Sokea soutelija - elämisen osaaja

Mutta niinhän sitä sanotaan,
ettei järvi soutaen kulu!

Tuossa ennisessä on mallia neille n.s. terveille, jotka ovat aina valittamassa vaivojaan ja vaikeuksiaan.

Henkilö,joka on Venniseen nähden terve ja merkittävästi opiskekkutkini, on kuin äimän käkenä nuo saavutukset nähdessään.

Tiedän aikaisemmasta Vennisen elämästä. Aikaisemmassa asuinpaikassaan joutui V. pojakoltiaisten kiusaamaksi. Sokean miehen oli mahdoton vastustaa noita vaan hänen oli muutettava yksinåisyyteen, Ruotsalaisseutu oli asuinpaikka kuvaushetkellä.

Kerron Vennisen siskonpojan kertomuksen enostaan. Poika lienee ollut voimansa tunnossa ja ehdotti enolleen leuanvetokilpailua. Poika aloitti ja veti ehkä parikymmentä kertaa. Hyvähkö tulos poikaselle. Sitten tuli enon vuoro, YHDELLÄ kädellä hän veti enemmän leukoja kuin poika kahdella.

Täyttä terästähän täytyi tuon miehen olla, niin ruumiiltaan, sielultaan kuin aivoiltaan.

Elämänsä testamentin Vennonen antaa meille vielä lähipäivinä.

On siinä päivittelemistä kaikenmaailman tietäjille ja muka osaaville.

Niinpä onkin, ilostunut olen vieläkin, kun tuli katsottua tää ohjelma.

Vennisestä kertovia dokumentteja on esitetty useampiakin, tänä iltana on Vennisen testamentti. Minulle on jäänyt mieleen myös vaaralliset räjäytystyöt . Mies oli todellinen sisun, hengen ja älyn jättiläinen. Mensan palkinnon hän on saanutkin. Eräs keksintö oli säästää virtaa vempeleissään rakentamalla jonkinlaisen katkaisulaitteen herätyskellosta. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin hänen eleetön esiintymisensä ja saumaton sopeutumisensa ympäristöönsä.Hän oli kasvissyöjä, keräili mm. villivihanneksia, kalasteli myyntiä varten. Hän viljeli kasveja kallion päällä, teki mahdottomilta tuntuvista asioista mahdollisia. Koulutusta hänellä oli vain vuosi kansakoulua.

Vennisen elämästä saisi huikean kirjan, selviytymistarinan vailla vertaa. Kansakunta tarvitsee suuria kertomuksia, tässä olisi ainesta sellaiseen, yhden miehen hahmossa. Luen mielelläni selviytymistarinoita, esim. tutkimusmatkaijlijoiiden retkistä arktisille alueille, niissä mitataan ihmisen kyvyt ankaran luonnon ehdoilla. Luin juuri uudelleen Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maailman ympäri sekä purjehdus Liberdalella Brasiliasta Amerikkaan, Slocumilla ei ollut nykyaikaisia navigoinlaitteita apunaan. Kirja on John Nurmisen säätiön kustantama. Olenkin penkonut kirjahyllyä uudelleen luettavista , sieltä löytyy myös yksi suosikkini, Ilkka Pitkäsen Soutaja. Siinä vankilasta vapautunut mies varastaa soutuveneen ja lähtee soutelemaan syyskuukausiksi Suomenlahden rannikkoa pitkin, yöpyy tyhjissä huviloissa ja syö mitä niistä löytää. Merikalastajat-kuvateoksen tekstitys on myös hänen käsialaansa, kuvat Matti Pitkänen.

Ja mielenkiintoinen oli myös tarina Christer Lybäckistä, josta tuli kirurgi monien vankilassa vietettyjen vuosien jälkeen. Nimestä huolimatta ihan suomensuomalainen, ei ruomenruotsalainen, pitää mainita heti ennakkoluulojen välttämiseksi. Suomessa ei kuitenkaan huolittu lääkikseen, vaan Ruotsissa pääsi lääketieteelliseen.
Koulu oli tietysti jäänyt aikoinaan kesken, vankilassa luki ensin keskikoulun, sitten lukion.

Minulla kun tämä "suojatti" vankilassa, on lahjakkaana nuorena jo syksyn suorittanut lukon kursseja hyvällä menestyksellä, niin kiinnosti tietysti tämä kirurginkin tarina. Vankilassa opiskelu vaatii kyllä todellista työtä, yksin saa selviytyä kurssien opiskelusta, ei siinä tietokonettakaan apuna voida käyttää. Hankin hänelle kirjoituskoneen, se saa kuitenkin olla, on jo suoriutunut muunmuassa kahdeksasta esseestä, nyt matematiikka menossa.

Nero oli Venninenminäkin ihmeissäni katselin aikaisemmassa ohjelmassa kuinka Venninen suoritti hitsaustöitä. Ilman suojalaseja tai -käsineitä koska sormien tuntoaisti tarvittiin silmiksi. Tunnustelemalla löytyi sauman kohdat ja palovammoja varmasti tuli käsiin.

Vennisellä kuitenkin oli hyvä kuulo, siitä olikin apua moneen soudellessakin paikantamiseen kun kuuli erilaiset äänet, linnun laulunkin
jota itse kuulen varsin rajoitetusti.

