itsekseen puhuminen ?

Ja haluaisin lisätä että kuvittelen olevani maailman kauneit ja että näyttäisin kavereilleni ja koko koululle kuka todella olen.

Sanoisin sen olevan aika normaalia, kunhan siihen ei liity todellisuudentajun menettämistä, jollaista et ainakaan kuvaillut. Joillakin ihmisillä on vilkkaampi mielikuvitus, mikä osoittautuu mm. tällä tavalla. Muistan myös mielikuvitukseni olleen extravilkas ollessani vielä kouluikäinen, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan.

Itse juttelen aika paljon yksikseni, kun ei oikeaa juttukaveria yleensä ole. Kuvittelen siis keskustelutilanteita sekä todellisten että epätodellisten ihmisten kanssa. Muistan kuitenkin aina, mikä on todellista ja mikä ei, joten en ole huolissani.

Kannattaa tietenkin puhua asiasta vanhempien tai jonkun muun kanssa jos on oikeasti huolissaan ja peloissaan. Toivottavasti asiat järjestyvät.

Luulin että olin ainoa joka tekee noin.

Täällä on kans yksi jolla on samanlaisia "hulluuden oireita".

Talking to me? You must be talking to me cause theres nobody else around. Puhun itselleni joskus ääneti joskus äänen kanssa. Laulan ja hyräilen myös sekä reagoin ääneen tässä tuppisuiden maassa. This is how Iam

Jos haluan nopean vastauksen omaan kysymykseeni, esitän sen itselleni ääneen. Sanon muitakin asioita itselleni ääneen, aloitin sen jälkeen, kun anoppi ilmoitti, että "se on hullun merkki", kun puhuu itsekseen. Minä puhun, mutta hullu en ole - vieläkään.

Lisäksi laulan paljon, melkein aina. Omassa historiassani oli myös aikakausi, jolloin laulut loppuivat enkä ole koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen voinut niin huonosti.

Tuo nyt on mukana eläytymistä. Itsekin toisinaan vaivun ajatuksiin ja kuvittelen olevani joku elokuvan henkilö ja mietin mitä sanoisin tai tekisin jonkun roolihahmon tilanteessa. Sitä kai haluaisi olla jotenkin tämän henkilön kaltainen tms. Enemmän taitaa olla vikaa jos ei pysty mielikuvitustaan käyttämään.

oletko kovinkin yksinäinen?

Kuulostat hullulta.

Minä kanssa tavallaan ajattelen ääneen, jos aattelen vaikka kovin keskittyneesti jotain hauskaa keskustelua jota olen käynyt kavereiden (kyllä, en ole totaaliyksinäinen) kanssa, niin ne tulee ääneen koska tavallaan oon siinä tilanteessa uudestaan :P ei kait siinä mitää

Tulee sitä usein luotua mielikuvitushenkilöitä, joille puhun asioita, jotka vaivaavat, tai pyörivät päässä. Täytyy saada puhua asioista jollekin, että saa itsekin ajatukset järjestykseen. Ongelma on vaan se, että vaikka olisi käynyt kuinka intensiivisen ja tyhjentävän keskustelun, niin kukaan muu ei kumminkaan ole ollut kuulemassa, ja samoja asioita saattaa puida niiden ilmakamujen kanssa useamminkin, koska itseähän siinä yritetään vakuutella omilla aivoituksilla.

Monet puhuvat yksinään. Jos sinulla ei ole muuta oireistoa, niin nauti jatkossakin rikkaasta sisäisestä maailmastasi.

Tässähän ei nyt ole kyse itsekseen puhumisesta, mitä useat kommentoivat, vaan siitä että ap torjuu yksinäisyyden tunnetta ja muuta tuskaansa vetäytymällä pään sisäiseen mielikuvitus-maailmaan. Tuolla tavoin sitä onnistuu pahimmillaan ajamaan itsensä tilaan missä latistaa itsensä todelliselta maailmalta. Menettää kiinnostuksensa muihin ihmisiin ja kosketuksensa seksuaalisuuteen. Pään sisäinen maailma saattaa myös viedä niin paljon aikaa, ettei ehdi noin muuten kehittyä ihmisenä lainkaan. Jolloin on lopulta muille ihmisille ihan aidosti kuin tyhjä kuori, sillä ainoa mitä olisi tarjottavanaan on oma pään sisäinen mielikuvitusmaailma, mistä toiset ihmiset eivät pysty saamaan minkäänlaista otetta.

