En tiedä mikä tämän aloitti, mutta olen alkanut ajattelemaan että mitä jos kaikki maailmassa olisi tehty minua varten, jopa kaikki mitä en koskaan tule näkemään tai kokemaan, ja kaikki muut ihmiset ovat osa salaliittoa tai sitten vain elottomia botteja. Vaikka tiedän ja tajuan että ajatukseni on ihan hullu niin silti aivoni uskovat sen jotenkin ja minulle tulee epämiellyttävä olo. Miten saisin ajatuksen pois mielestäni? Aluksi ajatus oli hauska mutta nyt kun se ei meinaa lähteä päästäni se tuntuu ahdistavalta.
Erittäin häiritsevä ajatus
20+9
27742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Psykoottista oireilua. Mulla on samantapaisia ajatuksia. Ei vielä psykoosia, koska tajuan niiden hulluuden. Mulla noi ajatukset laimenee muutamassa päivässä.
Psykiatri haluaisi määrätä antipsykoottia mutta en ole varma haluanko. Imetän vauvaa sekä lääkkeen aiheutama syvä uni pelottaa.
Onko sulla masennusta tai muuta diagnoosia? Mulla on ehkä bipolaari.
Entäpä jos ajattelet että kaikki maailmassa on sinua varten tai jopa sinun luomaasi(uneksimaa), ja sitä mitä et sillä hetkellä näe tai muuten koe, ei ole edes olemassa, luot sen tilanteissa. Kaikki mitä muille tapahtui heidän poissa ollessa luotasi, luodaan siis silloin kun tuot heidät takaisin horisonttiisi. Tämä minimoi energiankulutuksen, kun ei tarvitse pyörittää koko ajan simulaatiota koko maailmasta, vaan ainoastaan sinun kanssa suoraan vuorovaikuttavasta maailmasta. No toivottavasti tämä ei sekoita päätäsi vielä enemmän.
Neuvon sinua ilman mitään salaliittotaka-ajatuksia kokeilemaan vihreän teen juomista ja liikunnan lisäämistä elämääsi. Myös säännölliset yöunet ja mahdollisesti työ ja ihmissuhteet auttavat tilannetta. Juo ilman maitoa säännöllisesti päivittäin 2-4 kupillista vihreää teetä ilman maitoa ja hauduttamalla n. 10-20 minuuttia kupillista kiehahtaneessa vedessä. Ainakin itsellä tee antaa vakautta mielelle, kuitenkaan muuttamatta psyykettä.
Koita olla kilahtamatta, niin että joudut psykoosilääkitykselle, sillä se ei ole hyväksi mielelle, eikä psykoosilääkitys paranna ainoastaan heikentää mieltä siellä zombielandiassa. Opettele olemaan pelkäämättä, saattaa tosin vaatia todellisen skitsoilun läpikäyntiä.
Ei mulla ole diagnoosia mutta mulla on luulotautisuutta ja se on aiemmin johtanut myös hetkelliseen masennukseen
Vielä sen verran että olen järkeilemällä saanut karistettua tuon luulon salaliitosta mutta silti on "yksinäinen" olo ikään kuin kaikki muut olisivat vain keinotekoisia.
Mullakin järkeily onnistuu joskus mutta välillä alkaa ahdistaa, jos yrittää liikaa järkeillä. Mulla nuo ajatukset ei hirveästi haittaa jokapäiväistä elämää, joten annan olla.
Nyt ajattelen jo ihan järkevästi eikä noista ajatuksista enää ahdistu, mutta silti minulla on sellainen olo, että osa asioista joihin olen tottunut olisi nyt eri tavalla vaikkei näin ole. Tämä aiheuttaa minulle pientä stressiä. Pelkään vain että tämä on alkua psykoosille. Luulen että tämän kaiken laukaisi se, että koko elämänrytmini on muuttunut viime aikoina täysin. Vähensin mm. videopelien pelaamista ja aloin liikkua enemmän, sekä pidän makeislakkoa. Uskon että näillä suurilla muutoksilla voi olla vaikutus psyykkiseen olotilaani. Miten pitkään tottuminen uuteen voi kestää?
