Mitä minä teen? Minne minä juoksen? Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
Minä olen monesti hyvinkin ahtaalla tässä esikoislestadiolaisuudessa. Aiemmin olin ja elin siinä uskossa, että pääsen taivaaseen, koska olen syntynyt uskovaiseen kotiin, käyn seuroissa, erottaudun maailman ihmisistä, tunnen syntejäni ja pyydän niitä anteeksi etc. Jumala kuitenkin armahti minut ja riisti pois nuo väärät lohdutukset. Hän kirkasti Poikansa uhrin ja lahjoitti uskon vanhurskauden ja Pyhän Henkensä todistukseksi, että olen armoitettu syntinen.
Nyt tässä uudessa elämässä on uusi taistelu, jossa liha ja Henki käyvät kiivasta sotaa. Sota on minun sisälläni, mutta sota on myös monien minun läheisteni ja minun välillä. Ei lihallinen sota, vaan hengellinen, johon minut on ajettu, kun todistan uskostani ja Jeesuksesta. Se ei kelpaa ystävilleni, ei sitten millään. Tämä sota on monta kertaa raskasta. Siinä on taistelu inhimillisen rakkauden ja Jumalan totuuden välillä. Olenko hiljaa, säilyttääkseni pinnallisen rauhan? Vai sanonko suoraan mihin uskon? Nuhtelenko itsevanhurskauden synnistä? Näiden kysymysten edessä olen todella monta kertaa. Olen tehnyt molempia. Jos puhun, saan tuomiota ja syytöstä kanssa ihmisiltä, monesti siveyden kaapuun verhottuna, joskus suoraan. Jos en puhu, omatunto syyttää mykkyyden synnistä.
Joskus mietin, että pitäkää tunkkinne, lopetan seuroissa käynnin ja kyläilyn. Mutta mihin sitten menisin? Koko maallinen elämäni on näissä ympyröissä. Kaikki ystävät, joiden kanssa olen vähänkään enemmän tekemisissä, ovat essuja. Tosin olen saanut huomata, ettei tosiystäviä ollutkaan montaa. Suurin osa oli "ystäviä" vain näennäisesti. En ole kovin sosiaalinen. Muutenkin ulkoinen tilanne on sellainen, etten näe käytännössä mahdollisuutta lähteä etsimään kokonaan uutta elämänpiiriä. Olen nyt saanut essuista kyllä uusia Kristus uskoisia ystäviä. Mutta ne lähimmät, ne lähimmät..
Toisaalta en haluakaan lähteä minnekään. Seuroissa on kuitenkin kotoisuutta. Olisi ihanaa, jos puhdas oppi saarnattaisiin ja kyräily ja kyttääminen loppuisi. Tuomio henki liihottelisi pois rukoushuoneilta ja kaikki voisivat olla vapaita veljiä ja sisaria keskenään lappalaisia myöten.. Tämä taitaa olla Raamatunkin perusteella mahdotonta, koska vaino on aina vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
Jatkan siis taistelua. Jumala minuakin auttakoon! Jatkan sitä tässä herätysliikkeessä joka näyttää jatkuvasti vajoavan yhä syvemmälle ihmisoppien kiemuroihin kaikkine lapinluottamuksineen, kyttäämisineen, tuomioineen, vihoineen.. Uskon kuitenkin Jumalan voimaan ja mahdollisuuteen, että Hän armahtaisi seurakuntaamme. Ja rukoilen sitä. Jos ei Jeesus vie minua muualle, tässä seison, enkä muuta voi.
Ilman uskoa, toivoa ja Rakkautta, ei olisi taisteluakaan.
Minä olen monesti hyvinkin ahtaalla tässä esikoislestadiolaisuudessa. Aiemmin olin ja elin siinä uskossa, että pääsen taivaaseen, koska olen syntynyt uskovaiseen kotiin, käyn seuroissa, erottaudun maailman ihmisistä, tunnen syntejäni ja pyydän niitä anteeksi etc. Jumala kuitenkin armahti minut ja riisti pois nuo väärät lohdutukset. Hän kirkasti Poikansa uhrin ja lahjoitti uskon vanhurskauden ja Pyhän Henkensä todistukseksi, että olen armoitettu syntinen.
Nyt tässä uudessa elämässä on uusi taistelu, jossa liha ja Henki käyvät kiivasta sotaa. Sota on minun sisälläni, mutta sota on myös monien minun läheisteni ja minun välillä. Ei lihallinen sota, vaan hengellinen, johon minut on ajettu, kun todistan uskostani ja Jeesuksesta. Se ei kelpaa ystävilleni, ei sitten millään. Tämä sota on monta kertaa raskasta. Siinä on taistelu inhimillisen rakkauden ja Jumalan totuuden välillä. Olenko hiljaa, säilyttääkseni pinnallisen rauhan? Vai sanonko suoraan mihin uskon? Nuhtelenko itsevanhurskauden synnistä? Näiden kysymysten edessä olen todella monta kertaa. Olen tehnyt molempia. Jos puhun, saan tuomiota ja syytöstä kanssa ihmisiltä, monesti siveyden kaapuun verhottuna, joskus suoraan. Jos en puhu, omatunto syyttää mykkyyden synnistä.
