Mä olen niin rakastunut yhteen parhaista ystävistäni. Tiedän hänen olleen ihastunut minuun monen vuoden ajan, mutta itse seurustelin silloin. En milloinkaan tiennyt hänen tunteistaan minua kohtaan. Nyt vain toivoisin, että olisimme silloin olleet molemmat vapaina.
Kesällä monien yhteisten ystävien painostuksesta juttelimme asiasta toisillemme ja kävimme muutaman kerran yhdessä ulkonakin. Juttu ei kuitenkaan hänen puoleltaan lähtenyt käyntiin ja hän halusi olla vain ystävä kanssani. Omat tunteeni eivät kuitenkaan minnekkään kadonneet.. Tietenkään.. Ja syksyn mittaan olin monesti huomaavinani monia tilanteita, joista kuvittelin hänen ollevan sittenkin kiinnostunut. Olemme mm. nukkuneet syksyn aikana lukemattomia öitä toistemme vieressä, jota ihmettelin, sillä jos itse tietäisin olevani jonkun kiinnostuksen kohde en välttämättä haluaisi herättää hänessä lisää toiveita viettämällä aikaa liian lähellä.
Lopulta uskaltauduin ottamaan asian uudelleen puheeksi ja huonostihan siinä kävi. Hän totesi meidän käsitelleen asian jo kauan aikaa sitten, eikä tilanteessa hänen puolestaan ollut tapahtunut mitään sen jälkeen. Hän halusi edelleen, että olemme vain ystäviä niinkuin tähänkin asti.
Nyt vain mietin, miksi ajoitus ei voinut olla kohdallaan. Molemmat ovat tykänneet toisistaan, mutta eri aikaan. Nyt olisimme molemmat vapaita ja toisillemme kaikilta osin täydellinen pari, mutta näin ei vain käynyt. Ainut toiveeni on, että jos meidät on toisillemme tarkoitettu, niin lopulta me yhteen päädymme. Ehkä miehen on ensin nähtävä minut jonkun toisen kanssa, jotta voisi huomata mitä onkaan menettänyt.
Onko ketään kohtalotoveria, joka painii samanlaisen yksipuolisen läheiseen ystävään ihastumisen kanssa?
Kesällä monien yhteisten ystävien painostuksesta juttelimme asiasta toisillemme ja kävimme muutaman kerran yhdessä ulkonakin. Juttu ei kuitenkaan hänen puoleltaan lähtenyt käyntiin ja hän halusi olla vain ystävä kanssani. Omat tunteeni eivät kuitenkaan minnekkään kadonneet.. Tietenkään.. Ja syksyn mittaan olin monesti huomaavinani monia tilanteita, joista kuvittelin hänen ollevan sittenkin kiinnostunut. Olemme mm. nukkuneet syksyn aikana lukemattomia öitä toistemme vieressä, jota ihmettelin, sillä jos itse tietäisin olevani jonkun kiinnostuksen kohde en välttämättä haluaisi herättää hänessä lisää toiveita viettämällä aikaa liian lähellä.
Lopulta uskaltauduin ottamaan asian uudelleen puheeksi ja huonostihan siinä kävi. Hän totesi meidän käsitelleen asian jo kauan aikaa sitten, eikä tilanteessa hänen puolestaan ollut tapahtunut mitään sen jälkeen. Hän halusi edelleen, että olemme vain ystäviä niinkuin tähänkin asti.
Nyt vain mietin, miksi ajoitus ei voinut olla kohdallaan. Molemmat ovat tykänneet toisistaan, mutta eri aikaan. Nyt olisimme molemmat vapaita ja toisillemme kaikilta osin täydellinen pari, mutta näin ei vain käynyt. Ainut toiveeni on, että jos meidät on toisillemme tarkoitettu, niin lopulta me yhteen päädymme. Ehkä miehen on ensin nähtävä minut jonkun toisen kanssa, jotta voisi huomata mitä onkaan menettänyt.
Onko ketään kohtalotoveria, joka painii samanlaisen yksipuolisen läheiseen ystävään ihastumisen kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa niin kovin tutulta. Samaa monesti miettinyt, että miksi kahden ihmisen ihastuminen niin kovin harvoin osuu yhteen.. Tsemppiä!!
Joillakin onnettomilla rakkauksilla on myös onnellinen loppu. Halusin etsiä tammikuussa aloittamani keskustelun ja kertoa, että ehkä me sittenkin kuulumme yhteen, sillä olemme nyt olleet jo usean kuukauden onnellisesti yhdessä.
Lopulta kesän alussa tapahtui jotakin sellaista, että mies alkoi miettiä minua uudelleen eri näkökulmasta. Itse oli jo aikaa sitten luovuttanut ja lakannut haikailemasta hänen peräänsä, mutta syvät tunteeni uinuivat edelleen jossain taustalla. Ei minua varsinaisesti tarvinnut hirveästi ylipuhua, kun hän otti asian puheeksi. Siitä hetkestä lähtien olemme olleet pari ja olen tällä hetkellä onnellisempi, kuin koskaan aikaisemmin.
Pitkä ystävyytemme on helpottanut paljon alkavaa suhdettamme, vaikka tietenkin meillä on toisistamme paljon opittavaa, niin kuin kaikissa alkavissa suhteissa. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että meidän on todella helppoa ja luonnollista olla toistemme kanssa. Ihan niin kuin talvella kirjoitin, jos meidän on toisillemme tarkoitettu, me vielä päädymme yhteen. Tämän hetken perusteella uskaltaisin väittää, että ehkä meidät sitten oli tarkoitettu toisillemme, vaikkei koskaan voikkaan olla mistään täysin varma.
Tämän halusin jakaa teille muille. Joskus odottaminen kannattaa. Paljon onnea muille, jotka olette onnettomasti rakastuneet. Monen vuoden synkkien aikojen jälkeen, voin kertoa, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin. :)
En halua olla onnen pilaaja.. mutta tekstistä tuli mieleen itseni tosin miehes paikalle. Itsellä oli kaveri mies hätävarana. Olin rakastunut erääseen mieheen mutta kun se homma meni pieleen.. otin kaveri mieheni muutaman kuukauden ajaksi lohduttajaksi. Se oli helppoa koska tiesin hänen olevan rakastunut muhun. Myöhemmin sitten rakastuin taas oikeasti ja silloin tämä lohdutuspalkinto mies vaihtui tähän rakkauteeni.
En tiedä mikä teidän tausta on mutta minäkin olin tähän kaveri mieheen hetken ihastunut joskus kauan ennen "seurusteluamme" mutta se meni ohi..hänestä vaan jäi sellainen hätävara.
ole varovainen. Selvitä tarkasti että oletko todella se rakkaus vai lohduke.
En tiedä voiko pieni tykkäys, ihastus joka on ollut hetkellistä ja sitten hävinnyt alkaa yhtäkkiä uudelleen jos muutamaa kuukautta sitten sellainen ei ollut mitenkään mahdollinen yhtälö miehes mielestä. Nukuitte kuitenkin yhdessä ja vietitte aikaa paljon yhdessä?
Ei mielestäni tunteita vain "ajatella ja tulla toisiin ajatuksiin" niitä joko on tai ei. Ei tunteille mitään voi jos niitä on. Ajatuksen voimalla niitä ei sytytetä eikä myöskään sammuteta.
Minulle tuli heti tunne että miehelläs oli joku nainen johon rakastunut ja siksi sinua ei pystynyt ajateleenkaan. Ehkä se juttu naisen kanssa ei onnistunutkaan ja hän päätti ottaa sut järkipäätöksellä? mutta voiko sitä päättää järjellä että tuohon rakastun?