Maailmanrakkaus ei mahdu Jeesusta rakastavaan sydämeen! Jatkuvasti meitäkin (tuntematta edes ihmistä) syytetään maailmanrakkaudesta, vain siksi ettemme puolusta, vaan päinvastoin tuomitsemme ihmisopit ja omavanhurskauden.
Jos arvostelet lapinmiesten vääriä itsekeksittyjä sääntöjä, ei omavanhurskas ihminen löydä syyksi muuta kuin maailmanrakkauden.
Kuinka tätä maailmaa voisi rakastaa samalla sydämellä jolla rakastaa Jeesusta??? Jokainen Jeesusta rakastava rakastaa kaikkia hyviä asioita, niitä samoja asioita joita Jeesuskin rakastaa. Ne asiat ovat Jumalasta.
Itseasiassa joka puhuu maailmanrakkaudesta on yleensä itse sitä täynnä, eli valtava himo olisi tehdä sitä ja tätä, mutta Jumalan rangaistuksen ja helvetin pelko, yhdessä oman maineenmenetyksen pelon kanssa estävät tekemästä sitä, mitä sydän kuitenkin himoitsee!
Sana sanoo kuitenkin: "Älkää himoitko!" Se himo on itsessään jo syntiä, mutta sen vastustamisesta on tehty kristillinen hyve. Tällöin siunataan himoa, eikä tuomita sitä, sillä sen vastustaminen tuo kilvoittelupisteitä!
Jeesusta ylistäviä kytätään ja toivotaan saatavan jostain synnistä kiinni, ja kun eivät siinäkään onnistu, tuomitaan sitten siitä, että julistamme Jumalan lapsia olevan kautta koko maailman eikä vain essuissa. Se riittää heidän langettamalleen helvetintuomiolle! Puhun kokemuksesta, en valehtele!!!
Karmea pelko tutustua muualla kuin omassa liikkeessä vaikuttaviin uskoviin osoittaa pelkoa paljastumisesta, joutuisi pistämään oikeaan remonttiin koko uskonelämänsä (jos olisi rehellinen itselleen)
En voi kuin ihmetellä, kuinka ihminen jaksaa tuollaisessa sisäisessä ahdingossa olla ja elää ja kiivaasti torjua jokaisen kutsun astua todelliseen Jumalan lasten vapauteen, jonka saa ymmärtämällä täydellisen syyllisyyden omalta puolelta ja täydellisen armahduksen Jeesuksen puolelta!
Jos rakastat jotain ihmistä, haluat toimia siten, että se miellyttää häntä. Näin mekin haluamme toimia elämässämme siten, että se miellyttää Jeesusta, sillä rakastamme Häntä!
Jos arvostelet lapinmiesten vääriä itsekeksittyjä sääntöjä, ei omavanhurskas ihminen löydä syyksi muuta kuin maailmanrakkauden.
Kuinka tätä maailmaa voisi rakastaa samalla sydämellä jolla rakastaa Jeesusta??? Jokainen Jeesusta rakastava rakastaa kaikkia hyviä asioita, niitä samoja asioita joita Jeesuskin rakastaa. Ne asiat ovat Jumalasta.
Itseasiassa joka puhuu maailmanrakkaudesta on yleensä itse sitä täynnä, eli valtava himo olisi tehdä sitä ja tätä, mutta Jumalan rangaistuksen ja helvetin pelko, yhdessä oman maineenmenetyksen pelon kanssa estävät tekemästä sitä, mitä sydän kuitenkin himoitsee!
Sana sanoo kuitenkin: "Älkää himoitko!" Se himo on itsessään jo syntiä, mutta sen vastustamisesta on tehty kristillinen hyve. Tällöin siunataan himoa, eikä tuomita sitä, sillä sen vastustaminen tuo kilvoittelupisteitä!
Jeesusta ylistäviä kytätään ja toivotaan saatavan jostain synnistä kiinni, ja kun eivät siinäkään onnistu, tuomitaan sitten siitä, että julistamme Jumalan lapsia olevan kautta koko maailman eikä vain essuissa. Se riittää heidän langettamalleen helvetintuomiolle! Puhun kokemuksesta, en valehtele!!!
