Kumppani liian negatiivinen persoona

Niinhän se on, että jos on pessimisti, niin tällä iällä se ajatusmaailma ei muutu kirveelläkään. sellaisen ihmisen kanssa olo on ajanmittaan liian vaikeaa, kun kaikkeen vastaus on Ei, sellainen saa aikaan vain masentuneisuutta ja turhautumisen tunnetta toisessa puoliskossa.
Periaatteita pitää toki olla, mutta ainainen negatiivisuus syö voimia molemmilta, ja muutosta on turha odottaa.
Voimia Sinulle jos vielä jaksat!

Toivon iloa ja positiivisuutta elämäänne. Tavalla tai toisella.

Laulussa Päivänsäde ja Menninkäinen se sanotaan niin osuvasti: "Pimeys vie hengen multa jos en kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää voi, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen yksin tallustaa, hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa."

Tämä laulu kosketti minua joskus entisinä aikoina, kun muistin nuorena tyttöjen antaneen yhdellä kesäleirillä lempinimekseni "Päivänsäde". Se kuvasi silloista luonnettani. Minäkin tapasin myöhemmin menninkäiseni ja pimeys meinasi viedä minut kunnes pelastin itseni, kun muuta pelastetttavaa ei ollut.

Huomattuasi ettet enää naura ääneen, viimeistään silloin on aika lähteä, muuten menetät oman itsesi.

Sanotaanhan, tarvittaessa, että vastakohdat täydentävät toisiaan.
Kumpikin ollaan nauravaisia ja huumorimme on samalla aaltopituudella.
Harmin aiheen ilmaantuessa minä, vaimo, kasvatan siitä punapuun, mieheni on aina optimistinen.
Niin on ollut aina, ja niin tulee olemaan, uskon.
Positiivisuutta kun ei voi ostaa eikä varastaa.

Perusluonnettaan tuskin voi muuttaa.

Kaikin keinoin yritän vältellä ihmisiä, jotka negatiivisuudessaan ovat kyvyttömiä näkemään auringon pilkahdustakaan missään asiassa. Hetken aikaa toki jaksan kuunnella, kun on tietoisuus, että tarvitsee kuunnella vain hetken ja kohta pääsen ihmisestä eroon.

Mutta jos Kumppani on negatiivisuuden perikuva, niin sitten onkin vähän pahempi juttu.
Yritän tässä miettiä sopivia sanoja kuvaamaan sitä, miten negatiivisuus suorastaan suorittaa ryöstötoimenpiteitä vetääkseen positiivisen ihmisen mielen negatiiviseksi. Negatiivinen ihminen on kuin imuri, joka pökkää imurinletkun toisen ihoon kiinni ja imasee ilon veks. Jos jatkuvalla syötöllä imuri pörrää, niin saattaa käydä niin, ettei se toinen enää viitsi, halua tai uskalla iloita mistään, kun vastapuoli tryykää imurinsuuta esille.
Pahansuopa negatiivisuus, ryöppyävä happo, valuu toisen ihmisen ympärille pahimmassa tapauksessa niin voimallisen hallitsevasti, että siinä tää positiivinen ihminen vajoaa pimeyteen, ellei ala tekemään asialle jotakin.
"Tarttee tehä jotakin"-tuumiminen on alkuaskel, jonka jälkeen on hyvä ryhtyä tuumasta toimeen. Mikäli valonpilkahdustakaan ei ole näkyvissä kumppanin taholta, niin kannattaa juosta mahanalus jalkoja tyäynnänsä ja pois tämän negatiivisen ihmisen lähettyviltä.
Kirjoitin suhteesta narsistiin, jotka luullakseni ovat pahimpia laatuaan.

Negatiivisuus saattaa olla hyvinkin tarttuvaa ja jos ei tarttuvaa, niin ainaskin positiivisuuden/ilon murskaaja. Hitsien vitsien hitto, ei olis kiva loppuelämäänsä viettää semmosen kumppanin kera.

Aloittaja ei varmaankaan näin voimallisesta negatiivisuudesta kirjoittanut, vaan kenties suhteellisen??? normaalista negatiivisuudesta??
Minulla on yli-pursuavan-hyviä kokemuksia todella Hyvästä suhteesta, mutta ikäväkseni myös olen saanut tutustua pahimman laatuiseen negatiiviseen ihmiseen, josta onnekseni olen päässyt eroon. Siitä olen todella iloinen.

Negatiivisuus, kaiken lisäksi, on voimakkaampi ominaisuus kuin positiivisuus. 1 negatiivinen lyö alas useammakin positiivisen kerralla. Työpaikalla hyvä johtaja huomaa tämän ja tekee asialle jotain. Vaikka ulostaa negatiivisen.

Mulla on samanlainen kokemus kuin aloittajalla. Se vie voimia ja motivaatiota.
Kyllä kyseessä on erittäin huono itsetunto

Tuo positiivisuushan on lääketietellinen ongelma.

Mun mies on myös negatiivinen. Samoin kylmästi muita arvosteleva ja nauraa kaikenlaisille 'heikkouksille' ihmisillä jne. Vähän empatiakyvytön. Saattaa kaupassa kun itse kerään ostoksia ja keskityn niiden tekoon niin jäädä tuijottamaan jotakin ihmistä ja hetken päästä alkaa haukkua tuota tuntematonta minulle.

Miehelläni on; a)ehkä frontaali psyyke b) kun on negatiivinen, niin ei putoa korkealta c) vaikeuksia oman itsensä, itsetuntonsa kanssa d) kun haukkuu ensin muita niin ikäänkuin varmistaa ettei muut ehdi haukkua tai kiinnittää huomiota itseen, tai se ei tunnu enää niin pahalta kun itse on ensin 'havainnoinnut' toista.

Siskoni sanoi, että hän sanoo lapsilleen aina ensimmäiseksi että 'ei', sitten siitä lähdetään vasta neuvottelemaan asioista. Mitä se sitten tarkoittaakaan...ankaruutta, tiukkuutta?

Tsemppiä siulle!! Niin ja jaksamista!!

Elämä suomessa on paskaa, kallista, ankeaa ja epämiellyttävää, ei ihme jos ihmisistä tulee negatiivisia ja masentuneita! Ei täällä ole mitään ilon aihetta, kaikki huvituksetkin laskutetaan ja verotetaan ankarimman mukaan niin että siitä ei iloa jää jäljelle kun v1tuttaa se kallis lasku!!!

Minä en ole koskaan tavannut yhtään sellaista, joka olisi tuollainen, mutta ainahan sitä voi oman mielipiteensä sanoa asiasta kuin asiasta.

1. Sano sille suoraan, että turpa kii idiootti

2. Muista aina mainita, että mikä sinulle on mahdotonta, että niin sitä se varmaan sinulle onkin ja muista luetella kaikki syyt, kuten että hän on tyhmä, laiska, osaamaton ja muutenkin kyvyiltänsä heikkolahjainen

3. Muista mainostaa omaa sukupuoltasi, kuinka naisille kenties elämä onkin ihan erilaista

4. Muista korostaa sitä, kuinka paljon osaavampi olet muutenkin kaikissa mahdollisissa tilanteissa

5. Jätä tuollainen luuseri, ei joka ei pysty mihinkään tai osaa mitään

6. Voit vielä yrittää ns. kerran vielä periaatteella, että kannustat mitä jos sinäkin vähän yritäisit edes jossakin pärjätä

Loppujen lopuksihan asia on niin, että osa porukasta on vain täystoheloita, jotka eivät pärjää missään. Siispä tuollainen kumppanien välinen tasoero, että toinen joutuu koko ajan kommentoimaan, ettei ikinä pärjäisi vastaavalla tasolla tai olisi ainakin melkoisissa vaikeuksissa, on selkeä merkki siitä, ettei teillä ole mitään yhteistä. Kenties taustallanne on hyvinkin erilaiset arvomaailmat tai sitten vain olet onnistunut vahingossa raahaamaan kotisänkyäsi kuluttamaan jonkun, joka ei ole tasoistasi seuraa. Erityisen ongelmanratkaisun löytyminen voi olla niinkin yksinkertainen, että pohditte missä olette toisiinne törmänneet ja oliko se kenties virhe tai peräti vahinko.

