Hei!
Teen tutkelmaa, jonka aiheena on itsemurhat.
Mitä mieltä olette itsemurhista?
Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?
Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?
Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?
Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?
Tässä joitain kysymyksiä.. Tai
Kerro vain vapaasti kokemuksesi ja mielipiteesi.
Kiitos A-S-I-A-L-L-I-S-I-S-T-A kommenteista (:
Teen tutkelmaa, jonka aiheena on itsemurhat.
Mitä mieltä olette itsemurhista?
Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?
Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?
Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?
Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?
Tässä joitain kysymyksiä.. Tai
Kerro vain vapaasti kokemuksesi ja mielipiteesi.
Kiitos A-S-I-A-L-L-I-S-I-S-T-A kommenteista (:
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vapaassa maassa itsemurha on laillinen teoriassa ja käytännössä, ja kenelläkään ei ole sanaa siihen moraalisesti. Näin on asian laita joka tapauksessa. Myös perustuslaki takaa ihmisille oikeuden vapauksiin jotka eivät ole rikoksia, ja jos kyseessä on rikos, siitä tulee perustuslain mukaan rangaista oikeudenkäynnin määräämän tuomion mukaan, tasapuolisesti sama tuomio kaikille.
Itsemurhayrityksestä pitäisi antaa kuolemantuomio tai hoitoa. Potilas saisi toki itse päättää.
Aloittaja taitaa luulla että psykoosin kokevat haluavat tehdä itsemurhan helpommin, veikkaan että ei sen enempää kuin muutkaan. Psykoosin kestää, mutta lääkitys saattaa sekoittaa päätä niin ettei meinaa kestää sen aiheuttamia aivovauriomaisia oloja. Itse olen psykooseissa nimenomaan varonut etten vahingossakaan vahingoita itseäni tai muita.
Aloittaja taitaa luulla että psykoosin kokevat haluavat tehdä itsemurhan helpommin, veikkaan että ei sen enempää kuin muutkaan. Psykoosin kestää, mutta lääkitys saattaa sekoittaa päätä niin ettei meinaa kestää sen aiheuttamia aivovauriomaisia oloja. Itse olen psykooseissa nimenomaan varonut etten vahingossakaan vahingoita itseäni tai muita.
Minusta typerää päättää ihmiselämä koska se alkaa kuitenkin uudestaan kuoleman jälkeen, mitä järkeä siinä on? Ihmisen pitäisi elää jokainen elämä, lähteä vaikka maasta ja aloittaa uusi elämä vaikka uudella henkilöllisyydellä mieluummin kuin päätyä itsemurhaan. Ottaisi oppia jokaisesta asiasta mitä jokainen päivä opettaa sitten voi seuraavassa elämässä olla vahvempi ja viisaampi.
Usko mitä uskot, kenelläkään ei ole toista elämää. Kuollut ihminen mätänee maan alla arkussa kuoltuaan. Osa tietysti levitellään tuhkana johonkin. Sillä ei ole mitään merkitystä milloin ja miksi kukin kuolee, se tapahtuu kuitenkin joskus, ja elämä on pohjimmiltaan merkityksetöntä.
Sinä uskot että olet keho. Keho kuolee, joten päättelet siitä että sinäkin kuolet. Kuinka kätevää päästä kaikesta eroon niin helposti sen sijaan että tulee kokemaan tuhansia kuolemia yhä uudelleen ja uudelleen. Onneksi on unohdus välissä. Ja uskot että jälleensyntyminen tekisi elämisestä muka jotenkin merkittävämpää? Joku toinen voi nähdä jälleensyntymän ei enempää eikä vähempää kuin HELVETIN kierteenä, sinä yrität uskotella samaa helvettiä vain yhdellä elämällä, lucky you. Satojen ihmisten omakohtaiset kertomukset vastaan sinun uskomus. Jos ei ensin ota asioista selvää niin on turha väittää jotain pelkäksi uskon asiaksi. Jälleensyntyminen on naiivista kaukana, se on sitä ettei tekojaan ja ajatuksiaan ja maailmaa pääse pakoon niin että valot vaan yhtäkkiä sammuisi. Taas on uusi painajainen edessä.
Järjetöntä soopaa, senkin uskonPÖPI!
Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?
Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?
Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?
Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?
1. oikein vai väärin?
Kysymys johon ei tällaisen nettisivun puitteissa voi vastata. Vaatii paljon eettistä pohdintaa..
2. tyttäreni hyvän ystävän äiti hirtti itsensä pari vuotta sitten. En tuntenut häntä läheisesti, mutta puheväleissä oltiin ja jotain hänen elämästään tiesin.