Musta tuntuu ihan samanlaiselta, että asiat on nyt erilailla. Välillä tuntuu kuin en oikein enää erota, että mikä on mahdotonta ja mikä ei. Kerroin siis psykiatrille ensimmäisestä harhaluulostani. Luulin, että jotkut ihmiset on liskoja. Siltä todella tuntui, vaikka jossain pääkopassa järki sanoi ettei noin voi olla. Psykiatri sanoi sen olevan psykoottista oireilua. Määräsi seroquelia mutten osannut päättänyt aloitanko sen vai en. Pitäisi soittaa psykiatrille.
Käy lääkärissä, jos ei ajatukset selvene.
Lääkityksen aloittaminen voi olla hankalaa, vaikka psykiatri lääkettä määräisikin. On jokseenkin vastenmielistä alkaa ottamaan lääkettä, joka vaikuttaa todellisuudentajuun. Sitä voi ajatella, että jospa minä sittenkin olen oikeassa ja lääke saakin minut tuudittumaan samaan harhaan, jossa olen elänyt koko ikäni. Tai jotain tollaista ajatuskulkua. Minulla ainakin oli iso kynnys lääkityksen aloittamisessa, kun ajatuskuviot alkoivat olemaan samanlaisia. Tajusin toki noiden ajatusten ja tunteiden mielettömyyden, mutta aika turha sitä oli koettaa järjellä todistella muuta sitä tunnetta vastaan. Tunteet on vahvempia kuin järkeistäminen. Mutta kun pelko vaihtui kauhuksi ja kauhu uhaksi, niin tein niin, että järkeistin, todistelin ja vakuutin itselleni kaikkeni ettei noin vaan voi olla. Sitten aloin ottamaan lääkettä. Ihan minimiannostuksella Abilifyä, joka kyllä tepsi heti ja palautti niin tärkeän turvallisuuden tunteen takaisin nopeasti. Ei sitä lääkettä välttämättä tarvi maailman tappiin ottaa, vaan elämä voi tasaantua ajan myötä. Jälkeenpäin sitä vaan ajatteli, että voi hemmetti mitenkä sekaisin silloin olinkaan eikä oikeasti halua erityisemmin muistella noita aikoja.
On tietysti asia erikseen, jos imettää tai on raskaana. Silloin en kyllä tiedä mitenkä nuo lääkkeet vaikuttaa. Syvää unta en pelkäisi. Antipsykoottinen lääkitys antaa turvallisuudentunteen myös yöllä mun kokemuksen mukaan.
Tuo ajatus, että ihmiset on esimerksi jonkunlaisia elottomia botteja on muuten sillei jännä. Jos oletetaan, että ne sellaisia olisivat, niin eipä niitä näytä pystyvän elävästä erottamaan mitenkään, jos minä olisin vaikka se ainut elävä. Ja kun niitä ei pysty elävästä erottamaan niin miten ne voisi olla silloin elottomia.
No joo pientä todistelua järkeilyn avulla tuollaisia ajatuksia tai tunteita vastaan.
Mutta ajattele niin että jos kaikki muut ovat jotain botteja tai luomaasi mielikuvitusta, niin voit saada tässä omassa maailmassasi aikaan vaikka mitä kun kerran tiedät itse olevasi tietoinen oikea ihminen. Eikös tuo rohkeutta elämään?
