Oispa vielä niitä

uskalla puhua enää kun naiset tulkitsee puhemiehet pienipilisiksi jotka "vain puhuvat" mutta mikään muu ei olekaan todellista...

No mä voisin ryhtyä yhdelle miehelle puhemieheksi, mutta epäilen, että palveluksiani ei siinä suhteessa kaivata. Sen sijaan uskon siihen, mitä eräs mies joskus sanoi, kun toinen on se oikea, silloin uskaltaa, mitä vaan on tarvis. Ja näin se on. Jos se on uskalluksesta kiinni, niin neuvoni on seuraava: ota aikaa ja katsele ympärillesi, saattaa löytyä sellainen ihminen, jonka kanssa uskaltaa. Tai sitten saa ajatuksia sen verran selviksi, että uskaltaa.

näin naisena, kyllä miehen on tehtävä kaikkensa, että saa naisensa, sen verran vanhan aikainen, olen kuitenkin, rakastan ja tiedän, että hänelläkin tunteita minua kohtaan, mutta kumpikin ujoja ja minä vielä odotan, että mies tekee aloitteen.

En luottaisi puhemieheen.. vaikka minä juuri sellaista tarvitsisinkin.
Toivon ja luotan, että Mies joka minut haluaa, osaa jotakin sen eteen myös tehdä. Kaikki mitä minä teen, menee pieleen.. jännityksen ja epävarmuuden vuoksi. Tuskin toinen sitä edes näkee.. se vain tulee esille erilaisena käytöksenä kuin yleensä ja senojen sakaisin menemisenä;))
Juu.. Miehen on oltava itse oma puhemiehensä.. aikanaa ja ehkä pakon edessä viimeistään.

sielläpäin suomea missä juotiin, otettiin rohkaisut. missä ei juotu, oli puhemiehet :)
muutoinhan suomalaisia ei enää olisikaan.

laita kirje, viesti tms?
tai hankit puhemiehen :)

Puhemiehet olisivat ihan hyödyllisiä. Ihastuneet kun eivät oikein saa sanaa suustaan toistensa seurassa ollessaan. Muistan aikoinaan kun menin samaan huoneeseen, jossa ihastusenikin oli. Hän meni aivan hiljajiseksi vaikka on muuten niin puhelias ihminen :-) Myöhemmin hänestä kyllä tuli vaimoni kun alkukankeudesta päästiin.