Kyllä hänen itsemurhansa melko tavalla kosketti ja kipeää teki. (Tekee yhä, mutta etäisyyttä asiaan on jo.)
3. syyttää en voi enkä voisi. Tämäkin asia joka vaatisi aikaa ja paneutumista.
4. tämän henkilön itsemurhan taustoja jonkin verran tunnen, ja sitä kautta tajuan että se piste voi tulla. On erittäin traagista että siihen joku ajautuu, ettei apua ennen sitä saa. Kunnollista apua, riittävästi.
5. mitä kertoo tekijistä? Totaalinen toivon menetys. Luopuminen. Ja varasti tekijälle itselleen valtava vapautuksen tunne.
Vaikea sanoa muuta. Kuten sanoin; suuri ja monimutkainen mutta erittäin ielenkiintoinen eettisen keskustelua aihe! Niin traaginen kuin onkin.
Mieti itse. Kukaan tervejärkinen ei hae lopputyöhönsä mielipiteitä täältä. Mikäli hakee, täytyy lähteä selvittämään minkälaisissa oppilaitoksissa hyväksytään lopputyö joka on koostettu suomi24-foorumin kirjoituksista.
Mielestäni se on ihmisen oma ratkaisu, kuoleeko "Luonnollisella" tavalla vai itsemurhalla. Itsemurhan tehneiden läheisten ei pitäisi tuomiota heitä tai syyttää itseään siitä, sillä jokaisella on oma valintansa. Useinhan tilanne on kuitenkin niin, että on masennusta, perheongelmia jne. Itse koen, että tekijä on ollut jollakin elämänsä alueella heikko, kuten minä. Olen ollut itsekin monesti tilanteissa, joissa olen ollut kahden vaiheilla; minun joko täytyy aloittaa uusi elämä tai tehdä itsemurha. Ihmiskorvaanhan tuo "aloittaa uusi elämä" kuulostaa paremmalta, mutta jos tosiaan tilanne on niin paha, että täytyy tyytyä tuohon ratkaisuun, se on OK. Suosittelen kyllä ensin puhumaan jonkun kanssa. Itse olen jo ollut pari vuotta lievästi masentunut, veljeni hakkaavat minua, minulla ei ole ikinä ollut tukevaa ja kannustavaa äitiä, isäni on alkoholisti, jolla on mielenterveysongelmia ja ollut jo yli 6 vaimoa minun elinaikanani (ja minä 16v, olen tietenkin nähnyt kaikki riidat, kuullut kun yläkerrassa huudetaan, tuoleja paiskotaan seinään...) Nyt te varmaan mietitte, että "tavallinen teini-ikäinen tuo kirjoittaja", mutta täytyy sanoa, että menneisyys vaikuttaa myös tulevaisuuteen ja yritän oppia hyväksymään perheeni.
Tutkimus etikkaan kuulu, että ilmoitat mihin tarvitset tietoja. Eli oman nimesi, tutkimuksen nimen ja oppilaitoksen.
Kuolema on kuolema, ihan sama miten se tulee. Kun ei jaksa elää, eikä parannusta ole saanut on ihan luonnollista kuolla. Suurin osa kuitenkin paranee ja elämä jatkuu. Jokainen saa päättää miten elää elämäänsä, kuolema on osa elämää. Kunnioitetaan siis myös sitä. Tietenkin yhteiskunnan velvollisuus on auttaa yksilöä sairaudessa, se kuuluu hyvinvointivaltion tunnusmerkkeihin. Siksi itsemurha ei ole rikos, eikä myöskään yritys tai avustaminen.
Siskon poikani teki itsemurhan kymmenen vuotta sitten 21-vuotiaana. Ei mitään viestiä, ei selitystä. Hänen äiti oli kyllä kuolemaisillaan syöpään ja sitten kuolikin pojan hautajaispäivänä, joten olisiko se ollut syy vai oliko vahinko, en tiedä enkä saa ikinä tietää. Tuo poika soitti minulle samana aamuna kuin sitten tappoi ittensä, joten se on jäänyt kyllä kaivelemaan, että olisinko voinut tehdä jotakin, olisiko pitänyt jotenkin rivien välistä jotain ymmärtää ja onko se nyt sit mun syy kun en tajunnut.
En pysty tuota asiaa ymmärtämään ja olen hänelle jollain tapaa vihainen, minusta olisi kiva jos hän olisi vielä elossa, vaan ei ole ja se on vain pakko hyväksyä, vaikka ei ymmärrä.
