Mahtaako olla muita syitä parisuhteessa, jotka saavat ihmisen mitätöimään kumppanin tekemisiä ja mielenkiinnonkohteita? Olen molemmissa pitkissä suhteissa harrastanut tätä sairaalloisuuteen saakka, itse olen aikaisemmin tulkinnut sen johtuvan suunnattomasta hylätyksitulemisenpelosta. Mielestäni olen riippuvainen persoonallisuus. Voikohan se ilmetä tuolla tavoin?
Tällä hetkellä en ole parisuhteessa enkä aio sellaiseen enää ruveta, koska inhoan tuota piirrettä itsessäni.
Olen ollut kroonisesti masentunut jo pitkään ja tuntenut selittämätöntä, voimakasta surua jo viitisentoista vuotta, koko aikuisikäni.
En pyydä ketään tekemään diagnoosia, vaan uteliaisuuttani kysyn, oletteko törmänneet tuollaiseen hallitsemisen tarpeeseen parisuhteissa ja millaisista ihmisistä on ollut kyse?
Tuohon narsismi-asiaan törmäsin sattumalta nyt eron jälkeen, kun mies löysi uuden ja minusta tuntuu kuin olisin lakannut olemasta. Sekin vaan lienee toisaalta riippuvaiselle ja huonoitsetuntoiselle ihmiselle aika ominaista.
Tällä hetkellä en ole parisuhteessa enkä aio sellaiseen enää ruveta, koska inhoan tuota piirrettä itsessäni.
Olen ollut kroonisesti masentunut jo pitkään ja tuntenut selittämätöntä, voimakasta surua jo viitisentoista vuotta, koko aikuisikäni.
En pyydä ketään tekemään diagnoosia, vaan uteliaisuuttani kysyn, oletteko törmänneet tuollaiseen hallitsemisen tarpeeseen parisuhteissa ja millaisista ihmisistä on ollut kyse?
Tuohon narsismi-asiaan törmäsin sattumalta nyt eron jälkeen, kun mies löysi uuden ja minusta tuntuu kuin olisin lakannut olemasta. Sekin vaan lienee toisaalta riippuvaiselle ja huonoitsetuntoiselle ihmiselle aika ominaista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro lisää reilusti mitä olet tehnyt, muuten ei voi saada kuvaa siitä mikä olet.
Onko se seurustelukumppani sinun egon jatke? hävettääkö sinulla hänen tekemisensä? Annatko hänen tehdä asiat itse huolimatta siitä onko se "oikein " tehty.
Jos sinun on mukavampi olla yksin niin ole. Muista kuiten olla rehellinen itsellesi mitä ikinä teetkin
Etenkin suhteen alussa mitätöin toisen kiinnostuksenkohteita, jos ne poikkeavat omistani ja väheksymällä ja mollaamalla koetan saada toisen luopumaan omista harrastuksistaan ja ystävistään. Tuo käytös on niin refleksinomaista, etten ole sitä pystynyt tahdonalaisesti lopettamaan, vaikka olen sen tiedostanutkin. Tavoitteena minulla on se, että toinen viettäisi aikaansa mahdollisimman paljon minun kanssani.
Toisaalta ensimmäinen suhde kesti 6 vuotta ja jälkimmäinen 14 vuotta ja ihan täysjärkisistä miehistä oli mielestäni oli kyse.
En todellakaan haluaisi olla yksin, mutta normaalisti toimivaan parisuhteeseenkaan minusta ei ilmeisesti ole. Pitänee toivoa, että aikuistuisin nyt vielä 36-vuotiaana, kun jäin ensi kertaa elämässäni yksin. Jotenkin koen tuon käytöksen kypsymättömyytenä.
voitko harkita terapiaan menemistä... kyl kaikkeen on syy... en osaa muuta sanoa
Käyn jo masennuksen vuoksi terapiassa, mutta kun joka paikassa painotetaan, että narsisti osaa salata tilansa ammattilaisilta, niin en oikein tiedä, mitä ajatella.
Kerroin juuri viimeksi tuosta taipumuksestani, mutta ei terapeutit oikein sano juuta eikä jaata mihinkään.
Epämiellyttävä sattuma muuten, ex kävi juuri hakemassa "yhteishuoltajuudessa" olevat koirat ja otti puheeksi sellaisen illan monen vuoden takaa, kun olen humalassa kiukutellut joistakin exän kavereista hänelle ja nämä ovat sen kuulleet. En muista muuta kuin että olin aivan liian humalassa ja käyttäydyin nolosti. Ex oli tulossa nyt kaverinsa luota ja tämän tyttöystävä oli kuulemma vieläkin murheissaan käytöksestäni. =/
Tänään oli ensimmäinen vähän parempi päivä eron jälkeen ja nyt tuo nosti taas kaiken häpeän ja epäonnistumisen tunteen pintaan.
Käsittele häpeän ja epäonnistumisen tunteita lanka kerrallaan. Se ei ole helppoa, mutta avaa itsesi vähitellen syvimmille toiveillesi, tarpeillesi ja myös kipupisteillesi. Kyse on itsensä oivaltavamisesta.
Tunneongelmaisuus ei tarkoita aina narsistista persoonallisuushäiriötä. Mitätöinti, riippuvaisuus ja hallinta kuuluvat muihinkin tunnealueen ongelmiin. Kerroit jo masennuksestasi - jolla on yhteys itsevihaan - sekä surusta. Ne ovat rinnakkain kulkevia tekijöitä, joihin voi liittyä muo mainitsemasi ihmissuhdeongelmasi. Joskus kontrolliin asti. Kokemusta on.
Jos kykenet käsittelemään häpeän tunteitasi, se voi auttaa sinua myös noissa perusongelmissa. Ns NPH:lta et ainakaan vaikuta. Narsistiset piirteet leimaavat monesti ihmistä, vaikka kyse on aivan muusta. Opettele käsittelemään vihan tunteitasi, joita syntyy keskittyessäsi tuntemuksiasi. Ja anna oikeus antaa anteeksi. Itsellesi, toisille ja vielä kerran itsellesi. Virheitä ei ole pakko toistaa kun ne kerran on oivaltanut.