Minusta on höyrytty tämän asian ympärillä niin paljon että kannattaisi ehkä välillä pysähtyä ja miettiä tulevaisutta ilman toisen kotimaisen pakollisuutta suomenkielisille. (Sama muutos ruotsinkielisille olisi vastuutonta.)
On puhuttu paljon kielivarannon kasvattamisesta, mutta kasvaisko se ja kuinka paljon? Sattaisiko se jopa kaventua?
Seuraa oma näkemykseni.
Kielvarannon kasvattamiseen on olemassa paljon mahdollisuuksia nykyjärjestelmänkin puitteissa, joten järin mittavasta muutosesta tuskin olisi kyse.
Tämän päivän ongelma on se että lapset ja nuoret eivät käytä edes nykyisiä mahdollisuuksia likimainkaan niin paljon kuin voisi tai kuin me teimme nuoruudessamme ja kuitenkin "pakkoruotsi" on jopa lievästi vähentynyt saman aikana.
Pakkoruotsi on pari viikotuntia kolmen vuoden aikana. Onhan se jotain, mutta on mielestäni aika uskaliasta väittää että sillä olisi kovin merkittävä vaikutus.
On ainakin kaksi tärkeämpää syytä vieraiden kielten varannon heikkenemiseen:
1) Englannin ylivalta (oletetaan että sillä pärjätään)
2) Lasten heikompi kurinalaisuus (vanhempien on yhä vaikeampaa pakottaa lapsia lukemaan vaikka tietävät siitä olevan hyötyä)
Vasta kolmantena syynä tulee, minun nähdäskeni, toisen kotimaisen pakollisuus.
Suurella todennäköisyydellä ruotsi olisi toiseksi suosituin kieli (mm. siksi että se on suomenkieliselle aika helppo oppia, mutta muitakin syitä löytyy).
Pakollisuuden poistolla ei oikeasti mielestäni saavutettaisi paljon muuta konkreettista ja varmaa kuin kohtalainen ryhmä joka on täysin ummikko toisen kotimaisen suhteen. Kielitaitoerot korostuisivat ainakin kotimaan toiminnassa.
Vai mitä te oletatte tapahtuvan jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuu suomekielisiltä? Mielellään asiallisia kommentteja.
On puhuttu paljon kielivarannon kasvattamisesta, mutta kasvaisko se ja kuinka paljon? Sattaisiko se jopa kaventua?
Seuraa oma näkemykseni.
Kielvarannon kasvattamiseen on olemassa paljon mahdollisuuksia nykyjärjestelmänkin puitteissa, joten järin mittavasta muutosesta tuskin olisi kyse.
Tämän päivän ongelma on se että lapset ja nuoret eivät käytä edes nykyisiä mahdollisuuksia likimainkaan niin paljon kuin voisi tai kuin me teimme nuoruudessamme ja kuitenkin "pakkoruotsi" on jopa lievästi vähentynyt saman aikana.
Pakkoruotsi on pari viikotuntia kolmen vuoden aikana. Onhan se jotain, mutta on mielestäni aika uskaliasta väittää että sillä olisi kovin merkittävä vaikutus.
On ainakin kaksi tärkeämpää syytä vieraiden kielten varannon heikkenemiseen:
1) Englannin ylivalta (oletetaan että sillä pärjätään)
2) Lasten heikompi kurinalaisuus (vanhempien on yhä vaikeampaa pakottaa lapsia lukemaan vaikka tietävät siitä olevan hyötyä)
Vasta kolmantena syynä tulee, minun nähdäskeni, toisen kotimaisen pakollisuus.
Suurella todennäköisyydellä ruotsi olisi toiseksi suosituin kieli (mm. siksi että se on suomenkieliselle aika helppo oppia, mutta muitakin syitä löytyy).
Pakollisuuden poistolla ei oikeasti mielestäni saavutettaisi paljon muuta konkreettista ja varmaa kuin kohtalainen ryhmä joka on täysin ummikko toisen kotimaisen suhteen. Kielitaitoerot korostuisivat ainakin kotimaan toiminnassa.