Joillekin ihmisille negatiivisuus vain on niin vahva luonteenpiirre, että se dominoi kaikkea.

Taistelen itse usein negatiivisuutta vastaan ja en kovin helposti innostu uusista asioista tai ainakaan muiden ehdottamista. Ongelmani on se, että tahdon analysoida usein aika pitkälle mitä riskejä ja mahdollisia seuraamuksia uudesta asiasta tai ehdotuksesta voi olla. Olen kuitenkin oppinut pitämään mölyt mahassani ja aloittamaan keskustelun "Mietitään, kuulostaa mielenkiintoiselta ehdotukselta tms."

Selvissä asioissa, kyllä sitten ammun edelleen kovilla heti. Esimerkkinä annettakoon käytettyä autoa hankkimassa ollut kaveriporukan naisihminen. Vaihtoehtoina oli Renault Laguna ja Chevroletin joku pikkuauto. Eipä siinä voinut kuin negatiivista antaa.

Jos kaverin nimi on Esko (lyhenne sanoista: Ei se kuitenkaan onnistu),
niin on ihan luonnollista tuo pieni varautuneisuus.

voisiko mieheni jooo joo viedä istumaan junaradalle? se se sanois ei ei ei ei kannata nousta, ja mää mä saisin perintöä häh?

Jep, negatiivinen ihminen tuskin muuttuu muuhun kuin enstistä negatiivisemmaksi. Itsellä kokemusta vuosien ajan ihmisestä, joka valittaa, narisee, vinkuu, vonkuu ja valittaa, valittaa, valittaa.. huohh..

Jos tuosta sanoo, niin vastaus on luokkaa, että ei elämässä ole vain hyvia asioita jne. jolloin alkanee muuakin jo vituuttamaan ko. asenne ja perustelu. Tuo negatiivisuus kohdistuu aivan kaikkeen mitä ns. ulkopuolella omaa suhdetta tapahtuu.. ja tämä onkin jännä kuinka se voikaan nakertaa suhdetta vaikkei negatiivisuus oikeastaan koske omaa suhdetta oikeastaan ollenkaan.

Tuo asenne haittaa jo seksielää, kun ei huvita edes koskea noin negatiiviseen ihmiseen enää vaikka muuten oliskin huokutteleva.. kun pitäs turpansa kiinni jo.

Negatiivinen persoona voi olla realisti, hän voisi tuo esille asioita joita yhteiskunnassa tai yksilötasolla ei tuoda yleiseen keskusteluun.

Maailmassa on vääryyttä ja pahuutta alusta loppuunasti. Kaikkea ei yksilö pysty muuttamaan hyväksi ja paremmaksi mutta ehkä joidenkin oloa hän pystyy helpottamaan.

Muistui mieleen sota-ajat jolloin euroopassa ja venäjällä pääsi valtaa hirmuhallitsijoita ja heidän hovinsa tukemana. Heidän kansasta vain vähemmistö näki tämän uhkana.

Jatkuva valitus marina ja kitinä syö voimia. Harva hallitsija tai hallitus haluaa sitä kuulla. Joten he viettää aikaansa samanmielisten seurassa.

Tee miehesi puolesta Asperger-testi. AS-ihmiset ovat juuri tuollaisia, mutta kyseessä ei ole varsinaisesti negatiivisuus. He vain haluaisivat että asiat pysyisivät ennallaan. Kammoavat muutosta ja siksi vastaus on kaikkeen kielteinen ja epäileväinen, jotta elämä jatkuisi ennallaan. AS-henkilöt ovat myös hiljaisia kuten kerroit miehestäsi. Tai sitten kyseessä voi olla normaali mies, jolla vain on AS-piirteitä, kuten kaikilla.

Totalitäärisen sosialismin Suomessa on valtava byrokratia.

Ja itseasiassa: lähes kaikkihan on kiellettyä!

Ei.... ei onnistu...

Yltiö positiivisuus ja samoin yltiö negatiivisuus eivät kumpikaan ole oikein hyväksi. Kaikkein paras on semmoinen terve, realistinen asenne.

Vai oisko niin, että alkuperäinen elää pää pilvissä ja yli varojensa ja mies on realisti?

""Tai sitten...Ei.""

Tarkoitit varmaan KokoomusSosialismia, ja Eurostoliittoa..

Se tuhoaa idealismin optimismin, lopulta ihmisetkin.?

Nyt vasta alkoi rasittaa negatiivisuus? Minua sellainen tyyppi rasittaa jo ensitapaamisella, ja kai tuo nyt viimeistään vuodessa olisi tehnyt homman selväksi että homma ei muutu. Näyttää siltä että et halua millään jättää häntä niin siinäpähän sitten olet. Ei ihmistä voi muuttaa.

Tämä aihe ei nosta oikeata keskustelua. Artificial työstö. Keskusteluketju etenee, jokainen haluaa tulla etulinjaan sanoo sanottavansa, kukaan ei vastaa sinulle ei ota osaakommenttiisi, kertoo oman jorinansa.

Tuttua. Olen itsekin hiukan synkistelijä mutta puolisooni verrattuna varsinainen päivänpaiste. Vasta yhteisten vuosiemme myötä olen tajunnut millainen energiasyöppö olen ollut exilleni, jotka olivat minua valoisampia ihmisiä.

Nyt olen tajunnut, että jatkuva negatiivisuus ja pessimistisyys on todella uuvuttavaa ja vie itseltänikin elämänilon. Uskomatonta kyllä, minusta, entisestä synkästä pessimististä on kasvanut puolisoni umpimustuuden seurauksena aika positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen.

Kuinka eteenpäin? Keskustele miehesi kanssa asiasta, kerro miltä hänen negatiivisuutensa tuntuu sinusta. Meillä se on auttanut jonkin verran, riittävästi jotta jaksan jatkaa puolisoni kanssa.

Voimia. Synkkä, masentunut pessimisti on maailman itsekkäimpiä ja uuvuttavimpia olentoja. Tiedän, koska olin sellainen.

En voi sanoa tuota aviomiehestä, mutta perhesuohteista kyllä.

Varruin kodissa, johon vastaus lähes kaikkeen oli "ei". Harmaata ja masentavaa? Kyllä vain! Joskus vastaus oli "ei", kun oli päivänselvää minulle, etteivät he edes kuunnelleet oikeasti, mitä kysyin. Aloin itsekin ajattelemaan, että turha puhua asioista perheeni kanssa, jos vastaus on kuitenkin aina ei. Sillä on siis vaikutusta jos asuu pitkään negatiivisen ihmisen kanssa.