Karmea pelko tutustua muualla kuin omassa liikkeessä vaikuttaviin uskoviin osoittaa pelkoa paljastumisesta, joutuisi pistämään oikeaan remonttiin koko uskonelämänsä (jos olisi rehellinen itselleen)
En voi kuin ihmetellä, kuinka ihminen jaksaa tuollaisessa sisäisessä ahdingossa olla ja elää ja kiivaasti torjua jokaisen kutsun astua todelliseen Jumalan lasten vapauteen, jonka saa ymmärtämällä täydellisen syyllisyyden omalta puolelta ja täydellisen armahduksen Jeesuksen puolelta!
Jos rakastat jotain ihmistä, haluat toimia siten, että se miellyttää häntä. Näin mekin haluamme toimia elämässämme siten, että se miellyttää Jeesusta, sillä rakastamme Häntä!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sisar Saara on oikeassa. Kun usko loppuu, niin konstit alkavat.
On kuitenkin täydennettävä sen verran, että henkilökohtaisesti jokainen saa elää oman tuntonsa vaatimusten mukaisesti, vaikka kuinka tiukasti ja kurinalaista elämää. Joka on remmillä lapsesta asti kasvatettu tehostaen tuhotyötä henvetin tulen kanssa, niin hyljätyksi tulemisen traumoja siitä syntyy ihmisen persoonaan pakostakin. Sellainen ihminen on hajalla, ja uskoo kaikkien muidenkin ihmisten olevan samalla tavalla hajalla, pelon syyllisyyden ja häpeän vankeina.
Jeesus tahtoo rikottuja parantaa armollaan ja rakkaudellaan. Mutta ei Jumalan rakkaus tahdo mennä lapsesta asti remmillä vahvistetun panssarin lävitse. Hyljätyksi tulemisen haavat ovat erittäin kipeitä, kun hylkääjäksi on kasvatuksessa leimattu itse Pyhä Jumala. Lapsi on tällaiselle hengelliselle väkivallalle täysin suojaton. Joko hän samaistuu väkivallan uhriksi, taikka sitten alkaa sota, kun ymmärrys alkaa tajuta mitä pahaa minulle on Jumalan nimissä tehty.
Synniksi se muuttuu sillä hetkellä, kun sellaista aletaan vaatimaan muilta samaa ja aletaan nimitelemään muiden Kristittyjen vapaata antoisaa ja iloista Kristus-elämää synniksi.
Synniksi se muuttuu sillä hetkellä, kun sellaista aletaan vaatimaan muilta samaa ja aletaan nimitelemään muiden Kristittyjen vapaata antoisaa ja iloista Kristus-elämää synniksi. -haavat haavoina-
Kumma kyllä, oletteko montaakaan edellä kuvattua ankaran kasvatuksen saanutta ja siihen jäänyttä tavanneet, joista ei olisi tullut kuurnitsijoita, tuomitsijoita ja vaatijoita t o i s i l l e?
muuttolinnun kanssa olen samaa mieltä, mitä tiukempi ja pedanttisempi koti on, sen ahdasmielisempiä jälkeläisiä siitä kodista tulee. Toki kun useampia lapsia on, perheessä kenellä on, niin kaikista ei tule samanlaisia tietenkään. Muutkin tekijät siis vaikuttavat siihen mitä "lapsesta" tulee isona.
Asiaan vähänkään perehtyneet tietävät kuinka valtava vaikutus avioliittoon on kummankin aviopuolison ydinperheen ilmapiirillä, ja isän ja äidin roolimalleilla jotka ovat siirtyneet selkäydinjatkeeseen, vaistomaisiksi malleiksi toimia eri tilanteissa..
Haavat haavoina, Synniksi se tulee jo tässä. "Hyljätyksi tulemisen haavat ovat erittäin kipeitä, kun hylkääjäksi on kasvatuksessa leimattu itse Pyhä Jumala. Lapsi on tällaiselle hengelliselle väkivallalle täysin suojaton".
Enkä kohdista tätä yksittäiseen henkilöön, vaan koko seurakunnan opetukseen. Jos se ei pysy Jumalan sanassa, niin ristiriitoja tulee varmasti, vaikkei minulla ole mielenterveysalan koulutusta eikä riittävää työkokemusta alalta. : )
Tästä olen minäkin täysin samaa mieltä. Annan esimerkin siitä, mitä hain: Tunnen ihmisen, kasvanut essuperheessä. Ilmapiiri perheessä oli rakastava ja lapsia kannustava. Tämä henkilö opiskeli opettajaksi. On opettajana hyvin pidetty, huumorintajunsa ja lempeytensä avulla hän pitää villeimmätkin oppilaat ojennuksessa.
