Tunnen vereni virtaavan,
olen elossa,
taistelen se puolesta.
Pääni lasken,
sarveni näytän,
Peitseni teroita,
kilpeni korjaan,
naarmuinen se on,
mutta ehjänä kuitenkin.
Olen kylmä ja kova.
Sen päätöksen tein,
ja siinä siis pysyn.
Siivoan elämäni virran,
poista kaiken roskan,
säilytän säilyttämisen arvoisen.
Elämäni minun,
muille merkitsemätön,
minulle kuitenkin ainutkertainen.
Elämäni on,
mustaa virtaa.
Purttani ohjaan,
luovin ja reivaan.
Myrskyä päin ja tyvenkin löydän.
Taistoon jos haastat,
sen kuitenkin voitan.
Olen niin kylmä ja kova.
Palaa en koskaan,
menneisyyteni vankilaan.
Olen villi ja vapaa.
Olenhan vain minä,
täydellinen en.
Korsi kerrallaan poistan sen roskan,
Helmet nyt säilön ja uusia löydän.
Sinä nyt ollut et sellainen.
Olet vain entinen,
kivi menneisyyden valkoisen.
Tyhjä ja kylmä,
siihen palaa en koskaan.
Löysin sen mustan,
värien kirjon,
siitä luovu en.
Olen sen arvoinen.
Olen vain tällainen,
hieman epätäydellinen.
Tulevaisuuteen katson,
tuoksun jo tunnen,
vereni virtaa ja olen onnellinen.
Sen puolesta vaikka kuolen,
käännyn ja taistelen.
Menneisyyteen en palaa.
Olen siis päätöksen tehnyt,
sitä mikään ei muuta.
Olen siis itsepäinen.
Olenhan vain minä.
Täydellinen en.
Juuri tällainen minä.
olen elossa,
taistelen se puolesta.
Pääni lasken,
sarveni näytän,
Peitseni teroita,
kilpeni korjaan,
naarmuinen se on,
mutta ehjänä kuitenkin.
Olen kylmä ja kova.
Sen päätöksen tein,
ja siinä siis pysyn.
Siivoan elämäni virran,
poista kaiken roskan,
säilytän säilyttämisen arvoisen.
Elämäni minun,
muille merkitsemätön,
minulle kuitenkin ainutkertainen.
Elämäni on,
mustaa virtaa.
Purttani ohjaan,
luovin ja reivaan.
Myrskyä päin ja tyvenkin löydän.
Taistoon jos haastat,
sen kuitenkin voitan.
Olen niin kylmä ja kova.
Palaa en koskaan,
menneisyyteni vankilaan.
Olen villi ja vapaa.
Olenhan vain minä,
täydellinen en.
Korsi kerrallaan poistan sen roskan,
Helmet nyt säilön ja uusia löydän.
Sinä nyt ollut et sellainen.
Olet vain entinen,
kivi menneisyyden valkoisen.
Tyhjä ja kylmä,
siihen palaa en koskaan.
Löysin sen mustan,
värien kirjon,
siitä luovu en.
Olen sen arvoinen.
Olen vain tällainen,
hieman epätäydellinen.
Tulevaisuuteen katson,
tuoksun jo tunnen,
vereni virtaa ja olen onnellinen.
Sen puolesta vaikka kuolen,
käännyn ja taistelen.
Menneisyyteen en palaa.
Olen siis päätöksen tehnyt,
sitä mikään ei muuta.
Olen siis itsepäinen.
Olenhan vain minä.
Täydellinen en.
Juuri tällainen minä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kova ja kylmä ? Miksi ?
Kovuutta se vaatii,
kohdata se raaka elämä,
Luovuta en,
Vapaudestani siis taistelen,
vaikka kuolemaani asti,
Se päätös on siis tehty,
sen myös pidän.
Yksin siihen matkaa teen.
Yksinäisyys tuo sen kylmyyden.
Elämä tuo välillä kiviä se viskoo.
Kovuutta se vaati,
matka tää
ja kylmyyttä se tarjoo,
silti valintani mun
tää siis on.
Elämä entinen,
siihen koskaan en vain palaa.
