...sanoi koira, kun takapuoltaan nuoli. Miljoona kakkakärpästä ei voi olla
väärässä.
Musiikkitieteen professori Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan:
"Pypyläärimusiikki on tuottajan puhetta kuluttajalle, sinfoniamusiikki taiteilijan puhetta kuulijalle."
väärässä.
Musiikkitieteen professori Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan:
"Pypyläärimusiikki on tuottajan puhetta kuluttajalle, sinfoniamusiikki taiteilijan puhetta kuulijalle."
Vastaukset 28
Vanhimmat
Dhommi on taas ollut uneto
http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/238/erkki-salmenhaara
Erkki Salmenhaara
s. 12.3.1941 k. 19.3.2002
Erkki Salmenhaara kuuluu musiikkielämämme suuriin vaikuttajahahmoihin. Säveltäjänä hän lukeutui aluksi 1960-luvun alun johtaviin nuoriin avantgardisteihin, mutta 1960-luvun jälkipuoliskolla Salmenhaaran tyylissä tapahtui jyrkkä, epäsovinnainen käänne yksinkertaisempaan tonaaliseen tyyliin.
Hänen mielestään musiikin modernismin suuri ongelma oli sen historiattomuus, ja Salmenhaara halusi tonaalisia elementtejä käyttämällä palauttaa nykymusiikkiin sellaisen puhuttelevuuden ja merkityssisältöjen rikkauden, joka taidemusiikilla oli aikaisemmin ollut.
Salmenhaara jäi säveltäjänä kuitenkin valtavirtojen ulkopuolella olevaksi ulkopuoliseksi hahmoksi, ja hänen tuotantonsa, johon kuuluu muun muassa viisi sinfoniaa, ooppera Portugalin nainen, neljä konserttoa sekä paljon muuta orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia, odottaa uudelleenarvioijaansa.
Ehkä vielä säveltämistäkin keskeisemmän elämäntyönsä Erkki Salmenhaara teki musiikintutkijana ja -historioitsijana sekä pedagogina. Hänen väitöskirjansa (1969) käsitteli unkarilaisen nykysäveltäjän György Ligetin musiikkia; teos luetaan jatkuvasti yhdeksi kaikkein tärkeimmistä Ligeti-tutkimuksista.
1960-luvulla hän kirjoitti lisäksi paljon käytetyt oppikirjat sointuanalyysistä, soinnutuksesta sekä 1900-luvun musiikista.
Samaan aikaan Erkki Salmenhaara toimi musiikkiarvostelijana, aluksi Ylioppilaslehdessä ja Kauppalehdessä sekä 1963-72 Helsingin Sanomissa. Arvostelijana hän kuuluu etevimpiin Suomessa koskaan vaikuttaneista musiikkikriitikoista.
1970-luvulta lähtien hänen päämielenkiintonsa suuntautui suomalaisen musiikin tutkimiseen ja monien säveltäjien unohdettujen teosten uudelleenarviointiin.
Hän on kirjoittanut elämäkerrat Leevi Madetojasta ja Jean Sibeliuksesta sekä tutkinut lisäksi muun muassa Uuno Klamin, Erkki Melartinin, Ernest Pingoud'n, Aarre Merikannon ja Joonas Kokkosen tuotantoa, kuten myös Johannes Brahmsin sinfonioita ja Gustav Mahlerin musiikkia.
1980-luvulla aloitetussa Suomen musiikin historia -hankkeessa Salmenhaaran panos oli keskeinen - hänen osuutensa käsitti musiikkimme vaiheet 1800-luvun alkupuolelta aina toiseen maailmansotaan saakka, eli sivumääräisesti lähes kaksi kolmasosaa kokonaisuudesta.
Neliosainen historia (1996) sai 1997 Tieto-Finlandia-palkinnon.
Salmenhaara oli myös Erik Tawaststjernalle ratkaisevana apuna tämän luodessa suurta Sibelius-elämäkertaansa, ja hän toimitti lopulliseen julkaisukuntoon Tawaststjernan elämäkerran viidennen osan. Hän on toimittanut lisäksi useita kokoomateoksia ja julkaissut yhdessä muiden kanssa kaksi teosta Suomen musiikista.
Monissa esseissään ja kritiikeissään hän paljastuu edelläkävijäksi, joka hämmästyttävän terävänäköisesti kykeni ennakoimaan nykymusiikissa tapahtuneita arvostusten muutoksia.