Vai mitä te oletatte tapahtuvan jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuu suomekielisiltä? Mielellään asiallisia kommentteja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuu, suomalaisten kielivarannolla mahdollisuus kasvaa, valinnaísiksi suuria kieliä ruotsin kielen tilalle. Espanja, ranska, venäjä, kiina... Yksinkertaista. En usko että kauhean moni ruotsia valitsisi. Mutta riikinruotsi olisi kenties hyvä olla valinnaisena.. Vaikka toisaalta, ei Ruotsissa ole valinnaista suomeakaan. Kyllä luulen, että suomalaiset pärjäävät skandien kanssa hyvin englannilla ja Suomessa kuitenkin on myös ruotsin osaajia vaikka pakkoruotsi poistuukin (suomenruotsalaiset ne henkilöt, jotka valinnaisena ruotsia lukisivat). Joten siltä osin ei varmaan ongelmia. Kyllä suomen kielen täytyy olla Pohjoismaissa yhtä arvostettu kuin muutkin pohjoismaiset kielet, joten en näe perustetta miksi meidän täytyisi opiskella ruotsia.
"Kyllä luulen, että suomalaiset pärjäävät skandien kanssa hyvin englannilla ja Suomessa kuitenkin on myös ruotsin osaajia vaikka pakkoruotsi poistuukin (suomenruotsalaiset ne henkilöt, jotka valinnaisena ruotsia lukisivat)."
Juuri noin. Kaiken järjen mukaan omat ruotsinkielisemme ja valinnaisena ruotsia opiskelleet suomenkieliset riittävät ruotsin kielen tarpeeseemme.
Kielivaranto vääjäämättä monipuolistuu, kun toinen oppilaalle vieras kieli on mieltymysten mukaan valittava monen kielen joukosta.
Mutta pelkkä koulutuksen pakkoruotsista vapautuminen ei enää riitä. Viiden miljoonan suomenkielisen valtiossa ei voida 2000-luvulla hyväksyä sellaista virkakieltoa, joka rajaa julkiset virat ruotsia taitamattomilta pienen vähemmistön vuoksi. Kenenkään päähän ei pälkähtäisi, että yhdenvertaisuuden nimissä 9 miljoonan ruotsalaisen pitäisi taipua pakkosuomeen ja alistua virkakiellon alaiseksi puolen miljoonan suomenkielisen vuoksi. Jokin tolkku sentään täytyy olla yhdenvertaisuunden vaatimisessakin.
Ruotsinkieliset voisivat panna lapsensa suomenkieliseen kouluun, jolloin he välttyisivät pakkosuomelta. Minun vanhempani tekivät niin aikanaan ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Vanhemmat sisarukseni kävivät ruotsinkielisen koulun, eikä heille ole ollut siitä mitään haittaa. Ajat vain ovat muuttuneet.
Pakollisen ruotsin poistaminen antaisi mahdollisuuden esim. pakolliseen tietotekniikkaan 2 kurssia/yläkoulu ja yksi kurssi lukiossa. Nykynuorten tietotekniikan työohjelmien käyttö on todella huonolla tolalla. Vaikka oppilaat käyttävät tietokoneita päivittäin, heidän taitonsa jäävät alkeelliselle tasolle ilman asianmukaista opetusta.
Muu vapautuva resurssi voitaisiin siirtää valinnaisaineisiin.
Englannin ylivalta on asia, jolle suomalaiset eivät mahda mitään, se on järkevintä hyväksyä ja yrittää hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Monien oppilaiden kannattasi ottaa sitä lisää syventävinä kursseina.
Ruotsinkieli tulisi säilymään valinnaisaineena ja sen taitajien keskimääräinen taso nousisi huikeasti, koska oppituntien jarruoppilaat kiertäisivät oppiaineen kaukaa. Ruotsinopettajien viihtyvyys lisääntyisi yhtä huimasti. Terveydenhuollon menoissa tulisi säästöä.
Virkamiesruotsin jokainen voisi halutessaan suorittaa vapaaehtoisesti kuten minä tein 70-luvulla ja nykyinen korkeakouluissa oleva vitsivirkamiesruotsi voitaisiin lopettaa välittömäsi.