Töihin meno ahdistaa

Suurella osalla niitä meillä on. Mutta kun se alkaa mennä tuohon pisteeseen, niin käväise lääkärillä. Lekuri osa auttaa tuohon varmasti. Työahdistus on niin niin yleinen oire. Lähes jokainen sitä kokee joskus.

Totut varmasti uuteen työhösi ajan kanssa. Se nyt vain vie oman aikansa. Itsekin olen kamala jännittäjä ja stressaan helposti kaikkia uusia juttuja. Omassa työssäni on paljon asiakaspalvelua ja ensin aloitettuani töissä, mietin työasioita koko ajan ja sitten näin niistä vielä unta (alkoi muuten aika pian kyllästyttää). Ajan myötä tilanne kuitenkin hiljalleen tasoittui. Tietysti edelleen tulee aina välillä mietittyä työasioita ja turhaankin stressailtua asioista, mutta harvemmin kuitenkin ja pystyn ihan hyvin vapaa aikaankin keskittymään. Kyllä sinäkin varmasti suht pian totut.

Yritä olla murehtimatta asiaa liikaa. Mieti mikä on pahinta mitä voi sattua. Teet jonkun kamalan mokan ja ihmiset vihastuu? Itse olen tehnyt monenlaisia mokia ja kaikista on aina selvitty (hyvin usein olen pelännyt että seuraukset ovat suurempia kuin ovatkaan). Sitä paitsi varsinkin alussa virheiden teko on ymmärrettävää. Onko pahinta potkujen saaminen? Ehkä kyseinen työ tai työpaikka ei sitten kuitenkaan ole sinua varten..
Yritä asennoitua siten, että teet töitä elääksesi, etkä elä tehdäksesi töitä (ainakaan ellei kyseessä ole todellinen kutsumusammatti). Näin ollen teet töissä parhaasi ja jos se ei tunnu riittävän, niin sitten voi harkita uudelleen sellaista työtä/työpaikkaa, jossa elo on ok.

Tässä vielä pieniä vinkkejä. Voit kokeilla luontaistuotekaupasta saatavaa avena sative yrttivalmistetta (tarkoitettu jännityksen lieventämiseen esimerkiksi esiintymistilanteissa, mutta sopii myös tähän). Itse suhtaudun hieman epäluuloisesti tällaisiin valmisteisiin, mutta kyseinen aine on toiminut kohdallani ihan hyvin. Tee vapaa-ajalla sitä mikä tuntuu mukavalta, älä aseta mitään suuria vaatimuksia. Tee sitä mitä levottomuudeltasi pystyt. Jos sohvalla löhöily ja tv.n tuijottaminen on ainoa mitä pystyt tekemään, tee niin. Olisi hyvä, jos saat jollain tavalla harhautettua ajatuksiasi johonkin muualle, esim. tv:n katselu, musiikin kuuntelu, ystävän kanssa jutteleminen tms.

Uskalla kysyä tarvittaessa apua ja neuvoja!

Tsemppiä!

uuden työpaikan johdosta!

On aivan tavallista, että aluksi jännittää uudessa työpaikassa, kun opetellaan talon tavoille ja omiin töihin. Pärjäät töissä hyvin, ja olet ilmeisesti reilu myös työtovereillesi. Hienoa, voit todella olla tyytyväinen itseesi.

Jännitys ja ahdistus hyvin todennäköisesti helpottavat ajan kanssa, kun saat lisää kokemusta. Jatka vaan hyvään työsuoritukseen keskittymistä työaikana ja ole ystävällinen toisille ihmisille, niin asiat alkavat rullata mukavasti. Kysy myös työkavereilta neuvoa aina kun sellaista tarvitset.

Tee illalla mukaan otettavaksi pieni eväspaketti aamiaista korvaamaan, tai jos et saa syödä töissä ennen lounasta niin sitten taskuun joku pähkinäpussi mistä voit jotain napata että jaksat.

Sairastin kolmisen vuotta sitten uupumuksen, burn outin joka liittyi lähinnä työkuvioihini, mutta muutenkin silloiseen elämäntilanteeseeni. Olin pari vuotta pois töistä opintovapaalla ja kuvittelin jo vaihtavani alaa kokonaan. Enpä kuitenkaan vaihtanut vaan palasin uudella asenteella entiseen työpaikkaani, jossa olen ollut taas puoli vuotta. Tässä joulun jälkeen loman päättyessä ajattelin, että nyt vihdoin olen taas täysin terve, täysin sisäisesti toipunut uupumuksesta, masennuksesta, vatsakivuista, yms (kauanpa kesti). Näen asiat positiivisesti ja minulla on unelmia. No mutta mitäpä tapahtui viime yönä. Aivan kamala hyvin ahdistava painajainen, en tiedä kiljuinko ääneen, ja sen jälkeen valtava tykytys vasemmassa kyljessä, kulkien sieltä koko keskivartalon läpi vasempaan ranteeseen saakka. Sama tykytys voimistui välillä ja jatkui lievänä aamupäivälläkin. Eli nyt ainakin ahdistus tuli oikein näkyväksi, toivottavasti kehosta ulos. Mene ja tiedä, kaipa on yleistäkin, mutta näinkö työelämä tosiaan sairastuttaa meidät todella? Vaikka miten itse yrittäisimme muuttaa kuvioita ja oppia hallitsemaan työtä ja omaa suhtautumista siihen, niin alitajunta ei näköjään jätä rauhaan. Kertokaa toki muutkin, jos teillä on ollut vastaavia ahdituskohtauksia ja miten olette niistä selvinneet. Ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa täysin ja siinä ei auta, että muut sanovat, että lopeta stressaus tai tee niin tai näin tai älä välitä/ ota niin vakavasti yms.
Listaan nyt kuitenkin hyväksi havaittuja vinkkejäni: Liikunta on hyvä keino, erilaiset rauhalliset rentoutustunnit tai jooga, erilaiset kauneus- tai rentoutushoidot, hieronnat, työn aikarajaus, ettei avaa s-posteja tai koskekaan työasioihin illalla, ystävät, uudet kurssit, musiikki ja tanssi toimivat keinoina kohti parempaa elämää. Huomion kiinnittäminen täysin johonkin muuhun, joka on sinulle mieluista, auttavat.