Tuo syväuni pelotta siksi, että imetän vauvaa sängyssä ja joskus jätän vauvan tarkoituksella viereen nukkumaan. Tuon tietenkin ja imetyksen(koska en halua vauvaan pumpata mitään antipsykootteja) lopettaisin. Mutta ongelmana on se, että joskus vauva nukkuu vieressä ja mulla ei ole mitään muistikuvaa, että olisin nostanut vauvan siihen. Syvemmässä unessa sitten nukahtaisin vauvan päälle. Imetystäkään en halua lopettaa. Onneksi mua ei pelota tai haittaa nuo liskot. Ja ajatukset on joskus selvempiä. Masennukseen haluaisin jotakin mutta nyt en saa sitäkään kun epäillään bipolaari. hoh.
Tänään oli lähes normaali olo koko päivän kunnes pääsin kotiin. Päässäni alkoi pyöriä taas omituiset ajatukset. En tiedä onko tämä niinkään psykoosimaista oloa mutta ikään kuin masentavaa ja ahdistavaa. Epäilen kuitenkin hetkellisesti täysin normaaleja asioita ja luulen joskus että oppimani maailmasta olisikin väärää tai ikään kuin olisin vasta "herännyt" oikeaan maailmaan. Tuntuu tosiaan siltä kuin ihimiset olisivat vain botteja (eli tunnen olevani osin yksin) vaikka en siihen uskokaan. Mieliala on kuitenkin kohonnut eilisestä, joten tämä saattaa olla vain lyhytkestoista psykoosia.
Hyvä homma. Minua ei ole masentanut tänään ja teinkin vaikka mitä. Mulle on ihan sama ja ei pelota, jos siellä rakennuksessa, about 3 kilsan päässä, asuu liskoja. Vähän sama kuin korkeasaaren leijonat. Ei pelota. Enkä minä niihin usko tai mieti koko aikaa.
Masennus on poissa ja ahdistuskin siedettävää. Ei ole tarvetta lääkitykselle. En jaksa soittaa psykiatrille siitä. Heillä on kyllä niin kiirettä, että tuskin edes muistaa.
Mulla on liskoja mun perseessä. Mitä mä teen? Auta!
No ,tämä "todellisuus" on 3D-matriisi, jota pidämme totena. Se on tosin ylläpidetty meitä kaikkia varten eli aloittajalle: ei huolta.
Tämä 3D.-matriisi rakentuu vastakkainasettelulle ja juuri siihen tuli muutos 21.12.
Nyt on mahdollista kohdata kaikki vanhat kummituksensa eli mogat ja luopua niistä samantien tarpeettomina.
Kun vapautamme itsemme turhista painolasteista vain luopumalla niistä, meille jää paremmat mahdollisuudet kohtaamiseen kaikkien haasteiden osalta: rakkaudella.
tammikuu on hyvää aikaa suunnitelma, mitä elämässään haluaa. loppuvuosi on sitten suunnitelmien ilmentyessä fyysisellä tasolla toteen.
hei tuo pitää varmana paikaansa että jotakin tapahtui tulloin! mun ajatuksiin tuli et liskoi on oemassa.mulla on kosketus noihin neljännentason liskoihin. 4D!
katoin just mielialapäiväkirjasta. liskot tuli 20.12. hyvä homma. kiiton tiedosta.
Mussa (ihme) kyllä tapahtui muutos just 21.12, koska silloin mun elämäntavat ja suhtautuminen eri asioihin muuttui hyvin paljon. Nyt kuitenkin musta tuntuu että mulla saattaa (ehkä) olla pakko-oireinen häiriö, tai vastaava, koska nämä mun ajatukset ei tahdo poistua mun mielestä ja yritän tukahduttaa ne. Eikös psykoosissa potilas itse luo ajatuksensa eikä pidä niitä hölyn pölynä. En ole missään vaiheessa uskonut ajatuksiini siitä, että ihmiset olisivat botteja tai salaliittoja olisi olemassa. Ne tuntuvat paremminkin ulkopuolisilta ja ahdistavilta, koska en usko niihin. Ne vain alkoivat siitä kun kerran ajattelin, että "mitäs jos maailma onkin rakennettu vain minua varten". Kuulostaa typerältä, mutta niin minä ajattelin viikko sitten. Lisäksi huomaan usein ajattelevani että ihmisillä ei ole tunteita, tai että ne tosiaan olisivat vain elottomia ja ohjelmoituja.
