Olen ollut kiusattu melkein koko elämän ajan. Syynä on varmaan et olen aika herkkä
ja ujonpuoleinen. Kiusaajat saa jotain kiksejä siitä,että saa toisen lyötyä ihan täysin. Eräskin narsisti sai mut todella pahasti itsemurhan partaalle enkä ole siitä toipunut.Edelleen kärsin ja kiusaajat ei koskaan muutu. Jotain täytyy olla kyllä
pahasti vialla niiden psykojen päässä.
ja ujonpuoleinen. Kiusaajat saa jotain kiksejä siitä,että saa toisen lyötyä ihan täysin. Eräskin narsisti sai mut todella pahasti itsemurhan partaalle enkä ole siitä toipunut.Edelleen kärsin ja kiusaajat ei koskaan muutu. Jotain täytyy olla kyllä
pahasti vialla niiden psykojen päässä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuullostaa niin tutulta. Samaisen asian takia sairastanut masennusta ilmeisesti koko aikuisikäni. Onko sinulla ystävää jolle puhua tai ketään joka voisi sinua puolustaa?
Kenenkään ei pitäisi jäädä tuollaiseen tilanteeseen yksin.
Lisäksi ongelmia aiheuttaa kauan jatkunut mustamaalaus,luulen että jotkut ottaa
sellaisenkin p**kan todesta,syrjiminen...jopa ihan tuntemattomat ovat
tuijottaneet ja supisseet jotain.Nykyään jo pelkään ihmisiä kun ei koskaan tiedä mitä
sieltä taas tulee. Jos joku haluaa olla oikein kiero niin saa toisen sellaiseen tilanteeseen
että "tolle ei kannata puhua,sen kanssa ei kannata olla"se on sellanen ja tällanen.
Ystäviä,mitä ne on?
Ok, olet siis yksin asian kanssa. Ei ehkä yllätä. Itselleni kävi jota kuinkin samoin ja asia loppui vasta kun kävin yhden häirikön kimppuun fyysisesti.
En sano että väkivalta on oikein, mutta kuten klisee sanonta sanoo se lopettaa vittuilun
Vituttaa niin paljon koko elämä että vois ryhtyä rikolliseksi vaikka ihan vaan sen takia kun elämä vaan potkii päähän ja muutenkin syrjäytynyt kaikesta.
Väkivalta tosiaan lopettaa v*'uilun,mutta entäs kun olen tyttö ja ne kiusaajat
on miehiä ? olen kyllä naistenkin "suosikki"
Rikoksen poluille ei kannata suunnata vaikka uskon että tilanteesi tuntuu epäoikeuden mukaiselta ja katkeroittaa mieltä.
Oletko koulussa tai lukiossa jossa voisit kertoa rehtorille tai koulukuraattorille tilanteestasi?
Voi olla että on hiukan riskaabelia zombiutua, mutta tämä oli minulle helpompi ratkaisu. Poikkeavaan ulkonäkööni on helppo tuntemattomankin jotenkin puuttua.
Lääkäriin menen kuitenkin vain fyysisten kremppojen kuten kipsattavien/hitsattavien koneen osieni takia.
Noista itämaisista mentaalisista menetelmistä kyllä löytyy monelle etsijälle omansa. Vuosien duunilla härskitkin pilkkaajat ovat hiljenneet.
No rikolliseksi ei kannattaisi ryhtyä,se ala on täynnä kaikenmaailman
persoonallisuushäiriöisiä psykopaatteja ja lisäksi on kusessa muutenkin
Onko se kiusaaminen live elämässä vai virtuaalimaailmassa.
Mua kiusattiin ala-asteella 5 vuotta. Opettaja oli kiusaajan puolella. Itsetunto meni ja olen kärsinut masennuksesta jo n. 8 vuotta ja kokoajan muuttuu pahemman luontoiseksi. Masennus alkoi vasta kiusaamisen päätyttyä. Mieli on kokoajan maassa ja tuntuu että hakeudun seuraan jossa minua kohtaan käyttäydytään ystavällisesti koska ei kehdata sanoa että "mene pois". Tiedän ettei asia ole näin mutten vain usko sitä itse..
