Ei taida oikeasti mitään näistä psyykkisistä sairauksista olla olemassa, on vain eriasteista aivotoiminnan häiriötä, jolle on sitten yritetty antaa psykiatriassa jonkin nimi, jotta niihin saataisiin edes jokin selkeys. Ja sopassa on sekaisin niin aivokemia, sosiaaliset suhteet, traumat, opitut mallit ja monet muut asiat. Yhdelle sairauden oire on toiselle ihan normaali olotila.
Lueskelin joskus oikein ajatuksella noita kaksisuuntaisen eri versioiden määritelmiä tai oireita, niin kaikki tunnusmerkit rajat, mitä siinä maailmassa on, ovat hyvin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia. Ainoastaan ääritapaukset voi jotenkin varmasti diagnosoida.
Esimerkiksi kukaan ei osaa selvästi määritellä, mitä tarkoittaa hypo maaninen, mutta silti se on osa oirekuvausta, jonka perusteella diagnoosi tehdään. Mitä eroa on innostuneella ja hypo maanisella ihmisellä? Samoin masennus on hyvin epämääräinen käsite, jossa vasta ääritapaukset ovat selkeitä.
Ja näiden sairauksien hoito on ihan yhtä epämääräistä. Joihinkin oireisiin on lääkitystä, mutta todellinen auttava lääkitys on aina enemmän tai vähemmän kokeilun tulosta. masennuslääkkeet eivät yleensä auta ja sivuoireet ovat ihan mitä sattuvat. Alussa diagnoosi on usein ihan eri kuin lopussa. Se mikä ennen oli normaalia erilaisuutta, on nyt medikalisoitu joksikin persoonallisuushäiriöksi.
Itselläni on usko mennyt nykyajan psykiatriaan, joka on tietävinään paljon mutta tietää lopulta hyvin vähän.
Lueskelin joskus oikein ajatuksella noita kaksisuuntaisen eri versioiden määritelmiä tai oireita, niin kaikki tunnusmerkit rajat, mitä siinä maailmassa on, ovat hyvin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia. Ainoastaan ääritapaukset voi jotenkin varmasti diagnosoida.
Esimerkiksi kukaan ei osaa selvästi määritellä, mitä tarkoittaa hypo maaninen, mutta silti se on osa oirekuvausta, jonka perusteella diagnoosi tehdään. Mitä eroa on innostuneella ja hypo maanisella ihmisellä? Samoin masennus on hyvin epämääräinen käsite, jossa vasta ääritapaukset ovat selkeitä.
Ja näiden sairauksien hoito on ihan yhtä epämääräistä. Joihinkin oireisiin on lääkitystä, mutta todellinen auttava lääkitys on aina enemmän tai vähemmän kokeilun tulosta. masennuslääkkeet eivät yleensä auta ja sivuoireet ovat ihan mitä sattuvat. Alussa diagnoosi on usein ihan eri kuin lopussa. Se mikä ennen oli normaalia erilaisuutta, on nyt medikalisoitu joksikin persoonallisuushäiriöksi.
Itselläni on usko mennyt nykyajan psykiatriaan, joka on tietävinään paljon mutta tietää lopulta hyvin vähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi.
Miksi lapset, nuoret ja perheet voivat pahoin, ahdistuvat ja syrjäytyvät.
Vastauksia löytyy ehkä EU komission asettaman työyhmän raportista.
http://web4health.info/fi/answers/life-women-menu.htm
---------------