Vuosina 1966-74 Salmenhaara toimi Helsingin yliopiston musiikkitieteen lehtorina, 1975-98 apulaisprofessorina ja 1998-99 professorina. Yliopistotyössä hänen panoksensa suomalaisen musiikkitieteen hyväksi oli ratkaisevan tärkeä.
Hän oli pitkään Suomen musiikkitieteellisen seuran julkaiseman Musiikki-lehden päätoimittajana ja kuului seuran hallitukseen 1969-99.
Erkki Salmenhaara toimi lisäksi Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana 1974-78 ja Suomen säveltäjät -yhdistyksen puheenjohtajana 1974-76 sekä vaikutti säveltäjäyhdistyksen johtokunnassa 1966-74 ja 1990-96.
Vuonna 1994 hän kirjoitti yhdistyksen historiikin, jossa hän käsittelee yleisemminkin säveltäjän yhteiskunnallisen aseman muutoksia Suomessa.
Ihmisenä, opettajana ja kollegana Erkki Salmenhaara oli erittäin pidetty itseään korostamattoman luonteensa ja maamme musiikkielämän hyväksi tekemänsä keskeisen tärkeän, uhrautuvaisen toimintansa takia.
Ansioistaan pedagogina ja tiedemiehenä hänet nimitettiin 1996 vuoden professoriksi.
Kolme viikkoa ennen kuolemaansa hän ehti saada Suomen Kulttuurirahaston suuren tunnustuspalkinnon elämäntyöstään.
Uskoisin että Salmenhaaraa kuuntelee tällä hetkellä ainoastaan Salmenhaaran perhekunta. Ellei joku piruparka joudu harjoittelemaan Salkkiksen teoksen kantaesitystä varten. Luulisin että esitys jää ainoaksi.
Toisaalta sama mies on kirjoittanut artikkelin http://www.finna.fi/Record/arto.829149
Samainen mies totesi Beatlesin kehittäneet uuden sävellystekniikan studiossa.
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=erkki salmenhaara beatles&source=web&cd=6&cad=rja&ved=0CGAQFjAF&url=http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00361.pdf&ei=TvXrUPLnGeSK4gSj8ICIAw&usg=AFQjCNG6oermqvjrAptfGG76YWfueln8AA&bvm=bv.1357316858,d.bGE
Kuten Kari Rydman on kirjoittanut blogissaan vielä 2010: "Kauhistuksen kanahäkki: tulin maininneeksi, että Beatles-kappale Help! oli ilmiselvästi barokkialkusoiton pienoismalli, ja että muutamat muutkin Beatles-hitit olivat klassisen musiikin edustajalle täysin vakavasti otettavia ja mielenkiintoisia."
Paino kohdassa kauhistuksen kanahäkki - sen vertaa ei löydy avaruutta dhommimaisesta mielestä.
Lisää luettavaa:
http://www.finna.fi/Record/arto.829149
http://www.finna.fi/Record/arto.1389185
Tai hieman helpommin Tuomas Eerolan nettiartikkeli:
http://www.icce.rug.nl/~soundscapes/VOLUME03/Rise_and_fall1.shtml
Tuomas jätti syvemmät intialaisen musiikin vaikutteet huomiotta, ne ilmenevät mm. sinänsä länsimaiselta popbiisiltä kuullostavan kappaleen rytmiikassa. Täät tekivät ainakin Harrison ja Lennon.
Artikkelisi on kirjoittanu Terhi Nurmesjärvi, ei Erkki Salmenhaara.
Salmenhaarasta ei puhuta sanallakaan linkissäsi.
Sekoitat käsitteitä:
Terhi Nurmejäsrvi ei sano Beatlesin kehittäneen uutta sävellystekniikkaa, vaan uuden äänitystekniikan.
Beatles-poopin kohdallahan ei kukaan musiikin ammattilainen edes puhu säveltämisestä. Beatles teki poop-laulelmia, mutta ei säveltänyt mitään merkittävää.