Joskus mietin, että pitäkää tunkkinne, lopetan seuroissa käynnin ja kyläilyn. Mutta mihin sitten menisin? Koko maallinen elämäni on näissä ympyröissä. Kaikki ystävät, joiden kanssa olen vähänkään enemmän tekemisissä, ovat essuja. Tosin olen saanut huomata, ettei tosiystäviä ollutkaan montaa. Suurin osa oli "ystäviä" vain näennäisesti. En ole kovin sosiaalinen. Muutenkin ulkoinen tilanne on sellainen, etten näe käytännössä mahdollisuutta lähteä etsimään kokonaan uutta elämänpiiriä. Olen nyt saanut essuista kyllä uusia Kristus uskoisia ystäviä. Mutta ne lähimmät, ne lähimmät..
Toisaalta en haluakaan lähteä minnekään. Seuroissa on kuitenkin kotoisuutta. Olisi ihanaa, jos puhdas oppi saarnattaisiin ja kyräily ja kyttääminen loppuisi. Tuomio henki liihottelisi pois rukoushuoneilta ja kaikki voisivat olla vapaita veljiä ja sisaria keskenään lappalaisia myöten.. Tämä taitaa olla Raamatunkin perusteella mahdotonta, koska vaino on aina vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
Jatkan siis taistelua. Jumala minuakin auttakoon! Jatkan sitä tässä herätysliikkeessä joka näyttää jatkuvasti vajoavan yhä syvemmälle ihmisoppien kiemuroihin kaikkine lapinluottamuksineen, kyttäämisineen, tuomioineen, vihoineen.. Uskon kuitenkin Jumalan voimaan ja mahdollisuuteen, että Hän armahtaisi seurakuntaamme. Ja rukoilen sitä. Jos ei Jeesus vie minua muualle, tässä seison, enkä muuta voi.
Ilman uskoa, toivoa ja Rakkautta, ei olisi taisteluakaan.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kukin uskoo vain omaltakohdaltaan. Tämä lopunaika on taistelua ja kilvoitusta. Jumalan avulla me jaksamme perille.
Et ole yksin.
En tiedä, olisiko edes hyväksi, jos samoinajattelevat seurakuntalaiset liittoutuisivat keskenään - en usko sitä.
Sitten olisi vain vahvemmin "me" ja "ne". Vai miten on?
Minä ajattelen, että olen siellä se mikä olen (vaikka tunnustan, että joskus tunnen olevani vilpistelijä, kun ikään kuin sulaudun massaan vaan...Tai ehkä vain luulen niin, ehkä muut eivät ajattele asiasta kuten minä). Mutta mikä olisi parasta?
Ei kai auta muu kuin se, että on joidenkin lähimpien mielestä kertakaikkiaan väärä: että ilman tietynlaista parannusta on heidän mielestään vailla seurakuntaa ja kokonaan harhapoluilla.
Toisia olisi helppo petkuttaa taipumalla odotettuihin tekoihin. Itseään ei voi.
Juu en ole yksin. Tunnen muitakin. Mutta kuitenkin olen tavallaan yksin..
Olen samoilla ajatuksilla sinun kanssasi, ettei kannata ruveta mihinkään asemasotaan ryhmittäytymään. Eiköhän kristillisyyden lipun alla vihellä näitä puolueita jo ihan kylliksi. Ollaan siinä paikassa missä olemme Herran työhön kutsuttu. Toiset on kutsuttu lähetysjärjestöissä, toiset siltojen alla ja meidät nyt sitten lestadiolaisuudessa.
Voimia ja siunausta Sinulle.
Näitä samoja teitä on kuljettu,mutta kun Herra hoitaa paimentaa,ei meiltä mitään puutu.
Virsi 375.
Tutut on tuntemukset.
Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan
Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:
"Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.
Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: 'On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.'
"Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla. Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.
"Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.
"Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi?
Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Luuk 14:25-35
Hyvä virsi tuo 375. Tsemppiä ainokaarinallekin.
Olen noita Raamatun kohtia myöskin tutkaillut. Ei Jeesus vaadi ulkonaista luopumista. Vaan jos mielii sisälle taivaan valtakuntaan on hylättävä kaikki muut opit ja opetukset, jotka nousevat evankeliumin totuutta vastaan. Varmasti monen kokemus, on että raskainta on, kun joutuu nousemaan vaikka isäänsä ja äitiänsä vastaan näissä asioissa. Ristin kantaminen kertoo valmiutta kulkea Jeesuksen askelissa mestauspaikalle. Älkää pelätkö niitä, jotka voivat tappaa ruumiin..
Kristussotaan lähteneellä on sellainen Sotapäällikkö, joka kulkee heikon sotilaan edellä. Ja lyö suunsa kaksiteräisellä miekalla viholliset oikealta ja vasemmalta puolelta. Siihen minä uskon ja turvaan. Ja on Jeesus voimansa minulle aina hädän tullen näyttänyt.
Jeesuksen todistamista parhaimmillaan, on rakkauden tekojen osoittamista läheisille. Rakkaus ei ole vastakkain asettelua.
