oli menetysten vuosi. Torjuntojen, kivun ja turhautumisen vuosi. Kun katsoo taaksepäin, voi vain kysyä itseltään: enkö tosiaan pystynyt parempaan. Enkö tosiaan uskonut ansaitsevani parempaan. Mutta elämä on jollain omituisella tavalla oikeudenmukainen. Se asettaa meidät jälleen lähtökuoppiin. Siihen tilanteeseen, missä on mahdollisuus valita toisin. Kaikki mitä tuolloin tapahtui nakersi pikku hiljaa itseluottamusta ja itsekunnioitusta. Näen sen nyt hyvin selvästi. Se on se kohta, mistä olen alkanut rakentaa parempaa huomista. Ilman torjuntoja, turhia taistoja, suuria odotuksia ja pettymyksiä. Rakastan itseäni enemmän. Se on parasta, mitä voin antaa ihmisille, jotka pyrkivät elämääni. Rajoja ja rakkautta, sitä tarvitsen kuten jokainen muukin. Kun tahtoo itselleen hyvää, tahtoo sitä myös toisille. Valoa ja varjoja. Olen siirtynyt kohti valoa. Askeleen lähempänä paistetta ja lämpöä. Elämää. Valmiina lennolle.
Vuosi 2012
Aurinkomatkalle
14253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tervetuloa matkalle mukaan.
Vanhan vuoden kirkuen kuolevan myös kuulin.
Vuosi on uusi ja muutoksen se tuopi.
Maailma on kaunis, kunhan sen vain huomaa.
automaattisesti vaan sen muutoksen eteen pitää tehdä töitä ja aina maailma ei todellakaan ole kaunis. on paljon semmoista mikä ei ole kaunista.
mitään ei saa ilman vaan kaiken eteen on tehtävä jotain.
parempaa, ei vain menetyksiä, kipua ja turhautumista, toivotaan parempaa alkanutta vuotta itse kullekin.
Edellisvuosi oli kieltämättä haastava. Yllätyksellinen, monella ikävällä ja hyvällä tavalla. Näen tämän vuoden "rakentamisen" vuotena. Kohti parempaa ja, monella tapaa, rikkaampaa elämää.
että vaikka vuosi on näin alussa niin erään asian kanssa en enää rakenna, en yritä
vaan hyväksyn että mikään ei toiminut.
Vähän samoissa tunnelmissa on ap. Rakennettu on ja projekti on lopetettu toimimattomana. Taaksepäin katsoen voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla sanoa yhden asian: kyllä me yritettiin. Molemmat. On ihan ok luovuttaa, kun valmista ei tule. Kaksi sitkeää ihmistä yritti ja ei onnistunut. Silloin on syytä vaihtaa yhteistyökumppania ja siirtyä uuteen projektiin.
Vuosi 2012 jää elämäni kirjaan kaikkein pahimpana vuotena, vaikka vuosia on aika paljon ja päällisin puolin kaiken olisi pitänyt olla hyvin heti loppuvuonna 2011 alkaneesta ja vuoden lopulla päättyneestä eroprosessista huolimatta. Näin, tässä se nyt lukee: pahempaa vuotta ei k-o-s-k-a-a-n enää tule! Ei koskaan! Ikinä enää hän ei sotke elämääni, se aika jäi taakse 31.12.2012.
Hyvä päätös. Itseään pitävän suojella. Niin minäkin sen näen. Toivon kuitenkin ettei minun tapauksessani se toinen rakennusprojektin osapuoli ajattele kaikesta noin pahasti. Itse koen, ettei hän ollut osallisena kaikkiin torjuntoihin, pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Vaan paljon tapahtui muussakin elämässä.
Hänen kanssaan koin kuitenkin sen vuoden parhaimmat ja pahimmat hetket. Itse sanoisin että eroprosessi alkoi kyllä paljon aikaisemmin kuin vuoden lopussa, mutta ei vuoden 2011 puolella. Itse päätin vasta aloittaa yrittämisen tuolloin. Monet asiat vaikuttivat siihen, ettei menestystä tullut. Sen ymmärrän ettei asiat siitä olisi yrittämällä muuttuneet.
Rauhaa ja parempaa menestystä vuodelle 2013.
Käytännössä koko viime vuoden tuo eromme kesti. Raastavampaa ei ole olemassa. Menetin ihmisen, mutta tunne jäi.
Ajatuksia minultakin.. Viime vuosi oli ihan ok, moneltakin osin.
Kyllä ne pahimmat vuodet, ehkä koko elämässäni oli vähän aiemmin. Ja syy ei todellakaan ollut joku ero jostain ihmisestä tai sydänsurut. Ne on aika pieniä niiden asioiden rinnalla joita minä koin. Mutta.. Pahimmasta on selvitty eikä ne palaa enää koskaan. Sanoisin kuitenkin et läheisten ihmisten menetykset (veli, setä ja äiti) on ehkä vaikeimpia asioita elämässä.. Ainakin omasta mielestä.
Tältä vuodelta en erityisesti odota mitään.. Mut tietty toivon et pääsisin tavoitteisiini..
Miestä en tarvitse elämääni.. Sinkkuna on ihan takuuvarmasti parempi. Niin on ollutkin jo useamman vuoden. Sitä vain välillä miettii et millaista olisi jos olisi perhe.. Niin kuin exälläni kuuluu nykyään olevan.. Mahtaa pienen lapsen kanssa touhua riittää. Mut eipä siinä.. Minulla se jäi vain haaveeksi. Sen tiedän tässä vaiheessa.. Mutta, elämä jatkuu..
Ja tosiaan.. Tämä oli vain käväisy.. En minä näillä palstoilla enää viihdy.. Heippa..
Ja tuo ei ollut sit mitään mustasukkaisuushöpinää lapsista.. Vaan sellaisia ajatuksia yleensäkin lapsista.
Minun kavereilla on suunnilleen samankaltainen tilanne.. Perheet kummallakin.. Siis niillä jotka tässä lähellä asuvat. Et kyllä sitä tulee väkisinkin välillä mietittyä sitäkin.. Ihan normaalia, luulisin..
Mut juu, heippa..
Jotain vielä tuohon..
No tietty se et kiusaamista jatkui niin kauan.. Ja ne läheisten menetykset tekivät minusta ihan turran. Tunneskaala mitä tunnen on aika kapea tällä hetkellä.. Ja hyvin usein olen vain ihan turta, kaikesta.
Että voi varmasti sanoa et asiat ovat jättäneet minuun jälkensä. Pahat sellaiset..
Mut ei se mitään.. Minun ei tarvitse miettiä enää jatkossa perheen perustamista.. Enkä siis miestäkään tarvitse, yhtään mihinkään.
Poistun täältä.. Heippa..
(Ainoa viesti minulta tänne.)
No ehkä vähän liioittelin tuossa edellä.. Kyllä minulla monenlaisia fiiliksiä on.. Mut aika usein olen surullinen tai turta..
Mut menen pois täältä taas.. Heippa..