Enää minua ei kiusata ja oma poikaystävä tuo valoa elämään. Olemme tosin etäsuhteessa ja kaipaan häntä. Jos minua estettäisiin tapaamasta häntä niin se ajaisi mut itsmurhaan.. en kestäisi ajatusta etten saisi tavata rakastani. Ja siis olen seurustellut noin vuoden ajan hänen kanssaan emmekä ole vielä tavanneet. Nyt voisi olla mahdollisuus mutta pelkään vanhempieni kieltäytjmistä päästämään minut lähtemään. Voin sanoa että kaipuu on suuri ja ero saisi mut aivan loppuun :/ Rakastan poikaystävääni kauheasti ja hän on kaikkein tärkein asia koko elämässäni. Perheeni ei ole niin tärkeä tällä hetkellä, koska olen heitä saanut nähdä putkeen 17 vuotta.. Haluan muuttaa poikaystäväni kaupunkiin ja opiskella siellä. Olisipahan mahdollisuus tapailla useammin kuin kerran puolessa vuodessa.
Ajattelen itsemurhaa jatkuvasti mutten uskalla tehdä sitä koska mielessäni pyörii samaan aikaan yksi ainoa ajatus. "Mitä rakkaalleni tapahtuu? Mitä jos hän ei kestäkään?". Poikaystäväni on tällä hetkellä ainoa joka saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi edes joksikin aikaa.
Älä nyt ihmeessä tee itsellesi mitään, se satuttaa eniten juuri niitä ihmisiä joista eniten välität. Kiusaaminen ja sen seuraukset voivat olla todell ikävät ja kauas kantoiset, mutta niiden yli on mahdollista päästä.
Oletko käynyt keskustelemassa masennuksestasi mielenterveystoimistolla tms josta voisit saada apua tilanteeseesi?
tiesitkö ettei mielenterveystoimistoissa muuta kuin sairastuteta lisää? sinulla ei taida olla omakohtaista kokemusta asioista?
Jos jossain voi törmätä kiusaajiin niin mielenterveystoimistossa!
No mulla ei ole koskaan elämässä ollut edes tyttöystävää joka rakastais mua ja olen jo 24-vuotias mies. Periaatteessa mikään asia ei estäisi minua tappamasta itseäni paitsi kuolemanpelko ja ehkä vähän se että mun vanhempien elämä romuttuis sen takia.
Tuntuu vain niin tyhjältä olla aina vain yksin kun kukaan ei rakasta paitsi vanhemmat ja sekään ei riitä mulle. Haluaisin tyttöystävän joka rakastaa mua. En vain osaa lähestyä naisia ja pelkään sitoutumista. Kaikilla muilla tuntuu jo olevan oma rakas, jopa mua 10 vuotta nuoremmilla mutta itse olen aina vain yksin. Seuraan elämää jatkuvasti ikään kuin sivusta eikä mulle tapahdu mitään. Toisille ihmisille taas tuntuu tapahtuvan hienoja asioita jatkuvasti ja kuin itsestään. En ymmärrä miksi sellaiset asiat on muille niin helppoja mitkä on mulle mahdottomia. Senpä takia olen ajatellutkin että mitä menetettävää mulla olis vaikka ryhtyisin rikolliseksi tai tappaisin itseni.
lässyn lässyn lässyn
t. kroonisesti masentunut 30 vuotta
lässyn lässyn lässyn
t. kroonisesti masentunut 30 vuotta
Kiusaaminen voi olla monimuotoista.Ensin annetaan sellanen ystävällinen vaikutelma,että ehtii jo vähän luottaa ehtii kertomaan jo jotain itsestään(tarkoituksena ei siis edes ole tutustua vaan kiusata) ja
sitten käydään kimppuun..sitä voi tapahtua sekä livenä-että nettimaailmassa.
Kiusaajat haistaa uhrinsa nimittäin kilometrien päähän,sairaat narsistit
on niitä jotka jaksaa vainota vaikka vuosi tolkulla. Kaikista raukkamaisinta
on vielä se,että kiusaajia on monta kymmentä ja uhreja se tasan yksi.