Mutta sitä se tietenkin on ettemme mukaudu vääriin oppeihin, eli ryhdy uskomaan samalla tavalla heidän laillaan, joilla on Kristuksen rinnalle nostettu ihmisoppeja ja ihmiskäskyjä tellinkeiksi. Eli että pysymme vapauden täydellisessä laissa, joka on Jeesus Kristus.
Totta kai piru marisee puutoksistamme ja vajavaisuuksistamme, sen ainoa tarkoitus on johdattaa pois Kristuksesta.
Et ole tehnyt sitä, etkä ole tehnyt tätä, sinun pitäisi tehdä tuota, tai sinun käy pian huonosti. Vihollisella on jokaiselle konstinsa jolla se pyrkii eksyttämään.
Niinpä tärkeintä kristitylle onkin opetella erottamaan omanvanhurskauden per'keleen saarnat Kristuksen ihanasta evankeliumista, jossa meillä on SOVINTO JUMALAN kanssa, lepo, rauha, ja vapaus olla sellaisia joksi Jumala meidät loi.
En tiedä tajusinko pointtisi.
Siitä olen kuitenkin varma, että jos pitää suunsa kiinni, silloin kun se pitäisi avata, se on vihollisen, eikä Jumalan työtä.
Piru nauttii kyllä, kun mukavuuden halusta ja ihmispelosta pidämme suun kiinni, silloin kun Pyhä Henki käskee sen avata. Ei se tietysti uskon esteeksi tule, eikä armo siitä vähene, mutta synti se on mykkyyskin, ei siitä mihinkään pääse.
Muistan kun Halme saarnasi: kun itseään tutkii kyllä taitaa tuntua, että voi voi kuinka uskoton morsian olen ollut taivaalliselle Yljälle. Tuskin uskoani olen jaksanut tunnustaa.
Siksi me Jeesuksessa olemme, kun emme itse voi mitään.
Rakas veljeni Herrassa!
Kerroit elämästäsi, uskostasi ja rakkaudesta esikoisia lähimäisiäsi kohtaan. Kaikkein kirkkaimpana loistaa Jeesus Kristus, ainoa elämän lähde, sanoistasi. Olet löytänyt aarteen, jota sinulta ei mikään voi riistää pois, ei elämä, ei kuolema, ei pahuuden henkivallatkaan. Lahjoista kallein: Usko Herraamme Jeesukseen, lunastajaamme.
Ei meille ole luvattukaan helppoa elämää. Vaivaa, vainoa, jopa kaikkein rakkaimpien läheisten taholta. Se on raskasta, uskon sen.
Kuljet Jeesuksen jalan jäljissä, Hän pitää huolen kaikista asioista.
Rukous lähimmäisten puolesta on vahva ase taistelussa henkivaltoja vastaan. Jumalalla on oma aikansa ja tapansa, millä tavalla ja milloin Hän puuttuu asioihin. Tapahtukoon Hänen hyvä tahtonsa kaikessa.
Vaikka tunnemme olevamme pimeässä laaksossa, aivan pohjalla murheinemme, juuri siellä Hän kattaa herkkupöydän eteemme, vihollisten keskelle, näin Sana lupaa. Olen itse saanut sen kokea. Antakaamme kaikki asiamme ja läheistemme asiat Hänen käteensä. Hän kyllä tietää kaiken, mitä tarvitsemme, tänään ja huomenna ja ajan loppuun asti.
Unohtui osoite, maan matkamiehelle kirjoitin.
Kiitoksia muuttolintu. Ollaan saman Isän lapsia. Aamen jutuillesi.
Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan? Näin kysellään silloin kun lain alla eletään!!!
Jeesus ei koskaan vaadi mitään. Sen sijaan hän antoi henkensä ja verensä pelastaakseen sinut. Jeesus sanoo ainoastaan TULE, sillä kaikki on jo valmiiksi valmistettu, - sinua varten.
oh. 13:38 Jeesus vastasi:
"Sinäkö annat henkesi minun edestäni?
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät."
Joh. 14:1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. ...
***) ... Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Jeesus ei koskaan vaadi mitään. Sen sijaan hän antoi henkensä ja verensä pelastaakseen sinut. Jeesus sanoo ainoastaan TULE, sillä kaikki on jo valmiiksi valmistettu, - sinua varten. -Jeesus on tie-
Aivan ja Jeesusta seuraamme. Jeesuksen seurassa ja hänen Henkensä voimasta saatamme suunkin avata. Ei siihen kykene omasta voimasta ollenkaan. Minunkin on ollut pakko avata suu, vaikka vihollinen on näyttänyt omassa rinnassa ja ystäväkin on sanonut: "mikä sinä olet mitään sanomaan, luuletko sinä, että sinulla muka on oikea ymmärrys".
Siinä on pitänyt painia käydä. Itselleni tuli niin polttavaksi vaateeksi, että oli pakko mennä saarnaajien puheille. vaikka ajattelin saavani sydänkohtauksen ja kuolevani. En voinut olla ikäänkuin hyväksymässä epäraamatullista opetusta hiljaa. ja ajaa kaksilla rattailla. Ihanan vapauden ja rauhan siltä osin olen saanut kokea sydämessäni. Joitain ystäviä olen ehkä menettänyt mutta totuudesta on maksettava hintaa ristin kantajana. Mitä minun, pienen rististä kun muitaa Jeesusta ja Hänen ristin tietään! Ja minkä takia! Meidän ja koko maailman syntisten tähden!
