Ne muut potilaat ovat niin onnellisia ja äänekkäitä, jopa unissaan. Nukahtaminenkin onnistuu niiltä silmänräpäyksessä.
Minusta masentuneille tulisi suoda ihan oma osastonsa, eikä heitä pitäisi vain sulloa hullujen sekaan, samoihin huoneisiin. Se on henkistä kidutusta. Eikö meitä masentuneita muka ole niin paljoa, etteikö meille liikenisi oma osasto?
Minusta masentuneille tulisi suoda ihan oma osastonsa, eikä heitä pitäisi vain sulloa hullujen sekaan, samoihin huoneisiin. Se on henkistä kidutusta. Eikö meitä masentuneita muka ole niin paljoa, etteikö meille liikenisi oma osasto?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mikä kaupunki kyseessä?
Kun olet koko yön kuunellut niiden kuorsaamista ja mölinää, hoitaja tulee ilmoittamaan aamupalasta.
Sitä seuraa herääminen: "AAAAAAAAAAAAWWWWW! nam-nam-namnam..". Mölinä, niin jo ensimmäisenä aamuna voisin tappaa paljain käsin nuo saatanan apinat, jos olisin isokokoinen mies.
Oikeasti, haluaisin murhata kaikki huonetoverini. Onneksi onnistuin karkaamaan sieltä. Muuten istuisin linnassa.
En voi sietää ihmisiä, joista lähtee kokoajan jotain ääntä 24/7
Tuhinaa, rohinaa, yninää, "mmmgh!" aivan ympäri vuorokauden. Ei ole tyypissä hetken hiljaisuutta.
Ainakin Helsingissä on osastoja masentuneille. Olin kerran auroran suljetulla ja kerran laakson, ei niin suljetulla. Molemmat käynnit olivat viime kesällä.
Aurorassa oli 3:n hengen huoneet, miehet ja naiset eri huoneissa, ruoka- ja oleskelutilat olivat aika ahtaat. Muuta huomiota, että suurin osa potilaista olivat vähän alle 40 vuotiaat ja siitä ylöspäin. Itse kun olen 24, niin ei edes teoriassa voi löytää mitään puheenaihetta.
Toinen huomattava miinus aurorassa on tupakka huone, itse en polta ja vihaan sitä savua yli kaiken (johtuu lapsuudesta). Jos samassa huoneessa on yksikin tupakoitsija niin koko makuhuone haisee ainakin vartin sen jälkeen. Koska tupakoinnin jälkeen on aivan pakko mennä sänkyyn makamaan.
Sitten vielä päälle puheliaat huonekaverit kerrottuna siihen ettei piiloon pääse mihinkään plus yön kuorsauskuoro, joka kuullostaa enemmän moottorisahalta. AARGHH! En halua ikinä enää takaisin. Mullekin teki mieli tappaa yöllä kaikki ihan vain sen takia, että saisin olla rauhassa ainakin aamuun asti.
Tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut.
"Ainakin Helsingissä on osastoja masentuneille. Olin kerran auroran suljetulla"
Minäkin olen ollut, ns. parhaalla osastolla missä kaikkein "lievimmät" tapaukset. Tosin suljetulle ei olisi ollut tarvetta tapauksessani, muttei muuta hoitoa voi sieltä saada koska avo-osastot lakkautettiin kokonaan jo vuosia sitten.
Omia osastoja ei ole masentuneille. Osastolla kahden hengen huoneet, yhden hengen huoneet manipulaatiotaitoisille psykootikoille jotka huoneen ulkopuolella käyttäytyvät suht. normaalisti ja vapaa-ajalla pelailevat lautapelejä muiden osastolaisten kanssa omassa (priva)huoneessaan.
Tuskinpa olit vain masennuksen takia osastolla kirjoituksistasi päätellen.
"11 1"
Jos minusta puhut niin se oli oikeasti masennus ja itsetuhoiset ajatukset. Noista tappo ajatuksista en ole ikinä kertonut kenellekkään ja muutenkin olen hyvin ujo ja pelokas ihmisten keskellä. Ja jos puhutaan väkivallasta, olen viimeksi "tapellut" ylä-asteella ja silloinkin sain turpaan kun en uskaltanut lyödä kertaakaan.