Muutos positiiviseempaan minulla alkoi, kun aloin olla omillani ja vanhempani erosivat. Mutta se tummanharmaa aika silloin ennen vaikuttaa edelleen. En oikein tunne, että voin olla kunnolla oma itseni perheeni seurassa. Perheeni kysyykin, että "miksi olet niin salaperäinen meidän kanssa". Se on opittu refleksi, joka juontaa juurensa lapsuudestani.

Olen kuitenkin ruvennut avautumaan heillekin, vähä vähältä. Minusta silti tuntuu, että minua ei oikeastaan kasvatettu vanhempieni voimin, ja kyläni voimin. Minun pitää löytää samaistumiseni kohteet muualta.

Luulen, että sinun pitää ottaa asia itse puheeksi hänen kanssaan, ja kertoa, mitä hänen olemuksensa sinulle tekee. Voit ehkä yllättyä seurauksista, jos hän yhä välittää sinusta.

Onko ihme jos tavallinen ihminen masentuu, kun noita kaikenlaisia määräilijöitä piisaa joka nurkalla!

nykysessä tilanteessa ei ole mitään minkä takia olla positiivinen. valitettava totuus on että olemme kuilen reunalla ja hallituksemme pääarkkitehdit (Katainen ja Urpiainen) keinuttavat maatamme syöksyyn josta nousu tulee viemään 10-20 vuotta siihen kohtaan jossa olimme 2005. Siis mitä positiivista tässä on? ei mitään. kohta lasten laitto peruskouluun maksaa maltaita ja sekin on vielä pakollista. siis ei mitään positiivista edässä päin. ehkä tein suhdetta rasittaa sun toivoton positiivisuus tilanteessa jossa ei ole positiivisuutta näkyvissäkään. sinä leijut vain illuusioden varassa näkemättä totuutta edessäsi...kuten hörhöt lsd tripin aikana. Sinun tässä olisi syytä herätä todellisuuteen.

Niinhän sitä kaikki puolisot luulevat. Ovat ns. hyviä puolisota, koska kärsivät tietyllä tavalla itsekseen.

Jos elämän ottaa vain kärsimyksenä. Mitä elämä sillon on.

Kun löytää oman itsensä, elämä tuo sisältöä, sisältöä mitä ei koskaan olisi edes kuvitellut saavansa.

Elämä on sitä mitä itse haluaa sen olla!

Mäkin olen pahimman luokan pessimisti, kaikkea paskaa aina vaan tapahtuu. Olisi edes ystäviä joille puhua. Ensin lähti vaimo, sitten muutaman vuoden päästä lähti ystävät.

Aloittajalle...Oma edesmennyt mieheni oli aivan samanlainen. Näki kaikki asiat negatiivisessa valossa ja ehkä siksi oli aikamoinen stressi erkki. Kyllä se oli ajoittain tosi raskasta kuunnella ainasta ei ei ei jne...mutta ei sitä mikäään muuttanut, sellaisena hän pysyi loppuun saakka. Ei hän aina ollut ollut sellainen, vaan iämukana tuomaa kai...tai ainakin mä kiinnitihin siihen huomiota vasta ehkä 40 ikävuoden jälkeen. Hän oli 56 kun hän kuoli.

Ehkä jo oletkin.. mutta tuon silti esiin..

Oletko joskus aivan rauhallisessa, ei kovasti tunnevärittyneessä tilanteessa kysynyt mieheltäsi.

"Mitä sinulle kuuluu?"

"Miten oikein voit?"

Tulee lukemisen jälkeen tunne, että miehessäni on hirmuinen lataus negatiivista, joku pettymystä, pelkoa, surua, osattomuutta, alamittaisuuden tunnetta tms.. jota hän ei joko tiedosta tai ei itse uskalla ottaa esille?
Josko hän siksi ikäänkuin itseltäänkin salaa ja asioiden todellista yhteyttä oivaltamatta tunkee joka ikiseen lausumaansa sen todellisen sisäisen tunnetilansa?

Jos ihminen on tasapainoinen ja voi hyvin, tuollainen jatkuva ei ei ei ja negatiivisuuden hokeminen on aivan järjetön reagointitapa.

Ihmisen psyke on aika lahjomaton. Jos pahoinvointia ei saa suoraan ilmaistua, se tulee esiin tavalla tai toisella, mutta nuo epäsuorat tavat ovat sosiaalisessa elämässä aika stressaavia muiden kannalta. Avoimmuus ja suoruus, rehellisyys on helpompaa muille.

Etsivä löytää tien eteenpäin! :)

Itse olen kurkkua myöten täynnä tätä nykymenoa.Koko valtiovalta huutaa samaa mantraa hyvinvointinvaltio pitää pelastaa ja koko ajan pumpataan rahaa etelä-Eurropan maille ottamalla sitä varten lainaa. Ja se ainainen työvoimapula ja eläkeiän nosto ja ikääntyneidn palkkojen alennukset.
Voi helevetti tätä menoa! Olen erittäin vihainen tätä Eurropan Unionia ja rahaliittoa, joka on romuttanut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Nyt rahat eivät riitä enää mihinkään.
Rahaa pitää säästää ja säästää ja edelleen säästää. Ketkä muut kuin suuri palkkaiset ylimieliset demariylijohtaja vartiaiset ja muut demari urpilaiset ja kokoomuksen ökyporvarit tässä voivat hyvin? Siis kenellä enää riittää opitmistia ?
Tulisipappa maailmanloppu pian-sitä toivon !

On tuttua.. Exä se aina aloitti minulle (nimenomaan minulle olin "se" ei vuosikausiin puhunut minulle nimelläni) puhumisen "ei se" -sanoilla. Pelkäsin, että minusta olisi tullut samanlainen hapan kärttysä negatiivinen marisija. Eipä tullut -paksupäinen kun olen. Vei mehuja ja oli todella rankaa, voisi jopa sanoa että siinä käytettiin henkistä väkivaltaa. Onneksi ne ajat ovat olleet ja menneet ja elämäni on nyt todella hyvää.

Kyllä tympii nykymeno ja tämä todella typerä kansa.Olette kaikki pölökkypäitä, kun ette ota mistää selvää miten asiat todellisesti ovat. Menette massan mukaan,etteä seura aikaa missä elämme. Katsotte jotain amerikkaista mönjää telekasta, tai seuraatte yhtä tyhmää kotimaista sarjaa, missä ei ole kuin homo-ja lesbosuhteita, kiroilua ja alapään juttuja.
Nykyiset päättäjät ovat sallaneet monia taloudellisia asioita, jotka tuodaan julki joskus kymmenien vuosien päästä, jolloin asiat ovat jo vanhennteet. Suomalaisia sahataan simlään senkun keritään.
Kehoitansiis: SEURATKA AAIKAANNE MISSÄ MENNÄÄN, NIIN TIEDÄTTE TOLLOT.

Taitaa olla minun ex:ni.Niin samalta tyypiltä kuulostaa.Oli aivan hirveää elää tuollaisen pessimistin kanssa.Kaikessa oli aina vain ensimmäinen sana: ei. Mahdoton kuvio.Aivan mahdoton.Ei jääräpään kanssa voi kukaan täysjärkinen elämäänsä jakaa.Niin se vaan on!!!!!