Perhe on aina tullut taloudellisesti hyvin toimeen. Lapsilla on ollut mieluisia harrastuksia yms. Essuissa perhe on keskimääräistä arvostetummassa asemassa.
Silti tuon perheen jäsenet pitävät essuja ainoina oikeina ja arvostavat kaikkia lapinmiehiä. En voi sanoa yhdenkään tuossa perheessä eläneen olevan varsinaisesti rikkinäinen.
Totuudennimissä, se mikä perheestä haiskahtaa on lihalliselle ihmiselle ominainen maailmallinen arvojärjestys: menestyneimmät ja rikkaimmat ovat niitä joita arvostetaan, eli eturiveihin hakeutuvat.
He ovat nimenomaan muuttista lainatakseni kasvatus- ja tapakristittyjä. He tiedostavat hyvin myös essujen sisäisen arvohierarkian, eivätkä varmasti halua siitä asemastaan luopua!
Markus 12 jakeet 38-44 Jeesus sanoo:
"Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla
39 ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
40 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
En usko, että se kasvatus olisi aina ollut ankaraa näille toisilta vaatijoille! Miten lie ollut raamatun farisealaisten kanssa? Eiköpä nuo mielumminkin olleet saaneet farisealaisilta vanhemmiltaan ylemmyydentuntoisen "me vain olemme hyviä" kasvatuksen? "Kiitos etten ole sellainen syntinen kuin tuo publikaani!"
Ankaruus astuu kuvaan vasta silloin, kun heidän oppiaan aletaan kyseenalaistamaan!
Ajatuksia tästä?
Omanvanhurskauden tilassa pitkään eläneenä, tiedän että viittä vaille vanhurskaana on vaikea elää.
Toimintoja ei suinkaan ohjaa ylemmyyden tunto muihin nähden, vaan pelko hylätyksi tulemisesta , sairas syyllisyys, alemmuuden tunto, jatkuvat pettymykset, itsesääli, itsensä mitätöiminen. Nämä märkivät haavat ovat tulleet hengelisen väkivallan ja hylkäämisen seurauksina.
OLen todella yllättynyt jos joskun tapaan ihmisen joka olisi tietoisesti ylpeä omavanhurskaudestaan. Saattaa sellaisia tietenkin olla, kaikki on mahdollista.
Oma rikkinäisyys alkaa kirkastumaan vasta kun onollut vähintään 20 vuotta asiantuntevassa seurassa ja hoidossa, ja saa tuntea mitä OIKEA PARANTAVA RAKKAUS ON.
Toisaalta olen ajattelemassa, että kaikki uskovassa kodissa kasvaneet ovat kasvatuskristittyjä. Perinne ja tapa uskovia. Enemmän tai vieläkin enemmän.
Kunnes omatunto herää, eikä enää rauhoitu pöntössä, eikä ripissäkään pysyvästi. Rauhaa ei tule, vaikka kuinka ahkeroitsee.
Eikä tule niin kauan, kunnes avautuu ilosanoma, että syntisenä saa uskoa.
Yhteisö kodin ohella normittaa koko elämän.
Jos suku ja perhe ovat niissä sisällä ja joku joukosta kohtaa Jeesuksen, se alkaa näkyä ja kuulua. Siitä seuraa kiivastakin vääntöä.
Lopuksi joutuu hylätyksi, pahimmillaan.
Tiukkuudella ja vaatimisilla yritetään nuoret pitää oikealla tiellä, omassa yhteisössä. Hyvää tarkoitetaan, oman ymmärryksen mukaan.
Sen ymmärryksen vinouttaa ainakin vainme-oppi.
Sisar muuttis sen kiteytti :-)
Minulla jäi vain tämä viimeinen sana, - aameen!
Ei se välttämättä ole ollut kaikille ankaraa tuo kasvatus. Omasta lähipiiristäni voisin sanoa, että kasvatus on enemmänkin ahdistavaa. Pienille lapsille opetetaan järjettömiä sääntöjä, joiden perustelu on: "uskovaiset ei tee niin ja tekee näin." Lapsi ei mitenkään itse ymmärrä, että kuinka esim. TV voi olla synti. Kasvatus essuissa tarkoittaa monesti koulutusta omantunnon ulkoistamineen. Rangaistuksena näistä keksityistä synneistä ei tarvitse olla fyysinen kuritus, vaan usein se on se kaikkein ankarin rangaistus, nimittäin lapsen syyllistäminen. Lapsi kokee valtavaa syyllisyyttä, kun on tehnyt vastoin toisten omaatuntoa. Kuvittelee sen omaksi omatunnoksi. Jokainen lapsi joutuu näihin "synteihin" viimeistään koulussa. Kun lapsella on eväänä repussa neuvot vältellä "syntejä" ja tieto, että jos vanhemmat saa tietää lapsen katsoneen telkkaria, se loukkaa vanhempaa ja tuo tälle mielipahaa. Niinpä lapsi alkaa automaattisesti elää kaksoiselämää.
