Voiko äidin väsymyksestä kertoa se että korostuneesti kehuu itseään täydelliseksi ja kaikkivoipaiseksi äidiksi. Jos antaa myötätuntoa ja ymmärrystä suuttuu ja alkaa sättimää että hän on maailman paras äiti jonka lapsilta ei puutu mitään. 4 lapsen yh-äiti ilman tukiverkosta ei kuitenkaan liene helpoin ja kevyin tie? Olen huolissani lapsista,koska ovat välillä likaisia ja vaisuja. On herännyt epäilys onko äiti ihan lopussa, mutta haluaa muille todistella ja näyttää ettei tarvitse apua ja kaikki on hyvin. Itselläni ei ole tarvetta todistella olevani hyvä äiti,jokainen on tavallaan hyvä äiti ja hyväkin äiti väsyy joskus eikä jaksa aina olla se maailman paras äiti.
täydellinen äiti
huolestunut5
10438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos äidille vihjailee että kuvasta paistaa että lapset eivät voida ihan hyvin, äiti voi reagoita noin. Ehkä paras apu olisi nyt jos saisi äitiin luottamuksen ja vosis sitten auttaa häntä perheensä kanssa. Viisautta tarvitaan ja eihän kukaan helposti halua että puututaan yksityiselämään.
Entä jos äiti jaksaakin hyvin. Jotkut haluavat tehdä paljon töitä oli se töissä tai kotona. Ei 4.n lapsen yksinhuoltajuus välttämättä ole raskasta, vaan myös monipuolista ja toimeliasta, eikä taatusti ole tylsää. Millä lailla lapset ovat likaisia, vaatteet esim likaantuvat tosi nopeaa. Jos alat väkisellä tunkemaan myötätuntoasi varmasti hän ärsyyntyy. Useamman lapsen yksinhuoltajuus on elämäntapa jota arvostellaan ja säälitellään. ei ihme jos tuntee että pitää puolustautua.
Terve ja tasapainoinen ihminen ei myötätuntoa saadessaan hyökkää vastaan, vaan mieluumminkin kiittää toisen huolenpidosta ja huomaavaisuudesta sekä sitten selvittää, että kaikki on ihan ok. Hyökkäys on merkki minän puolustusmekanismista ja jo se kertoo, ettei kaikki ole kunnossa.
Samaa pätee nettikirjoitteluun.
Minän puolustusmekanismit vai... älä ala psykologisoimaan vieraita ihmisiä. Me kaikki ollaan erillaisia, ja toimitaan oman historiamme puitteissa.
Niin ja aina löytyy keittiöpsykologeja... netistäkin
Saatat osua arveleuissasi ihan oikeaan. Tarjoa ystävyyttä ja luotettavuutta hienotunteisesti. Ehkä joku päivä hän rohkenee puhua asioista siten kuin ne oikeasti ovat.
Myötätuntoa voi osoittaa monella tavalla. Toivottavasti et säälinyt, voivotellut tai alentanut. Ehkä sinun pitäisi antaa toisen olla edes rauhassa.
Asia saattaa olla hankala hänelle puhua, Pysy ystävänä kyllä hän puhuu asioista, jos haluaa ja kokee että olet luotettava.
Itse olen saanut asiatonta kohtelua esim neuvolasta yksinhuoltajuuden takia ja koen että minun siellä pitäisi vakuuttaa th:a jaksamisestani ja kyvyistäni koko ajan.
Jotkut yhäidit kaipaavat lastensa kehumista enemmän kuin muut.Mä olen yrittänyt kehua,mutta mikään ei riitä.Kun hänellä on paha päivä,hän morkkaa mun äitiyttäni mahdollisimman paljon,silloin hän nousee korkeammalla,ja taas korkeammalle...Mä olen ok äiti,mutta en ikinä kulkisi täydellinen äiti t-paidass,en hyvänenaika.Joka ilta kiitän luojaa,että minulla on rakastava puoliso,joka osallistuu lasten kasvatukseen joka päivä minun kanssani.Rukoilen myös että jokainen isä arvostaisi enemmän lasten lapsuusaikaa, sitä kun ei saa takasin sitten 15v päästä.
Kenestä puhut, oletko ap.
Kaikki eivät pidä avun tyrkytyksestä tai utelemisesta.
Hän ei varmaan halua rakastavaa puolisoa. Olemme siinäkin kaikki erillaisia.
Neuvolan terveydenhoitaja saattaa ap:n luulojen perusteella tehdä lastensuojelu ilmoituksen. Ja kun lastensuojelun taso on sitä mitä on. Juoruilu voi aiheuttaa perheelle paljon ongelmia. Eikö äidin voisi jättää rauhaan ja lakata tarkkailemasta koko ajan miten hän on missäkin tilanteessa.
Ja yksinhuoltaja valitettavasti joutuu niihin tilanteisiin, että joutuu todistamaan jaksamistaan, mutta siitä eivät parisuhteessa elävät tiedä.
AUTA häntä(jos hän on Ystäväsi),jos ei ole ystävä, neuvolantyöntekijälle voi kertoa(hänellä vaitiolovelvollisuus) kertoa että olet vähän huolestunut, että hän kysyisi miten voi auttaa. Näin tekee VÄLITTÄVÄT ihmiset.
Joitain vain ärsyttää se että säälitellään. Jos on oikeasti rankkaa niin ei siinä mitään säälittelyä kaipaa, koska ei itselläkään ole aikaa miettiä sitä kuinka rankkaa on. Sitä vaan tekee ne pakolliset jutut ja avuksi tarvitsisi korkeintaan jotain iloista ja elämäniloista seuraa, joka auttaa piristämään oloa.
Nyt on vähän sellainen trendi ollut että aina säälitellään äitejä. Heti ku neuvolaan menet vastasyntyneen kanssa niin sääälitellään... voi voi kun näytät kipeältä, etkö ole saanut nukutuksi, voi kuinka kurjaa, muista pyytää apua ajoissa, itkeekö lapsesi paljon, onko ollut rankampaa kuin luulit jne. Tämä kaikki tapahtuu silloin kun henkilö voi itseasiassa olla hyvinkin onnellinen lapsestaan ja elämäntilanteestaan, vaikka olisi kipeä ja väsynyt. Ei tunnu kovin kannustavalta se säälittelevä ja voi kuinka kurjaa sulla on asenne. Kannattaisi ensin kuunnella mitä se äiti itse kertoo ja tutustua siihen äitiin ennenku alkaa johtopäätöksiä vetämään.