Oletko itse kehunut miestäsi ? Negatiivinen asenne on monella, kuitenkin saattaa harjoittelulla saada sen optimistinkin esille. Puhukaa asiasta, kehu miestäsi ja kysy välillä onnistuneiden kokemusten jälkeen, kuinka tämä näin onnistuikin, vaikka ensin ei uskoa ollut.
Olen törmännyt myös ihmisiin, jotka ovat väsyneitä, eivät edes "jaksa" miettiä keinoja selvitä hiemankaan arkielämässä uusina tulevista asioista. En nyt sano että se on kapeakatseista laiskuutta... eeen.
Puhukaa, puhukaa ja vielä kerran puhukaa, kehukaa myös :)

pety koskaan :D
Tiedätkös mitä?
Miehisin on aivan normaali suomalainen mies.
Kannattaa tottua siihen, että suomalaiset ovat negatiivisia ja joka asiasta valittajia.
Viimeisin esimerkki saatin tapauksesta lomalennon pakkolasku Venäjälle :D

No väkisinkin tulee pessimisti ja miehestä lisäksi tulee naisten vihaaja tämmöisen feministien aikana.
Naiset eivät tarvitse miestä enää mIhinkään.On keksitty tekopeniksiä ja liukastuksia. Lesboparit hankkivat lapsia tosin jonkun miehen siemen nesteellä, mutta sen minä sanon anna selaiseen tarkoitukseen siemeniä. Kyllä se lapsen teko pitää tapahtua oikealla tavalla.
Tietenkin lapsettomille avipareille annan siemeniä ja minulla oliskin oikein laadukasta spermaa. Tulisikin oikein nauravia ja laulavia perillisiä.
Kaiken kaiikkiaan suomalaisella miehellä meni erittäin huonosti nyt feministiakkojen valtakaudella. Oi se globalisaatio ja suvaitsevaisuus.
Onneksi saatiin jyhkeä ja toivottavasti jämäkkä presidentti viimeisen onnettoman lälly 12 : sta vuoden jälkeen.

Minun tyttöystävässäni on myös samoja piirteitä. Ei halua kokeilla mitään uutta (en puhu sängyssä kokeilemisesta), pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat hänestä ylipääsemättömiltä, ei ole lainkaan kiinnostunut minun harrastuksistani ym.

Hän on ilmeisesti masentunut jollain tapaa, mutta ei ole mennyt hoitoon, vaikka ajatteli itsekin sellaista tarvitsevansa. Ehkä pitää varata yhdessä aika jos asia siitä johonkin muuttuisi.

Minun hankala ukkoni on optimisti omille hankkeilleen. Annas olla kun esitän oman pikkuruisen toiveeni josta saisin vähän arkeen iloa, silloin kuulen aina ei ei ei!
Muuten hän on aika positiivinen perusluonne. Tällainen käytös on varmaankin itsekkyyttä. Kyllä mieheni käytös saa aina mieleni alavireiseksi ja kohta olen ihan pessimisti.

Ompas aika lyhyesti kirjoitettu, antaa vastauksina ei, ei kannata...mutta mihin kaikkeen noita vastauksia antaa?

Itsekkin sanon noita kyseisiä vastauksia suht paljon, mutta vaan sen takia että ajattelen JÄRKEVÄSTI en NEGATIIVISESTI. Esim uutta lipastoa ei kannata ostaa josa entinen toimii ja rahat on tiukilla muutenkin.

Ehkä se ei johdu miehestäsi, vaan myös sinusta. Nyt vain olet tiedostanut tuota että hän sanoo oman mielipiteensä, ja luulet että hän negatiivisesti ajattelee.
Tuntuu niin samalta nuo minunki vastaukset joten sanon tämänkin, kannattaaa kuunnella sen "EI":n jälkeinen lausekkin, esim "miksi nyt pitää puhelin hommata kun hinnat on niissä korkeita, odota kuukausi niin saat paljon halvemmalla" tai "Ei se varmaan osaa sitä tehdä, mutta voihan sitä yrittää...".
Tuntuu vaan että naiset kuuntelee kaksi-kolme ensimmäistä sanaa lauseesta, muut jää kuulematta ja sen takia negatiivisuus tulee esiin lauseissa.

Aika vaikea sanoa tilanteestasi mitään koska ei tiedä mitä olet puhunut ja mihin hän on vastaillut ja onko lauseet jatkuneet "Ei":n jälkeen.

Tuo mies vielä siedettävä.
Alkoholi muut vammat tuo tullessaan nekatiivisuuden.
Huutokohtauksia tulee usea päivä sääli häntä , kun seuraan sivusta.
Positiivisuus ilmenee , kun humalatila alussa.
Silloin lähtee puhelimesta soittoja entisille ja tuleville hoidoille.
Hän on silloin tosi hauska muutoin ei mitään kontaktia ympäristöön.
Seksuaalisuus korostuu humalassa.
Hänen on tosi vaikea elää oman pahan olonsa kanssa.

Jätä se.lasteni äiti oli just tollanen vikisijä.Ero otti voimille kuukauden verran vaikka samaan aikaan tunsin valtavaa helpotusta.Siitä ylipäästyäni olen ollut aivan eri ihminen.Se on pysyvää eikä parane voittaa hän lotossa,mitä tahansa hänelle tapahtuisi hyvää.Pessimisti näkee aina jotain puuttuvan elämästään.VIHAAN PESSIMISTEJÄ.JÄTÄ MIEHESI.

Tällaisessa maailmassa / yhteiskunnassa, jossa elämme nykyisin, ei ole mikään ihme että pessimistisyyttä esiintyy.
Se on normaalia, eikä mitenkään omituista. Ennenmminkin osoittaa tyhmyyttä ja suurta tietämättömyyttä pitää tämän päivän maailman menoa mukavana ja positiivisena asiana.
On harmi että tähän on tultu.
Pakkohan se on yrittää huumoria väliin repiä, lapsienkin vuoksi ja ettei itse totaalisesti sekoa, mutta vaikeaa se on...
Koita siis (kesk. aloittaja) keskittyä omiin harrastuksiisi ja luoda mukavaa olotilaa parhaimapsi mukaan).

Masennusta?

Tuota... minun kokemus tällaisissa tapauksissa on että et voi häntä muuttaa, itse olen yrittänyt jo 20 vuotta muuttaa ensin naisystävääni ja myöhemmin vaimoani ajattelemaan asiaoita ees joskus ns. positiivisuuden kautta ainaisen negaation sijaan mutta turhaan.
Yhdyn täysin käsitykseesi siitä että pitkään jatkuessa se väsyttää ja vaarallisintahan asiassa on se että se pikkuhiljaa näemmä alkaa musertaa omaakin positiivisuutta, siitä ulospääsyyn ei näytä olevan muuta tieta kun toi allakuvattu päivänsäteen konsti!
Mutta sen jokainen toki päättää kohdallaan haluaako lentää takaisin valoon vain vaipua menninkäisen mukana pimeyteen!

Jätä se ukko. Rakkaus on yliarvostettua.

Itse olen pessimisti ja se johtuu tasan tarkkaan nuoruusvuosieni koulu kiusaamisesta ja sitä kautta syrjäytymisestä. Myöhemmin olen saanut elämäni muuten raiteilleen, olen mukavassa ammatissa, kivoja harrastuksia, hyvät kaverit jne mutta parisuhteitani rassaa silti nuoruudestani kumpuava huono siis todella huono itsetunto. Useiden suhteiden päättyminen siihen että en usko itseeni sai minut itseni havahtumaan hakemaan apua ongelmaani. Käyn säännöllisesti psykologilla puhumassa ongelmistani ja pyrimme rakentamaan itsetuntoani uudelleen ja haluan uskoa että se vielä onnistuu olenhan vasta 32v mies.
Tiedän kokemuksesta että sinua rasittaa varmasti kumppanin negatiivisuus mutta muista se että syy ei ole sinussa vaan suurella todennäköisyydellä hänen menneisyyden haamuissa jotka seuraavat tahtomattaan myös toisen elämään. Niin seurasi minullakin ja nyt haluan tehdä työtä sen eteen että tuleva kumppani ei kärsisi huonosta itsetunnostani. Helppoa se ei ole mutta tahto parempaan on olemassa.