Miten joku voi olla niin v*'tun sairas,että jaksaa henkisesti murhata yhtä ja samaa ihmistä
MUIDEN tuella vuosi tolkulla?? (ei omaa elämää?????)Pahimmassa tapauksessa se kiusaaminen ulottuuu joka puolelle elämää!! koulussa,ostareilla jokapaikassa missä liikkuu on joku huutelemassa,toljottamassa,supisemassa jotain !!
tässä maassa ei ole asiat hyvin kun KIUSAAMINEN on osa elämää!
Ainiin ja kiusaaminenhan suoritetaan aina piilossa v*uillen ettei muut vaan tajua
mitä k**päitä sieltä alta paljastuu
ja kiusaajat on miehiä!!! (/ tai naisia)
itse olen nainen
Tuo että ollaan olevinaan "ystäviä" on kaikkein raukkamaisinta. Väärinkäyttää toisen luottamusta että pääsee puukottamaan selkään. Itselleni kävi noin parikin kertaa.
Ja sen jälkeen ei ketään ole lähelleen sitten päästänytkään. Ihmisiin näyttää pätevän vain ennaltaehkäisevän iskun malli jota Yhdysvallat jo vuosia on käyttänyt osana sotilaallista toimintaansa. Mutta sillä mennään. Vittuilla saa, mutta seuraamukset tulevat lyhentömänä.
Tuollaiset asiat eivät todellakaan unohdu.
Toivon todella että kiusaajasi saavat maksaa teostaan. Jos muu ei auta tee rikosilmoitus asiasta.
Kiusaamisen seuraukset voivat myös ilmetä vasta vuosien kuluttua kiusaamisen uhrin käytöksessä, jolloin hän on jäänyt täysin yksin kyvyttömyyttään uskaltaa enää tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen ympärillään. Tällöin vuosia kestäneen kiusaamisen uhri voi alkaa YKSIN käyttäytyä aggressiivisesti koko ympäristöään kohtaan, jolloin ympäristössä aletaan haukkua henkilöä itsekkääksi, narsistisesti häiriintyneeksi, itse itselleen kaikki ongelmansa aiheuttaneeksi luuseriksi, joka on vain ja ainoastaan itse vastuussa omista tunteistaan ja teoistaan.
Henkilö, joka aina on ollut kiltti, muut ihmiset huomioiva, yrittänyt kiusaamistilanteista huolimatta sopeutua ympäristöönsä, voi ilman tarvittavaa tukea jäätyään jopa tappaa viattoman kadulla. Tällaisista asetelmista mm. useat perhetragediat saavat alkunsa.
Mielenterveyden häiriöihin ei koskaan sairastuta ilman vanhingollisten ympäristötekijöiden vaikutusta! vaikka niistä viimekädessä syytetäänkin aina vain ja ainoastaan väkivallantekoihin syyllistynyttä yksistään. Perheyhteisöstä voi löytyä diagnosoimattomia mielenterveyshäriöitä, joiden takana olevilla henkilöillä on täysin "puhtaan paperit" koska eivät koskaan ole lääkäriin asti uskaltautuneet kieroumistaan huolimatta.
Joku voi olla hakenut vuosikausia apua itselleen pahaa oloonsa sitä saamatta. Yrittänyt kertoa sanallisesti ystävällismielisesti kuinka paha olo on ja mistä syystä eikä kukaan ole häntä ottanut tosissaan. Se, että tällaisissa tapauksissa lähdetään syyttämään väkivallantekijää huomioimatta vuosikautisia syy-seuraussuhteita on TODELLA VÄÄRIN. AINA, ennen lainvoimaisten tuomioiden tekemistä, mikäli asiat ovat näin pitkälle saatettu etenemään, pitäisi lähteä tutkimaan syvällisemmin perheyhteisön jäsenten välisiä vuorovaikutussuhteita, mistä takuuvarmasti löytyy tekijöitä, joiden perusteella yksi ihminen ei voi olla kaiken pahan alku ja juuri.
