Hei muut loppusuoralla olevat odottajat! itse olen jo rv 39 1..tuntuu vaan, että tämä odotusaika on tosi piitkä..Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Periaattteessa kai täs voi vielä mennä noin kolme viikkoa ennen kuin näkis vauvan, mutta toivon todella paljon että vauva syntyis jo aikaisemmin.
Miten näistä loppuodotusajoista voisi iloita? Olo on kovin kömpelö ja ihan kuin mahassa olisi suuri jalkapallo..jotenkin vauvan luut tms. välillä painavat minua kun nousen vuoteeesta.
Minua jotenkin masentaa/on alkakuloinen olo välillä. Olo on parempi yleensä kun puoliso on kotona, mutta yksin ollessa on välillä tosi tylsää.
Periaattteessa kai täs voi vielä mennä noin kolme viikkoa ennen kuin näkis vauvan, mutta toivon todella paljon että vauva syntyis jo aikaisemmin.
Miten näistä loppuodotusajoista voisi iloita? Olo on kovin kömpelö ja ihan kuin mahassa olisi suuri jalkapallo..jotenkin vauvan luut tms. välillä painavat minua kun nousen vuoteeesta.
Minua jotenkin masentaa/on alkakuloinen olo välillä. Olo on parempi yleensä kun puoliso on kotona, mutta yksin ollessa on välillä tosi tylsää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä rv39 ja toivoisin, että vauva jo syntyis. Yöllä ei pysty nukkumaan ja istumisesta tulee pieniä supistuksia.
Olin tyytyväinen, kun vauva ei syntynyt viime vuoden puolella, mutta nyt aika menee todella hitaasti. Päivät olen yksin kotona ja kun kaikki on jo valmiina, niin juuri mitään tekemistä ei ole :)
Vaikka toisaalta, pitää olla tyytyväinen ettei vauva syntynyt ennen aikojaan ;)
Tsemppiä loppuodotukseen :)
Kiitos! Tsemppiä ja jaksamista myös sinun loppudotukseen!
Se on tosi hyvä, että vauva ei ole syntynyt ennen aikojaan!
Hei
Itse olen viikolla 38 1 ja aivan kypsä tähän raskaana olemiseen. Kaikenlaista vaivaa ja tautia on niin paljon että suurimman osan päivästä joudun makaamaan sohvalla. Jos päivän aikana saan ruokaa tehdyksi niin se on jo saavutus. Selästä revähti lihas joka on tosi kipeä, astma vaivaa ja antibioottikuuri meneillään keuhkojen takia. Jos sais nukuttua kunnolla niin se ois hienoa mutta jalkoja särkee niin paljon ja kylkeä että hermot meinaa mennä. Vauva painaa jo yli 4 kg arvioiden mukaan. Olisin jo aivan valmis lähtee synnyttämään.
Olen yrittänyt miettiä jotain positiivista tästä loppuraskauden tilasta mutta en ole vielä löytänyt yhtäkään. Kun on joutunut jo tähän mennessä makaamaan päivät 3 viikon ajan sohvalla niin hermot on jo niin kireällä että mieheni varmaan hankkiii kohta korvatulpat.
Päivisin on mullakin tylsää koska en pysty oikein mihinkään lähtemään ja kaveritkin on töissä. Seisoa ei jaksa pitkään kun jalat meinaa pettää. Sit vaan kattelen telkkua tai netistä jotain ja makaan sohvalla.
Kaikki nää ketjun jutut on ku miun suusta suoraan! Oon niin kypsä että vee-ituttaa vaan kanniskella tätä mahaa. Liitoskivut on tosi pahat, jo puolen tunnin pystyasennossa (myös istualtaan) saa paikat niin kipeeks et jokainen liike sattuu ku lekalla lyötäs haaroväliin. Mut ei miulla tylsää ainakaan oo, jaloissa pyörii 2 ja 3 vuotiaat ;) että ei pelkoo et makaisin sohvalla koko päivän, tai edes puoli päivää! Ois ihanaa jos saisinkin vaan levätä...
Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin tuonkin että tylsyys ottaa päähän. Kyllä se vaan niin taitaa olla että nää viimeset viikot on syvältä tekipä mitä tahansa, tai olis tekemättä. Peukut pystyyn vaan että päästään kaikki synnärille tosi toimiin ennen kun viimenenkin järjen hiven on päästä karannu!
Kyllähän tää loppusuora on enemmän sellasta päivien laskemista, kun muuta. Supisteluita tulee ja voimat tuntuu olevan ihan finaalissa, kaikesta siis väsyy ihan hirmu nopeasti. Jopa pyykkien kuivumaan laittamainen pitää tehdä istuen, kun tuntuu että heti on veto pois kun vähän heiluu. Voi tehdä noi verenpainelääkkeet ja verenpaineetkin mulla sen.
Itellä vasta 37 2 ja maha on kuin mammutilla. Jos se tämmöstä on vielä useamman viikon, niin saattaa olla aika ventti itse synnytyksessä sitten. Odottavan aika on pitkä, pitää paikkansa. Koitetaan vielä jaksaa.