Mulla on ongelma: Olin ihastunut yhteen poikaan, joka on aikalailla mun vastakohta. Se juo, tupakoi, se on ateisti ja muutenki ajatusmaailmalta vähän erilainen. Itse oon täysin raitis ja kristitty. Olin siihen ihastunut, mutta nyt ku oon alkanu huomaamaan että seki saattais olla ihastunu muhun niin mulla iski jonku sortin sitoutumiskammo ja nyt mun tunteet on alkanu laimenemaan sitä kohtaan. Mutta tuntuu pahalta, koska se varmasti aattelee munki olevan ihastunut siihen, koska käyttäytyin sillain aikasemmin. Sitte tulee se ongelma. Oon alkanu ihastumaan yhteen toiseen poikaan, jonka oon tuntenu jo vuosia. Se puolestaan on samanlainen ku mää käytännön tasolla. Se ei juo, ei polta ja on kristitty, ja kaikinpuolin mukava tyyppi.
Pitäiskö mun vaan unohtaa kaikki suhdekiemurat ja ihastumiset, että mun elämästä ei tuu mitään salattujenelämien käsikirjotusta vai mitä mun pitäis tehä. Toisaalta mulla ei oo aikomustakaan alkaa suhteeseen vielä moneen vuoteen. Mutta mua pelottaa, että jos ihastun siihen toiseen tyyppiin kunnolla, ja seki ihastuu muhun ja mun sitoutumiskammon takia alan inhoamaan sitäki. Mitä ihimettä mun pittää tehä?
Pitäiskö mun vaan unohtaa kaikki suhdekiemurat ja ihastumiset, että mun elämästä ei tuu mitään salattujenelämien käsikirjotusta vai mitä mun pitäis tehä. Toisaalta mulla ei oo aikomustakaan alkaa suhteeseen vielä moneen vuoteen. Mutta mua pelottaa, että jos ihastun siihen toiseen tyyppiin kunnolla, ja seki ihastuu muhun ja mun sitoutumiskammon takia alan inhoamaan sitäki. Mitä ihimettä mun pittää tehä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikea neuvoa, mutta tuon ikäisen ei edes pitäisi ajatella sanaa "sitoutumiskammo". Sun ei kulta pieni tarvitse vielä sitoutua yhtään mihinkään. Senkun nautit nuoruudestasi ja kokeilet sitä seurustelua keneen nyt sitten tarpeeksi satutkaan ihastumaan.
Itse tulkitsin sen sitoutumiskammoksi, koska joka kerta kun joku ilmaisee minuun kiinnostuksensa niin alan automaattisesti inhoamaan tai välttelemään sitä henkilöä vaikka olisinkin aluksi ollut ihastunut kyseiseen. Ja ajatuskin siitä, että joku ihastuisi minuun kuvottaa kun niin oikeasti käy. Sillon kun se on vielä kaukainen haave niin se on mukavaa. Vaikka toisaalta tiedostan itsekin, että en ole alkamassa mihinkään suhteeseen vielä vuosiin.
mitä näin nuori tekee tällä palstalla?