Olen ollut masentunut neljän vuoden ajan, koittanut rimpuilla irti ja välillä on ollut ihan hyviäkin aikoja. Minua on kuitenkin kalvanut melkein koko elämäni järjetön syyllisyydentunne kaikesta.
Masennukseni sivuvaikutuksena on ollut jaksamattomuutta, joka näkyy mm. siinä etten jaksa siivota kovin usein. Bakteerikammoisena pidän paikat puhtaana, mutta kämpässäni ei ole lähes ikinä järjestelmällistä ja hienoa. Tunnen siitä jatkuvasti aivan sairasta syyllisyyttä. Aina jos joku kysyy pääseekö kylään, keksin tekosyitä ja sen jälkeen itken monta päivää syyllisyyttäni kun minulla ei ole täydellistä kotia.
Tuon lisäksi tunnen syyllisyyttä melkein kaikesta. Miten tästä voi päästä eroon?
Masennukseni sivuvaikutuksena on ollut jaksamattomuutta, joka näkyy mm. siinä etten jaksa siivota kovin usein. Bakteerikammoisena pidän paikat puhtaana, mutta kämpässäni ei ole lähes ikinä järjestelmällistä ja hienoa. Tunnen siitä jatkuvasti aivan sairasta syyllisyyttä. Aina jos joku kysyy pääseekö kylään, keksin tekosyitä ja sen jälkeen itken monta päivää syyllisyyttäni kun minulla ei ole täydellistä kotia.
Tuon lisäksi tunnen syyllisyyttä melkein kaikesta. Miten tästä voi päästä eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Neljä vuotta on pitkä aika olla tuolla tavalla rajoittunut ilman, että ottaa omaa oloaan vakavasti ja hakee siihen apua.
Jo tänään voit muuttaa vanhat rutiinisi ja soittaa terveyskeskukseen, varata ajan ensin vaikka yleislääkärille ja hän ohjaa sua sitten eteenpäin.
Ei tässä maassa kannata elää onnettomana, koska meillä on olemassa verovaroin ylläpidetty terveydenhoitojärjestelmä, josta saa avun aina kun sitä arvitsee. Kaikkialla maailmassa ei todellakaan ole niin.
Tuumasta toimeen siis - pidä huolta itsestäsi!
Jotain on lapsuudessas on tapahtunnut, että koet itsesi noin. Koet että olet paha, tehnyt, väärin ja oletole riittävä. Onko sinua kohdeltu kaltoin joskus ja onko sinulta vaadittu joskus kohtuuttomia ja täydellisyyttä.
Itselläni on monesti kotona kaaos ja en kyllä kutsu vieraita senkään vuoksi, mutta en kärsi siitä pahemmin syyllisyyttä: Se on minun kotini ja reviirini ja saan elää siellä ihan niin kuin itse viihdyn ja haluan
Riittämättömyys ja syllisyyden juuri pitää selvittää.
Mulla on vähän samaa mutta se syyllisyys tulee menneiden muistelemisesta ja siellä tehdyistä vääristä askelista. Olen keksinyt sellaista että yritän keksiä tekemistä ettei ole ajatteluun aikaa.
Ei kannata jäädä menneisyyden vangiksi. Jos olet möhlinyt ihmissuhteissa voit pyytää anteeksi ja hyvittää esim. aineellisia vanhinkoja kykyjesi mukaan. Jumala antaa myös anteeksi ja voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Esim. kasvatusvirheitämme ja ym. emme voi enää korjata. Pitää vain olla itselleenkin armollinen, koska emme voi menneille ja eilisille mitään.
Asiat kannattaa pohtia ja selvitellä (ei peitellä) mutta lopulta on laitettava piste ja aloitettava uusi elämä.