Lue kirja Energiavaras tai Narsisti.

Liika optimisti aiheuttaa pettmyksiä. Se on varmaa. Siksi kannattaa olla pessmisti jo etukäteen, niin ei tule pettymyksiä ihan niin paljoa mitä niitä tulee.
Parasta on olla on varuillaan koko ajan ettei tuosta, eikä tuosta,eikä tuosta tule mitään kuitenkaan. Toisaalta jotkut feministit panevat miehen tossun alle.

Minäkin elin pitkään sellaisen ihmisen rinnalla joka oli negatiivinen ja muuttui kahdenkymmenen vuoden liiton aikana yhä vain negatiivisemmaksi. Keskustelimme asiasta moneen otteeseen, mutta tuloksetta. Olin vähällä sortua myös itse samaan pimeyteen, mutta minut pelasti siltä työkaverini, joka tilasi minulle Positiivareiden Aamun ajatuksen. Vähitellen pääsin irti alkaneesta kierteestä. Jossain vaiheessa en enää jaksanut sitä ettei elämässämme mieheni mukaan ollut mitään hyvää vaikka meillä oli pieni lapsi, työpaikat ja uusi, hieno talo. Tiemme erosivat ja olet nyt elänyt yksin 3,5 vuotta. En kaipaa entistä elämääni, en ketään jatkuvasti kertomaan siitä miten kurjaa kaikki on. Sillä elämä on täynnä hienoja asioita jos ne vain haluaa nähdä. Voimia sinulle ja viisautta löytää omat ratkaisusi!

Aloittajan kanssa osin samantapainen ongelma, mutta suhde ei ole niin vanha. olen mieltänyt, että vika on minussa. Kun käyn työssä, kun olen nainen, kun puhun ylipäätään.
Mies sanoo ettei turhaan kannata puhua, ei siivota, ja itse kärsin sotkusta hänen kotonaan valtavasti, kaikki hitulaineset, hajut tarttuu ihoon ja vaatteisiin ja kotiini tultua pyykkii on...
Tiskaamiseen ei tuhrata, lautasia pariinkin eri asiaan vain yksi, samalla veitsellä lihan jälkeen leipää pesemäti välillä, ja kaikkee tämmöstä... Naisena en ole minkään arvoinen, Hän menee edeltä ja lujaa, ja jos en kestä perässä, EIKÖ sitä vauhtia löydy? En ole kestävyysurheilija, joka makaa 18 h, olen duunari, joka vapaalla haluaisi leppoisaa touhuamista ilman kellotusta.

Ja ei saa sitä, ei tuota. Hengähdän joinain viikonloppuina ollen mieluummin yksin, kun silloin pääsen uimahalliin- olen miestä pyytänyt mukaan, EI lähde. Kesällä onneksi ui, ja viihtyy luonnossa. Jotenkin se negatiivisuus on semmoista kaiken keskustelun tukkivaa, minun on pakko olla hiljaa usein, kun äyskäisee, että ole hiljaa.
Jos esitän kysymyksen liki mistä tahansa parisuhdetta koskevasta vähin sanoin, se on kuin tiputtaisin vihanpurkupommin. Viikolla asiani ovat paremmin, kun olen duunissa ja kämpillä- Nytkin pelkään mitä vkl tuo tullessaan, kun en osaa olla mieliksi päin en toisin. Olen kysynyt, pitäisikö erota, ei halua.

Itsetunto on joskus koituksella... Olen yleensä henkisesti poikki vkl lopussa, kun on pitänyt olla tilanteessa missei ole valoa edes neuloa- toinen kun sammuttaa sikäli valot kun koetan sitä tehdä, vain telkun pitää päällä... Ihan kun silläkin kertoisi, ettei ole mitään yhteistä josta pitäisi tai voisi puhua.
Yksi EI koko mies. Ja HILJAA.

Haluaisin kovin ihan normaalia elämää miehen kanssa. Olen tajunnut jo, että urakka on vaikea.

Lähtölahjaksi vanhempieni kodista sain pessimistisen ja epäluuloisen asenteen elämään ja ihmisiin.

Tiedostin asian mutta en ryhtynyt tietoisesti muuttamaan itseäni vaan muutos tapahtui oikeastaan huomaamattani.
Ensin totesin, etten oikeastaan ole mitenkään hassumpi tyyppi ja aloin havaitsemaan muissakin paljon myönteisiä ominaisuuksia.
Prosessin tuloksena olen vieläkin ehkä turhan hyväuskoinen.

Onnekseni vaimoni on aina ollut peruspositiivinen ja kokeilunhaluinen ihminen joten hänen sivullaan on ollut helppo elää.

Sen verran muistan nuoruudestani, että yrmeän epäluuloinen asenne sulkee paljon ovia ja karsii mahdollisuuksia.

Ikäväähähän se on!

Olen ollut kovin negatiivinen ja pessimistinen ihminen ennen. Omalla kohdallani pessimistisyys ja asioiden varjopuolien näkeminen liittyivät omaan pahaan oloon ja elämänhistoriaan, jossa oli ollut runsaasti pettymyksiä. En uskonut hyviin asioihin ja näin aina negatiiviset asiat ennen positiivisia. Minusta oli tullut kovin kyyninen ja turvauduin usein myös sarkasmiin ja itseni huumorilla sättimiseen.

Lopulta kun en enää kestänyt pahaa oloani, hakeuduin terveydenhoitajan juttusille, ja sieltä minut ohjattiin lääkärin ja psykologin palveluihin. Paljastui, että minulla todella oli masennus, ei vaikea, mutta keskivaikean ja lievän välimaastossa. Aloitin mielialalääkityksen ja sain kelalata tuen terapiaan, ja olen nyt käynnyt siellä kaksi ja puoli vuotta, tämä on viimeinen vuosi.

Kun aloitin terapian, elämänasenteeni oli sellainen kuin äsken kuvasin, negatiivinen ja kyyninen. Mutta ajan kanssa, kun puhuin vanhoista kokemuksistani ja sen hetkisistä ongelmistani, negatiivisuus alkoi pikkuhiljaa vähentyä. Tänä päivänä en ole läheskään niin katkera ja negatiivinen, olen ennemminkin alkanut löytää itsestäni optimismia. Juuri aivan näinä päivinä koin isohkon vastoinkäymisen joka tuottaa minulle päänvaivaa ja huolta, mutta en antanut senkään lannistaa ja asennoidun tulevaan toiveikkaasti.

Niinpä omalta kohdaltani voin sanoa, ettei pessimismi ole välttämättä ikuista, mutta tiedän hyvin että siitä eroon pääseminen voi olla todella vaikea, miltein mahdoton tehtävä. Paljon riippuu omasta asenteesta, itse näet halusin parantua ja ajan kanssa aloin hyväksyä, että pessimismillä myrkytän itseäni, joten negatiivisuus on minulle pahaksi ja minun tulisi yrittää pyrkiä siitä eroon tai ainakin vähentää sitä. Ilman terapiaa en varmaan olisi edes pystynyt näin hyvin kehittämään ajatusmaailmaani parempaan. Ja terapiasta huolimattakin se ei ollut helppo tehtävä.

