Vaikea masennus. Lopetin hoidon kesken. Lääkkeet eivä auttaneet; ne veivät viimeisetkin ilon tunteet joita silloin tällöin saatan saada. Olin kuin automaattitoiminnolla oleva robotti; Aamulla kouluun, tuijota taulua, kuuntele kun kaveri valittaa paskasta elämästään, mene kotiin, syö ja katso telkkaria. Lopulta valvot yön sängyllä. Puhuminen ei auta; en ikinä pystyisi avautumaan kenellekään. Terapiakäynnit tuntuivat lähinnä ristikuulusteluilta. Vanhemmat eivät tiedä.
Kaikki mitä aloitan tekemään, jätän kesken. Saatan innostua jostain hetkeksi, sitten heitän hanskat tiskiin. Haaveilen, että olisin joskus jotankin; että merkkaisin jollekin jotakin. Miksi toiset ihmiset onnistuvat? Miksi toiset ihmiset ovat kauniita, saavat ystäviä, menestyvät elämässä? Miksi toisilla on rakas, jolle kertoa kaikki huolet? Joku joka ei hylkää, vähättele.
Ymmärrän, ihminen voi parantua. Ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, jos tarpeeksi haluaa.
Minä en jaksa. Elämä ei tuo mitään uutta, vaikka voisin paremmin. Joku sanoo, että on itsekästä lähteä ja jättää läheiset suremaan. Itsekästä on antaa toisen kärsiä ja elää vain sen takia, että itsellä olisi parempi mieli.
Kyllä he ajan kanssa tottuisivat ajatukseen, ettei minua ole. Ei kukaan oikeasti tarvitse minua ja minä en tarvitse tätä elämää.
Kaikki mitä aloitan tekemään, jätän kesken. Saatan innostua jostain hetkeksi, sitten heitän hanskat tiskiin. Haaveilen, että olisin joskus jotankin; että merkkaisin jollekin jotakin. Miksi toiset ihmiset onnistuvat? Miksi toiset ihmiset ovat kauniita, saavat ystäviä, menestyvät elämässä? Miksi toisilla on rakas, jolle kertoa kaikki huolet? Joku joka ei hylkää, vähättele.
Ymmärrän, ihminen voi parantua. Ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, jos tarpeeksi haluaa.
Minä en jaksa. Elämä ei tuo mitään uutta, vaikka voisin paremmin. Joku sanoo, että on itsekästä lähteä ja jättää läheiset suremaan. Itsekästä on antaa toisen kärsiä ja elää vain sen takia, että itsellä olisi parempi mieli.
Kyllä he ajan kanssa tottuisivat ajatukseen, ettei minua ole. Ei kukaan oikeasti tarvitse minua ja minä en tarvitse tätä elämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ihminen on masentunut kokee niin. että elämä ei ole tärkeää ja on iahan samantekevä toisillekin ja koko maailman univesrumille. Tunne on sinnulle ihan aito ja todellinen vaikka asia ei niin ole. Ei puhumien ja terapia auta jos ei psyty puhumaan niistä ydinasioista jotka mieltä rasaavat. Sinulla on usko ja tivo että ihminen voi parantua. Se ei aina onnistu jos parantumisesta tekee yrittämisen ja voimien ponnistuksen. Usein parantumien tapahtuu levosta käsin - kun lakkaa itse ponnistelemasta tai ponnistelee tervehtymsien myötä. Kun sinnittelee ja yrittää kaikin voimin parantua nii masentuu kun ei näe toivomaansa tulosta.
Vaikuttaa että et oikein luota terapeutteihin ja teill ei ole syntynyt yheisymmärrystä. Mikä lie syy, että et voi puhua vanhempien kanssa? Eiköhän meillä jokaisella ole elämässä samanlainen jakso: toisilla syvempi. Sitten kun asiat helpottavat laaksokausista tuleekin uusi voimavara ja ymmärtää olemassaoloaan ja elämää ja lähimmäisiäänkin paljon syvällisemmin. Onko sinua vähätelty: Juuri ne joilla ei ole koskaan ollut vaikeaa, vähättelevät. Sinusta voi kasva kokemusten myötä empaattinen ihminenen. Älä yritä nyt väiksin. Etene hissuksiin.
Olen samassa jamassa. Kävelevä zombi. Päivät ja nuoruus kuluu enkä ole vieläkään saavuttanut mitään.
Muutos lähtee vain itsestään, mutten jaksaa ponnistaa. Hitaasti vuodan kuiviin...
Oletko kokeillut avautua täysin tuntemattomille ihmisille netissä, niin kuin nyt teit? Saattaisi helpottaa edes hetkisesti.
Ihan samat tuntemukset, nuoruus mennyt hukkaan. Koko elämä on pelkkää paskaa jos ei nyt pian tapahdu jotain käänteen tekevää muutosta.