Jeesus on tie'llä menee lait ja vanhurskaudet sekaisin...
Jeesuksen seuraaminen ei ole mikään leikin asia. Jos sinulle on *tärkeämpää* suhteesi äitiisi ja isääsi ja sukuusi tai esikoislestadiolaisen herätysliikkeen vanhimpien miellyttäminen, kuin Jeesus, kertoo se siitä, että seuraat jotain muuta kuin Jeesusta.
"Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on."
Ja pikku vinkkinä jos satut Raamattua lukemaan: kysymys "Mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan?" on vuoden 1992 Raamatunkäännöksen otsikointi.
Kyllähän se on niin, ettei Jeesus vaadi kristityltä mitään.
Laki vaatii ja sitä lakia Jeesuskin saarnaa monessa paikassa.
Ei kukaan Jeesuksen omista tahdo seurata muuta kuin Häntä.
Jeesus on vapautus laista ja vaatimuksista. Hän antoi itsensä juuri siksi, ettei meidän tarvitse olla lain alla. Saamme olla vapaana kaikista vaatimuksista! Nyt sanon Halleluja!!
Tämä on juuri se kristityn kilvoitus, kun laki tunkee omaan tuntoon ja alkaa vaatia tekoja. Yksikään teko ei kuitenkaan tuo rauhaa. Vaikka tekisit, tekosi on aina vajaa. Tässä on minulla aina tutkimista, laki pyrkii aina peittämään evankeliumin. Kukaan ei voi välttyä tältä taistelulta.
Sen sijaan Jeesus tuo rauhan meille, jotka kamppailemme lain vaatimusten kanssa. Laki ajaa Kristuksen luo ja Hän todistaa sanallaan, että sinun edestäsi olen lain työt tehnyt ja sinä saat olla vapaa. Siitä armosta nousee kiitos ja ylistys. Myöskin oikeat hedelmät tulevat tästä levosta ja rauhasta. Vaikka se lepo on ainakin minusta usein kaukana.
"Jeesus ei koskaan vaadi mitään. Sen sijaan hän antoi henkensä ja verensä pelastaakseen sinut. Jeesus sanoo ainoastaan TULE, sillä kaikki on jo valmiiksi valmistettu, - sinua varten. "
"jeesus on tie", ei vaadi mitään, mutta kyllä Jeesus on antanut paljon neuovo ja ohjeita. Hän on käskenyt olla valona ja suolana. Hän on sanonut, että ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Myöskään ne jotka eivät synny vedestä ja Hengestä, eli uudesti synny, eivät voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Jeesus sanoi myös, että joka teitä kulee, se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylen. se katsoo ylen minut ja sen joka minut lähetti. Hän sanoi myös, ellette syö Ihmisisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei elä mä ole teissä, mutta joka syö ja juo näitä, hänet hän on herättävä viimeisenä päivänä.
Ei Jeesus turhaan puhunut, kun hän opetti armonjärjestyksen eli autuudentien. Taitaa olla, ettei tästä tärkeästä paikasta puhuta juuri missään muualla kuin esikoislestadiolaisuudessa.
"jeesus on tie", ei vaadi mitään, mutta kyllä Jeesus on antanut paljon neuovo ja ohjeita. Hän on käskenyt olla valona ja suolana. Hän on sanonut, että ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Myöskään ne jotka eivät synny vedestä ja Hengestä, eli uudesti synny, eivät voi nähdä Jumalan valtakuntaa
Tartun tähän "ellette tule niinkuin lapset..." es.lest kirjoituksee
Totta, usko otetaan vastaan "kuin lapsikin"
uskoo, mitä hänelle sanotaan.
Mutta ei suinkaan ole tarkoitus, että siinä pysytään koko ikä, eikä raamattu niin opeta. Vaan kehoittaa "kasvamaan täydeksi mieheksi", ettemme olisi kaikenlaisten opin tuulien riepottelemina.
Ihmisopit, perinneoppi, lainalaisuus mm , vaan pysyisimme ytimessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Ja että oppisimme tuntemaan Jumalan sanaa ja hoitamaan seurakuntalaisen tehtävää, jonka tulee valvoa, että opetus pysyisi puhtaana juuri noista edellämainituista harhaopeista.
Katsahtakaa eriseuran opetuksiin ja kuunnelkaa niiden saarnoja, niin osaatte enemmän arvostaa. Olen omin korvin kuullut eriseurassa kuinka kääntymykseen ympätään tekojen oppi. Olen nähnyt hoitokokouksen kauhut. Olen nähnyt eriseuraisten katseen, kun silmät ovat täynnään tuskaa, vihaa ja p-lettä. Useakin tapaus. tai kuinka eriseuraiset ovat jäässä.
Mutta kummakseni tapahtui näin, seisoimme korkealla lapin vaaralla ja muistan vieläkin tilanteen ja maiseman. aurinko oli laskemassa ja juttelimme eriseuraisen kanssa sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä ja tuli tunne, että hän on uskomassa, eikä me kumpikaan tuomittu toisiamme.