"8534"
Laakson sairaalassa on ainakin avo-osasto masentuneille, olin siellä viime elokuun lopussa ja nyt taas ehdotettin menoa sinne, mutta en jaksa sitä enää.
Avo-osasto oli kyllä selvästi parempi, ei suljettuja ovia, on jonkun verran ohjelmaa, mutta ei ole mikään pakko osallistua. Ja voi hyvinkin pitää päivän tai parin vapaata, jos tuntuu siltä, kunha ilmoittaa siitä.
Jos kuulut laakson sairaalan piiriin, niin suosittelen kokeilla.
"Laakson sairaalassa on ainakin avo-osasto masentuneille"
"mutta en jaksa sitä enää"
Taidat tarkoittaa mielialahäiriökeskusta joka on tarkoitettu pääosin bipoille? Masennus ei kuulu mielialahäiriöihin, joten masentuneen on hyvin vaikea tuonkaltaisella osastolla saada minkäänlaista tukea/hyväksyntää osakseen joten ymmärrän hyvin mikset jaksanut sitä.
En jaksa enää väitellä, mulle on sanottu, että masennus kuuluu mielialahäiriöihin ja ryhmissä puhuttiin masennuksesta ja toistuvasta masennuksesta, eikä puhuttu lainkaan maanisesta jaksosta. Kai mua on sitten huijattu, tai sitten ymmärsin väärin.
Masennus on sairaus, ei mielialahäiriö.
Kyllä, sinua on huijattu. Ei ole yhtään ihme, ettet saanut kyseisestä paikasta tarvitsemaasi tukea. Lisäksi paikka on täynnä vanhakantaisia lääkäreitä, joilla ei ole kliinisestä depressiosta minkäänlaista käytännön kokemusta. Paikkaa johdetaan vääränlaisista lähtökohdista käsin, satun tuntemaan muutaman sen johtoportaaseen kuuluvan, täytyypä antaa heti huomenna asiasta palautetta.
Kuinka monta on vastaavissa poistunut ennen aikojaan?
Itse olin siellä mielialahäiriökeskuksen päiväosastolla, ja ainakin kaikki ne vuodeosastolaiset sekä päiväosastolaiset, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat enimmäkseen masentuneita ja/tai ahdistuneita. Joten ei todellakaan pelkästään bipoja ole siellä. Ja itsekin siis olin masennuksen/ahdistuksen takia siellä. Ja viihdyin kyllä. Jos niin voi sanoa. :)
Aika kauheeta joskus kyllä suljetuilla. en kyllä koskaan enää mene noiden toisten potilaiden takia. kamala pelko perseessä, että ne tekee mulle jotakin.
yksi skitsofreenikko sai minusta jonkus pakkomielteen ja tuli huoneeseeni keskellä yötä. päivisinkin seuras mua koko ajan. lopulta raivostuin ja huusin ja tuo mies laitettiin jonnekin arestiin.
Toisella osastolla täysin sekaisin oleva nainen juoksi kuukautisverisissä alushousuissaan ympäri käytävää ja huusi "jeesus jeesus".
kerran joku aloitti tulipalon eristyshuoneessa. Oli laittanut sytkärin perseeseensä ennen eristystä.
useamman kerran tuli nähtyä ambulanssinväki eristyshuoneessa. ihme kun potilaat siellä pysty itseänsä tappamaan.
Eräs ystäväni muutama vuosi sitten oli Laakson sairaalan suljetulla osastolla masennuksensa vuoksi. Ystäväni oli iältään silloin 36 vuotias nainen.
Takanaan hänellä oli muutama vuosi aikaisemmin ollut syöpä joka oli parantunut......ja silloin suljetulla ollessaan hänellä oli syöpä kuitenkin levinnyt keuhkoihin.
Hän sai sähköhoitoa myös.....olin ainoa kuka häntä kävi sairaalassa katsomassa.....vaikka hänellä oli sukulaisia kuinka paljon.....
Koskaan hän ei halunnut puhua syövästään.....ei masennuksestaan. Sain hänet jollain konstilla avautumaan elämästään.....hän oli katkera että hänen lapsuuden perheensä oli hänet hylännyt.......