En voi tietää, mistä miehesi pessimismi kumpuaa, mutta aina on mahdollisuus, että taustalla on sitä samaa kuin minunkin kohdalla, eli pahaa oloa. Vaikeahan tuo tilanne on, vaikka kysyisit mieheltäsi, miksi hän suhtautuu asioihin negatiivisesti, voi olla ettet saisi vastausta. Ymmärrän hyvin, että miehesi negatiivisuus väsyttää sinua. Itse olen myös välillä meinannut turhautua jonkun toisen ihmisen jatkuvasta negatiivisuudesta, kun itse olen yrittänyt päästä kyseisestä "synkistelystä" eroon. Mutta tosiaan ehkä ainoa tapa yrittää saada jotain muutosta tilanteeseen, olisi puhua miehen kanssa asiasta. Toivottavasti mies suostuu puhumaan. Joka tapauksessa halusin viestilläni tuoda esiin, että muutos on mahdollinen, muttei helppo.

Olen melkein 100% varma siitä että miehesi on yrittänyt kaikkensa kaiken eteen ja palveluut varmaan muitakin kykynsä mukaan mutta aina on tullut turpaan. Tuo oire on syy siihen. Näen tekstin perusteella itseni. Itsellänikin oli ainakin 100 toimivaa ideaa tai tavoitetta mutta usko pois. Suomalainen yhteiskunta on syöpä joka syövyttää kaiken hyvä pois ainakin miehiltä. Yritä siinä sitten pitää tyttöystävä tyytyväisenä. miehesi vain yksinkertaisesti tietää ettei asia jota ehdotat kannata, uskon että kyse on pelkästään faktoista ei itsetunnosta tai alemmuuskompleksista. Suomessa ei vain kannata tehdä enää mitään järkevää koska siinä vain menettää. Esimerkkinä jos teet töitä ja auto hajoaa,, joudut ostamaan uuden ta lopettamaan työt. noh kaikki marisee ja natisee ja rankaisee kun et mene töihin mutta jos ostat auton menetät vaivalla säästämäsi rahat ja mielenrauhan ja lopputulos on ihan sama. Auttaako tämä näkökulma?

Suosittelen hakeutumista hyvälle terapeutille. Kokenut terapeutti osaa avata tilannetta. Usein yltiönegativiisuuden taustalla on kotiolot esim. äiti nalkuttaa, miten et osaa mitään ja isä hermostuu heti, jos teet jotain väärin. Semmoisista kotioloista kasvaa arkoja ja passiivisia ihmisiä, joiden itsetunto on nollassa. Jotkut ihmiset ovat myös hitaasti syttyviä, jolloin he tarvitsevat päivälleen rungon ja tiedon siitä, mitä suurinpiirtein päivässä tapahtuu ja silloin muutokset voi aiheuttaa ahdistusta.

Terapian kautta miehesi voisi saada itseluottamusta ja työkaluja tilanteen muuttamiseksi. Minusta sitä keinoa ei kannata jättää käyttämättä. Jos mies ei halua mennä terapiaan yksin, niin voisitte tietysti siinä tapauksessa aloittaa parisuhdeterapiasta ja ottaa puheeksi sen, että miten sinua ahdistaa miehen negatiivisuus.

Negativiisuus on usein keino suojata omaa itseä pettymyksiltä idealla "pessimisti ei pety". Pessimismi vie kuitenkin ilon elämästä ja vie kyvyn iloita pienistä asioista. Pessimisti myös usein tarkertuu huomaamaan itsessään, elämässään ja muissa vain negatiiviset asiat. Silloin ihan hyväkin elämä voi tuntua negatiivisesta sietämättömältä taakalta kun taas samassa elämäntilanteessa oleva saattaa pitää elämäänsä onnellisena.

Jos terapiaan lähtö on kauhistus, niin kirjastosta tai kirjakaupasta löytyy varmasti myös itsehoito-oppaita, joita voisi kokeilla.

Kuulostaa tutulta. Olen itse tuntenut 14 vuotta naisen, joka suhtautuu kaikkeen pessimistisesti eikä näe kuin huonoja vaihtoehtoja.

Itse taas löydän jotain myönteistä kaikesta, kyllä: ihan kaikesta.

Tämä on rasittavaa. Tosi rasittavaa. Järkevintä olisi hypätä junasta pois, mutta juuri nyt se ei käy. Huomenna, huomenna, huomenna..?

Koita kestää. pitäisikö perustaa vertaistukirthmä Pessimistien kanssa styylaajat?

hieno keskustelunavaus, tämä asia on kiinnostava (ainakin minun mielestäni)

huomasin ite vuodenvaihteen aikaan, kun läheiseni huomauttelivat minulle (ihan syystäkin) että olen aina negatiivinen. tai lähes aina. jos joku pyysi minua ulos tai johonkin, vastustin ja ajattelin "se on tylsää" "en jaksa" "mitä järkee" joten ei elämäkään kovin hauskaa ollut. koulutöihin suhtauduin stressaavasti koko ajan.

sen jälkeen päätin (väkisin) että 2013 vuodesta tulee erilainen ja rupean positiiviseksi. ei se automaattisesti tule, mutta olen huomannut että ainakin 30prosenttia ajatuksistani on korvautunut negatiivisista positiivisiksi, kun olen vaan yrittänyt ja ajatellut mitä kaikkea kivaa haluaisin vielä elämässä tehdä, ja saavuttaaa. sen sijaan kun olisin ennen ajatellut "on pakko" "pakko tehdä töitä, pakko käydä koulussa" tai mitkä ovat puutteitani. niitä tosiaan ajattelin ennen lähes aina vapaa-ajalla, joten ei ihme että olin negatiivinen ja rasittunut.
tässä nyt oma tarinani.

tsemppiä kaikille positiivisempaan ajatteluun ja hyvään uuteenvuoteen 2013 !! :)

Ja mulla on taas vaimoke tuonmoinen. Lähestulkoon ihan kaikkeen suustaan ulospääsevään sisältyy jokin negatiivinen varaus. Mihin hyvänsä pyyntöönsä liittyy sanat 'jos viitsit/maltat/jaksat, ei oo pakko'. Puhumattakaan piikittelyistä ja suoranaisista kettuiluista, jotka käyvät yhtä luontevasti kuin ulos- ja sisäänhengitys. Minä saan vastaukseksi asiallisiin kysymyksiin tai pyyntöihin vastauksen, johon liittyy jotakin kielteistä, harvemmin positiivista. Taustalla lienee myös tietty kompleksisuus, huono itsetuntokin. Meillä on myös menollaan varmaan jonkun viisi vuotta kestänyt mykkäkoulu, mihin liittyy sekin, että vaimoke ei 'keskustellessa' pidä rintamasuuntaa minuun päin, katsoo sivulle. Hän ei ylipäätään pidä silmiinkatsomisesta. Jättää usein vastaamasta puhutteluihin tai vastaa viiveellä, ylimielisesti ja lyhytsanaisesti. Ystäviään kohtelee normaalisti, puhuu heidän kanssaan iloisesti ja pari säveltasoa korkeammalla äänellä. Niin, että revi tästä.

