Puolisoilla oli keksinäinen testamentti, jonka nojalla leskelle jäi kuolleen puolisonsa jälkeen elinikäinen hallintaoikeus kaikkeen vainajan omaisuuteen, jonka perivät heidän yhteiset rintaperillisensä. Pesä jäi testamentin määräyksen mukaisesti jakamattomaksi lesken kuolemaan saakka. Hallintaoikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu metsää, arvopapereita sekä pankkitalletuksia, joista leski omistaa puolet, mutta joiden koko tuotto kuuluu leskelle hallintaoikeuden nojalla. Tuottavien omaisuuserien osalta hallintaoikeus ei ole mikään ongelma. Sen sijaan pelkästään kuluja leskelle aiheuttaa "keskellä ei mitään" eli harvaanasutulla maaseudulla sijaitseva kunnoltaan tyydyttävä pientalo, jonka kustannuksista lesken odotetaan yksin huolehtivan hallintaoikeuden nojalla. Leski ei asu talossa, vaan käyttää sitä lähinnä vapaa-ajan asuntona kesäisin, muutamien viikkojen tai enintään 2 kuukauden ajan vuodessa.
Onko lesken yksinään huolehdittava talon kaikista kuluista, kuten kiinteistöveroista, vakuutuksista, lämmitys- aj remonttikuluista (jos vaikka sattuisi isojankin kunnossapitoa vaativia remontteja syntymään) ?
Voiko leski luopua pelkästään tuon talon hallintaoikeudesta, vai pitäisikö hänen samalla luopua myös muun varallisuuden (sen tuottavan omaisuuden, esim. pankkitalletukset, osuuspääomat, metsäomaisuus) hallinnasta?
Entä kävisikö päinsä luopua pelkästään puolen talon (=sen perillisten omistaman puolikkaan) hallintaoikeudesta, ja säilyttää itsellään sen toisen puolikkaan omistus ja hallinta? Miten talon kustannukset silloin tulisi jakaa?
Onko lesken yksinään huolehdittava talon kaikista kuluista, kuten kiinteistöveroista, vakuutuksista, lämmitys- aj remonttikuluista (jos vaikka sattuisi isojankin kunnossapitoa vaativia remontteja syntymään) ?
Voiko leski luopua pelkästään tuon talon hallintaoikeudesta, vai pitäisikö hänen samalla luopua myös muun varallisuuden (sen tuottavan omaisuuden, esim. pankkitalletukset, osuuspääomat, metsäomaisuus) hallinnasta?
Entä kävisikö päinsä luopua pelkästään puolen talon (=sen perillisten omistaman puolikkaan) hallintaoikeudesta, ja säilyttää itsellään sen toisen puolikkaan omistus ja hallinta? Miten talon kustannukset silloin tulisi jakaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Leski voi ihan vapaasti lahjoittaa perillisille hallintaansa, tuosta lahjasta tulee tietenkin veroseuraamuksia.
Leski voi myös vuokrata tai antaa ilmaiseksi käyttöoikeuden sille jolle haluaa, joten ei ole mitään järkeä purkaa osittain hallintaa johonkin kiinteistöön.
Esim. saat ½ käyttöoikeudesta kun maksat ½ kuluista.
Onhan se käytännssä hallinnan osittaista purkamista. Jos leski omistaa puolet omaisuudesta ja luopuu testamentilla saamastaan hallintaoikeudesta, niin kyllä hänelle jää hallinta siihen omaan puolikkaaseensa.
Entäs jos talon puoliksi omistavat perilliset "eivät suostu ottamaan vastaan" omistamansa puolikkaan hallintaoikeutta, vaan haluavat pitää sen leskellä, jotta voisivat maksattaa kulut kokonaan leskellä? Leski haluaa toki pitää entisen kotinsa vapaa-ajan asuntonaan, mutta siihen tarkoitukseen riittäisi se puolikas jonka itse omistaa. Ja siihen jopa rahatkin riittäisivät.
Ja sen tuottavan omaisuuden (mm. osuuspääomat ja metsäomaisuus) hallinnasta ei tietysti kannattaisi luopua.