Ja melkoisesti vaatii Jeesus seuraajaltaan tässäkin tilanteessa:
Joh 21:18-19
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
Melkoinen kontrasti Jeesus on tie'n filosofiaan:
"Jeesus ei koskaan vaadi mitään."
No tuossa ei ole kyllä vaatimusta!
Siinä Jeesus kertoo kuka on Herra ja omiensa kuljettaja. Ei siinä ihmiselle jää tekemistä, päinvastoin. Kun olit ilman minua, menit oman tahtosi mukaan. Nyt olet minun ja asia on toisin.
Essulasein näemmä vaatiminenkin on ihan jotain muuta kuin normisuomenkielessä...
Etköpä "maan matkamies" itse avauksessasi juuri kuvannut sitä, mitä Jeesuksen seuraaminen sinulta vaatii?
Johannes kertoo yllä, mitä Pietarilta vaatii Jeesuksen seuraaminen: jopa oman hengen menetyksen.
Ylemmässä viittauksessani Luukas kertoo, että se vaatii jopa vanhempien ja läheisten hylkäämisen.
Monilta se on vaatinut omaisuuden menettämisen, muille maille muuttamisen ja vaikka mitä.
Aika hassua on tämä "Ei se vaadi mitään", "Jeesuksen seuraaminen ei vaadi mitään", "Jeesus ei vaadi mitään"
Kuin ei olisi mitään kokemusta siitä, että Jeesus todellakin vaatii kaiken! Ihan kaiken!
Vai eivätkö sanat tarkoita mitään?
Ei tällä palstalla kukaan jauhaisi mitään jostain lapin vanhimmista tai perinnäissäännöistä tai kuorolaulukielloista, jos Jeesus ei vaatisi mitään.
2 Kor 5:14-21 (KR 1933/38)
Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Vai voiko olla kyse siitä, että ei olla ihan varmoja vielä siitä, että halutaanko sitä Jeesusta ollenkaan edes seurata?
Vieläkö pohditaan, että jospa seurattaisiinkin lapin vanhimpia, se ei vaatisi ollenkaan niin paljon kuin Jeesuksen seuraaminen?
Lapin vanhimpien seuraaminen on ihan ihmisen itse tehtävissä oleva juttu.
Jeesuksen seuraaminen vaatii hieman isommat eväät. Ensin on itse tultava ihan tyhjäksi, omat eväät ei siihen riitä, toisin kuin lapin vanhimpien seuraamiseen.
Lapin vanhimpien seuraaminen ei myöskään vaadi ihan kaikkea. Sitä voi tehdä ihan puolella sydämelläkin ja vaikka pikkusen huijaamallakin, kunhan esikuvan täyttää.
2 Kor 5:14-15
sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Pakottaa. Edellinen käännös sanoo, että vaatii. Uusi käännös käyttää vieläkin voimakkaampaa ilmaisua "pakottaa".
"jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle"
Vaatii ihan kaiken!
Seuraa sinä vaadittuna ihan mitä lystäät. Orjattaren lapsi ei kuitenkaan peri vapaan kanssa, muista se taipaleellasi.
Omasta vapaasta tahdostasiko sinä, maan matkamies, taisteletkin?
Vanhurskautukseen ei vaadita mitään, kaikki on valmiiksi tehty. Hän herättää, Hän antaa uskon - lahjana.
Totta on, että Jeesusta ei voi seurata puolinaisesti. Herra Henkensä voimalla johdattaa tahtomiseen ja tekemiseen, niitä töitä, jotka aikojen alussa on meitä varten suunnitellut (tai ennen aikaa) tehtäviksemme.
-avaamaan suun
-ojentamaan käden
-kulkemaan Hänen askelissaan ja suunnitelmissaan
Mistäs sellaista luulet? Minun oma tahtoni sotii kaikessa Jumalan tahtoa vastaan.
Sinä sanoit, että Jeesus vaatii kaiken. Oletko kirjastossa kirjoittamassa? Anteeksi piikikkyyteni, mutta et varmasti ole luopunut kaikesta, ennen kuin on mullat arkun päällä.
"Vanhurskautukseen ei vaadita mitään, kaikki on valmiiksi tehty. Hän herättää, Hän antaa uskon - lahjana." Muuttolintu
Eihän tällä palstalla ole vanhurskautuksesta kysymys!
Jeesus on tie'llä vaan menee kaikki sekaisin aina vanhurskautuksen kanssa.
Jos nyt vielä joku hieman vaivautuisi kurkistamaan viestiäni:
7.1.2013 13:06, Jossa ainoa itse kirjoittamani teksti kuuluu: "Tutut on tuntemukset." Kaikki muu on Raamatusta kopioitua.
Jeesus on tie'n kommentti siihen kuvaa kovin hyvin essuopposition "vanhurskauttamis"-ajattelua.
Ja varsinkin siitä seurannut keskustelu.
Menee piimät ja vanukkaat niin iloisesti sekaisin, ettei ole tosikaan!
Vaan kait nämä asiat aina menee kaavalla: Teesi - antiteesi - synteesi, jonka jällkeen synteesi onkin jälleen uusi teesi...
