Poika ollut aina vilkas mutta herkkä ja empaattinen. Isän kanssa erottiin kun poika oli 7, asuimme silti samassa pihapiirissä vielä viime syksyyn asti, jolloin osti uuden talon uuden naisystävänsä kanssa suht läheltä. Isällä alokoholiongelma, hyvä työpaikka kuitenkin.
Nyt on selvinnyt fb:n kautta että poika on kokeillut tupakkaa ja ilmeisesti myös alkoholia, jota oli varastanut isältään syksyllä. Pummaa jämiä koulussa yms.
Pojan kanssa on puhuttu, tai hänelle on puhuttu, sulkeutuu eikä häneen meinaa saada kontaktia. Olen kertonut että en ole vihainen kokeilusta, olen huolissani että jää niihin koukkuun ja mihin se kaikki johtaa. Hän on tietoinen isän ja isänisän alkoholismista, mutta kuten moni nuori niin ajattelee että se on ihan eri asia.
Asumme maalla eikä kavereita lähellä. Eli on mentävä bussilla koulun jälkeen ja minä tai isä hakee illemmalla.Kaverit ovat vaihtuneet yläasteen aloittamisen jälkeen, on varsinkin yksi vuotta vanhempi tyttä joka on läheinen, vaikka hänellä onkin toinen poikaystävä. Tekstailevat paljon yms. poikani osti hänelle kalliin lahjakortin joululahjaksi, eli laittoi kaikki rahansa siihen. Epäilen että poikani on ihastutnut ja pelkään että tyttö ja sen kaverit käyttävät häntä hyväkseen.
Poika haluaisi olla yötä tämänä tyttökaverin luona, olen suostunut mikäli tytön vanhemmat ensin soittavat minulle tai saan numeron heille. Siitä kamala riita koska minä olen niin nolo, se jäi siihen. Nyt eilen hirveä riita kun tämä tyttö poikakavereineen sekä vielä yksi tyttö, olisivat tulossa meille yöksi vietettyään ensi illan jossain muualla. Sanoin että kaikki voivat viettää illan täällä, mutta riittää että lähin ystävä jää yöksi. Siitäkin hirveä riita nollasta sataan, vihaa minua joka haluan pilata hänen elämän jne.
Viikonloppuna pitäisi mennä hoitamaan ystävän taloa ja eläimiä kun ovat matkoilla, poika kieltäytyy tulemasta mukaan. Isä matkoilla joten sinnekään ei voi mennä.
Poika on nyt jotenkin tajunnut että en voi pakottaa häntä enää.
Koulussa suht ok, vaikka tullutkin palautetta myöhästymisestä sekä alueelta poistumisesta. Pojan on noustava viikolla klo 6 että ehtii bussiin, josta sitten välillä myöhästyy kun ei pääsy yli tai pistä vauhtia. Iltaisin puhelin ja tietokone pois klo 21 sänkyyn 22, viikonloppuisin vempaimet pois klo 23 mutta telkkaria saa katsoa myöhempään. Näistä asioista useasti huutoa ennen nukkumaan menoa, valvon usein öitä ja olen ihan koomassa seuraavana päivänä, niin väsy ja uupunut että ihan pahaa tekee.Pelottaa että menetän viimeisenkin kontaktin häneen, isänsä sulkeutui myös jos oli epämielyttäviä asioita.
Isä periaatteessa välittää nykyään (ei ollut tekemisissö muutamaan vuoteen)mutta ei halua olla ikävä pojalle, niin kauan kun poika vastaa niin kuin toivotaan sitä ei tarkisteta tms. Isällä alokoholia ja tupakkaa saatavilla, myös usein jonkun asteen kännissä kun poika siellä. Isä lupaillut aina kaikenlaista, mutta sitten jos ei satukaan huvittamaan niin sitten ei niitä pidä. Poika kokenut paljon pettymyksiä tämän suhteen.
En tiedä jaksanko vielä monta vuotta elää nuoren kanssa joka vihaa välillä niin paljon, ei tarvita kuin yksi väärä kysymys niin kilahtaa täysillä. Olen tehnyt selväksi että vihainen saa olla, mutta ei voi raivota miten sattuu. Vaikea hänellä pyytää anteeksi, paitsi jos haluaa jonkun poisotetun edun takaisin tms.
Yritin soittaa tänään MML:n puhelimeen, mutta se oli tietty suljettu. Onko täällä muita samassa junassa?
Nyt on selvinnyt fb:n kautta että poika on kokeillut tupakkaa ja ilmeisesti myös alkoholia, jota oli varastanut isältään syksyllä. Pummaa jämiä koulussa yms.