Hallintaoikeuden alaista omaisuutta tulisi tarkastella kokonaisuutena, ei esimerkiksi metsästäkään varmaan ole tuloja joka vuosi? Minusta lesken ongelmana on nyt se, että suurin osa hänen hallitsemastaan omaisuudesta on sellaista, josta ei varsinaisesti ole mitään kuluja, vain tuottoa. Nyt sitten yhdestä omaisuudesta (=pientalo) on kuluja, mutta leski katsoo että siitä ei ole tuottoa. Pullasta pitäisi saada nyppiä siis vain rusinat. No onhan siitä tuottoa, se on hänen käytössään koko ajan ja todellisessakin käytössä pari kuukautta vuodesta ihan milloin hän vaan haluaa sitä käyttää. On lähinnä lesken ongelma, jos hän ei käytä hallitsemaan kiinteistöä vaan antaa sen olla tyhjän pannttina. Hän voi kaiken lisäksi vuokrata kiinteistön, jolloin saa siitä vuokratuloja ja voi niillä kattaa kiinteistön tuottamia kuluja.
Koska pientalo on lesken hallinassa, hän vastaa siitä aiheutuvista kuluista. Hän voi luopua testamientilla saamastaan hallinasta jos haluaa (vain pientalon osaltakin). Silloin talon aiheuttamista kuluista vastaavat sen omistajat. Jos leski omistaa puolet pientalosta, hän vastaa puolesta kuluja. Kaiken järjen mukaan myös kiinteistön käytön tulee mennä tasan omistussuhteiden kanssa.
"Keskellä ei mitään" ei leskikään voi asua, koska vanhalle ihmiselle palvelut ovat kaukana - mm. kauppa n. 40 km:n päässä eikä julkista liikennettä ole. Kuka vuokraisi talon, josta joka paikkaan on hirveän pitkä matka, ja luotettavien vuokralaisten saaminen (jotta kiinteistön arvo säilyisi, eivätkä "huonot" vuokralaiset turmelisi sitä... ) on hankalaa, varsinkin jos asioita hoitaa yli 70-v. ikääntyvä naisihminen...
Ei toki metsästäkään ole joka vuosi tuloja, muttei liiemmin kuluja. Metsien ja arvopapereiden tuotto on tarpeen lesken pienen eläkkeen (alle 1000 e/kk) lisätuloksi, mutta jos kaikki talon kulut (lämmitys, kiinteistövero, vakuutukset, mahdolliset remontit) jäävät lesken yksin vastattavaksi, tuskin leski pystyy niistä selviytymään ilman ongelmia. Kyse ei todellakaan ole mistään /rusinoiden noukkimisesta pullasta/. Vaan siitä, että talon hallintaoikeus taloudellisine velvoitteineen saattaa rasittaa kohtuuttomasti lesken taloutta. Siksi on pakko harkita tällaisesta hallintaoikeudesta luopumista, jos se vain suinkin on mahdollista, ilman että joutuu samalla luopumaan myös tuottavien omaisuuserien hallinnasta. Siksi kyselin.
Jos kerran tuo vapaa-ajan asunto on leskelle tarpeeton ja siitä aiheutuu vain kuluja, niin olisiko paras ratkaisu myydä se? Näin leski saisi käyttöönsä rahavaroja (lesken oma puolikas kauppahinnasta) joilla hän voisi sitten vaikka vuokrata kesänviettopaikakseen sellaisen mökin, jossa on palvelut lähellä. Ja leski voisi luopua hallintaoikeudesta kuolinpesän osuuteen kauppahinnasta, jolloin perilliset saisivat nuo varat omaan käyttöönsä.
Lesken ei voi olettaa yksin hallintaoikeuden nojalla huolehtivan talon kuluista. Esim. suuret remontit, vakuutukset (ovat täysin vapaaehtoisia) yms. kuuluvat omistajalle. Lämmitys, sähkö yms kuuluvat leskelle.
omaisuus pitää periaatteessa pysyä kunnossa koko tuon hallintaoikeuden ajan.
Jotta omaisuus pysyy kunnossa tulee siita huolehtia.