Eikä Raamatun sana paljon paina. Vain ja ainoastaan oma tulkinta siitä... ;-)
Ehkä se kuuluu sinulle se sana, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on.?
Jos ymmärrän oikein, minun pitäisi haistattaa pitkät läheisilleni ja sitten olisin uskovainen??
Voit myös selittää ajatuksiasi. Kuka tahansa osaa kopioida Raamattua ja horista jostain teeseistä, niin että itse suljetussa pääkopassaan ymmärtää kuinka ovela ja viisas sitä onkaan. Ja muut tyhmiä piimävanukkaan syöjiä.
Täällä on ollut niin hienoja todistuksia,että on ihan pakko laittaa
Virsi 303 "Jeesus, aarteheeni,riemu sydämeni"jne.
Vaatii kyllä kaikesta luopumisen seurata Jeesusta. Mutta et sinä itse sille Tielle lähde. Luostarit on täynnä yrittäjiä.
Kun Pyhä Henki tyhjentää ihmisen kaikesta omasta, ei välttämättä jää sitä huokaustakaan jäljelle. Silloin ei ole mitään. Kaikesta on joutunut luopumaan. Isästä, äidistä lapin vanhimmista, ihan kaikesta. Helvetti on silloin todellinen. Siihen paikkaan kun Pyhä Henki tuo viestin Jumalan Sanasta: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Sinä olet Minun voittopalkintoni, katso ja kosketa Minun haavojani sinun edestäsi avattuja. Ei silloin seurata enää ihmisiä, se on varma.
On iso joukko kristityn nimeä kantavia, jotka luulevat luopuneensa kaikesta, kun ovat esim. hylänneet ystävänsä ja ruvenneet huseeraamaan yhtä ja toista.
En nyt ole varma mitä tämä Metusalah yrittää sanoa...
Sen voin sanoa, ettei minulla ole muuta kuin Kristuksen vanhurskaus. Ja se vanhurskaus on täydellinen. Hän on minut ottanut, en minä Häntä.
Karkuun voi kaikki juosta, jos ei kestä essujen pilkkoja. Juoksiko Jeesus karkuun? Eikö Hän ottanut hiljaa ristinsä ja astunut kuolemaan voittaakseen synnin, kuoleman ja perkelleen? Kyllä Hän sen teki. Ja nyt ei omaa ristiiään sopisi kantaa, niinkö, metusalah, ajattelet? Vaan juosta kuin jänis karkuun, vetäytyä kammioon ja ryhtyä munkiksi???
Nyt minun täytyy tehdä parannusta metusalahin turhasta huiskimisesta! Ymmärsin nähtävästi väärin hänen juttunsa juonen. Ajattelin hänen tuovan niitä Raamatun paikkoja hätistelläkseen minua ja muita pois esikoisten vaikutuspiiristä, fyysisesti. Tämä tuli siitä kun täällä on sellaista ennenkin harrastettu, lihanpyhittäjiltä. Ilmeisesti se ei ollutkaan tarkoitus.? Anteeksi.
Nyt minun täytyy tehdä parannusta metusalahin turhasta huiskimisesta! Ymmärsin nähtävästi väärin hänen juttunsa juonen. Ajattelin hänen tuovan niitä Raamatun paikkoja hätistelläkseen minua ja muita pois esikoisten vaikutuspiiristä, fyysisesti. Tämä tuli siitä kun täällä on sellaista ennenkin harrastettu, lihanpyhittäjiltä. Ilmeisesti se ei ollutkaan tarkoitus.? Anteeksi.
Metusalem ei ole näistä asioista vielä perillä, mitä tarkoittaa sanat USKOSTA Vanhurskas. Eikä sinulla ole mitään haluakaan tulla uskosta vanhurskaaksi, omavanhurskautesi (omiin tekoihisi luottaminen) on vielä niin vahva.
Kyllä sen viestistä näkee heti, kuka on uskosta vanhurskas ja kenellä on synerginen vanhurskauttamisoppi. On turha osallistua näihin keskusteluihin
ollenkaan, jos on vielä oman vanhurskauden tilassa.
Me uskosta vanhurskasikdi tulleet olemme ne vaiheet jo Jumalan armosta saaneet jättää taaksemme, pitkä prosessi se on ollut, paljon on Jeesuksella opettamista kun pietistis-herrnhutilainen perinneusko muuttuu kristinuskoksi.
Usko matkamies anteeksi. Helposti tulee luettua toisten tekstit omien odotusten läpi.
Jeesus johdattaa meitä itse kutakin, minne johdattaa. Ja Pietarin tapaan jopa paikkoihin, jonne emme itse halua, mutta on mentävä. Tärkeintä on kuunnella Hänen johdatustaan.
Sama sota, joka on esikoisuudessa, on kaikkialla muuallakin niiden välillä, jotka Jeesusta seuraavat ja niiden, jotka seuraavat jotain muuta. Se sota ei paikkaa vaihtamalla lopu.
Onpas tässä kovin ansioitunut kaveri, kun on päässyt oikeen tuomarin pallille nousemaan!
Jeesuksen seurassa kannattaa olla hieman nöyremmällä mielellä.
Matt 23:10-12
Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.
Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.
Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.
