Olen nyt surrut seitsemän kuukautta. Kuinka kauan kestääkään päästä surusta yli. Miten muut ovat selvinneet. Maailmassa täytyy olla valtavasti yhtä surullisia ihmisiä, mutta miksi se ei lohduta minua. Miksi ajattelen, että kuolema olisi helpotus. Miksi tälle pahalle ololle ei näy loppua. Miksi sen piti olla juuri minä, jonka elämä sortui. Miksei muistoja voi unohtaa.
Kahlaan masennuksessa, ikävä ei hellitä
miehelle, surussani
8820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiädätkö mitä. Sähän olet selvinnyt jo 7 kuukautta ja hengissä olet vieläkin. Koitat vaan keksiä muuta tekemistä esim. ylitöitä, ystäviä, urheilua ja kaikkea, missä et häntä ajattele. Se ero on aina helpompi niille, jotka viettävät muutenkin aktiivista elämää ja on paljon sosiaalisia kontakteja.
mun ikävät on kestäneet 4-12 kk...milloin mitenkin, tää viimenen sitkein, jo 1v3kk saanut kärvistellä
Ohhoh, no sinähän olet sitten mestariikävöitsijä, kun olet jo noinkin montaa kerinnyt ikävöimään. Kohta tulee taas uusi kohde. Odota vain maltikkaasti.
toi tietokone on aika hiljainen kaveri. Surkaa yhdessä vaan.
Me muut vietetään aktiivista elämää.
Sun 7 kuukautta on sun koko elämä- mahdat olla harmaapäinen jo.
"Se ero on aina helpompi niille, jotka viettävät muutenkin aktiivista elämää ja on paljon sosiaalisia kontakteja."
Toi on niin totta. Toivottavasti sulla ap on mahdollisuus hyödyntää sitä seurasta saamaa tukea. Se on täydellistä yksinäisyyttä parempi, vaikka tuntuisikin, ettei ne ihmiset ympärillä sitä tuskaa saa pois.
Jotenkin kourasee sydämestä lukea, kun ihmiset kirjoittelevat eron jälkeen, että kuolema olisi helpotus. Tarkoitatko oikeasti muka sanojasi? Tiedän millaista on itkeä rakkaan ihmisen haudalla ja elämä hemmetti on sellanen lahja, ettei siitä saa oman käden kautta luopua jonkun eron takia!!!!!
Koita jaksella ja keksiä ne sinulle sopivat selviytymiskeinot! Aika auttaa, usko mua........
No nää itsensäsurijat ei tunne kuolemaa. Ne puhuu siitä kuin ilmiöstä. Se ei ole vielä koskenut.
Ymmärrän hyvin tunteitasi. Itse olen surrut nyt suunnilleen tuon saman 7 kk. Olen mies ja olen ikävöinyt toista miestä, mikä puolestaan tekee asioista huomattavasti tuskallisempia, kun tulee mietittyä miten olisi käynyt jos olisin toiminut toisin...
Huonon moraalin omaava saa itse kantaa syyllisyyttään.