Voihan tässä olla kyse myös siitä, että EI sanoja tulee sen takia, että...
- ei olla kiinnostuneita samoista asioista
- ehdotuksia tulee solkenaan
- ehdottajan oma mielenkiinto asiaan unohtuu useinmiten seuraavana päivänä
- kieltäytyjä on väsynyt (elämäänsä)
- kieltäytyjä välttää riskejä
- kieltäytyjä on mukavuudenhaluinen, minkä voi väärintulkita laiskuudeksi
- kieltäytyjä ei arvosta pätkääkään ulkoaopittua positivismia

Voit lohduttautua sillä, että negatiivisuuteen ei yhdisty itsetuhoisuus tai akgressiivisuus. On kuitenkin niin, että positiivareiden (kallonkutistajien) maailmassa realistilta ja negatiivisemmalta vaaditaan helvetin kovaa itsetuntoa, jotta voi elää oman ajattelunsa mukaan ja samalla vielä menestyä. Kunnioitusta puolin ja toisin, ja jos ei siihen pystytä, niin erottakoon sovussa jne.

Olen havainnut että nyky yhteiskunta kasvattaa jo nuoresta pitäen lapset negatiivisiksi.

Tällaiset kun tulevat sitten esim. työelämään niin kaikesta huomaa että on negatiivisiä.

Ei tartuta toimeen kun ei se onnistu kuitenkaan, en osaa, en jaksa jne.

Pitäisi opettaa pienestä pitäen kokeillaan, yritetään, opetellaan jne.

Huvittavinta on että 2 nuorta saattaa katsoa esim. tukkia ja toteavat että se on liian painava, paikalle kävelee vanhempi mies joka nappaa puoliksi lahonneen tukin kainaloon ja vie pois.

Positiivisuutta elämään jo pienestä pitäen.

Isäntä oli ollut poikaporukalla iltaa viettämässä ja aamulla vaimo kyseli miten ilta oli mennyt:

Emäntä: No joitko viinaa?
Isäntä: En minä mutta pojat.

Emäntä: Naisia varmaan vikittelit?
Isäntä: En minä mutta pojat.

Emäntä: Olitko naisten kanssa jatkoilla?
Isäntä: En minä mutta pojat.

Emäntä: Harrastitko seksiä naisten kanssa?
Isäntä: En minä mutta pojat.

Emäntä: Käytitkö kumia?
Isäntä: En minä mutta pojat.

Ajanmittaan muille rasitavaa, mutta olen huomannut, että he elävät vanhoiksi :-)

Hei, ketjun aloittajan viestistä ei tule ilmi millaisiin asioihin hänen miehensä vastaa kieltävästi, joten on vaikeaa arvioida miehen pessimismin tasoa.

Jos kyse on vain pessimistisestä asennoitumisesta, miehesi on yksinkertaisesti saanut elämässään tarpeeksi pettymyksiä oppiakseen laskelmoivaksi ja asiat varmanpäälle tekeväksi. Tämähän ei ole paha asia, jos oma asennoituminen on loogista ja pystyy perustelemaan toisen osapuolen (mahdollisen) pelkojen tarpeettomuuden.

Jos miehesi pessimismi ilmenee agressiivisena, kyse on pahasta olosta, joka löytää takuuvarmasti purkautumiskanavan. Saatat olla ainoa ihminen, jolle miehesi pystyy purkamaan negatiivisuuttaan, jota joutuu työaikanaan kerryttämään sisälleen. Ja se ei auta, että se ainoa ihminen kenen seurassa voi olla oma itsensä, tuomitsee tämän luontaisen käytöksen jota jatkuvasti täytyy pitää aisoissa.

Miehesi tarvitsee virikkeitä, ystäviä, liikuntaa johon purkaa paineita, hyvää ravintoa, irtautumista fyysisestä maailmasta ja jonkun joka kuuntelee tuomitsematta kertoen kuitenkin sen miltä itsestä tuntuu. Hyvä tapa muokata ajattelua negatiivisesta positiiviseen, on käsitellä itse negatiivista aihetta ja negatiivisesti asennoituvaa huumorilla, mikä tekee negatiivisesta positiivisen. Miehesi olisi myös hyvä oppia esittämään asiat nätimmin tai juuri huumorilla, jos et pysty kestämään hänen omaasi synkempää näkökulmaa.

Shamaanina suosittelen miehellesi tärkeiden asioiden ja oman pienuuden ymmärtämiseksi (oli hänellä vakavaa ongelmaa tai ei) vahvoja psykedeelisiä kokemuksia psylosybiinisienten ja kokeneen hengellisen (ei uskonnollisen) tuen ja ohjauksen parissa, mikäli miehelläsi ei ole aikaa ja halua muutamaan viikoittaiseen terapiatuntiin. Kannabis jokapäiväiseksi ravinto- ja virikelisäksi olisi omiaan vähentämään miehesi kokemaa maailmantuskaa ja antaisi ne konkreettiset ruusulasit joista tässä ketjussa puhutaan. Voin taata, että yhteisen hamppupuutarhaharrastuksen myötä sielunne yhdistyvät tavalla, jota et pysty kuvittelemaan. Nämä keinot ovat ikävä kyllä laittomia Suomessa, sillä tässäkin maassa rankaistaan järjettömästi myös sellaisista asioista, joilla ei voi toista vahingoittaa.

Itseäni on kutsuttu pessimistiksi, mutta vain yltiöoptimististen ulkomaalaisten taholta, sillä ajattelen loogisesti ja olen hyvin suorasanainen mielipiteissäni. Suurella osalla suomalaisista miehistä (ja naisista) on paljon realismia ja myös pessimismiä elämänkatsomuksessaan (joka johtuu raskaiden sotavuosien hiljalleen haihtuvasta kulttuuriperinnöstä), joka on johtanut yhteiskuntamme hetkelliseen kukoistukseen ja siihen, että täällä asiat rullaavat järjestelmällisemmin kuin missään muualla?

Mihin nyky-yltiöoptimismi johtaa synkkien tulevaisuudennäkymien täyttämässä maailmassamme? Faktoja ei jakseta selvittää ja marssitaan suoraan lammaslauman mukana kuiluun. Tällä hetkellä poliitikkomme lähtee kovin optimistisesti mukaan suuriin taloudellisiin huijauksiin tutkimatta tai näkemättä tilanteen vakavuutta. Kansalaisemme luopuvat itsemääräämisoikeudestaan luottaen, että kyllä ne narut oikeisiin käsiin tippuvat. Mutta asia on kuitenkin niin, että poliittisen ja taloudellisen vallan yhdistäminen samoihin käsiin on varma tie tyranniaan. Se, ettei suunnittele tänään vallankumousta tai tee kaikkeansa nykyisen suunnan estämiseksi vaatii melkoista optimismia ihmiseltä joka elää realistisen tiedon valossa eikä halua orjaksi.

Onnea vaan kaikille. Ilman huumoria, nautintoa ja jatkuvaa lakien rikkomista kiikkuisi allekirjoittanutkin tässä tilanteessa narun jatkeena.

Sitä masentaa tai on pettynyt asioihin. Anna sille rahaa ja hoivaa niin kyllä se siitä.

Ovatko miehet sikoja, vai naiset sekoja?

Miehillä ei ole kuukautisia, vaihdevuosia, Pms oireytymää, eikä endomertioosia.

Tutustu amerikkalaisten huippuyliopistojen tutkimukseen jossa löytyy myös aivoskannauksia naisten aivoista kuukautiskierron aikana.
Klikkaa punaisella olevia sanoja.