Tämän kaverin mielestä keskusteluunkin saa osallistua vain hänen tasolleen yltäneet.
Omaan suureen hätäänsä armosta Lahjan saanut ei ansioitumisellaan noin kykene pöyhkeilemään! Lahjasta voi ihmisparalle tulla omasta erinomaisuudesta ja ymmärtäväisyydestä johtuva ansio, kuten näyttää tälle kaverille käyneen.
Viekas veijari on vihulainen.
Ei ole sama sota esikoisuudessa, kun kaikkialla muualla.
Muilla on taas omat yksilölliset ongelmansa, joista meillä ei juurikaan ole tietoa koska emme käy muiden herätysliikkeiden ka kirkkokuntrien jumalanpalveluksissa.
Netistä ja radiosta tosin voi seurata ja kuunnella eri kirkkokuntien jumalanpalveluksia, niin halutessaan. Mutta silloin kun ei tiedä asioista eikä ole eri kirkkokuntien kanssa yhteistyössä niin niistä ei kannata kirjoitella.
Liikkeessämme olevat ongelmat on tarkkaan yksilöity, Raamatun valossa.
Väärä seurakuntaoppi on kaikista pahin, koska sen kiihkomielinen puolusteleminen vie suuren osan seura-ajasta ja johtaa moniin
muihinkin opillisiin vääristymiin, poikkeamisiin kristinopista.
Jeesus on tie, ei seurakunta.
Jumalan lapset syntyvät uskolla vastaanotetun Kristuksen sanan kautta, eivät seurakunnasta.
Jeesus on AINUT välimies, Jumalan ja ihmisen välillä, eivät toiset ihmiset.
Näitä kristinuskosta poikkeavia opetuksia on muitakin, tässä muutama esimerkiksi.
Tarkentakoon metusalah itse juttunsa.
Metusalem, en sodi sinun kirjoituksiasi vastaan lainkaan, vaan selvyyden vuoksi yritin väliin huomauttaa vanhurskauttamisesta, että se on täysin valmiiksi tehty, eikä Jumala vaadi mitään hintaa siitä. Kun minustakin alkoi tuntua, että se meni sekaisin uskosta vuotaviin töihin ja toimiin.
Kyllä se, että Jumala on niin paljon minuakin rakastanut, että lahjoitti uskon ja pesi pois syntini, vaikuttaa mielessäni ja sydämessäni halun olla kuuliainen Pyhälle Hengelle. Ja seurata, mihin Hän johdattaa ja tehdä niitä tekoja, joihin Hän antaa tahtomisen ja tekemisen.
Haluan olla uskollinen uskossani, mutta siihenkään en kykene ilman Jeesusta. Tarvitsen Häntä joka päivä ja joka hetki. Ihana armon virta, joka puhdistaa kaikesta synnistä koko ajan ilman sekunninkaan katkoa! Rakkaus pakottaa. Rakkaus ja totuus!
Näyttää todellakin menevän sekaisin näillä "Jeesus on tie" ja "paas ny mielees tämä". Lienevätkö sama henkilö?
Matkamies maan : lle
Olen itsekin ollut varsin lähellä essu-seurakuntaa ( teu en sanonut -lahkoa).
Olen tehnyt tulkintani ja johtopäätökseni ja kommentoin ihan vaan omilla mielipiteilläni:
Uskovaiseen kotiin syntyminen on varmasti kaikkien meidän mielestä 94% varmuudella menolippu taivaisiin, mutta ei se niin ole. Tällaisten asioiden eteen kaiketi pitää tehdä töitä (en silti itse koe asiaa omakseni agnostisena).
Lihan ja hengen taistelu on minusta varsin ymmärrettävää nuorella lisääntymiskykyisellä uskovalla ihmisellä ja luulempa, että lähes jokainen tekee sitä, elleipä aivan jokainen.
Uskonasiat pitää painottaa ja asettaa omassa elämässään oikeaan tärkeysjärjestykseen. Ajattele ensin asioita puhtaasti ilman uskontoa vaikka näin: olemme biologisia olentoja vietteinemme ja vaistoinemme ja mielihaluinemme. Ihmisen sisältä pitäisi sitten löytyä se ääni oikeasta ja väärästä. Tämä on mielestäni ihmisen oikeata moraalikäsitystä, sisäsyntyistä eikä jumalien ohjaamaa. Lisääntymisikäiset ihmiset hakeutuvat lajikumppaniensa seuraan ja kokevat elämyksiä ja fantasioita niinkuin me kaikki. Mikä onkaan nuorelle tytölle viihdyttävämpää kuin Googlailla kireitä pyllyjä tai nuorille miehille tutkia naiskauneutta. Tässä ei ole mitään pahaa niinkauan kun ei tällä toiminnalla luokka ketään ulkopuolista (parisuhdekumppania tms.) Ota myös huomioon, ettet voi tällä toiminnalla luokata itseäsi muutenkuin muita luokkaamalla (synnit luokitellaan vasta uskontojen sisällä). Ja jos näkemyksesi kohdistuvat samaan sukupuoleen niin ei siinäkään voi olla olemassa yhtään mitään pahaa. Yksilön tuntemukset ja rakastaminen eivät ole koskaan maailman historiassa olleet rajattuja vastakkaiseen sukupuoleen, eivätkä tule ikinä olemaankaan. Rakkaus on rakkautta. Rakastan lapsiani, sisaruksiani, ystäviäni, perhettäni, lähimmäisiäni. Rakkaus ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista, vaan puhtaasti henkilökohtaista vilpitöntä kunnioittamista ja arvonantoa toista ihmistä kohtaan.