Päätökset on hyvä pitää. Ja se mikä on huonoa elämässä tässä, se taakka selästä laske. En taistoon mä haasta, en menneestä pidä kii. Mä elän ja lennän tunteiden siivin. Ne mua tuulen lailla jo vie. Mä miksi elämää tätä haaskaisin kylmään ja kovaan, kun sydän lämmin mua tuolla jossain jo odottaa. Siis taakkasi laske, kilpesi korjaa. Tee mitä täytyy, se etu kaikkien on. Mä elän ja nautin, mut sellaiseksi kai luotiin. Nauttimaan ja nautintoa tuottamaan. Jos joskus menneeseen vielä katsot, sä ehkä silloin ymmärrät. Ettei mua luotu käsin kylmin käteltäväksi, vaan syliin hellään syttyväksi.
Vuosin näitä on niin monta jo takana,
Kauan se kesti,
Lamaanuttava pelko,
väkivallan alla,
Nyt sillä ei ole edes väliä.
Kahleet silti katkon.
Elämäni arvo,
se on tässä.
Vapaudessa hurmaavassa.
Yksin se matka tehtävä on,
muutoin se olisi toiselle kohtuuton.
Kohtalon ivaa,
hetken jo toivoin,
uskoin ja unelmoin.
Helpolla luulin matkani alkaneen.
Sitten jo tiesin,
On taisteluni vielä kesken,
Sen matkan yksin nyt teen.
Se kaikille reilua siis on.
Se ken matkaa valtaisaa
ei vaeltanut lain.
Ei koskaan ymmärrä tätä.
Ymmärrystä en pyydä,
en anteeksi edes.
En tiedä kuka lienet,
sinäkään et minua tunne
Kuitenkin siis pyydän
älä tuomitse toista
armollinen ole,
Kaikkea sitä mitä elämä on,
itse ei voi edes valita.
Helppo on aina toisen huudella.
Kenet siis luulet luotuna olevan
kestämään se kaiken.
Paljon sulla on matkaa,
Olet siis nuori ja naivi
Toivottavasti sellaisena myös pysyt.
Tälläista matkaa en kenellekään toivo.
Mut kuitenkin pyydän,
älä taakkaa siis lisää,
sille jota et edes tunne.
Tuntemattomatkin sanat,
ovat niin kovat,
Kyllä sen kestän.
Olenhan kova.
Pakko on olla.
Ihmisen pahuus,
tuossa se näkyy,
tietämättömyyden tunteetomuudessa.
Valinta on oma
kuten on myös sinun.
Mietihän kuitenkin,
miksi haluat ilkeä olla,
sille joka ei sitä sinulle ole ?
Täysin tuntemattomalle.
Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea hyvää.
Elähän elämäsi onnellisena.
Toivottavasti elämääsi ei koskaan
matka tälläinen osu.
Mä oon sun vieressä polkuani kulkemassa. Katsot vaan sivulle silloin kun se sydämen kova kuori kaipaa lämpöä. Yksin ja yhdessä.
Runo kertoo menneisyyden elämästä,
siitä minkä jätin siis taakseni.
Eräältä hienolta ihmiseltä,
sain lahjaksi usko taas elämään.
Siitä olen siis kiitollinen.
Samoin kun sanoistasi sinun,
tuiki tuntemattomalta.
Se lohtua antaa,
uskoa huomiseen.
Älkää siis toisille ilkeitä olko,
vaan ymmärryksen viittaa kietokaa ympärille.
Pahuuteen on moni turhaan itsensä kietoo.
Toista kun arvostaa ja ymmärtää,
osaa myös anteeksi antaa.
Joskus myös antaa mennä,
se toiselle helpomaksi elämän tekee.
Ehkäpä se sitä on
mitä ystävyydellä tarkoitan.
Kylmä ja kova
täytyy olla
jotta voi riuhtaista itsensä pahasta
Kylmä ja kova
et ole sisimmässäsi
sanasi sen kertovat
Uskoa voimaa vahvaa
sitä kaikkea sinussa on
vaikka joskus
itkisitkin itsesi uneen
Olet upea.
Kiitokset sanoista, kiitän ja kumarran.
Joskus myös itken.
Elämmä tämä vaan on.
Valintani minun