kummassakin raskasta ja vaikeaa, eivätkä kaikki toivu.
Pahimman masennuksen aikana pidin syöpäpotilaita onnekkaina. Niillä on sentään mahdollisuus kuolla.
Aivan 'Itse asiassa'!
Ja ei mitenkään niin kuin pahalla enkä ajattele että pitäisi, mutta syöpäähän voi kuolla ja samoin voi kuolla ihan tavallaan mielisairauteen, jos sitä ei kestä tai että se sairaus tavallaan tavallaan hyppäämään vaikka alas katolta, tai olemaan itsetuhoinen...