Tämän tapauksen jälkeen olen alkanut pelkäämään, että jos taas joku tekee itsemurhan enkä sitten osaa ajoissa auttaa. Jotkut on minuun välillä hermostunukin, kun aina kyselen että onko kaikki asia kunnossa ja niin edelleen, sitä kun kokoajan pelkää että jollain läheisellä isoviisari liiraa eikä se puhu ja ihmiset ympäriil' ei huomaa ja sit joku päivä se on poissa, se on kamala pelko, en usko että siitä pelosta ikinä pääsen eroon.
Itsemurha on tyhmintä mitä voi itselleen tehdä. Ei kuolemassa ole asiat paremmin. Hoito ei yleensä auta. Ongelmistaan kannattaa kertoa läheisille joihin luottaa ja yrittää päästä tuskaisuudesta eroon, koska harva tekee itsemurhaa mikäli ei koe jatkuvaa tuskaa. En sano etten hyväksy itsemurhaa mutta minusta se on aina vakava virhe.
-Olin alussa vastaan. Pidin tekoa julmana ja itsekkäänä. Käsitys muuttui kun itse sairastuin masennukseen ja kaikki asiat meni kerralla syöksykiitoa alas. Parisuhde, talous.. Olen siis aikasemminkin sairastanut mutta nyt se on uusinut ja uusinut joka kerta pahempana. Nyt on uusi epäily masennuksen lisäksi mutta se selvinnee myöhemmin onko epäilty pääsairaus minulla. Ajatustapa muuttui ja itsekkin huolestuin että olen saannut asiasta hyväksyttävän. Olo oli niin kamala. Tein liikaa töitä, paloin jälleen loppuun, henkilökohtasessa elämässä tapahtui liikaa ja kaikki huono tietysti samaan aikaan. kun vuoden vaihteessa toivot ja uskot että seuraavasta vuodesta tulee parempi ja kun huomaat että se menikin vielä huonommin. eikä tämäkään vuosi lupaavasti alkanut. sitä rupeaa miettimään että tätä elämää vartenko olen elossa? toistuvasti uit vastavirtaan. vaikka kuinka yrität päästä eteenpäin..menetkin taaksepäin. Kun asiasta tuli hyväksyttävää omassa mielessä se ajatus on kokoajan päässä. Vaikka olisi hyviä hetkiä niin se on siellä kuitenki. Olen kyllä miettinyt miten muut saattaisivat kärsiä teostani, mutta samalla saisivat yhden taakan vähemmän. Olen siis ihan työssä käyvä ja ahdistuneisuus ei kuulemma näy minusta. Työkaverin mielestä osaan kyllä hyvin peittää sen.
-Sanoisin että helpottaa omaa tuskaa,mutta lisää omaisten tuskaa.
-Itsellä on lähiomainen yrittänyt useamman kerran itsemurhaa. Silloin minulla oli jyrkkä mielipide asiasta. Olin vihanen, tunteeton ja halveksin. Oli vaikeaa kohdata hänet koska oisi tehnyt mieli huuta että mitä sä oikeen meinaat?! Viha oli pitkään tekijää kohtaan. nyt asiat saattaisivat olla toisin.
Yleensä (tai ainakin uskon niin) että omaisuudesta ym selviää jotain viitteitä vaikka olisikin hyvä muuri tai viestiton kuolema. Tai sitten kuulee joltain jotain viitteitä.
Toisinaan konkurssi/talous, epätoivo, hetken päähän pisto (uskon että näitäkin on), perheen hajoaminen, läheisen kuolema ja siitä ei pääse yli, umpikussa itsensä ja mielensä kanssa, elämän sisällön puuttuminen, yksinäisyys, kiusaamiset, väkivalta (henkinen/fyysinen), parantumaton sairaus, liian kovat suoritiuspaineet luotu ja kun ne laukeaa niin voi tapahtua näin..joskus syy voi olla hyvinkin pieni. Olen kuullut että kun itsemurhaa hautova on tehny päätöksen lopettaa päivänsä, hän helpottuu. hän voi olla hyvinkin iloinen koska nyt se päätös ja pysyy.
-Itsellä on lähiomainen yrittänyt useamman kerran itsemurhaa.
Anteeksi, mutta AAAHAHAHAAA, kuinka vaikeeta se voi olla?
Siis ymmärrän jos kerran yrität ja jostain syystä, ihmeen/jumalan/sattuman puuttuessa peliin, et kuolekkaan. Ymmärrän, että Sinulle on ollut vaikeaa seurata näitä yrityksiä, mutta (anteeks nyt vaan) jos focus olisi todella päämäärässä, yritysten määrä jäisi yhteen(anteeks nyt vaan). Vanha sananlasku sanoo: "Jumala suosii nuorena kuolleita ja vihaa niitä kun ei kuole millään.". Kyllä, lisäilin omiani ko. sananlaskuun.