Hän toipui masennuksestaan.....hän matkusti kotiseudulleen ja oli soittanut asemalta äidilleen....äiti oli kysynyt: Miksi sinä tänne tulit?......
Meni aikaa muutama kuukausi kun ystäväni menehtyi syöpäsairauteensa.....hänen äitinsä saattohoisi hänet kuitenkin omassa kodissaan, olihan hän sairaanhoitaja. Ystäväni pääsi vihdoin kaipaamaansa lapsuuden maisemiin elääkseen äitinsä ja sisarustensa läheisyydessä.
loppu elämänsä jonka tiesi olevan päättymässä minä hetkenä hyvänsä.
Ystäväni nimi oli Hille......ja toinen nimeni on Hillevi.
Ja miksi kerroin tämän ystävästäni Hillestä.......Olen itse sairastanut todella syvän masennuksen n.parikymmentä vuotta sitten aivohalvaukseni jälkeen......lukkojen takana minäkin makasin.....mutta se oli turvasäilö silloin itselleni!
Masennus pilkistelee aika ajoin nykyäänkin mutta paljon lievempänä.....en halua syödä lääkkeitä......viime syksynä ennen tänne Las Palmasiin lähtöäni kävin akupunktio hoitoa saamassa Helsingissä (Yulan Niu).....akupunktio on myös oivallinen lunnonmukainen lääke masennukseenkin....
Ai niin sitten se Laakson "ei niin suljettu" osasto, siinä oli myös kaikki ovet auki. Sielläkään ei ollut mitään ohjelmaa. Olin siellä seuranta paikalla, kun yritin itsemurha lääkkeillä (olin silloin avo-osastolla), ilmeisesti väärillä. Siellä oli kyllä aika hyvä ilmapiiri potilaiden kesken ja hoitajatkin olivat ihan ok.
Ruoka oli hyvä ja sitä oli tarpeeksi, tilaakin oli ihan riittävästi. Huoneet olivat kahden ja kolmen hengen huoneita, sauna, joka lämmitetään tarvittaessa joka päivä.
Osasto oli ilmeisesti tarkoitettu pitkä-aikaisille hoitojaksoille.
Jos olette vähänkin sosiaalisia, niin suosittelen. Itse kun pelkään puhua vieraille ihmisille ja pelkään niitä muutenkin, niin en jaksa enää osastoja.
Minusta sillä ei ole niin väliä onko osasto avoin vai suljettu, kyllähän sieltä suljetultakin pääsee ulos kun vaan pyytää hoitajia avaamaan oven. Kun on myönnetty vapaakävelyoikeus, jonka saamiseen ei kovin kummoista tarvita.
Mutta masentuneille ja ahdistuneille potilaille kyllä ehdottomasti pitäisi olla omat osastonsa. Siis kun sehän ei tosiaankaan vähennä ahdistusta että pidetään täysin sekopäisten ihmisten seassa. Yksi on varma siitä että jumala tekee hänestä profeettaa, toinen järjestelee huonekaluja uudestaan yön aikana, kolmas ei osaa keskittyä yhteen asiaan kuin viisi sekuntia kerrallaan. Ja vähän väliä tuodaan ambulanssilla joku joka sitten karjuu ja rääkyy eristyskopissa niin että koko rakennus raikuu. Vaikka siitä mikään ei ole varsinaisesti vaarallista, se on tosi häiritsevää ja ahdistavaa.
Itse olen päättänyt etten enää hae masennukseeni apua. Kuolema on parempi vaihtoehto kuin sairaalaan joutuminen, edellinen kerta siellä oli liian hirveä kokemus jotta voisin mennä sinne enää uudestaan.
Minulle vaihtoehtona ei ole kuolema, vaan päämääränäni niiden henkilöiden saattaminen vastuuseen teoistaan jotka ovat potilaidensa väärinkohteluihin syyllistyneet. Joko hyvällä, tai pahalla.
En aio tappaa itseäni joidenkin pirullisten mulkkuaivojen päähänpistojen vuoksi.
Nämä ovat yhtähyvin hoito- kuin rangaistuslaitoksiakin.