Tähän kun lisätään opetus, että pienikin synti kadottaa ja on pyydettävä anteeksi, tuloksena on elinikäisiä lukkoja ja vaikeuksia tunne-elämässä. Silloin tällöin lapsen henkinen paine käy niin suureksi, että hän tunnustaa "syntejään" ja pyytää anteeksi. Sitten oravanpyörä lähtee taas käyntiin. Eikä se taida pysähtyä, ennenkuin Jumala armahtaa Poikansa kautta. Sittenkin tällaiselle lapselle jää arpia sieluun, joita Jumala sitten hoitelee ajan kanssa.
Luulen, että minun lisäkseni moni muukin kantaa tällaisia arpia sisällään. Ehkä kuolemaan asti. Se on ihanaa kuitenkin ettei enää tarvitse hävetä niitä, vaan niistä voi, saa, ja jopa uskaltaa jutella. Tosin minulla on välillä vähän vaikeaa, vieläkin, olla avoin ihmisten edessä. But so must go on! Kokotan niiden perään kuin edessäpäin on! =)
Hyvä kirjoitus ja syvällistä pohdintaa maan matkamieheltä.
maan matkamiehellen sen verran lisäselvitystä, etten minäkään tarkoita hengellisellä väkivallalla mitään fyysistä väkivaltaa. Vaan nimenomaan
syyllisyyteen, pelkoon, riittämättömyyteen, häpeään, pettymyksiin, itsensä ja lahjojensa mitätöintiin johtavaa kasvatusta. Josta kerroitkin jo hyvin kuvaavia esimerkkejä.
Mahtava kirjoitus maan matkamies! Itseni tunnistan heti tuon kuvailemasi lapsen asemaan! Kyllähän se on niin ahdistavaa, että siksi sitä ankaraksikin voi vallan hyvin sanoa! Henkinen väkivalta on todella pahaa ja haavoittavaa!
Minun pitää miettiä nyt tarkemmin! Olen ajatellut, ettei kaikilla "vain me" kannattajilla olisi ollut niin traumaattinen lapsuus, mutta kun syvemmin alan ajatella, niin voiko se mitään muuta ollakaan?
Oisko se niin, että toiset kääntävät sen tuskan sitten ulospäin ja toiset "ylikiltteinä" sisäänpäin?
Hyvin tuotte jokainen esille sitä, kuinka vahingoittavaa ja traumatisoivaa on kasvaa ahdistuneessa essuperheessä!
Tätäkin on hyvä pitää selkein esimerkein esillä! Kenties joku tunnistaa itsensä tuossa lapsessa ja huomaa tekevänsä samaa pahaa omille lapsilleen...
Rikki mikä rikki, ymmärsin ihan oikein mitä tarkoitit. Kyllä me kokemuksesta nämä tiedetään!
Minä olen sitä mieltä, että "vain me" -oppi ei säästä ketään. On erilaisia pakokeinoja eri ihmisillä, niinkuin saara sanoit.
Essuissa, jos missä, on rikkinäisiä ihmisiä. Luulen, että nämä puhutut seikat vaikuttaa monenlaista. Vaikka nyt onkin päässyt vapaaseen uskomiseen, on vaikeaa repiä pois sitä miellyttämisen tarvetta itsestään. Ehkä sitä on meissä kaikissa, jotka olemme tuosta myllystä päässeet irti, edelleen??? Voisiko se olla yhtenä syynä siihen, että nämä lappalaiset jaksavat mellastaa. Jos toimisin itse niin kuin haluaisin, jos olisi enemmän rohkeutta, pitäisin meidän saarnaajia todella ahtaalla.. ;) Mutta näillä mennään!
Minä tykkään siitä Provastimme sanasta, että kuolleenuskontunnustajien nukkumarauhaa tulee häiritä, ettei net saa mennä rauhassa helevettiin.
Ompa syvälle luotaavaa keskustelua!
Tätä syvällistä analyysiä kaipaisin joka avauksessa. Meillä ihmisillä kun tuppaa olemaan monesti pinnallinen käsitys monista asioista, muustakin kuin synnistä. Kiitos Herralle teistä avoimista kirjoittajista!