Mars musiikkiopistoon! :)
http://karirydman.blogspot.fi/2012/07/because-vanessa-mae-soittaa-beatlesia.html
Rydman: "Jos sanon pitäväni Beatlesten musiikista, ollaan yleisesti sitä mieltä että minulla on kelvollinen maku. Jos sanon pitäväni Vanessa Maen soittamasta Because-kappaleen versiosta, moni pitää minua täysin turmeltuneena. Makeaa, toki on makeaa. Mutta on myös puhdasta makeaa. Klassinen viulunsoitto ei lopultakaan ole kovin kaukana Lennonin musiiki"
No niin, täähän on muille paitsi isolle D :lle ihan vesiselvää pässinlihhoo.
Mutta miten niin ei muka voi makuasioista kiistellä? Niistähän on kiistelty koko maalimansivu...
Kari Rydman ei ole musiikin tuntija. Klassisella musiikilla vs Lennonilla ja Vanessa Maella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Älä levitä valheita ja vääristele toisten ihmisten sanomisia.
Minäkin olen sanonut, että Beatles on ansiokas lauluntekijä popin mittapuulla.
Tuo tänne esimerkki ammattilaissäveltäjästä, joka olisi nostanut Beatlesin samalle tasolle kuin klassisen musiikin tasolle. Maininnut samassa yhteydessä ei kelpaa, vaan sanonut että Beatles olisi MUKA SAMANTASOISTA.
Koita jo tajuta, että olet sekaisin.
Jälleen kerran viittaukset ovat pielessä:
- kuka on sekaisin
- mikä on se valhe
- mitä sanomista on vääristelty
Ansiokkaaksi ei D:n muisteta Beatlesia sanoneen millään mittapuulla. Paino sanalla ansiokas.
D sanoo ettei Beatlesia voi verrata klassiseen - kuitenkin hän on yhä ainoa, joka sitä tekee. Klassisen kuuntelijat ja ammattilaisetkin sen sijaan ovat kuunnelleet, kiinnostuneet ja jopa arvostaneet Beatlesia - arviointia on tehty klassisenkin näkökulmasta.
Kuten tiedämme, taidetta on monenlaista eikä klassinen ole taiteen mittapuu eikä klassinen maalaustaidekkaan. Taide puhuttelee.Taidetta on kaikkialla, sielläkin, missä ei ensimmäistä sinfoniaa ole kuultu.
"Kauhistuksen kanahäkki" rajoittaa taiteen näkemyksen kovin kapeaksi ja puristaa sen tiettyyn muodolliseen kaavaan. Siihen, mitä tietosanakirjoista saatettiin lukea.
Taide puhuttelee ja on innovatiivista sekä huolella tehtyä. Puhuttelu ilmenee inspiraationa ja vaikutteina muille.
The Beatles edustaa siis osaltaan taidetta.
"arviointia on tehty klassisenkin näkökulmasta."
Kukaan ei ole koskaan arvioinut pooppia ansiokkaaksi taidemusiikin näkökulmasta.
Sellaista ei ole kukaan koskaan edes uskaltanut väittää.
Mitä tulee ilmaisuun, ilmaisu maalauksen, piirrustuksen tai kirjallisuuden tms. parissakaan ei ole automaattisesti taidetta. Sama pätee "puhuttelevuuteen".
Taide-määre annetaan yhteisön toimesta kehittyneelle ja jalostuneelle ilmaisulle ja alansa valioille.
Koska poopkin on tekemisissä soivan äänimaailman kanssa, ns. vakava tai "klassinen" musiikki nappaa aina taide-määreen sen nenän edestä.
Jotta pooppia voisi harkita taiteeksi, se pitäisi sijoittaa johonkin muuhun kuin musiikki-kategoriaan.
Jos siis myönnettäisiin, että poop on enemmän pyllyn keikutusta kuin musiikkia, tällöin voitaisiin alkaa harkita poopille pyllynkeikutuksen "taiteen" tai "taidon" määrettä.
Voisi tietysti myös miettiä luokitellako poop alushousun heittelyn "taiteeksi".
Taide siis on innovatiivista, mutta populaarikulttuuri ei ole innovatiivista musiikillisilla mittapuilla, eikä pelkkä innovatiivisuus vielä tee asiasta taidetta.
No, sinua viisaammat ovat todenneet osan populaarimusiikista täyttävän "taiteen kriteerit".
Saati monen muun musiikin, sen klassisen lisäksi. Voidaan epäillä, täyttääkö kaikki klassinen musiikki taiteen kriteerejä. Sehän on vain vanhan toistoa.
Usein kulttuuri-institutiot pitäytyvät vanhassa taiteen määrittelyssä - söisihän muu niiden leipää.