Pojan kanssa on puhuttu, tai hänelle on puhuttu, sulkeutuu eikä häneen meinaa saada kontaktia. Olen kertonut että en ole vihainen kokeilusta, olen huolissani että jää niihin koukkuun ja mihin se kaikki johtaa. Hän on tietoinen isän ja isänisän alkoholismista, mutta kuten moni nuori niin ajattelee että se on ihan eri asia.
Asumme maalla eikä kavereita lähellä. Eli on mentävä bussilla koulun jälkeen ja minä tai isä hakee illemmalla.Kaverit ovat vaihtuneet yläasteen aloittamisen jälkeen, on varsinkin yksi vuotta vanhempi tyttä joka on läheinen, vaikka hänellä onkin toinen poikaystävä. Tekstailevat paljon yms. poikani osti hänelle kalliin lahjakortin joululahjaksi, eli laittoi kaikki rahansa siihen. Epäilen että poikani on ihastutnut ja pelkään että tyttö ja sen kaverit käyttävät häntä hyväkseen.
Poika haluaisi olla yötä tämänä tyttökaverin luona, olen suostunut mikäli tytön vanhemmat ensin soittavat minulle tai saan numeron heille. Siitä kamala riita koska minä olen niin nolo, se jäi siihen. Nyt eilen hirveä riita kun tämä tyttö poikakavereineen sekä vielä yksi tyttö, olisivat tulossa meille yöksi vietettyään ensi illan jossain muualla. Sanoin että kaikki voivat viettää illan täällä, mutta riittää että lähin ystävä jää yöksi. Siitäkin hirveä riita nollasta sataan, vihaa minua joka haluan pilata hänen elämän jne.
Viikonloppuna pitäisi mennä hoitamaan ystävän taloa ja eläimiä kun ovat matkoilla, poika kieltäytyy tulemasta mukaan. Isä matkoilla joten sinnekään ei voi mennä.
Poika on nyt jotenkin tajunnut että en voi pakottaa häntä enää.
Koulussa suht ok, vaikka tullutkin palautetta myöhästymisestä sekä alueelta poistumisesta. Pojan on noustava viikolla klo 6 että ehtii bussiin, josta sitten välillä myöhästyy kun ei pääsy yli tai pistä vauhtia. Iltaisin puhelin ja tietokone pois klo 21 sänkyyn 22, viikonloppuisin vempaimet pois klo 23 mutta telkkaria saa katsoa myöhempään. Näistä asioista useasti huutoa ennen nukkumaan menoa, valvon usein öitä ja olen ihan koomassa seuraavana päivänä, niin väsy ja uupunut että ihan pahaa tekee.Pelottaa että menetän viimeisenkin kontaktin häneen, isänsä sulkeutui myös jos oli epämielyttäviä asioita.
Isä periaatteessa välittää nykyään (ei ollut tekemisissö muutamaan vuoteen)mutta ei halua olla ikävä pojalle, niin kauan kun poika vastaa niin kuin toivotaan sitä ei tarkisteta tms. Isällä alokoholia ja tupakkaa saatavilla, myös usein jonkun asteen kännissä kun poika siellä. Isä lupaillut aina kaikenlaista, mutta sitten jos ei satukaan huvittamaan niin sitten ei niitä pidä. Poika kokenut paljon pettymyksiä tämän suhteen.
En tiedä jaksanko vielä monta vuotta elää nuoren kanssa joka vihaa välillä niin paljon, ei tarvita kuin yksi väärä kysymys niin kilahtaa täysillä. Olen tehnyt selväksi että vihainen saa olla, mutta ei voi raivota miten sattuu. Vaikea hänellä pyytää anteeksi, paitsi jos haluaa jonkun poisotetun edun takaisin tms.
Yritin soittaa tänään MML:n puhelimeen, mutta se oli tietty suljettu. Onko täällä muita samassa junassa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kolmen aikuisen pojan äiti, ja kaikki nuo murrosikäisen kuviot ovat hyvin tuttuja.
Olet vasta polun alkupäässä tässä nuoren ihmisen kasvun tukemisessa aikuisuuteen. Vielä on monta mutkaa ja matkaa edessä.
Periaatteessa minulla tuli rivien välistä näkyviin aika yksinäinen ja melko kiltti poika.
Nuo alkoholi -ja tupakkakokeilut kuuluvat asiaan. Älä tee niistä liian isoa haloota. Älä myöskään vertaa pojan kuullen häntä isäänsä. Kyllä he ovat täysin eri henkilöitä, vaikka taipumus alkoholismiin menee suvuttain.
Murrosikäistä ei kannata provosoida. Jos vaahtoat hirveästi ja vahdit paniikissa alkoholin ja tupakan käyttöä, niin tasan varmasti murkku menee ja silkasta taistelutahdosta juo päänsä täyteen.
