Olen tässä viimeisen 5 vuoden aikana ollut täysin eri ihminen, kuin mitä olen ollut aiemmin. Ihmiset, joita pidin parhaimpina ystävinäni manipuloivat ja haukkuivat minua useita vuosia, kunnes pistin välit poikki. Olen saanut todella paljon lokaa niskaan edeltävinä vuosina ja uskon sen vaikuttaneen henkiseen vointiini.
Pari vuotta taakse päin aloin eristäytymään muista kavereistani, huomasin että vietän todella paljon aikaa yksinäni. Kauppaan lähtiessäni en päässyt ulos ovesta, sillä ahdistuin niin paljon itsestäni ja siitä miltä näytän. En yksinkertaisesti saanut itseäni ulos ovesta. Itkin 5-10 kertaa päivässä, väillä hyperventiloin. Nukkumisvaikeuksista olen kärsinyt myös. Koen häpeää ja valtavaa inhoa itsestäni. Minusta tuntuu, että kaikki tapaamani ihmset pitävät minua tyhmänä ja rumana. Elämäni on ollut yhtä epäonnistumista. Olen ollut sinkkuna koko elämäni, enkä usko, että kukaan voisi rakastaa minua.
Tein muutama viikko sitten Beckin(?) masennustestin jossa sain tulokseksi 47.
Jos kärsin masennuksesta, onko siitä mahdollista selvitä siitä ilman lääkitystä ja terapiaa?
Auttakaa!
Pari vuotta taakse päin aloin eristäytymään muista kavereistani, huomasin että vietän todella paljon aikaa yksinäni. Kauppaan lähtiessäni en päässyt ulos ovesta, sillä ahdistuin niin paljon itsestäni ja siitä miltä näytän. En yksinkertaisesti saanut itseäni ulos ovesta. Itkin 5-10 kertaa päivässä, väillä hyperventiloin. Nukkumisvaikeuksista olen kärsinyt myös. Koen häpeää ja valtavaa inhoa itsestäni. Minusta tuntuu, että kaikki tapaamani ihmset pitävät minua tyhmänä ja rumana. Elämäni on ollut yhtä epäonnistumista. Olen ollut sinkkuna koko elämäni, enkä usko, että kukaan voisi rakastaa minua.
Tein muutama viikko sitten Beckin(?) masennustestin jossa sain tulokseksi 47.
Jos kärsin masennuksesta, onko siitä mahdollista selvitä siitä ilman lääkitystä ja terapiaa?
Auttakaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kyllä oireilusi viittaa masennukseen, ahdistukseen ja olisiko minäkuvasi vääristynyt?
Ehdottomasti ensitilassa lääkäriin. Ymmärrän jos et halua aloittaa lääkitystä mutta mieto lääkitys voisi helpottaa oloasi. Oletan, että olet suht nuori ja terapian avulla saisit avattua mielesi solmuja.
Unohdin mainita, että nuo oireet olivat jonkin aikaa poissa, mutta huomaan jälleen ahdistuvani ja itkeväni enemmän, kuin niinä " parempina aikoina".
Ongelmani tässä on se, että opiskelen ja uskoisin mahdollisen masennuksen diagnosoinnin pakottamaan opiskeluni, jos joku kuulisi asiasta. Opiskelupaikkani ja sinne pääseminen on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut vuosiin, enkä tiedä mitä tapahtuisi jos se vietäisiin pois..
Hammasta purren eteenpäin vai pöpilään?
Ei sinulta opiskepaikkaa voida viedä. Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus.
Kyllä voi selvitä: itesekkin olen selvinnyt, mutta silloin on tehtävä itse asioille jotain. On lähdettävä ihmisten pariin, liikkeelle ym. Itseäni auttoi paljon usko ja rukous ja elämän pohdiskelu Raamatun pohjalta. Myös luin paljon sielunhoidollsita kirjallisuutta ja kävin hengellisissä tialisuuksissa. Siellä sain myös uusia ystäviä ym. Jos on masentunut niin en kyllä anna neuvoksi jäädä vai kotiin neljän sinän sisään parantumista odottelemaan. Kanntaa varata aika lääkärille tai milenterveyden ammattilaiselle. Kunon vahva itsetunto niin ei jää toisten sanomien arvoille; sillä aina ihmissuhteissa sattuu pettymyksiä ja niitä itsekkin aiheuttaa.
Suosittelen pysymään kaukana psygolokeista, sun muista. Joko eivät välitä, ja avaat elämäsi täysin turhaan, ja tunnet entistä enemmän ettei ketään kiinnosta, ja enemmän yksinäisyyttä, tai joko passittavat sinut hoitoon, ja siellä menevätkin päivät, kuukaudet, ehkä jopa vuosi, vuodet.. tunnet entistä enemmän yksinäisyyttä, ja kaipaisit pois, tunnet olevasi entistä huonommassa tilassa kun tullessasi, koska kukaan ei tunnu kuuntelevan ja ymmärtävän, kaikki vaan nyökyttelevät päätä, ja esittävät kiinnostunutta. Sorrut, ja kun olet aivan sortumispisteessä, ja silloin lääkärit heittävät sinut ulos laitoshoidosta. "Olet terve ja valmis työelämään" sanovat, ja jättävät sinut yksin surkuutesi nojaan. Joten mieti tarkkaan haetko "apua".
Hyvä kommentointi ik k:lta.
Tosin kannattaa pysytellä poissa myös seurakuntien avun piiristä, sillä siellä voidaan ihminen koukutta yhtä pahasti.
Lääkäri tai "ammattilainen" tai joku lääke ei korvaa rakkauden kaipuutasi. Jumala on rakkaus ja rakastaa edelleen olitpa missä tilanteessa hyvänsä.
Eikös sen rakkauden pitäisi tulla toisilta ihmisiltä, eikä taruolennolta?