Mä oon kärsiny tässä jo pidemmän aikaa masennuksesta. En pysty nukkumaan enää kunnolla koska mun päässä pyörii liikaa ajatuksia. Viime kesänä mä melkein tapoin itteni, mutta jänistin. Sinä yönä kun melkein hyppäsin surman suuhun mä päätin, että tapan itteni ennen kun täytän 18. Ottaen huomioon, että mä oon 15 vuotias nuori tyttö. Mä en tiiä aionko toteuttaa sen mutta mun mielialat muuttuu niin nopeesti että saatan äkkii tehä vaikka mitä ajattelematonta... Mä oon käyny puhumassa terkalle ongelmista mitä mulla on ollu mun perheen kanssa ja sanoin sille ettei missään nimessä soita mun äidille tai isälle ja se vaan halus koko ajan soittaa. Se olis mulle järkyttävä asia jos ne sais tietää että oon menny terkalle... Sen jälkeen en oo halunnu mennä puhuun kellekkään koska tuntuu että henkilö saattas olla samanlainen niinku tää terkka josta tuli mulle vähän niinku traumat paitsi joillekkin harvoille kavereille jota rakastan...:/ mitä teet?!?!
Tarviin apuu!
Suicide Girl
13262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja juu siis mä viiltelen, mikään ei meinaa enää kiinnostavan, ahdistaa ja vaikka mulla on paljon kavereita nii ainoostaa mulla on muutama ystävä mille tästä voin puhuu, ja mulla on aika lailla yks tai kaks ystävää kelle voin puhuu mistä vaan. Mulle sanotaan jatkuvasti sitä että oon tyhmä kun melkein tapoin itteni. Siis tollasta saan ekana kuulla KAVEREILTANI kun meen kertoon että voisin olla kuollu ny. Mä tiedän että oon tyhmä mutta masennus on sairaus ja se saa mut tähän! En pysty sille mitään koska tässä asiassa oon tosi heikko... Se ei auta yhtään että ekana mulle sanotaan tommosta.
Varmaan terkkari oli huolissaan sinusta ja ajatteli, että voisitte vanhemipien kanssa yhdessä keksiä keinoja auttaa sinua. Mutta eihän sittenkään soittanut ja ei pettänyt luottamustasi. Kunnioitti sinun mielipidettäsi.
Kaverit ovat itsekkin hyvin nuoria ja jos ei ole itsellä onglemia niin ei osaa samaistua. Kun ei ole elämänkokemusta niin ei voi auttaa ja ymmärtää.
Mitähän nuo ajaukset ovat:ovatko ne huolia, pelkoja, tulevaisuuden asioita,liittyvätkö joihinkin perheen ongelmiin. Tärkeää, että saisit esni alkuun unirytmisi kuntoon.
Et ole mikään typerys.Nuo on tyypillisiä ajatuksia masentuenelle. Ennen sanottiin,että kivessä kipeä kun on toisessa.
Terkalle en sanonut sanaakaan mun masennuksesta. Puhuttiin pitkälti siitä että mun perheessä on perheväkivaltaa jonka mun isä aiheuttaa. En halunnut mainita vielä niistä asioista jos mieleni parantuis niin ei tarvis alkaa huolestuttaan enempää terkkaa. Mutta se on vaan pahentunut enkä enää uskalla mennä puhuun sille koska se henkilö ei oikeen miellyttänyt ja mielummin meen jonnekkin muualle...
Ja siis mun kaverit joille mä puhun masennuksesta eniten on kaks sellasta tyyppiä jokka on kokenu asiassa paljon enemmän kuin mä ja on ollut lähellä kuolemaa. Ja niiden auttamista mä arvostan valtavasti koska se auttaa mua mutta toisinaan tuntuu siltä et mun mieli on niin sekasin etten haluu kuunnella niitä ja siks mä päätin tulla jutteleen vielä kun pystyn miettimään asioita järkevästi.