Muista, että poika ei tosiaankaan ole pikkulapsi enää. Kontaktin saaminen ei toimi enää samalla pikkulapsi -tyylillä.
Mieluimmin keskittyisin siihen, onko pojalla kavereita, ja kuinka pääsee epävarmuudestaan.
Yritä muuttaa asennettasi joka tapauksessa keskustelevammaksi. Tämän ikäisille pojille kaveripiiri on se kaikkein tärkein ja pärjääminen kavereiden kesken.
Mietin, että ehkä itse olisin antanut poikien kavereiden tulla yökylään, mutta se on tietysti ihan perhekohtainen asia ja riippuu tilanteesta. Tietenkään alkoholi ei kuuluisi tällöin vierailukuvioon. Voi olla, että olisin ottamassa porukan vastaan, keittänyt kaakaota ja jutellut... kyllä nuoret yllättävän hyvin tulevat vastaan, kun heitä lähestyy hyväksyen heidät sellaisina kuin ovat.
Mieti, missä voit antaa pojalle löysää ja vastuuta ja missä olla ne rajat, ettei poika menetä kasvojaan kavereiden edessä.
Hyvä olisi, että saisit jostain ammattiapua ja henkilökohtaista tukea, että poika ei provosoituisi lyömään läskiksi koko nuoruuttaan.
Kannattaa olla kiinnostunut hänen ajatuksistaan, idoleistaan ja tehdä jotain yhteistä juttua hänen kanssaan. Ylhäältä alaspäin tapahtuva komentelu ei auta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tietyistä periaatteista ja rajoituksista luopuisi, vaan että poika tajuaisi sinun tajuavan hänen vaikeutensa murrosiästä ulos kasvamisessa.
Näinpä, näinpä. Itse tein sen virheen, että suhtauduin aluksi joihinkin asioihin kuin maailmanloppuun ja vielä, kun kysymyksessä nuorin lapsi, oli vaikeampi irrottautua.
Nyt on tilanne tasoittunut enkä ole niin kauhuissani, vaikka illalla on myöhään ulkona tms.
Kiitos vastauksestasi! Minulla on tytär myös joka on jo 24v, sain hänet kun olin 20 v. Tyton kanssa ei ole ollutmuuta kunin normi murrosikäkiukuttelua ja saamattomuutta yms.
Pojan kaveri (poika) ja sen veli ovatkin saaneet olla täällä yötä ja paljon kin olleet. Niillä meni jossain vaiheessa seiskan alkua välit, ja nyt ovat nämä vanhemmat tytöt tulleet kuvioihin. Justiin laittoi viestiä että saako tämä hyvä ystävä (tyttö) ja kaksi muuta tyttöä jostain en ole ikinä kuullutkaan tulla yöksi... Annoin luvan tällä josta olen kuullut kunhanhänenäiti tai isä on ensin yhteydessä. Jotenkin ihmetyttää...mikähän niiden motiivi on, vai kuvittelenko jotain mitä ei ole...? Miten voisin saada hänet miettimään ilman että loukkaantuu, haluavatko tytöt tosiaan olla hänen kanssa vai mistä on kyse?
Juuri noin olen itsekin ajatellut, että en voi olla liian tiukka tai raivota, mutta on vaikea löytää se välimaasto.
Yritän olla kiinnostunut mutta onkohanjo myöhäistä, ei pahemmin vastaa tai sitten samalla tekstailee ja tiuskii vaan "mitääääh?!" tms.
"Kyllä he ovat täysin eri henkilöitä, vaikka taipumus alkoholismiin menee suvuttain."
Montakohan sukua Suomesta löytyy joissa ei ole yhtään alkoholistia?
Juu, ei varmaan montaa. Tuohon kliseeseen on vain niin helppo turvautua vaikka syy juomiselle löytyy kun vilkaisee peiliin.
Terkuin absolutisti jonka suvusta löytyy alkoholisteja.
Kun perheeseen syntyy lapsi (a), ollaan kokonaisena perheessä lapsen kasvattajina. Myös lapset kasvattavat toisiaan, sillä kasvattaminen ei ole kieltoja ja käskyjä ja niiden noudattamista, vaan yhteistä kasvamista yhteisiin asioihin.
Nykyisin kaksi kolmesta liitosta päätyy eroon. Lasen kasvatukseen kuuluu siis se, että jompikumpi vanhempi muuttaa pois kotoa, lapsi kiertelee muuttaneen perässä viikonloppusin, saa ohjeita sieltä ja täältä, pääsee lomalle isovanhempien luo, jossa on ihan toisenlaista jne. Lapsi opettelee tulemaan toimeen. On ihan turhaa kiintyä yhteen vanhemmista, koska hänhän on jättänyt lapsensa yksin tuon toisen kanssa olemaan, vaikka itse ei ole halunnut olla tekemisissä enää.