Joku tuossa mainitsi tuon sosiaalisuuden. Se on hyvä pointti. Extrovertit nauttivat varmasti olostaan suljetulla.. mitä enemmän väkeä huoneessa, sen parempi.
Itse olen introvertti enkä ikinä enää halua yhtään millekään osastolle. Mielummin hyppään vaikka junan eteen.
edagaergaerg 12.1.2013 22:18
"Jos olette vähänkin sosiaalisia, niin suosittelen. Itse kun pelkään puhua vieraille ihmisille ja pelkään niitä muutenkin, niin en jaksa enää osastoja."
Thats the point! Kliinisestä depressiosta kärsivä ei todellakaan pysty olemaan sosiaalinen, siinä todiste laitoksen olevan tarkoitettu vain bipoille ja erittäin vaarallinen siten masennuksesta kärsivillesekä sitä johdettavan väärin perustein.
Aspergerin syndrooma lisättynä kliiniseen depressioon lisää mahdollisuuksia saada apua kyseisestä laitoksesta jonka on pääosin kaksisuuntaista mielialahäiriötä vuosikymmeniä tutkineen Arvilommin suvun aikaansaannosta. Ko.lääkäri toimii tällä hetkellä Helsingissä, Kivelän psykiatria poliklinikan johtavana ylilääkärinä sekä Auroran päivystyksessä.
En usko kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön lainkaan. Joko olet masentunut, tai sitten et. Piste.
Niin. Erilaisista häiriötiloista sekä oireyhtymistä kärsii suurin osa työkykyisestä väestöstä. Tästä esimerkkinä voidaan mainita erityisesti johtavissa asemissa toimivat psykopaatit.
Psykopatia ei invalidisoi ihmistä vuosikymmeniksi neljän seinän sisälle kuin vasta sitten kun jotain todella merkittävää on saatu tehtyä suutuspäissään.
Sen sijaan jokin fyysinen/psykofyysinen sairaustila, esim. kliininen depressio yhdistettynä johonkin neuropsykiatriseen häiriöön voi aiheuttaa ihmiselle elinikäistä haittaa mm. siten, ettei ihminen pääse ylös sängystä koko päivän aikana kuin muutaman tunnin ajaksi vuosikymmeniin.
Suomeen lappaa jatkuvalla syötöllä pienikalloisia elämään pysyvästi meidän kustannuksellamme, samoin kuin mustalaisemme ovat eläneet jo satoja vuosia. Meidän isokalloisten tulisi ihan oikeasti ottaa itseämme niskasta kiinni ja lopettaa keksimästä laiskuudelle miljoona nimeä.
Ei tämä pieni valtio muuten tule kestämään kovin pitkään.
Muuttaahan suomalaisiakin ulkomaille niin miksei tänne suomeen mahtuisi ulkomaalaisia? Ja mustalaiset kyllä tekee työtä jos vaan valkolaiset luottaa niihin ja antaa niille mahd. sitä tehdä. Vieläpä paremminkin voi tehdä kuin moni valkolainen! Aika alkeelliselle ajalle olet sinä "kylmä käsi" jäänyt vai onko masennus vienyt viimeisetkin aivonrippeesi.. maailmaan mahtuu tummia ja valkoisia, pahoja ja hyviä!!!
Rasismi ja ennakkoluulot eivät synny tyhjästä. Jotkut idiootit todellakin uskovat, että se on ulkonäkö/ihovärikysymys.
mä en tykkää nukkua ventovieraiden kanssa. yksikin kusi sänkyynsä ja koko huone haisi kuselle aamulla.
yksi skitso keräsi ruokaa huoneeseen. huoneessa oli noin kymmenen pussia ruokaa mätänemässä. toinen skitso koko ajan haikaili sen paskaruuan perään...
Tosiaankin, moni luulee suljettuja osastoja hotelleiksi. Hitto siellä tulee hulluksi ihan oikeasti.
Olen myös mielisairaalassa, mutta täällä ei ole seiniä lainkaan, joten tilaa riittää. Olen vapaa menemään minne itse tahdon, vaikkapa viinkauppaan. Voin vetää kaikenlaisia mömmöjä suuhuni kun vain haluan. Hoitajat ja lääkärit ovat toisessa kaupunginosassa. Olen siis avopotilas.