Jos jää kiinni yksinpuhelusta niin ainahan voi puolustautua että ei ku mä vaan ajattelin ääneen, ei se mitään yksiksensähöpöttelyä ollut

PUHUN itsekseni varmaan enemmän kuin toisten kanssa ja valtavasti myös kiroilen; paitsi kyllä ruton lailla vältän sanomasta niitä kirosanoja joissa on Jumalan nimi sellaisenaan raakana, koska uskon toiseen käskyyn.
Aattelen siis että vaikkapa Jeesuksen ja Ristuksen toistelusta ei todennäköisesti tuu rankaistusta, ja niitä voi huoletta hokea. Mut sitten ku nekin on lausunut 10 000 kertaa vihasa niin tulee kyllästys ja ryhtyy ettimään vahvempaa huumetta, eli yhä hävyttömämpiä kirosanoja. Alka aluksi puoliääneen ja -huolimattomasti jumalautailla kunnes paatuu niin että pystyy ehkä lausumaan ne ilman tunnontuskia ja synnintuntoa. Kiroilu on siis huumetta, sietokyky kasvaa sitä mukaa ku kyllästyy puhkihoettuihin,. Joskus vuosia sitten jo neitsyt Marian irvuu otti koville,
Kiroilu voi olla jotenkin perverssisti terapeuttista, paitsi ei silloin ku huomaa kiroilleensa puoli tuntia jonkun toisen kuullen tai sanoneensa jotain saastaista isolla äänellä ja huomaa sitten jonkun läheisen seisseen jossain lähellä. Se aiheuttaa semmoisen häpeän että toivuntaan menee päiviä

Ensinäkin olen helpottunut että en ole ainoa jolla on sama "ongelma" <3. Pitkään olen luulut että olisin ainoa.

Toiseks itsekseen puhuminen on helpottanut omaa oloani omissa oloissani koska se on tavallaan terapeuttista. Välillä sitä vaan haluaa pois todellisuudesta edes hetken.

Joten älä häpeä sitä mutta muista aina vain omissa oloissasi tehdä sitä älä muiden ihmisten kuullen koska he voivat pitää sinua hulluna tai höpsönä.

Tutkimus: Yksin puhuminen voi olla merkki älykkyydestä.

https://www.stara.fi/2017/11/27/tutkimus-yksin-puhuminen-ehka-merkki-alykkyydesta/

Yksin ollessa ajattelen ääneen ja puhun.. Englanniksi. Ratkon mietin ja pohdin asioita. Samalla harjoittelen Englantia. Aika kätevää. Myös tuommoinen kuvitteellinen haastattelu. Jos joku kysyisi multa mielipiteitä, asioita tai jotain musta ja vastaan Englanniksi. Opiskelen ääntämistä jne. Kätsyä. Vielä kun tuota Ruotsia puhuisi itsekseen samalla tavalla.

Ei haittaa yhtään mitään.
Sitten on ongelmaa jos tulee riitaa itsensä kanssa.

Ihan normaalia. Miltei kaikki tekee sitä. Sitä on vain yleisesti pidetty hulluutena, joten harva tekee sitä jos muut näkee.

Olen niin älykäs, että häviän jopa itselleni väittelyssä.

Puhun jatkuvasti itseni kanssa kun erakko olen.

Yksin puhumista pidetään Suomen kansanperinteessä hulluuden merkkinä, mutta Tutkimus on paljastanut, että itsekseen puhuminen viestii korkeasta älykkyydestä. Itsekseen puhuminen ei ole mitenkään huono asia, vaan se on jopa ihmisen hyväksi.

Tutkimuksen mukaan ne henkilöt, jotka puhuvat itsekseen, ovat muita älykkäämpiä. Tästä tutkimuksesta tiedottaa ”The power of silence”-sivusto.

.Albert Einstein puhui itsekseen, ja kukaan tuskin haukkuisi Einsteinia hulluksi.

Minäkin puhun itsekseni ja paljon! Ollaan ylpeitä itsekseen puhujia, olemme älykkäitä! :D
Ps. oma äo:ni on 130, testattu työterveyshuollossa kun vastaanotin nykyisen työtehtäväni, neljä vuotta sitten. Mikä oli itselleni täydellinen yllätys. En pitänyt itseäni mitenkään erityisen älykkäänä.