Olin n. 30vuotta naimisissa samantapaisen miehen kanssa. Hän vei kaiken ilon ja energian elämästäni. Lopulta aloin mielessäni kutsua häntä ankeuttajaksi ja laitoin sen jopa puhelimeeni hänen numerons kohdalle.
Lopulta en enää jaksanut ja otin eron. Muutin pois enkä ole katunut. Lapsetkin ovat hyväksyneet ratkaisuni ja jopa kannustivat siihen.
Nyt elämäni on valoisaa ja ihanaa, nautin kaikista pienistä ja suurista onnen murusista joita elämä tuo eteeni. Ei ole kukaan "ankettamassa" ilmapiiriä.
Joskus muistan miten vierekkäin parisängyssä kuuntelin hänen nukkumistaan ja kuvittelin läpitunkemattoman muurin siihen välillemme. Tunsin jopa sen negatiivisen voiman, joka huokui hänestä ympäristöön.
Neuvoni on, että lähde pois. Ei hän muutu. Pelasta itsesi masennukselta ja lopulta sairastumiselta. Voit taas nauttia elämästä ja hymyillä, nauraa.

Noin minusta just tuntuu! Ilonkarkotin... Arjen köyhdytin. Ei, hiljaa, istu, ole pimeässä, ja liassa...

Tulin just duunista. Siltikään en ole niin likainen, kuin illan jälkeen jonka olen ilonkarkottimen kotona ollut. Duunissa sain nauraakkin. Työt joutui ripsakasti, polvet ja pohkeet ja lapojen seudut oudon tuntuiset, mut kyl see vielä siintä aamuksi helpottaa, ja uus päivä...
Taidan lauantaina vesijuosta ja uida. Karkottakoon sitten iloa jos haluaa mukana...

En jaksa muuten, on se arki semmosta...

Liian negatiiviset ihmiset tartuttaa ankean olotilan ympäristöön. Tietysti realisti täytyy olla eikä saa olla harhallisia positiivisia kuvitelmia. Tietty toivonkipinä on hyvä säilyttää elämässä ja muistaa huumori. Kaikki kuolee joskus kumminin, heh heheee. Näinhän se on.

Ikävät asiat kannattaa pyrkiä käsitellä mielessään järkevästi ja muuttaa asioita aina positiiviseen suuntaan niin paljon kuin mahdollista. Katkeroitua ei saa. Tiedän katkeroituneita ihmisiä joiden kanssa ei vaan voi elää. En koskaan halua tulla sellaiseksi..... ikävää että joskus on ollut pakko katkaista ihmissuhteita pysyäkseen itse mieleltään jotakuinkin terveenä.

niinhän se on että pessimisti ei pety.
oma kihlattuni on pessimisti kuvailemallasi tavalla. hänen menneisyytensä on tosin ollut karu jolloin hän menetti luottamuksensa muihin ihmisiin ja ylipäätänsä siihen, että tässä maailmassa olisi enää mitään hyvää.
Itse olen optimisti ja välillä meille tuleekin pientä kinaa joistakin asioista, mihinkä hänen perus vastauksensa on "et sinä ymmärrä, olet niin nuori". (ikäeromme on vain 5 vuotta... hänelle se on niinkin paljon kuin 5 vuotta!). :)
omalta kohdaltani minun täytyy vaan ymmärtää ja kannustaa miestäni. kehuminen auttaa todella paljon tällaisen itsesäälissä ja huonossa itsetunnossa rypevän kanssa.

auttaisiko jos juttelisitte asiasta? tai tekisitte jotain mukavaa yhdessä?

Liekö elämä potkinut päähän? Pitäisi potkia takas, mutta helpommin sanottu.

Olin itse myös joskus sarkastinen-kyyninen-pessimistinen, elämä oli monottanut niin kovasti päähän ja joka päivä.

Sitten rupesin miettimään, että ehkä ei pidäkään ottaa henkilökohtaisesti ja vahvat saavatkin yleensä isomman taakan kannettavakseen.

Tsemppiä!

Miehesi on ehkä Kauris horoskooppimerkiltään. Erityisesti alkujaksossa 20.12-10.01 syntyneet on hyvin pessimistisiä. Ehkä hänellä on ollut vaikea ja ankea lapsuus? Ehkä hän on traumatisoitunut jo lapsuudessa. Silloin hän on menettänyt luovuuden, hahmotuskyvyn ja inspiraation. Mikäli hän on jo viisikymppinen, niin hän elää vielä lapsuuden ajassa jossain 1960 luvulla. Hän pukeutuu kuten 40 vuotta sitten. Hän sisustaa kodin lapsuuden kalusteilla ja ajaa ehkä vanhoilla autoilla. Vastustaa kiivaasti kaikkea kehitystä kotona ja työpaikalla. Inhoaa tietokoneita ja monimutkaisia teknisiä laitteita. Suostuu syömään vain maustamattomia yksinkertaisia perinneruokia. Kaikki uudet maut ja mausteet on kauhistus. Juo olutta ja viinaa ja on ehkä sairastunut jo tietämättään keski-iän diabetekseen. Valittaa väsymystä ja vetämättömyyttään. Maksa on rasvoittunut ja elämänilo kadonnut.

Aika negatiivissävytteinen tämä sinunkin viestisi oli.

Miten SINÄ pääsisit eroon tuosta negatiivisuudesta.

NIINKKÖ

Yritä hyödyntää tuota aloittamalla kysymys: Ethän voi olla ostamatta minulle tuota?

Vastaus on takuulla: En..

On Perjantai, ilonkarkottimeni ei tiedä, että ostin pienkehräämön kampalankaa 4 vyyhteä- oli puolella hintaa, yhteensä 10 euroa. en voi ees kuvitella, mikä haloo siitä nousee, mutta- kun en hänen luonaan siitä neulo, niin ei tule ilmi.
Lisäksi kävin apteekista kipulääkettä- harvoin tartten mutta silloin on jysärikipu nupissa alkamassa.
Onko muiden kysyttävä lupa omiin ostoksiin? Minun on yleensä. Ja monessa asiassa vastaus on: EI.
Hassua, kun ajattelen, että käyn töissä, minä maksan vuokraakin pikku kodista, ja maksan omat laskuni- jos jää ylimääräistä, ostan jotain ruokaa myös miehen kotiin- kun nyt joskus syömme porukassa. Ja esim. pesuaineita ym.
Palkkani ei toki huimaa, mutta nyt jäi jokunen kymppi johonkin- äkkiä se menee, kun uinkin huomenna.

Nuorena oli kiva... silloin sai ostaa omia juttuja, ja ei ollut niistä tilivelvollinen, mutta parisuhteessa ole niin helppoa... Aikanaan lasteni isäkin antoi vapaat kädet taloudenpidon suhteen- ja nyt sitten, en osaakkaan enää itse käyttää muka rahaa, kun nykyinen suhde!
Voihan se tietysti olla... Mutta mille panostaisin säästämällä, jos ei ole edes normaalia keskustelua tulevasta?

Kaikista pahinta kun eron jälkeen itsestä on tullut negatiivinen:. Ei kannata etsiä uutta kaveria kun hänen kanssaan ei kuitenkaan viihtyisi. Ei kannata lähtä tuonne maalauskurseille kun tällä on jo niin monta hyvää taiteilijaa. Mitä hittoa se kannattaa ostaa uusia vaatteita ennenkuin olet laihduttanut. Häh, ajatella minne lähtä ensi kesänä lomalle, eihän sulla ole kaveria kun et ole edes etsinyt.

Täh, lähtä ulos lenkille tällaisella säällä, siellähän voi saada raittiin ilman myrkytyksen....

Siis perusnegatiivinen näin eron jälkeen.

Paskaa koko elämä.