Eihän kenenkään ymmärtämys kasva, jos pidämme naamaria kasvoillamme ja sanomme "Kiitos, hyvää kuuluu", vaikka sydän olisi verillä.
maan matkamiehelle kiitos rohkeudesta kuten myös Saaralle ja yhteiselle ystävällemme :-) jolla on myös suurenmoista annettavaa täällä. Itse olen saanut niiden kautta Elämän.
Uskon, ettei jää turhaksi tämänkään avauksen anti. Monet kipuilevat ihmiset lukevat näitä ja saavat täällä huomata, etteivät ole yksin.
Levottomat saavat rauhan ainakin hetkeksi ja halun kuulla lisää.
Elän toivossa ja uskossa, että vielä paistaa aurinko Goosenin maassa.
Gal. 2:19-3:10
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
____
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: ....
- lain teoistako saitte Hengen
- vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette?
Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.
Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, ...
1. saako hän sen aikaan lain tekojen
2. vai uskossa kuulemisen kautta,
samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
Tietäkää siis,
1. että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi." Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
____
***) 2. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Mistä laki ja lain alaisina elävät kristityt tunnetaan?
1. Sinun täytyy.
2. Sinä et saa.
3. Jos teet, saat rangaituksen
Entä Jeesukseen uskovat kristityt, mitä heidät tunnetaan.
Kristuksen heille lahjoittamasta vanhurskaudesta, pyhyydestä ja puhtaudesta.
He ovat ottaneet lahjan uskossa vastaan ja huutavat Hallelujaa Jeesus Herramme ja Vapahtajamme. He soittavat iloitsevat he laulavat kuoroissa ylistäen Kristusta.
He eivät vikoile lähimmäisiään. He ovat samaa Kristuksen perikuntaa, koko maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon kanssa.
Eikä hän välitä tippaakaan siitä, mitä lakihenkiset (lain alla elävät kristityt) yrittävät höpöttää, saadakseen hänet vetellyksi pois Kristuksesta.
Jos minä sanopisin kans jotakainn , Meidän provastilla oli paljon sellaisia sanoja
jotka jää toteuttamatta , ensinnäkin kukaanei uskoakseni tunnusta että minä olen
kuollut uskoinen , mutta sen havaitsee kun sellaisen kanssa joutuu puheisiin , siis
nukkumarauhaa , on kyllä hyin sanottu siinä on vain yksi vika kuka tekee määrityksen
sinä se tuskin olisit ,enkä minä ,moni tietää itse tilanteen , muttei sillä voi tuomita
meillä ei ole tuomio oikeutta juuri väähkään vaikka LPV:t niin luulee , tässä asiassa
ei ole maan päällä todella yhdenyhtäkään , mutta taivaassa heitä on kaksi..
voisin tehdä esimerkin , ehkä huomenna.
Olen smaa mielipuolta , ei yhteen sydämeen mhdu kuin 1 m. niin ei
Siihen voi mennä Jeesus ja syntikään , vaikka miten isolla kirjoittaa.
Jos arvostelen Lapin vanhimpåia , se tapahtuu selvästi sentähden
että heillä on kovasti ihmisoppi kohtainen kasvatus menttaliteetti ja
sikisi eivät ole Jeesusta ja Jumalaa nostamassa tilastojen valoon
vaan heillä on omalehmä ojassa ,
Joulu kirjeessa oli kolme asiaa ainakin jotka koski korvaan , Alko .
Kuoro , Netti noin kaerkeasti sanottu , olivat Oulussa muotoilleet ,
Jos juot et voi uskoa , Jos laulat kuorossa ,et voi uskoa. .sitten
jos räpellä intternetissä et voi uskoa . Uskon tuon ensimmäisen
koska siitä on jo puhuttu Raamatussa ,,mutta näistä muista ei ole..
sitten sellainen sellainen tekijä Ei missään ole Raamatussa sanottu
että lapin vanhin oli Jumala , Eikä siitä tule kannattaisi mennä
Jumalan /Jeesuksen kautta pelastukseen , koska toista kautta
on kaikki menossa tuomion puolelle, tarkoittaa sitä että kukaan ei
ihmisenä ,voi olla tuomari . vaan ainostaa Karitsa ..
siksi siellä sanottiin , ellet Sinä usko Jeesusta Jumalan Pojaksi et
pelastu ,,Mutta uskolla sen voi pelastaa..