Ja mä ajattelen tulevaisuutta ja kaikkea kuten miten tappasin itteni ja mitenköhän muut ajattelis mun kuolemasta. Ja sitten jännitän melkein joka ikistä päivää että tuunko mä tekeen sen seuraavana päivänä...
Itsekin olen viillellyt ja tehnyt kaikkea mahdollista, koska halusin läheisteni huomaavan itseni. Uskon sinun kohdallasi hormoonien tehneen tepposia, sillä hormoonithan vaikuttavat selvästi juuri mielialan muutoksiin. Älä ihmeessä tee itselle mitään pahaa. Jumala rakastaa sinua, vanhempasi ja läheisesi rakastavat sinua. Mene heti aamulla terveydenhoitajan puheille akuuttina, ja kerro rehellisesti sinua painavat asiat. Opi rakastamaan itseäsi ja näe itsesi arvokkaana. Rukoilen puolestasi, olen jo 66v. isoäiti, ja vanhin pojanpoika täyttää nyt keväällä 15 vuotta, hän lähettää myös kannustavat terveisensä.
Mene terveyskeskukseen omalääkärille.
Niin se terkkahan halusi vain auttaa. Sä et kuitenkaan kokenut sitä oikeaksi tavaksi auttaa. Se, että sä joudut katsomaan väkivaltaa ym. paskaa, ei ole todellakaan oikein. Se haavoittaa ja pilaa elämääsi. Mun mielestä viranomaisten olisi hyvä tarkastella perheenne tilaa, vaikka se ehkä kuulostaakin kamalalta ajatukselta. Jokatapauksessa sun pitäisi järjestää itsellesi hoitokontakti, menemällä lääkäriin. Mitä enemmän vitkuttelet niin sen syvemmälle joudut.
Haluatko kertoa tarkemmin perheenne tilanteesta? Millaset välit sulla esim äitiisi? Onko sulla sisaruksia? Käyttävätkö molemmat vanhemmat liikaa päihteitä vai toinen ainoastaan?
Käytätkö itse säännöllisesti päihteitä?
Jos haluat jutella enemmän, niin voit pistää mailia: aksu188(at)hotmail.com
Mä en suoraan sanottuna uskalla tehdä mitään. Haluun pois tästä tilanteesta tosi pahasti, mutta en pääse tätä tunnetta pakoon. Ja mun luultavasti pitäs vaan mennä lääkäriin.
Mun perhe on tällanen:
siihen kuuluu äiti, isä, isosisko ja isoveli. Siskolla on poikakaveri ja se viettää paljon sen kanssa aikaa eikä siks oo paljoo kotona. Veli välttää perheen kanssa olemista. Mä oon perheen kiltti pikku tyttö joka tekee kaiken mitä käsketään ja siks vältyn kaikelta negatiiviselta joka kohdistuis muhun. Mun isä on tosi vanha ja se on sairas. Se stressaa selvästi monesta asiasta. Isä sai muutama vuos sitten sydänkohtauksen ja siihen saakka oli polttanut tupakkaa yli 40 vuotta ja sydänkohtauksen jälkeen sen piti lopettaa polttaminen. Se sai isän vielä stressaantuneemmaksi. Isä ei tahdo ymmärtää mitään mitä mun veli sanoo sille. Isä suuttuu helposti ja en muista että olisiko tässä pitkään aikaan ollut yhtäkään päivää milloin isä ei huutaisi. Isä myös on hakannut veljeäni joten on myös perheväkivaltaa. En kestä sitä vaikka asiat eivät kohdistukkaan millään tavalla minuun. Rakastan äitiäni eikä hän ole vihainen melkein ikinä. Äitini on täysin normaali. Isäni taas pilaa elämäni. Yksi kesä myös isäni kuristi äitiäni kun olin pienempi. Se oli kamala muisto enkä saa sitä päästäni pois. Kaikki olis paremmin jos isää ei olis. Ja sen takia istemurha alko tuntumaan oikealta tavalta koska en halunnut jatkaa enää tätä paskaa ja mua epäilyttää se et jos alan käymään lääkärissä tai jotain sellasta niin tuntuu että mun elämä saattais muuttua paskempaan suuntaan...