Hei! Mä pidän blogia aiheesta kiusaaminen. Siellä on mun omia kokemuksia, ajatelmia, kuulemiani muiden kertomuksia ym. Käykää lukemassa jos kiinnostaa ja toivottavasti siitä olis jollekkin jotakin apua.
http://niennazep.omasivu.fi/
9 vuotta joka ikinen koulupäivä pilkkaa, haukkumista, ivaa, nimittelyä, tönimistä, lyömistä, potkimista. Ja yhdeksän vuoden aikana ne saivat uskoteltua minulle että olen todellakin niin nolla, ettei kannattaisi edes vaivautua elämään.
Nyt olen kolmekymppinen, minulla ei ole itseluottamusta, olen itsetuhoinen, ahdistunut ja masennun herkästi pienistäkin jutuista. Minussa on vikaa, muttei mitään sellaista jota ei kuolema parantaisi.
Joo kylläpä itsellänikin herkkyydestä johtuva vuosia jatkunut kiusaaminen ja syrjiminen on nyt myöhemmin lukion aikana ja näin vaikuttanut, hankala luottaa ihmisiin, sosiaaliset tilanteet ahdistaa usein, itsetunto ja itseluottamus aika nollissa ja masentaa.
En tiedä pitäisikö tähän sitten jotain apua hakea,
On totta,että perhesuhteissa voi olla jotain sellaista mikä vaikuttaa,mutta
aiheuttaako se kiusaamista ja miksi?terveet ihmiset ei mielestäni kiusaa ketään.Luulen että ongelmat johtuvat usein sekä uhrin että kiusaajan välisestä vuorovaikutus suhteesta joka ei toimi.Kumpi sitten on sairas? Kiusaaja jyrää persoonallaan sen "heikomman". Muille todellakin usein jää sellainen vaikutelma,että uhri itse on syyllinen.
Syyttely taas ei johda mihinkään vaan on mietittävä niitä syitä,että miksi?
Ei se nyt ihan noin mene. Kiusaamisen kohteeksi joutuu jos poikkeaa muista millään tavalla riippumatta perhesuhteista. Jos on luonteeltaan syrjään vetäytyvä eikä yli tyrkky narsisti joka rakastaa omaa ääntään ja egoaan yli muiden niin varmasti olet silmätikkuna.
Ongelma on siinä että nykyään vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja eikä koululla/opettajilla ole siihen mahdollisuuksia tässä sosialistisessa holhousyhteiskunnassa, jos joku kiusaa toisia tai häiriköi niin sitä pitää "ymmärtää", mutta jos joku joskus viitsisi miettiä sitä kiusaamisen kohdetta ja hänen kärsimyksiään mutta ei.
Sama hyysääminen toteutuu myös rikollisten osalta, uhri on aina se joka on heikommalla. Tekijää pitää ymmärtää ja tuomita ei saa.
Pitäisikö tämän "hyvin vointi" yhteiskunnan herätä ja alkaa lain sijaan miettimään myös oikeudenmukaisuutta ja antamaan sanktioita niille jotka tekevät VÄÄRIN.
Mullakin oli kiusaamista. Haukuttiin ääliöksi, homoksi, mykäksi ja vaikka miksi. Olin todella hiljainen ja ujo, niin varmaan kiusaajia se häiritsi niin siksi he eivät hyväksyneet minua. Muistankin erään tapauksen kun eräs luokkalaiseni sanoi minusta että mut pitäis ampua. Ja muutenkin tuntui että mä en saanut tehdä mitään vaikka sellaista mistä iloitsin. Aina mollattiin ja pilkattiin. Voin sanoa että minun kohdallani kiusaamista oli paljon ja epäilen että juuri tuo kiusaaminen on aiheuttanut minulle masennusta, ahdistusta ja sellaista oloa ettei mikään kiinnosta ja lisäksi mulla on myös pakko-oireita. Lisäksi ennen olin paljon kärsivällisempi, esim. jos piti tehdä jokin pitkäkestoinen projekti niin jaksoin tehdä sen loppuun, mutta nykyään se on vaikeampaa. Olisi ihan kiva tietää että onkohan nuo minua kiusanneet koskaan katuneet sitä vaikka nyt omassa päässään sitä mitä he tekivät.