Mulla oli vajaa vuoden tauko lääkityksestä rahan puutteen vuosi. Pärjäilin niin j a näin. Hain ruoat Sivasta tai R-kiskalta. Kaverit on kadonneet. näinä sulkeutuneisuuden vuosina., Rahat o loppu ku asuu yksin ja kaiken saa maksaa itse. Syksyllä tilanne meni niin pahaksi etten voinut mennä edes Sivaan. Aloitin lääkkeet uudelleen ja paniikkihäiriötovat ovat väistymässä, mutta mitään ei jää tialle. Ontto, tyhjä, yksinäinen olo. Miksi enään jaksaa. Onko tässä maailmassa enään mitään mieltä. Houkutus otaa auto alle ja ajaa päin jotain tuntuisi helpotukselta. Mulla ei oo mitään halua nähdä kevättä.
Kuka on käynyt ihan siinä reunalla? Miksi et ottanut sitä viimeistä askelta? Oletko joutunut samaan tilanteeseen uudestaa?
Kuka on käynyt ihan siinä reunalla? Miksi et ottanut sitä viimeistä askelta? Oletko joutunut samaan tilanteeseen uudestaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on kotona yksin ei voi löytää apua. Kukaan ei välttämättä tule ja hae sängystä. On lähdettävä itse liikkeelle. On komennettava itsensä liikkelle hakemaan apua ja ulospääsyä omasta tilanteestaan. Avun hakemisessa on oltava sinnikäs. Jos jäät tuleen makaamaan et pääse pois. Pinnistele ja mene sinne Sivaan ja muualle.
Kysy lääkäriltäsi ja terveyskeskuksesta apua eteenpäin. Miten olisi seurakunta? Seurakunta ja diakonia on ihan hyvä avun hakemisen paikka, vaikka monilla onkin heti karvat pystyssä ja ennakkoluuloja.
Kiitos vastauksesta! Alkaisi aurinko paistamaan jo ulkonakin.
Minä paranin vaikeasta paniikkihäiriöstä. Oireeni olivat vaikeat ja kattavat, paniikkiosastosta ei varmasti löydy sellaista oiretta jota minulla ei olisi ollut. Itse kärsin ehkä kaikkein eniten olotilasta, jossa tuntui että on aivan yksin keikkumassa avaruudessa ja lisäksi tyhjän päällä eikä tiedä mistä oma itse alkaa ja mihin se päättyy...... Näitä kummallisia tuntemuksia on hankala selittää. Mutta siis: Minä paranin! Monta kymmentä vuotta ahdistushelvetissä ja sitten yks kaks, kaikki oireet katosivat eivätkä ole tulleet takaisin. Tunnen itseni täysin terveeksi ja normaaliksi.
Olin rukoillut paljon sitä, että paranisin. Lisäksi olen vuosien ajan lähettänyt esirukouspyyntöjä eteenpäin, esimerkiksi Pirkko Jalovaaran rukousystäviin. Lopulta Jumala auttoi. Koeta Sinäkin kestää, äläkä unohda rukoilla Jumalalta apua.
Mun paniikki meni jo kerran lääkityksellä ohi mutta se tuli takaisin. Kun se alkoi uudestaan se suoraastaan kuohui mun yli.