Miksi taas uusi nikki, Dhommi?
Kukaan maailman musiikin tuntijoista ei ole koskaan edes kehdannut väittää, että poopmusiiki olisi taidetta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Art_music
"Syntyykö taide pelkästään siitä tekemisestä vai siitä, millaisia ajatuksia tai tunteita se muissa herättää?"
Sinun henkilökohtainen kokemuksesi lääketieteestä, fysiikasta, matematiikasta, musiikista tai mistään muustakaan ei ole näitten laadun tai mahdollisuuksien mittapuu.
Se tavara itsessään - riippumatta sinun osallisuudestasi siihen - on se mittapuu. Näin on siksi, että kaikilla ei ole yhtä kehittyneitä antenneja vastaanottaa musiikillisia asioita. Sama pätee tietysti muissakin tieteissä ja taiteissa.
Pyllynpyörittäjien ongelma on että kartoitatte ympäristöänne pelkästään perstuntumalla, ettekä suostu kasvattamaan ymmärrystänne.
marketan tavara on löysää
Voiko tuota paremmin sanoa?
Marketta kiteyttää asian loistavasti.
Alter ego-mielisairautesi vain pahenee, joten ota viipymättä yhteys lähimpään lääkäriin. Terapialla ja oikealla lääkityksellä vaiva paranee.
Marketta kiteyttää loistavasti taiteen käsitteen sinulle mahdollisimman helposti omaksuttavaan muotoon. :)
"Klassisen kuuntelijat ja ammattilaisetkin sen sijaan ovat kuunnelleet, kiinnostuneet ja jopa arvostaneet Beatlesia - arviointia on tehty klassisenkin näkökulmasta. "
Harha, ei todellisuus, Esa Järvi!
Ken lie Esa Järvi - Dhommin oma harha.
Lueskeleppa noita tekstejä niin mielesi voisi muuttua.
Osaatko ymmärtää lukemaasi?
Tuo Järvi -illuusio antaa ymmärtää kaiken muun ohella, että tilanteesi on toivoton.
Esa Järven, kuka lieneekään, pitäisi ottaa taikalasit silmiltä ja kohdata realiteetit.
Noo nuo säveltelijäthän tarkottaa vaan sitä että Beatles on yhtä hyvää, ei samanlaista. Just siitä erilaisuudesta he on saanu niitä vaikuttimii ihan siinä mistä klassisestakin. Ettekö pölkyt tajjuu ollenkaan? Beatles on siis heijän mielestä yhtä laadukasta ja sillä tavoin voijaan rinnastaa, siis laatumielessä.
Jästipää!!
Juuri siitä ei ole kyse.
Kukaan klasari ei ole nostanut Beatlesia rinnalle. Jokainen musiikin ammattilainen tietää toki miten huonoa kaikki populaari on verrattuna parhaisiin sinfonioihin ja muihin klassisiin mestariteoksiin. Ero on selvä ja varma, ikuinen. Sitä myös Kari Rydman aikanaan korosti: klassinen on ylivertaista, ja soittimet opiskelun tulee tapahtua klassisen ohjelmiston välityksellä. Samalla hän totesi, että Beatles ja Abba voidaan ottaa teorian intervallinlaulu- ja muuhun säveltapailu-harjoitteluun mukaan YHTÄ LUONTEVASTI kuin kansanmusiikki.
Joten kukaan muu kuin Esa Järvi ja muut popparit eivät ole edelleenkään pihalla perusasioista: Klassinen on aivan ylivertaista populaariin nähden.
Ja mitenhän se ylivertaisuus ilmenee?
Dhommin ylimielisyytenä ensisijaisesti.
Mitenkähän se ylivertaisuus ei ilmenisi?
AIVAN!
Jokaisessa asiassa mitä musaan liittyy, on Mozart ainakin 34 miljardia kertaa nerokkaampi kuin kaikki popparit yhteensä.
Oikeesti, kuunnelkaa Mozartia, älkää muuta puuhatko enää koskaan. Olette jo vanhoja ettekä SINUT Mozartin nerouden kanssa, ette edes alkutaipaleella Mozart-matkalla.
Aloittakaa Mozart-matka, pliis
Kävikö Erkki Salmenhaara koskaan paskalla ?
Voisin kuvitella, että kakkakärpäsiä pyöri ympärillään tiiviisti odottamassa almua.