Taitaa ne mömmöt viedä vaan alaspäin? Ei niistä lopullista apua löydy varmaan. Oon vapautunu ite rukoilemalla. Ei tullu heti vastausta mutta kun jatkoin rukousta niin apu tuli Jeesukselta.
Uskonto-trolli.
Vaiko kenties kiinalainen Super-trolli?
Tuskin kukaan mielisairaalaan haluaisi? Nämä iloiset siellä viihtyvät on lääkitty sellaisiksi.Parempi unohtaa koko laitos jos muuten pärjää.
Lääkityksen näkee silmistä. Nämä extrovertit taas todellakin aivan oikeasti viihtyvät siellä. Ilmainen ruoka ja täysylläpito. He ovat paratiisissa.
Itse olin Helvëtissä, kunnes onnistuin karkaamaan.
Nilkutin koko sen ajan, jonka vietin tiloissa. Annoin ymmärtää, etten pysty esim. juoksemaan lainkaan. Kun minulle myönnettiin poikkeusluvalla 5 minuutin ulkoilumahdollisuus, ampaisin juoksuun.
Ihmisiä ne suljetun osaston henkilökuntakin on, eli täysiä idiootteja.
Allekirjoitan tuon extroverttien viihtymisväitteen. Olin aikoinani viisi viikkoa vanhassa kunnon Lapinlahdessa ja täytyy myöntää, että kaikesta sairauden tuomasta ikävästä huolimatta, viihdyin siellä loistavasti Käytin aikani hyväksi osallistumalla erilaisiin aktiviteetteihin, keskusteluihin, ulkoiluun, oikeaoppiseeen ruokailuun ja kaupan päällisiksi vielä tervehdyin.
Good for you. Itse olen introvertti, joten tuollaiset paikat ovat minulle pidemmän päälle todella ahdistavia paikkoja. Lataan akkuni yksin, omissa oloissani.
Extrovertit taas lataavat akkunsa muiden ihmisten seurassa.
Minäkin olin 3 viikon ajan. Introverttina sain käydä päivittäin kuntosalilla, saunassa, meressä uimassa, ottamassa aurinkoa rantakallioilla, syödä hyvää ravitsevaa terveellistä ruokaa.
Kokemastani huolimatta en parantunut vaan kärsin yhä vaikeasta pitkäaikaisesta masennuksesta, koska silloinen sairaalan johto (G.Joffe) sekä tutkijalääkäri (J. Haahtela) kuntoutumiseni ulkomaailmassa estivät lausunnoillaan minkä vuoksi jouduin ottamaan yhteyttä yksityissektoriin, minkä kautta lopulta sain eläkepaperit 35-vuotiaana ja diagnooseilleni lopullisen vahvistuksen jotka kumosivat edellisten sairaalalääkärien lausunnot työkykyisyydestäni.
" meressä uimassa, ottamassa aurinkoa rantakallioilla, "
Haiskahtaa trollaukselta. >:(
Usko tai älä, kysy vaikka silloisilta psykiatrian erikoislääkäreiltä, näin meillä asiat olivat tuolloin kymmenisen vuotta sitten täällä pääkaupunkiseudulla.
Joffe & Haahtela varmasti olisivat halukkaita vielä tänäkin päivänä haastatteluun, mikäli sellaisen tahtoisit heille jossain vaiheessa järjestää.
Marina Joffe taitaa vielä toimia HUSissa, George sai kenkää vähän Lapparin lopettamisen jälkeen tai sitä ennen.
Ok, mutta mua yritetään kusettaa tällä palstalla niin paljon, että olen erittäin epäileväinen, mitä tulee joka ikiseen viestiin sivustolla.
No empä minäkään haluaisi suljetulle. Muistan kun vihdoin nukuin niin joku levoton tuli herätteleen aamu 4 aikaan. Muutenkin paikasta jäi epämiellyttävät muistot
Korvatulpat saa pyytää henkilökunnalta ja niitä oppii käyttämään intissä ja suljetulla, trust me.