Kyseessä voisi tietysti olla myös ahdistuneisuushäiriö, tai lyhytkestoinen psykoosi, koska eikös pitkäaikaisessa psykoosissa oireiden kehittyminen kestä muutaman viikon. Itselläni kaikki alkoi yhdestä ajatuksesta. Yleensä pääsen yli tällaisista ajatuksista, mutta koska ihmisten aitous on vaikea todistaa, on vaikea ajatusta hävittääkkään.
Mua auttaa se, että kerron miehelleni noista liskoista. Mies alkaa nauraa ihan hirveästi ja vitsailee. Jotenkin tuo palauttaa mut maantasalle, jos alan liikaa niitä ajattelemaan. Muuatma päivä sitetn ajattelin noita liskoja koko päivän koko ajan.
Se on psykoottista oireilua, jos tajuaa ajatelleensa vähän hassusti. Siihenkin ne määrää lääkettä. Psykoosissa sitä ei tajua lainkaan, että omat jutut on vähän outoja.
Hassua kyllä, mutta taisin löytää nimen sille mikä minulla on. Sitä kutsutaan solipsismiksi, mutta se ei ole sairaus vaan näkemys. (Wikipediasta löytyy myös artikkeli tästä). Voitte lukea ensimmäisen kirjoitukseni ja todeta että "oireet" täsmäävät.
Jännä juttu, mutta se että kaikelle tälle löytyi syy on hyvin huojentavaa.
mielenkiintoista. kai tuolla pärjää, jos ei ajattelua aiheuta ongelmia/
Joo. Tuo solipsismi on ihan käypä nimi sille mikä mulla on, mutta olis kiva tietää miten sais lopetettua siihen uskomisen. Vaikka tuo aluksi tuntui lievittävän ahdistusta niin ajatukset ei vieläkään lopu. Sitä tavallaan löytää koko ajan syitä uskoa tuohon ja sitä on vaikea todistaa vääräksi. :S Mitenköhän saisin normaalit ajatukset takaisin...
tuollaisenkin takana on yksinäisyyttä ja yhteyden kokemuksen puuttumista elämässä? Sitä voi alitajuisesti ruveta kertomaan itselleen tarinaa, jossa yksinäisyyttä ei olekaan, vaan kaikki ovat itsestä kiinnostuneita 24h. Voisihan tätä miettiä.
Miten sinä muuten olisit silloin syntynyt, jos äitisikin on robotti? Liha lihasta.
Tänään olen ajatellut paljon tätä asiaa. Päivällä tuntui aivan normaalilta, mutta kotiin tultua alkoi taas ajatukset pyöriä päässä. Ihan kuin kotona olisi jokin kirous joka saa minut ajattelemaan hassusti :( Kerron nyt tässä tarkasti mitä olen viime aikoina ajatellut: Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset tuntevat minut, ja heillä olisi jokin suunnitelma, josta en tiedä mitään. Ihan kuin he siis eläisivät toisessa maailmassa ja kaikki (tv, tietokoneet, talot) olisivat minua varten täällä. Jos minua ei olisi olisivat kaikki jutut turhia. Lisäksi ajattelen että ihmiset käyttäytyvät normaalisti vain minua varten, ja kun en ole paikalla, he elävät eri tavalla. Kaikki tuntuu hämmentävältä, ja elän aivan kuin kahden maailman välissä. Etsin jatkuvasti syytä tälle netistä, ja olen diagnosoinut itselleni varmasti jo viisi sairautta. Ongelma on se, että en pysty millään todistamaan itselleni että ajatukseni ovat väärät, ja välillä en edes tiedä mitä ajattelen. Aivan kuin yhteiskunta jossa elän olisi "feikki" ja maailmankaikkeus vain kulissia.