Juuri tuon ongelman takia en voi kuvitellakkaan käyväni töissä tai opiskelevani. On sitäkin tullut kokeiltua mutta ei siitä mitään tullut. Olo kävi niin sietämättömäksi että oli pakko lopettaa. :( Koko elämä on pilalla kun kaikki asiat ahdistaa niin paljon. Eniten kyllä rassaa se kun ei mulla ole koskaan ollut edes tyttöystävää tämän ongelman takia eikä tällä menolla varmasti tule olemaankaan. En enää edes ajattele että minusta koskaan olisi työntekijäksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen olis paljon realistisempi vaihtoehto. Sitä odotellessa siis.

Kiitos rohkaisevista kommenteista! Olen ollut nyt muutaman viikon uudessa työpaikassa. Ensimmäisen viikon vaikeat ahdistuskohtaukset ovat jääneet onneksi taakse, mutta välillä iltaisin on vaikea saada unta. Tuntuu että aivot käy ylikierroksilla. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella että jos en muutamana yönä ole saanut kunnolla nukutuksi niin kyllä se uni viimeistään sen jälkeen maistuu, ja näin on onneksi käynyt. Pieni väsymys ehkä auttaa myös stressiin työpäivän aikana. Viikonloppuisin olen sitten saanut nukutuksi univelkoja pois. Sunnuntai ilta on myös hankala koska ei osaa rentoutua, kun tietää että huomenna pitää mennä töihin. Välillä olen joutunut käyttämään nukahtamislääkettä mutta siitä ei ole hirveästi apua jos pää käy ylikierroksilla.

Itsestä tuntuu ainakin että tämä työahdistus on vähän niinkuin luonnekysymys. Olen aina ollut tällainen jännittäjä ja uudet asiat ja muutokset stressaa ihan eniten. Kyse ei ole niinkään siitä että pelkäisin mokaavani jotain, vaan ehkä lähinnä se ahdistus liittyy yleisesti siihen työhön. Välillä tuntuu että vähän siihenkin että elämässä on nyt jonkinlainen pakko; pakko herätä aamulla ja mennä sinne. Varmaan elämä olisi onnellisinta jos saisi jostain vakityöpaikan jossa viihtyy, niin ei olisi niitä uusia asioita koko ajan jotka stressaisivat. Työssäni joudun tekemään asiakaspalvelua mutta myös olemaan esimies ja tekemään päätöksiä. Myös se stressaa että joudun töissä vetämään roolia: sosiaalista, ystävällistä, älykästä. En ole täysin sama ihminen kuin vapaa-ajalla. Stressin näkyminen on työssäni heikkous. En tiedä miksi nykyaikana työelämä tuntuu näin vaativalta, jotenkin koko elämä on suorittamista ala-asteelta siihen asti kunnes pääset eläkkeelle. Toivottvasti jonain päivänä osaisin ottaa rennommin, muuten voi hyvinkin olla että burnout iskee.

Moi,

Minulla on hyvin samankaltainen tilanne kuin aloittajalla, aloitin tosin työt jo vuosi sitten. Odotin ja odotin,että olo helpottaa (ongelmia oli kyllä jo pitkään ennen työn alkua, nyt ne vaan kärjistyi, kun kaikki energia menee töissä roolitteluun ja iltisin pyörii asiat päässä tuhatta ja sataa, varsinainen dialogi itsensä kanssa), kunnes hakeuduin lopulta työterveyshuoltoon. Siellä todettiin, että Efexor 225mg/pvä, jonka aloitin koulussa (sieltä alkoi ahdisuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus oli jo aikaisemmin, mutta ei lääkitystä) on hyä ja sitä jatketaan. Lisäksi sain lähetteen psykiatrille, joka diagnosoi jotain kivoja juttuja vielä lisää, mutta tärkeimpänä kaikista sain b-lausunnon ja nyt olen alkanut käymään terapiassa 2xviikossa. Täm on ensimmäinen kerta, kun todella uskon toipumiseeni. Lääkkeet auttaa arjessa, mutta niiden avulla on vaikea toipua pitkään jatkuneesta mielen häiriöstä. Sinulle suosittelisin lääkärissä käyntiä, jotta voit keskustella lääkitykestä. Miksi pelätä niitä, voihan ne aina lopettaa, jos tulee sivuoireita tmv. Minulla ne vain aikoinaan n. kuukausi aloittamisen jälkeen mahdollisti arjen jatkumisen kuten ennenkin. Jos paha olo jatkuu, niin siihen kyllä tarvitset ennen kaikkea keskusteluapua, tiedän että kynnys on korkea, mutta nyt kun olen itse sen ylittänyt, niin tajuan, että se kynnys van peitti kaiken valon. Tsemppiä sulle, ole rohkea, koita jaksaa ja muista, että et ole yksin.