Skitsoaffektiivinen

"Oireiston luotettavan luokittelun vaikeuden vuoksi skitsoaffektiivisen häiriön olemassaolo erillisenä ilmiönä on riitautettu."

Todennäköisesti kyseinen sairaus tulee poistumaan maailmasta lähiaikoina.

skitsoaffektiivia häiriötä ei lasketa persoonallisuushäiriöihin, vaan se on ihan erillinen, oma sairautensa. Skitsoaffektiivinen häiriö on saanut nimensä siitä, että siinä on sekä affekteihin liityyviä häiriöitä (tunnetiloihin/mielialaan liityviä häiriöitä) että samantyyppisiä häiriöitä kuin skitsofreniassa (siis psykoottisia oireita kuten realiteettien pettämistä erilaisissa muodoissa, usein esiintyy myös ääni, kuulo, tai näköharhoja ) Skitsoaffektiivinenhäiriö voi olla enemmän masennuspainotteinen, jolloin mielealahäiriöt ja affektit tulevat esiin syvänä masennuksena, tai mania painotteinen, jolloin pt:lla voi olla erittäin vaikeahoitoisia manioita. Näiden mielialaoireiden lisäksi, esiintyy siis psykoottisia oireita myös varsinaisen masennuksien ja manioiden välissä. Ei tule poistumaan maailmasta lähiaikoina, vaan on tosiaan ihan oma sairautensa. Skitsoaffektiiviset psykoosit ovat väliin hyvin vaikeahoitoisia, ja sairaalahoidot saattavat kestää pitkääkin. Samoin nuo maniajaksot ovat hyvin rajuja, niitäkin useita nähneenä ja hoitanee, voin näin todeta. sairauden ensioireet voivat olla ns.psykoottisia oireita tai painottuneet mielialannopeisiin vaihteluihin joihin liittyy siis myös psykoottisia oireita. oireilua tuossa jo kerroinkin. Kuitenkin samalla tavalla hoidettavissa oleva kuin muutkin psyykkiset sairaudet. Vaatii lääkityksen, motivointia oman sairautusen oireiden aikaiseen tunnistamiseen, ja usko siihen, että elämä jatkuu, ja siitä voi rakentaa hyvän elämän siitä huolimatta, että on ko. sairauteen sairastunut.

Olen ammatiltani psykiatrinen sairaanhoitaja, pitkän työuran tehnyt akuuttipsykiatriassa, joten aikoinaan ensin teoriassa sairauksiin tutustunut kuten kaikki opiskelijat, ja nyt siis jo 15 vuotta työelämässä ollut. Joten paljon olen hoitanut myös skitsoaffektiivistahäiriötä sairastaneita pt:ta. Tietoa löytää alan kirjallisuudestä, ihan perustietoa mm. ko sairaudesta "Psykiatria" nimisestä kirjasta. Myös netistä löytyy paljon tietoa, mutta tiedon oikeellisuus on hyvä aina tarkistaa. Me työntekijät pääsemme hoitoportaalin kautta tutustumaan uusimpiin tutkimustuloksiin ja hoitolinjoihin. Luonnollisesti meillä on myös jatkuvaa lisäkoulutusta, koska tieto myös sairauksien osalta muuttuu nopeasti tieteellisen tutkimuksen edetessä. Varsinaisia viitteitä en voi siis valitettavasti tähän liittää, viitaten siis vastaukseeni. Koska tuon tiedon omaaminen on osa työtäni.

Ole mikä tahansa hoitaja vain, tuo skitsoaffektiivinen tauti ei ole oikeasti olemassaoleva ilmiö, vaan se on väärindiagnosoitu skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Mielipiteille ei voi mitään, tiedän myös ammattiryhmääni kohdistuvan usein hyvin negatiivisen ja jopa vihamielisen suhtautumisen. Enkä väitä sitäkään, ettei tällä alakka, kuten kaikilla, sille epäsopivia henkilöitä löydy. Enkä kyseenalasta ihmisten kokemuksia hoidosta. Itse kuitenkin olen kokenut työni palkitsevana, ja omalta osaltani pyrin vaikuttamaan yhteiskunnan suhteutumiseen psykiatrisiin ongelmiin. Minusta niiden pitäisi olla samalla linjalla somaattisten sairauksien kanssa, ylimääräinen stigma psyykkisistä häiriöistä tulisi saada pois. Ja se on taas koko yhteiskuntaa koskettava asenneongelma. Kukaan, ei kukaan, ole suojassa psyykkiseltä sairastumiselta.

Mielestäni kirjoituksessani sanoin (psyk.dos.fm) että pt:lla on mahdollisuus etsiä tietoa netistä, mutta sen oikeellisuus on hyvä varmistaa. Netistä löytyy toki uusimpia tutkimuksia ja erittäin tärkeää on myös vertaistuki. Ainoastaan vertaistuessa toteutuu täysi ymmärrys siitä, mitä on sairastaa, ja pystyy jakamaan saman kokeneen kanssa tunteitaan. Kuten aiemmin kirjoitin, ammatikuntani saa niskaanasa jos jonkunlaista ryöpytystä. Ylläoleva kirjoittaja tietää, että työtapani ja asenteeni ovat vuodelta kivi ja keppi, ja että relevantimpaa tietoa löytyy muualta kuin minulta. Kirjoitukseni kirjoitin jotta siitä mahdollisesti olisi jollekin jotakin hyötyä, en painottaakseni omaa rooliani. Siitä huolimatta voin todeta, että olen valinnut tämän ammatin halusta auttaa siitäkin huolimatta että palkka on pieni, minuun on kohdistunut myös fyysistä väkivaltaa, kuulen esim"huorittelua" tms. Olen ajatellut, että se kuuluu kestää osana työtä, koska välttämättä pt:s ei itse sillä hetkellä (esim.psykosissa) ole edes tietoinen missä on. Hän saattaa olla hyvin pelokas,ja kokea hoitajat/lääkärit vihollisina.. Silti haluan tehdä tätä työtä, ja koulutan itseäni jatkuvasti, jotta voin tehdä sitä mahdollisimman hyvin. Ja työtä en tee vain minä, yhtälailla hoidossa on aktiivisena toimijana myös pt:s oman hoitosuunnitelmansa/hoitonsa suhteen. Ja tämän takana seison, satakoon lokaa niskaan niin paljon kuin joku vain jaksaa sitö kirjoittaa.

Biopsykiatria; siinä yksi täysin väärä tieto.