Jeesus auttaa sinua! Kuuntele näitä saarnoja ihan vilpittömällä mielellä ja tulet huomaamaan, että Jeesus parantaa ja auttaa tänäkin päivänä! Jeesus rakastaa sinua suunnattoman paljon!
http://www.gospeloffaith.com/index.php?option=com_content&view=article&id=326:saarnat-2012&catid=26:saarnat-juha-norolampi&Itemid=47&lang=fi&limitstart=11
Ei tässä pelkät Jeesukset tule riittämään, se on varmaa.
Olen kasvanut itsekin perheessä, jossa isä oli väkivaltainen äitiä kohtaan. Miehenä tämä asia on ehkä eri, mutta jo lapsena päätin ettei minun vaimoni ja lapseni joudu moista kokemaan. Ja hyvin olen mielestäni tässä onnistunutkin. Vaimoni isä on ollut myös väkivaltainen, joten kokemusta on molemmin puolin ilmiöstä.
Eli: Muista ettei kaikki miehet ole pahoja idiootteja kuten sairas isäsi. Ja nyt annan sinulle vinkin: Lopeta se "killtteys" jos vain voit. En tarkoita sitä, että alat riehua ja sotkea, vaan lopetat vain vanhempiesi palvelun. Jos äitisi on "normaali" kuten väität, niin hän tulee sen ymmärtämään. Olet kuitenkin jo 15 vuotias, jonka täytyy opetella elämään ilman vanhempia, joiden tuki on sinun tapauksessasi todella heikko.
Tuon ahdistavan kuristustapahtuman voisit käydä äitisi tai jonkun luotettavan ammattilaisen kanssa läpi. Kerro, että se on tapahtuma, joka sinua ahdistaa erityisesti. Isäsi kanssa siitä ei kannata puhua, koska hän taitaa olla sen verran pahassa pulassa, ettei siihen riitä kuin vahva ammattilainen. Koulun terkkari tekee ison virheen, jos lähtee soittelemaan kotiisi tällaisessa asiassa. Niin ei mielestäni pidäkään tapahtua ilman yhteisymmärrystänne, muista se.
Muista siis: Sinä et ole se joka tarvitsee välitöntä apua vaan vanhempasi! Jos he löytävät avun sitten vaikka siltä Jeesukselta, niin olkoon, mutta en usko siihen. Papit ovat tosin todella hyviä puhujia ja auttajia. Heidän kanssaan on hyvä keskustella luottamuksella.
Hyvin kirjoitat! Minä tarjosin tuota Jeesuksen apua tuon miehen kautta, sillä siinä on puhuja, joka on todella kovia kokenut itsekin!
Kirjoitin siitä ihan oman avauksen, voit lukea myös sitä ketjua. Siellä on linkki tuon miehen kertomuksesta, kuinka hän sai avun Jeesukselta. Oli harkinnut jo itsemurhaakin,
Kerroit, että sinulla on isosisko. Millaiset välit sinulla on häneen? Voisitko kertoa hänelle terveydentilasta ja odotta tukea sieltä suunnasta? Jos hän on tarpeeksi aikuistunut, hän voisi olla se tuki ja ohjuri jota juuri nyt tarvitsisit. Muistelen vain itse omaa nuoruuttani vihaisen isän 'alaisena' ja kuinka 10 vuotta vanhempi isosiskoni aina suojeli minua isän terrorilta. Nuoruuteni olisi voinut olla huomattavasti paskempi ilman siskoni puuttumista asioihin. Siskolleni se nyt joka tapauksessa oli huonoa aikaa.
Sisko on täysin terve henkisesti mutta häneltä en saa apua mitenkään. Siskoni ei oo sellainen että ensimmäisenä tulisi auttamaan kun on joku ongelma. Luultavasti johtuu siitä että o elänyt elämäänsä tähän asti aivan kuin jonkilaista satukirjaa jossa linnut on laulaa ja on iloista...
Hän ei ole nähny maailmasta sitä synkempää ja huonompaa puolta vielä.