Pääseekö voimakkaasta häpeästä ikinä?

Minun kotona pyrittiin nolaamaan ja muutenkin itsetuntoni lapsuuden ja nuoruuden erilaisista asioista johtuen oli nollassa. Minä kannoin hirvittävää häpeää! Pelkäsin erilaisia tilanteita ja tietynlaisia ihmisiä valtavasti. Kyllä häpeästä pääsee eroon. Minä olen päässyt. Nyt olen 45 vuotias, enkä enää häpeä itseäni. Se on kyllä ollut pitkä tie. Siinä mennään tosi syvälle, eikä kyse ole todellakaan jostain kampaajalla käynnistä, laihduttamisesta, meikkaamisesta tai yrityksestä olla väkisin jotain mitä ei ole tai mihin ei ole valmis. (laihduttaminen tarpeen mukaan ja ulkonäöstä huolehtiminen kyllä kuuluu nekin asiaan)

Sama täällä, pelkään monia tilanteita koska häpeä on niin suuri. Se syvä häpeä itsestä, että ihan hävettää olla olemassa. Kurkkua kuristaa välillä, punastelen usein ym. Usein häpeän kaikkea mitä sanon ym. Siinä vain osa esimerkeistä. Mukava tietää nm. laulujoutsen, että olet päässyt siitä eroon. Tuo, että siinä mennään tosi syvälle, on kyllä niin totta! Itse olen nyt tiedostanut sen, kuinka syvälle häpeässä voi mennä. Se on aika järkyttävää ja todella ahdistavaa. Nyt alan ymmärtää, miten kieroutunut ja epärealistinen käsityksestäni on ollut. Ymmärrys siitä, miten pohjalla olen ollut, saa minut kauhistumaan, mutta samalla tuntemaan, että tästä huonommaksi eivät asiat voi mennä. Pientä positiivista muutosta on jo onneksi tapahtunut!

Kyllä, tuo kierre on erittäin ahdistava ja pitää helposti otteessaan tiukasti! On uskomatonta, että ajattelun vaikutus on niin suuri elämässä. Jos ajattelee ja tuntee koko ajan olevansa huono, ovat seurauksetkin huonot. On kuitenkin hienoa, jos tiedostaa omat kielteiset ajattelumallinsa ja voi alkaa vaikuttaa niihin. Ajatusmallien muuttuminen/muuttaminen on aikaa vievää ja vaikeaa, mutta mahdollista ja erittäin kannattavaa! Häpeä voi sammua, siihen jaksan uskoa.