Muistan myös nähneeni samaisen kertomuksen tuosta sinnikkäästä miehestä,..kyllä hän halusi selvityä ja elää huolimatta sokeudestaan. Kuulo ilmeisesti kehittyi niin tarkaksi ja tunto ja paikannusaistit,...oppi kaikenlaista selviytyäkseen.

Melkein peloittavaa oli katsella saunanko rakentaminen? ja räjäytykset,...ei kestänyt turhia kiusaamisia, vaan eristäytyi omaan rauhaansa. Pitääpä katsella tuo loppuosa.

Oli siellä muistaakseni naapureita sentään, ehkä hyvinkin mukavia, että ymmärsivät kunnioittaa pärjäävää miestä!

Kyllä aistit on tärkeät ,mutta toinenkorvaa toista , ja voi jopa kehittyä paremmaksi kun sitä on pakko käyttää. Koiran tai elämien aisteja ei ihmiset voita.
Mutta jotain aivan erikoista sisua oli tällä miehellä .
Oli myös saanut kokea ihmisten ilkeyden .
Harmi kun jätin katsomatta --luulin että se ohjelma oli toisinto aikaisemmasta , jonka olin nähnyt jo muutama vuosi sitten .

Venninen oli teräsmies, koska
söi vain kasviksia.

Tämän Wikipedia tietää Vennisestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Venninen

Olin nähnyt Johan Vennisestä tehdyt tv-filmit aikaisemminkin, mutta J.V oli niin harvinainen suomalainen selviytyä.
Hän teki hieromahoitoja 40v. Räjäytti kallioon varasto, ym. tiloja. Laitteensa sokea mies keksi itse. Teki kallion päälle puutarhankin, ettei jyrsijät sinne päässeet.
Ihailtavan ja pitkä päivätyön J.V kertakaikkiaan teki.

Yeap, näin töissä juuri sen pätkän kertomastasi ohjelmasta, jossa sokea lähti nuppineulakartan tutkimisen jälkeen soutamaan. En meinannut uskoa todeksi. Tällaista minä sanon enemmäksi kuin elämästä selviytymiseksi ja tällaisin esimerkein pitäisi mm. kaikkia masennussairaita hoitaa.

Kaikilla on elämä luotausta näki tai ei.

Enpä ollut Vennisestä ennen kuullutkaan, mutta eilenhän tuli tämä Vennisen testamentti-ohjelma. Kumma, kun ihan sellainen lämmin aalto valtasi nähdessäni hänet töittensä touhussa. Ei tosin mitään jumalaistamista ole, mutta harvinaisen ihmisen kunnioitusta. Kukat olivat jotenkin kaiken huippu.

Sokea mies ja oli taitava. Teki itselleen välineet selviytymistä varten, oli jos jonkinlaista vempelettä. Rakensi ja räjäytti kalliota, souti pitkät matkat ja siinä oli omat selviytymisvälineensä käytössä, jotka oli itse keksinyt ja tehnyt.

Kiipesi tikkaita sinnekin puutarhalleen...ym.

Oli silmät sormienpäissä hänellä.

Kolme ohjelmaa tuli tästä ihmemiehestä. Jotenkin niin sivistynyt ja puhui huoliteltua kieltä. Jos olisi saanut käydä kouluja ja olisi näkökyky säilynyt, mikä olisikaan hänestä vielä tullut!?

Minä näkevä, eksyin hillasuolle vaikka olin painanut mieleeni maastomerkkejä, mutta silti. Järvelle eksyin samoin kun kävin soutuveneellä kaupassa järven toisessa päässä. Nykyisin älyän laittaa vaikka värikkään muovikassin erikoismerkiksi johonkin puuhun vastaavissa tilanteissa.

Olen oppinut jo jotakin minäkin. Mutta miten Venninen ratkaisi pulmat se on jotakin suurempaa se.

Ehkäpä siinä juuri se salaisuus olikin, tällaisenaan hänestä tuli tämä suurmies.

Kyllä hänen sitkeytensä herättää kunnioitusta häntä kohtaan. On ihmeellistä, kuinka sokea mies selviytyy noissa olosuhteissa keksien itselleen kaikenmoisia apuvälineitä. Ulkopuolista apua hän ei tarvinnut, minkä nyt ehkä naapurit joskus
jonkinlaista apua antoivat. Hänelle oli kunnia-asia selviytyä elämästä omin neuvoin.
Melkoinen saavutus. Hänestä varmaankin kerrotaan tarinoita sukupolvelta toiselle ja ehkäpä otamme opiksi ja ojennukseksi, kuinka tyytyväinen ja aloiterikas ihminen pärjää ja menee vaikka läpi harmaan kiven.

On siinä oppia kerrakseen nykyisille valittajille. Tarkoitan tässä täysin terveitä ihmisiä, jotka lehtien palstoilla jaksavat jurnuttaa, kuinka valtio ei avusta tarpeeksi.
Mikään ei tunnu olevan kohdallaan ja aina pitäisi lisää saada tukiaisia.

Ollaanhan me parhaat vuotemme tehneet osamme- Kun on aloittanut 16 v ja lopettanut 65v --niin siinä oli tälle naisihmiselle ihan tarpeeksi . Ja apuja ei ole haettu mistään

Ihmisen olis tulltava omillaan toimeen ,sillain pysyy kuntokin kohdallaan kun en ole kuulunut siihen " Oleskeluyhteiskuntaan"