Lapsi saa kuulla kymmenet kerrat, kuinka iso menoeä hän on, kuinka vaikeaa on lomailla, kuinka mahdotonta järjestää tapaamisia, niin että kaikki olisivat tyytyväiset, rippijuhlat ja muut ovat pelkkää tuskaa.
Miksi lapsi ei saisi tiuskia. Miksi ihmeessä hänen pitää ottaa kaikessa huomioon vanhempiensa määräykset tai ymmärtää, miksi ei saa tuoda kavereita, mikä mättää, jos vähän polttaa tupakkaa. Kyllä vanhempien eroonkin on joku syy ollut, joten paljon isompaa ne itse ovat tehneet.
Ei lapset käsitä, miksi heiltä edellytetään samaa kuin niissä perheissä, joissa ollaan kaikki yhdessä ja eletään harmoonista perhe-elämää! Eihän muukaan ole samanlaista. Vanhemmilla on oma elämänsä, josta pitävät kiinni ja edellyttävät että nuori "ymmärtää."
Lasten puolia ei kukaan enää pidä, mutta kyllä syyllistetään murrosikäinen ihan normaaleista irtautumisyrityksistä, jotka jokainen nuori käy läpi kuka mitenkin.
Vaaditaan vaaditaan: Kiitos sinulle kannanotostasi. Olet täysin oikeassa, murrosikäisellä on oikeus ihmetellä ja ymmärrän että on vihainen.
Nyt ei ole tarkoitus syytellä, vaikka niin teinkin, vaan toivoisin tukea ja/tai neuvoja miten selvitä parhaiten tästä kaikesta. Toiveena on että pojasta tulisi nuori fiksu aikuinen, pelko on että olen tehnyt ja teen niin paljon virheitä ollessani yksin aina se paha poliisi.
Muistan itse miten olen vanhempiani vedättänyt. Ajauduin jossain vaiheessa aika huonoon porukkaan, mutta olin jo siinä vaiheessa sen verran vanha tai nuori aikuinen, että nykäsin itseni irti.
Olen epävarma miten tiukka voin olla, mitä konkreettisesti voin sanoa ja perustella asioita. Haluan olla ymmärtäväinen, mutta pelkään että minua vedätetään ja ymmärrykseni onkin haitaksi. Huoh
Vanhempien kohtalo on tulla vedätetyksi. Jokainen poika voi kertoa huvittavia juttuja omasta nuoruudestaan, ja moni tytärkin.
Erolapsilla on se ongelma, että perheessä on vain yksi vanhempi ja siis vain yhden ihmisen nuoruuden ajan muistot ja kokemukset. Nyt jos koskaan poika tarvitsisi isää.
Moni yksinhuoltajaäiti ei tule sitä ajatelleeksi, kun ei sitä huomaa avioliitossakaan aina. Isät saattavat vetäytyä ja jättää ongelmien ratkomisen äidin huoleksi.
Välillä tuntuu, että useimpien nuorten miesten kasvatus on ollut kokonaan äitien käsissä. Miehet eivät opi ymmärtämään toisiaan. Johtuisikohan suomalainen väkivaltainen käytös osaltaan siitäkin?
kyllä voin omasta kokemuksesta sanoa kun itse olin nuori, tällä hetkellä 23v ja 1 lapsen äiti..
eli itsellä oli samallaisia teini-iän kokeiluja ja raivokohtauksia.. itse tyhmissäni aloin tupakkaa polttamaan 13v eka kännit otin 14vuotiaana.. mun vanhemmat oli tosi tiukkoja ja yritti tehä mulle rajat joka asiaan. ja se vaan pahensi mun kapinaa niitä vastaan.. eli se valvominen ja tollanen tiukkapipoisuus ei ole hyvä asia tuon ikäisen kans.. tein tosi paljon tyhmiä asioita ennen 17vuoden ikää.. itse olen oppinut virheistäni.. ja miksi et anna kavereiden tulla yöksi, ilman että pitää alkaa vanhemmille soittelemaaan?? eihän 14v ole enää mikään pikku lapsi.. eli pointtini oli tässä kirjotuksessa se että: löysää vähän pipoa ja anna pojan elää ja tehä omat virheensä! sä et voi sitä suojella loppu elämääs niiltä.. jos se on viisas poika se kyllä oppii virheistään, viimestään vähän vanhempana..
Koskaan kuullut intuitiosta?