Moi kaikki!! Oon pelänny oksentamista, ja nimenomaan vatsatautia niin kauan kun muistan, mutta viime kuukausina pelko on käynyt aivan sietämättömäksi... Jos kuulen että yhtään missään kenelläkään, edes 100km säteellä on oksennustauti, tulen aivan hysteeriseksi. Mielikuvitus alkaa juosta, itkettää,ahdistaa, masentaa, oksettaa. Jatkuva käsienpesu ja desinfiointi alkaa. Tämä fobia häiritsee minun elämääni ainakin mielettömän paljon. Liioittelematta mietin vatsatautia vähintään 10 kertaa päivässä . Olen ollut todella kiitollinen ihanasta poikaystävästä, joka on todella ymmärtäväinen ja tukenut valtavasti. Toisin kuin yleensä emetofoobikoilla, minä oksennan hyvin usein. Fobia ei ole helpottanut oksentelun myötä, päinvastoin. Tuntuu että saan taudin aina pahimpana ja rankimpana versiona ja se lisää pelkoa joka kerta enemmän ja enemmän. Varsinkin nyt kun on taas noroa liikenteessä, niin tuntuu että pää hajoaa. Välillä tämä fobia on tuonut minulle myös todella itsetuhoisia ajatuksia, koska se on äitynyt niin pahaksi. Olen päättänyt mennä psykiatrille kokeilemaan jos siitä olisi hyötyä.
Seurauksena on myös tullut järkyttävä luulosairaus. Tarkkailen kokoajan oloani ja heti jos on kummallinen olo, niin googletan mikä vaivaa... Se ahdistaa elämääni nyös todellabpaljon.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, ette ole yksin
Seurauksena on myös tullut järkyttävä luulosairaus. Tarkkailen kokoajan oloani ja heti jos on kummallinen olo, niin googletan mikä vaivaa... Se ahdistaa elämääni nyös todellabpaljon.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, ette ole yksin
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei sinä 17v siellä..
Täällä 36v ja sama juttu.. joko oot löytäny emetofoobikoille luodun nettivertairyhmän? Siellä olen minäki.
Sama homma myös tuon oman voinnin tarkkailun kanssa. YRITÄN olla nykyään googlettamatta netistä...mutta sitten kyllä menee rahaa ihan kaikkeen maholliseen mistää yritän saaha apua. Erinlaiset pillerit.. kokeilin akupunktiota.. käyn joka kuukausi lääkärin kans juttelemassa. NYT vasta parin vuojen ramppauksen jälkeen kokeilen jotain lyhyt terapiaa (normi terapiaanki olin menossa mutta kun kuulin kuin kalliiksi tulee ni en voinu mennä)
Lisäksi kärsin ihme oksetus oloista ja monen vuojen ihmettelyn jälkeen oon tullu siihen tulokseen että saattas johtua kuukautiskierrosta.. joten perjantaina meen yksityiselle kynelle.. ja taas maksan itteni kippeeksi...
Olen myös aika varma taas vaihteeksi että mul on joku aivokasvain tai muu neurolokinen sairaus.. ja olisin jo tilannu ajan yksityiselle jos ois rahaa. Pitää kokeilla työterveyslääkärissä valittaa niin että pääsis tutkimuksiin. JOS ei ukolta tarvis kysyä joka asiaan lupaa.. ni varmaan maksasin senki mangneettikuviin pääsyn ite..
täällä kans yks emetofoobikko. kammo on käynyt jo aika pahaksi, käsiä pesen valtavasi ja olen alkanut eristäytyä muista ihmisistä enkä uskalla käydä enää missään koska pelkään vaan saavani tartunnan. oon ajatellut mennä juttelemaan jollekkin jos siitä olis apua. oon 15v tyttö.
Täällä myös uskaltaisinkohan sanoa jopa että entinen emetofobikko. Olen pelännyt bakteereja todella monta vuotta, välillä (silloin kun tauteja on liikenteessä) todella paljon ja välillä se helpottaa. Teininä (14-18v.) ajattelin että mieluummin tapan itseni kuin oksennan (tämä oli minulle täysin todellista, vaikka se tuntuu nyt aika hullunkuriselta).
Sitten tapahtui se mitä eniten pelkäsin - jouduin oksentamaan. Olin ollut juhlimassa aika railakkaasti (ennen sitä aamua mulla ei oikeasti ikinä ollut krapulaa, joten uskalsin juoda alkoholia...) ja sitten se tapahtui - heräsin huonoon oloon. Sain paniikkikohtauksen, itkin, pelkäsin ihan hirveästi. Sitten yhtäkkiä mulle vaan tuli sellanen uhma että "noh katotaan kuolenko!!!", menin vessaan ja oksensin. Sen jälkeen tuli niin tajuttoman hyvä olo että itkin vaan puoli tuntia kun tuntui niin hyvältä. Tajusin että oksentaminen ei ole se mitä pelkään vaan se huono olo!
Toki tämä fobia seuraa mua aika ajoin vieläkin, mutta nyt osaan suhtautua siihen. Ajattelen, että jos tulee huono olo niin mieluummin oksennan heti niin pääsee siitä olosta eroon!
Niin..minäkin kuvittelin että pelko häviää kun oksennan.. Olen lasten syntymän jälkeen siis sairastunut 2 kertaa javoksensin kummallakin kerralla tosi monta kertaa.. Ei hävinnyt pelko ja nyt epäilen sen fopian johtuvan häpeästä.
Menen aina lukkojen taa.. Piiloon oksentamaan enkä edes sanonut ennen oksentamista miehelle että kohta oksennan.
. Olen 2 kertaa oksentanut elämäni aikana jonku ihmisen nähden.. Liekkö se puhkeamisen syy.
. Vihdoin ensiviikolla aloitan lyhyt terapian.. Ellei tämä jylläävä noro iske just sopivasti.. Enkä pääsekkään.