Minulla ei ole työpaikkaa eikä koulupaikkaa, opiskelemaan tahtoisin kyllä ja työtkin kelpaisivat jos löytyisi/minut palkattaisiin. Miehelläni on työpaikka, saa itse päättää työaikansa ja tekeekin paljon töitä, mutta palkka vaihtelee suuresti (1300-2000e/kk). Joten taloudellinen tilanteemme ei ole ihanteellisin vauvahaaveille.
Minulle on lapsesta asti sanottu legendaarinen lause: "Ensin ura, sitten lapset", olen itse alkanut kallistumaan toiseen suuntaan yleisen työllisyyden kannalta, sillä vaikka kuinka opiskelisi ja saisi ammatin, niin kukaan ei tahdo palkata kuin pätkätöihin/osa-aikaiseksi.
Onko ihan älytöntä alkaa toteuttamaan vauvahaaveita?
Mielellään kuulisin kokemuksia tapauksista, joissa on ensin tehty lapset ja sitten vasta luotu "ura" :)
Minulle on lapsesta asti sanottu legendaarinen lause: "Ensin ura, sitten lapset", olen itse alkanut kallistumaan toiseen suuntaan yleisen työllisyyden kannalta, sillä vaikka kuinka opiskelisi ja saisi ammatin, niin kukaan ei tahdo palkata kuin pätkätöihin/osa-aikaiseksi.
Onko ihan älytöntä alkaa toteuttamaan vauvahaaveita?
Mielellään kuulisin kokemuksia tapauksista, joissa on ensin tehty lapset ja sitten vasta luotu "ura" :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen kyllä opiskelut suorittanut ja ikää 21. Kihlattu on töissä ja hänen kuukausipalkkansa 2950€. Itse olen vakituista työtä koittanut saada,mutta olen osa-aikatöitä tehnyt näin aluksi,että on tullut vähän työkokemusta. Töissä käyn vähän väliä,kun niitä on tarjolla. Välillä on sitten taas taukoja,kun töitä ei löydy kirveelläkään.
Kihlatun kanssa ollaan nyt kuitenkin tässä pian 7kk koitettu saada esikoista alulle ja kovasti olen tässä töitäkin etsinyt,kun nyt on taas ollut 2kk taukoa ilman töitä ja alkanut vähän jo tämä kotona istuminen kyllästyttämään. Mieluusti olisin niin kauan töissä, kun raskaana ollessa pystyy. Haluan kyllä perheen elättää ihan omilla tuloilla,mutta vakituista työpaikkaa ei vielä minulle ole siunaantunut.
Ei kannata hetikään vielä. Talous ei ole se juttu. Elä, nauti, kasva, koe, näe, niin ei tarvitse perheellisenä katua ja esim. erota.
Mielestani juuri nyt olisi otollisin tilanne lapselle :) Jos puoliso rakastaa ja haluaa samaa, niin miksei? Tyomarkkinat ei hyvaa heilauta, joten nyt jos koskaan...kun kerran tunne on oikea. Ala kuuntele niita tarkeilevia paskiaisia jotka vaittaa, etta olisit joku sossuaiti. Olen varma, etta rakastaisit lastasi.
Sovitte pelisaannot ja ei muuta kuin menoksi ;)
Voi ristus teitä loosereita!