-Tämän puntaroinnin jälkeen olet valmis vastaanottamaan uskonnon elämäsi sisältöön, jos se auttaa sinua elämässäsi eteenpäin (lähes kaikki ihmiset maailmassa kyllä kuuluvat johonkin uskontokuntaan).
Tärkeintä on aito moraali ja pyrkimys siihen, ettet toiminnallasi loukkaa kanssaihmisiä.
Jos uskontokäsityksesi tämän pohdinnan jälkeen antaa elämällesi sisältöä, niin mikä onkaan sen hienompaa. (olisinko jopa tavallani kateellinen??)
Kiitoksia kerperossille muistamisesta.
Ei minulla ole sellaista ongelmaa seksuaalisuuden kanssa, kuin ehkä ajattelet..
Meillä on hyvin erilainen maailmankatsomus(kin). Minulla ei ole uskontoa, vaan usko. Sitä on mahdoton selittää sellaiselle, jolla on uskonto, tai joka pitää itseänsä uskonnottomana. Sana Jeesus kertoo sinulle aivan eri asioita, kuin minulle. Hän on minun elämäni.
Täällä pallon päällä kun tallailemme, meillä on väkisin monenlaisia kysymyksiä elämässä olosta ja sen salaisuuksista. Jokainen meistä kantaa sisällään jonkinlaisen "uskon". Sinulle on varmasti turhaa hokea Jumalasta ja Jeesuksesta käännytysmielessä. Voin vain sanoa, että usko on jotain yli kaiken ymmärryksen menevää. Se muuttaa ihmisen ja elää ihmisessä. Tavallaan vastoin omaa tahtoa. Ei sillä ole tekemistä lestadiolaisuuden kanssa, eikä minkään kasvatuksen tai elinympäristön. Se on Jumalan lahja ja tuo vastauksen elämän suuriin kysymyksiin. Sinusta varmaan kuulostaa hassulta puhe synnistä, ensimmäisten ihmisten lankeemuksesta jne. Uskon kuitenkin, että sinäki löytäisit niille todisteita itsestäsi, omasta sielunelämästäsi.
Itse pidän itseni onnellisena ihmisenä, Kristuksen usko todistaa minulle, että asiani ovat mitä parhain päin. Kaikesta huolimatta.
lainaa matkamiestä:
"...Täällä pallon päällä kun tallailemme, meillä on väkisin monenlaisia kysymyksiä elämässä olosta ja sen salaisuuksista..."
-Puhut ymmärrettävästi. Olen saanut täällä vieraillessani hämmästyttävän hienoja näkemyksiä ihmisenä olemisesta; erityisesti parissa avauksessani ja muutenkin sillointällöin. Olen ollut toisinaan suorastaan hämilläni - hienoa porukkaa. Onhan täällä kuran heittäjiäkin (niinkuin pitääkin olla) ja kyllä minäkin siihen toisinaan mukaan lähden. Ja tottakai lähden jatkossakin, kun ei aina muuten saada aikaan värikästä keskustelua (pari aihetta jo pyörii mielessäni). Tutuimmat varmaan tietävätkin, mitkä aiheet erityisesti närkästyttävät minua :) .
"...Ei sillä ole tekemistä lestadiolaisuuden kanssa, eikä minkään kasvatuksen tai elinympäristön. Se on Jumalan lahja ja tuo vastauksen elämän suuriin kysymyksiin...."
-näin olen muutamien muidenkin sanomiset ymmärtänyt ja tämä asenne on lähellä minun moraalikäsitystäni (ilman siis tuota kollektiivista Jumalaa).
En koe uskovien tai uskonnottomien välillä suurtakaan eroa ihmisyydessä - päinvastoin molemmissa tuntuu olevan pääosin hienoja ihmisiä. Ja -ajatteles- näin sanoo uskonnoton el-seurakunnan keskustelupalstalla.
"...Itse pidän itseni onnellisena ihmisenä, Kristuksen usko todistaa minulle, että asiani ovat mitä parhain päin. Kaikesta huolimatta...."
-Kiva kuulla !
Aivan oikein matkamies, usko on yli ymmärryksen menevää ja sillä ei ole mitään tekemistä lestadiolaisuuden tai minkään kasvatuksen ja ympäristön kanssa. Jokaisella on jokin usko, mutta kun se menee todella yli ymmärryksen se on silloin omalle ymmärrykselle vaarallista.
Täällä joku yliymmärrtämättömyydessään sanoi, Jeesus ei vaadi mitään. Ei todella vaadi, muttä yliymmärtämättömyydessään olevat uskovaislahkot vaativat. Eikö ole nurinkurista puhetta. Vaatijat toisiltaan löytyvät juuri sitä, mitä toisella ei ole tai ei pysty itse olemaan.
SU, usko Raamattuun, älä ihmisiin, edes itseesi.