Valittajaltakin edellytetään vastuuta
2.4.2012 4:00
Kansalaisten valitusoikeus ympäröivää yhteiskuntaa koskevista päätöksistä on kirjattu lakiin. Tämä oikeus on keskeinen yksilön oikeusturvan kannalta. Ikävä kyllä valitusoikeutta käytetään usein muuhun kuin laittomuuksien tai virheiden korjaamiseen.
Räikeä ja tuorein esimerkki löytyy Haminasta, jossa lukuisilla valituksillaan jo aikaisempina vuosina kunnostautunut henkilö valitti hallinto-oikeuteen Haminan kaupunginvaltuuston hyväksymästä Tervasaaren kaavasta. Valittajan mielestä kaava-alueella ei ole riittävästi puistoja. Valituksen jättäminen kaupungin keskeisimmän alueen kaavasta merkitsee reilun vuoden viivettä sen lainvoimaisuudelle. Mikäli valitusprosessia jatketaan korkeimpaan oikeuteen, tulee viivettä saman verran lisää.
Kaupunki on tapavalittajan kanssa selkä seinää vasten. Alueelle on tunnettu kiinnostusta, mutta kaikki yhteydenotot on laitettu valituksen johdosta jäihin.
Hamina on turvautui epätavalliseen menettelyyn ja pyrki neuvottelemaan valittajan kanssa valituksen kohteen rajaamisesta osaan kaava-alueesta. Sopimukseen melkein päästiinkin, mutta valittajan mieli muuttui muutamaa päivää myöhemmin.
Sitten koettiin näytelmän merkillisin vaihe. Valittaja lupasi vetää valituksensa pois, mikäli kaavaan tehdään hänen vaatimansa muutokset. Tie pois rannasta ja rakennuksille kyytiä puiston tieltä.
Silloin kun valitusoikeutta käytetään kiristämisen piirteitä muistuttavaan toimintaan, ollaan pahasti hakoteillä ja kaukana lainsäätäjän perusajatuksesta.
Valitusoikeuteen puuttuminen on demokratian kannalta arka asia. Haminan tapaus on kuitenkin osoitus siitä, että jonkinlaisia muutoksia on tarpeen tehdä. Olisiko kyseessä esimerkiksi valitusten esikarsinta tai valittajan korvausvelvollisuuteen joutumisen mahdollisuus, se on lainsäätäjien pohdittava. Näin ei kuitenkaan voi jatkua.
Antti-Jussi Larvio
[email protected]
2.4.2012 4:00
Kansalaisten valitusoikeus ympäröivää yhteiskuntaa koskevista päätöksistä on kirjattu lakiin. Tämä oikeus on keskeinen yksilön oikeusturvan kannalta. Ikävä kyllä valitusoikeutta käytetään usein muuhun kuin laittomuuksien tai virheiden korjaamiseen.
Räikeä ja tuorein esimerkki löytyy Haminasta, jossa lukuisilla valituksillaan jo aikaisempina vuosina kunnostautunut henkilö valitti hallinto-oikeuteen Haminan kaupunginvaltuuston hyväksymästä Tervasaaren kaavasta. Valittajan mielestä kaava-alueella ei ole riittävästi puistoja. Valituksen jättäminen kaupungin keskeisimmän alueen kaavasta merkitsee reilun vuoden viivettä sen lainvoimaisuudelle. Mikäli valitusprosessia jatketaan korkeimpaan oikeuteen, tulee viivettä saman verran lisää.
Kaupunki on tapavalittajan kanssa selkä seinää vasten. Alueelle on tunnettu kiinnostusta, mutta kaikki yhteydenotot on laitettu valituksen johdosta jäihin.
Hamina on turvautui epätavalliseen menettelyyn ja pyrki neuvottelemaan valittajan kanssa valituksen kohteen rajaamisesta osaan kaava-alueesta. Sopimukseen melkein päästiinkin, mutta valittajan mieli muuttui muutamaa päivää myöhemmin.
Sitten koettiin näytelmän merkillisin vaihe. Valittaja lupasi vetää valituksensa pois, mikäli kaavaan tehdään hänen vaatimansa muutokset. Tie pois rannasta ja rakennuksille kyytiä puiston tieltä.
Silloin kun valitusoikeutta käytetään kiristämisen piirteitä muistuttavaan toimintaan, ollaan pahasti hakoteillä ja kaukana lainsäätäjän perusajatuksesta.
Valitusoikeuteen puuttuminen on demokratian kannalta arka asia. Haminan tapaus on kuitenkin osoitus siitä, että jonkinlaisia muutoksia on tarpeen tehdä. Olisiko kyseessä esimerkiksi valitusten esikarsinta tai valittajan korvausvelvollisuuteen joutumisen mahdollisuus, se on lainsäätäjien pohdittava. Näin ei kuitenkaan voi jatkua.
Antti-Jussi Larvio
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viikossa saa kerran valittaa
22.11.2012 Keskilaakso
– Ammattivalittajille hilut kinttuun, kuuluu Anjalan Nesteen kahviporukan tyly tuomio.
Kupin pinnan vajotessa suopeus kasvaa sen verran, että lopulta päädytään julistukseen, että jokaiselle kansalaiselle sallitaan viikon aikana yksi valitus, saunapäivänä poikkeuksellisesti kaksi.
Miesporukka uskoo vakaasti, että lehtiin rivikommentteja anonyymisti laukovat ovat harrastelijaporukan hylkimiä ammattivalittajia.
Kun aiheessa hieman vakavoidutaan käy ilmi, että valittaminen on pääsääntöisesti turhaa. Vain harvoin päästään vaikuttamaan lopputulokseen. Poikkeuksena tuotevirhevalitukset, joissa särkyneen keittimen tilalle saa uuden.
Toisaalta maailma on valittajien. Iltapäivälehden lööppi vastapäisellä seinällä ilakoi suomalaisia uhkaavalla viruksella tai että kotimaiset kinkut eivät riitä jouluksi. Valittaminen myös myy.
Pöytään istahtaa uusi yhtä anonyymi kasvo, joka julistaa, että hänellä on kaikki asiat hyvin. Ei tarvitse valittaa tai tulla edes töihin. Jos nimi vuotaisi toisten tietoon, he olisivat vain kateellisia.
Valittajalla on Suomessa laki puolellaan, sillä prosessit voi nostaa suhteellisen helposti, jos kokee asemaansa loukatun. Hyvää on se, ettei kenenkään tarvitse alistua toisten kynnysmatoksi.
Toimiston puolella Manti Byman nujertaa oitis valituksen hengen toteamalla, että pääsääntöisesti päivän aikana on busseista kantautunut hyvää palautetta. Joskus voi tulla toisenlaistakin. Vähemmän mieltä kohottavaa on törmätä valitusautomaattiin, jolta saa yhdeltä istumalta kuulla koko elämän sairaskertomukset.
Muhniemeläinen Riina Kynsijärvi kadulla myöntelee, että kyllä terävää palautetta ja mielipiteitä tulee itsekin toisinaan heiteltyä.
– Ammattivalittajia on lopulta hyvin vähän.
– Rivikommentteja luin joskus lehdistä, mutta en juurikaan enää, koska uskon esittäjien olevan usein samoja ja nimettömänä on helppo ampua. Vaatii eri tavalla rohkeutta sanoa asia päin naamaa.