Luulen että olen paikatanut syyn tälle kaikelle: Olen jo pitkään ollut eräänlainen huumorin aihe koulussani. Olen siis 16 vuotias. Joskus teen jotain hassua ja koko luokka nauraa. Lisäksi kaksi parasta kaveriani tykkäävät jatkuvasti sopia keskenään jotain jäynää minulle. Joskus se on lumipallo jonka he heittävät minua päin tai he työntävät minut ojaan. He tekivät minulle myös jekun juuri päivää ennen ensioireiden saapumista. Olimme mukamas menossa bileisiin ja kun pääsimme ovelle he soittivat ovikelloa ja minä jäin hölmistyneenä seisomaan ovelle kun he juoksivat karkuun. Tietysti sieltä tuli vihainen mies ulos ja tajusin vasta silloin juosta.
Olen ollut tälläinen helppo vitsailun kohde jo pitemmän aikaa, ja se voi olla osasyynä psykoottisten oireiden alkuun.
Minusta tuntuu siltä että aina, kun olen ystävieni kanssa he naureskelevat minulle eivätkä kerro välttämättä vitsejään minulle. Lisäksi he näyttävät kaikki hauskat jutut puhelimestaan toisilleen ensin ja sitten vasta minulle jos edes näyttävät. Joskus kun he puhuvat hiljaa jostain asiasta ja kysyn mitä he puhuivat he eivät suostu kertomaan.
Nyt viimeaikoina toinen kaverini on ottanut tavan kysyä minulta jatkuvasti "oletko hullu". Tämä on ihan vitsimielistä mutta tukee harhojani ja rasittaa. Hän ei lopeta kyselyä vaikka pyydänkin sitä. Vitseihimme kuuluu myös sania aivan omituisia asioita, ja eräskin kaveri sanoi minulle tänään että mä en ole ihminen, ja että mun pitää valita että joko olen homo tai sitten en ole ihminen. Tämä kaikki sekoittaa päätäni. Mitä luulisitte kertomani perusteella? Mikä psykoottinen häiriö voi alkaa tällaisen seurauksena? Kiitos vastauksistanne.
Oletteko ikinä kuulleet sellaisesta oudosta tai erikoisesta ajatuksesta, jossa ihminen pelkää olevansa toinen henkilö ja varmistaa jatkuvasti erilasilla toiminnoilla, että ei ole. Sillä minä itse kärsin sellaisesta olen ollut 10 kuukautta sairaalassa putkeen, eikä ole auttanut. Olen nykyään ikävässä paikassa nimeltä "lastenkoti":). Käyn viikonloppu lomilla itse ja olen alkanut miettimään onko tämä skitsofreniaa?? Joudun nytkin tekemään kauheasti pakko tomintoja, jotka auttavat minua, jos en tee masennun ja tulee itsetuhoisia ajatuksia. Minulla menee lääkkeissä iso määrä Seroquelia 300 mg, Ketipinor 25 mg ja Sertralin 150 mg ja yksi minisun forte. Olen kyllä saanut diagnoosiksi Tourette ja tilanteni on kestänyt puolitoista vuotta olen 14v.
Raamattu Jeesus Armo Hyväksyminen
Kuulostaa ihan filosoinnilta ja ylimiettimiseltä. Tai siis kun joillain ihmisillä on vain tapana ajatella tolleen olemassaoloa. Jotkut jopa sanovat "olemassaolon älykkyydeksi". Jotkut narsistit ajattelevat myös noin. Itse ajattelin noin pitkään pienenä. Kun lähden huoneesta, ihmiset pysähtyvät ja valmistautuvat siihen, että kun tulen takaisin, he ovat tekemässä jotakin. Loppui kun en enää ollut niin itseni ympärillä ja kun löysin edellisen kommentin asiat.