Mitä mieltä olette itsemurhista?
- nuorempana olin vastaan, koska oma perjeenjäseneni on tehnyt itsemurhan. nykyään olen sitä mieltä, että kukin saa itse päättää mitä elämällänsä tekee (saa siis myös päättää sen, jos siltä tuntuu). toki olen sitä mieltä, että isät tai äidit eivät kyllä saisi tehdä itsemurhaa, koska aiheuttavat tällä vain paljon traumoja lapsilleen. toisaalta, toisen tuskaa on vaikea muiden kokea ja kyllä olen omalle vanhemmalleni antanut anteeksi hänen itsarinsa, koska hän varmasti kärsi niin paljon, ettei muita vaihtoehtoja enää ehkä ollut.
minusta itsemurha pitää kuitenkin aina tehdä niin (jos sen aikoo siis tehdä), että sillä ei kiusaa viattomia osapuolia. eli ei todellakaan hypätä junan alle tai jäädä kenenkään nuoren löytämäksi. mieluiten joku inhimillinen tapa ja sitä ennen soitto vaikka poliisille, ettei omat läheiset löydä.
Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?
itsemurha on aina huono vaihtoehto, mutta joskus se voi tuntua ainoalta "oikealta" vaihtoehdolta ja ymmärrän sen kyllä silloin. etenkin jos on vaikka terminaalivaiheessa sairaudessa, on minusta ihan ymmärrettävää, jos tahtoo eutanasian (tai tekee sen sitten itse). läheisille aina tuskallinen asia.
Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?
molempia.
Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?
tähän olenkin vastannut. hyväksyisin, mutta kokisin suurta suurta tuskaa aiheesta.
Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
ihan hirveä tilanne. itsemurha ilman viestiä on vain äärimmäisen itsekäs teko. lapsille/vanhemmille/sisaruksille/ystäville on kerrottava syy tapahtumaan ja kerrottava ehdottomasti, että teko ei ole heidän syytään. esim. jos joku tekee itsemurhan riidan päätteeksi jää riidan toiselle osapuolelle ikuinen syyllisyyden tunne.
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?
epätoivo, yksinäisyys, kärsimys, masennus, mielialahäiriöt, erot, traumat...
monet asiat voivat ajaa ihmisen itsemurhaan. minusta se kertoo tasan siitä, että tämä ihminen on ollut todella epätoivoinen. luultavasti pitänyt ongelmia sisällään tai sitten hän ei ole saanut tarvitsemaansa tukea/apua, vaikka olisi sitä pyytänytkin. itse mietin itsemurhaa päivittäin, mutta koska perheessäni on sitä jo ollut ihan tarpeeksi, en sitä koskaan tee. se olisi kyllä varmasti helpoin tie "hyvään oloon"(= ei mihinkään), mutta uskon epätoivoisimpinakin hetkinä, että joskus voi taas olla onnellinen.
"Mitä mieltä olette itsemurhista?"
Ikävää, että itsemurhaan ajaudutaan ja moni olisi estettävissä. Se on kuitenkin itsemurhan tehneelle lopulta se "ainoa" ratkaisu. Ei kukaan halua helvetissä loppuelämäänsä elää, jos sen helvetin voi lopettaa.
"Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?"
Väärin se on, mutta eipä tuosta itsemurhan tehnyttä tuomitakaan voi. Jokainen, joka on käynyt läpi itsemurhayrityksen osaa samaistua itsemurhan tehneeseen.
"Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?"
Molempia.
"Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?"
Tuntisin sääliä ja sympatiaa ja ymmärtäisin erittäin hyvin. Itsekin olen ollut joskus siinä tilanteessa, enkä voisi olla vihainen tai syyttää. Surullinen ainoastaan. Toisaalta helpottunutkin, koska nyt on kärsimys päättynyt... Elämä voi todellakin olla helvettiä!
"Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?"
Se kertoo sen, että on elänyt tuskassa päivästä päivään, eikä loppua näy ja tilanne on täysin toivoton. Et voi mitenkään ymmärtää sitä tilannetta, jos et itse ole kokenut samaa.
Kiitos tuhannesti näistä mielipiteistä, joita kaipaan toki lisää.
Ja näille joillekkin "tutkimus etiikkaa" ihkuttaville ihmisille, niin eipä se ole rikos jos ei omia henkilökohtaisia tietojaan halua netissä julkaista.
Tuskimpa mielipiteiden keräämiseen minun tietojani tarvitaan, jos se häiritsee, niin älä vastaa - yksinkertaista.
Ja miksi mielipiteitä ei saisi kysellä suomi24:ta? -miksi ei? Ihan ihmisiä täälläkin liikkuu..