Talossa se meinaa pikku remppoja, maalausta, tapetointia jne.
Suuret remontit ovat vapaaehtoisia joten omistajienkaan ei niitä tarvitse tehdä.
No joe eimerkiksi taklon 25 v vanha lämmitysjärjestelmä vetelee viimeisiään tai pettää lopullisesti, niin ei sen korjaaminen ehkä Suomen oloissa ole vapaaehtoista. Ja kustannuksiltaan ei liene niitä pienimmästä päästä. Siis kuka maksaa? Leskikö, tuhannen euron kuukausieläkkeestään?
Mikä laki velvoittaa omistajan korjaamaan taloa??
Leski voi hommata sähköpatterit joka huoneeseen ja keittiöön ja suihkuun sellaiset pienet vesipoilerit, keinoja kyllä löytyy jos on tarpeita.
Moni köyhä vanhus tekee juuri noin, minimikustannuksilla hoidetaan asiat.
Ei haltija voi mennä omistajan kukkarolle miten haluaa.
Meillä oli kova vääntö lesken kanssa, hän yritti maksattaa mökin (asuu visuuttaan siinä ja vuokraa omaa osakettaan) sähkölaskua pesälle, ilmoitin että pesä ei tarvitse sähköjä ja ne voi meidän puolesta katkaista, ei halunnut leski kynttilänvalossa asua.
Sama juttu remontin kanssa, teki kesäasuttavasta mökistä talviasuttavan ja yritti karhuta kustannuksia pesältä, ei onnistunut, pesä ei tarvinnut talviasuttavaa mökkiä.
Niin ja mitä tulee varattomuuteen (pieneen eläkkeeseen), parasta luopua hallintaoikeudesta ja mennä sosiaalin elätiksi, kyllä yhteiskunta huolehtii.
Monesti vanhuksell on parempi kun hän joutuu kohtaamaan realiteetit ettei kykene tulojen ja kuntonsa puolesta asumaan enään vanhassa talossa joka vaatii isoa huolenpitoa (eli ei kykene hoitamaan haltijan velvoitteita).
"Ei ole pakko" nimimerkin kirjoitusta ihmettelen:
ensinnäkin, miten vain kesäasuttava mökki on voitu hyväksyä vakituiseksi asunnoksi?
Toiseksi, jos kerran leski omistaa hänelle asunnoksi sopivan osakehuoneiston, miksi hän olisi oikeutettu mökkiinne (vaikka se talviasuttava olisikin)?
Kun ihmiset tekevät sellaisia loukkuja rintaperillisilleen jotta sumplivat keskenään hallintaoikeustestamentteja.
Sitten kun toisella vinksahtaa päässä ja ajattelee että hän nauttii 100% hyödyn omaisuudesta ja lapset maksavat kaiken (siis ihan kaiken) niin soppa on valmis.
Meillä meni pesänjakajan palkkioihin 9500€ (lesken osuus oli puolet) asianajajan palkkioihin 4000€.
No mitä tästä hyödyttiin?
Lapseni jotka olivat perilliset saivat lakiosansa ja heidän nimiin siirrettiin perintöomaisuus tosin hallintaoikeudella rasitettuna.
Toinen vaihtoehto olisi ollut se että leski olisi elänyt todella leveästi muutaman vuoden ja hävittänyt koko omaisuusmassan (oli jo hukkateillä 40 000€ puolessa vuodessa).
Muutenkin koko ajatus pienentää perintöveroa hallintaoikeustestamentilla ei ole järkevää normaaleissa perinnöissä.
Monesti perilliset ottavat velkaa asuntoon yms., jos perinnöllä pienennetään tuota velkataakkaa, korkohyöty kuittaisi hyvinkin verojen erotuksen.
Enemmän riesaa tulee kun leski hallinnoi koko omaisuusmassaa, yhteinen asunto on ihan eri luku, se hyväksyttäköön leskelle asunnoksi.
Niin ja siitä mökistä, eihän se leski tietenkään virallisesti asu mökissä.
Postin voi näppärästi siirtää mökille ilman osoitteenmuutostakin.